Ladataan...
Puutalobaby

Chisu, Jenni Vartiainen, Jesse Kaikuranta, Elastinen, Brädi... Hei onks tää joku teinihomma, taitaa olla?

Jännä, miten mä aina kuvittelen, että mä oon mukamas niin luonteva teinien kanssa. Koska siitähän on tietysti vain se about viisi minuuttia, kun itsekin olin yläasteella.

Mutta kaikki tunteet ja muistot ovat jotenkin ihan tuoreet. Ihan selvästi muistaa jossain luissa ja ytimissä, että miltä se tuntuu. Kun tunteet kuohuvat. Ja hormonit. Kun on yhtä aikaa täysin epävarma itsestään ja miljoonaprosenttisen itsevarma; sellainen, että pitää huutaa ja pitää sitä sellaista teinityttöälämölöä, että kaikki varmasti kuulevat ja huomaavat.

Ihan eilen.

Mä oon ollut 15-vuotias... (laskee; kysyn välillä Joelilta, että minkä ikäinen mä nyt sit olinkaan)... 23 vuotta sitten. Kun taas Silva on 15-vuotias jo 12 vuoden päästä ja Seelakin jo 14 vuoden päästä.

Hupsis.

Ei se ihan eilen tainnut ollakaan.

Jari Sillanpää, Juha Tapio, Riki Sorsa, Samuli Edelman... Hei onko tää joku keski-ikähomma, taitaa olla?

Teen kompromissin: lähden tuonne Lastensairaala 2017 Live Aid -konserttiin teini-ikäisen sukulaistytön kanssa.

Yhdessä me ollaan niin järjettömän cuuleja ja... ...nomitänäänuoretnytonkaan. Kukkaseppeleet laitetaan päähän, käytiin just Glitteristä ostamassa. Hippitytöt 4evö! <3

Duckface ja kaikkea - mä oon varmasti tosi hyvää konserttiseuraa.

PS.  Live Aid -konsertti huomenna lauantaina Olympiastadionilla klo 17-22, ja MTV3-kanavalla myös. Koko homma on talkoovoimin järjestetty ja kaikki lipputulot ohjataan lyhentämättöminä Uusi Lastensairaala 2017 -hankkeelle. Minä osallistuin talkoisiin tekemällä tämän bloggauksen ja instagrammaamalla tapahtumassa (jos nettiyhteys toimii, pitäkää peukkuja!).

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Meitä suomalaisia varmasti eniten (?) koskettanut luonnonkatastrofi on Se Yksi, vai oletteko samaa mieltä: se tsunami vuosimallia 2004. Paitsi uhrilukunsa vuoksi, se kosketti tietysti myös siksi, että tsunamissa meneytyi (Wikipedian mukaan) 179 suomalaista. Kaikenkaikkiaan kuolonuhreja oli saman lähteen mukaan 296 684.

Minua itseänikin, ihan henkilökohtaisella tasolla, tämä tsunami aika kovasti kosketti. Vuodenvaihteessa 2004-2005 olin juuri lähdössä vapaaehtoistyöhön Intiaan (siitä mm. täällä)  - vain muutama päivä tsunamin iskemisen jälkeen.

Kun lähdin kohti tuhoaluetta, oikeastaan aika lailla kaikki oli vielä epäselvää. Sen jo tiesin, että alkuperäiseen vapaaehtoistyöpaikkaani, lastenkotiin Cuddaloressa, en voisi ainakaan heti alkuun mennä - se oli lähellä rantaa eikä edes lasten tilanteesta ollut vielä selvyyttä. Että onko niitä lapsia enää siellä edes olemassa. Lentokenttävirkailijakin kysyi, että oletko varma, että aiot matkustaa tuohon suuntaan - juuri silloin suomalaisten evakuointilentoja kovaa vauhtia järjestettiin vastakkaiseen suuntaan.

Olin kuitenkin varma. Jotenkin kummallisella tavalla olin varma, että minun täytyy mennä sinne.

Pari päivää myöhemmin Suomen lööpit huusivat milloin minkäkinlaista koleraepidemiavaaraa. Minä seisoin kumisissa varvastossuissani keskellä täysin tuhoutunutta intialaista kalastajakylää, kaiken romun keskellä, ja tunsin olini hyvin-hyvin epätodelliseksi. Ruumiit oli sentään jo kannettu pois. Yhtään taloa ei ollut pystyssä.

Cuddaloren lastenkotilapsia, tsunamista selvinneitä.

Intiassa elämä pyöri tsunamiavustustöiden ympärillä - ja toisaalta tavallaan ei. Järjestö teki avustustöitä, mutta johtajan näkemys oli varmasti oikea: länsimaalaisen kalpeanaaman ei kannata olla konkreettisesti paikalla avustustyökohteisssa. Minä istuin toimistolla, jossa oli sähköä tyyliin puolen tunnin ajan päivästä ja yritin tehdä edes jotain. Ei minusta varmasti ollut mitään apua. Pari intialaisella tarkkuudella (heko. heko.) tehtyä raporttia taisin kirjoittaa länsimaalaisille avustusjärjestöille siitä, mihin heidän antamansa varat on käytetty ja miten avustustyöt etenevät.

Mutta joo - en missään nimessä halua antaa vaikutelmaa, että olisin ollut joku merkittäviä tuloksia aikaansaanut länsimaalainen suuri avustaja. Heh heh. Kunhan vaan yritin elää siellä ja jotenkin tulla mukana olematta liikaa tiellä.

Moni asia omassa elämässä otti kuitenkin vähän niin kuin vaivihkaa uutta suuntaa tuon Intia-kokemuksen jälkeen. Ehkä arvoja tai jotain. Äh, enmätiedä. Itse asiassa jossain vaiheessa ihan vakavasti harkitsin, että hakisin SPR:n avustustyöntekijäksi - sellaiseksi, joka kutsuttaisiin tarvittaessa lyhyelläkin varoitusajalla katastrofialueelle. Okei okei, en ole lääkäri enkä hoitaja, mutta luin silloin jostain, että siellä tarvitaan monesti vaikkapa viestinnästä vastaavia henkilöitä.

No, sitten tulivat lapset. Ehkä joskus 20 vuoden päästä?

Nämä muistot heräsivät tietysti Nepalin viimelauantaisen maanjäristyksen uutisointia seurattuani.

Tämä kirjoitus puolestaan syntyi Lauraxxx:n eiliseen bloggaukseeni jättämästä kommentista, jossa oli linkki Väestöliiton blogiin. Luin tekstin ja meinasin alkaa ratikassa itkeä liikutuksesta. Lainaan suoraan:

"Kriisitilanteissa tytöt ja naiset ovat erityisen haavoittuvia. Raskaudet ja synnytykset eivät katoa kriisin iskiessä. Katastrofin keskellä naiset ja vastasyntyneet ovat vaarassa, sillä lääkkeistä, terveydenhuoltopalveluista ja ehkäisyvälineistä on pulaa eikä neuvolapalveluja tai synnytysapua ole saatavilla. Usein äidit ja lapset myös kärsivät traumaattisista kokemuksista, sairauksista ja väkivallanteoista. Tutkimusten mukaan kriisitilanteissa myös naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on normaalia yleisempää ja erityisesti nuoret tytöt ovat alttiita raiskauksille."

(Väestöliiton blogi)

Väestöliiton blogista löytyi myös lista järjestöistä, joiden kautta voi tukea Nepalin avustustöitä. Täällä.

Poimin niistä itsekin tähän pari suoraa linkkiä:
SPR: https://www.punainenristi.fi/lahjoita/nepalin-maanjaristys
Suomen World Vision: http://www.worldvision.fi/katastrofiapu
Pelastakaa Lapset: http://www.pelastakaalapset.fi/tue-tyotamme/lahjoita/
Kirkon Ulkomaanapu: https://www.kirkonulkomaanapu.fi/lahjoita/

Kiitos! <3


Kuvat Intiasta vuonna 2005.

Aiempia muistelubloggauksia vapaaehtoistyöajastani ja -ajatuksistani:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/matkamuistoja-4-vapaaehtoistyohon-intiaan
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/matkamuistoja-5-elamaa-jarjestolla

 

 

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Yhteistyössä: Pågen

Hei muistattekos sen Pågenin hyväntekeväisyyskamppiksen, jossa kerättiin leipäkuvilla rahaa Lastensairaalalle...? Itse osallistuin silloin kesäkuun alussa keräykseen (ja samalla skabaan siitä, mikä resepti pääsee Meri-Tuuli Lindströmin keräämään reseptivihkoseen) tällaisella kultakalaleivillä:

Nooh, puutalon taiteellista panosta (he he) ei tällä kertaa arvostettu reseptikirjaseen asti :D Hih no ei tullut yllätyksenä; meidän reseptihän pohjautui lähinnä siihen havaintoon, että tän talon naperon mielestä paras resepti on mallia "leipää ja voita". Tyyppi syö leivänpäällisensä edelleen erikseen. Mutta pääasia, että syö.

...mutta monta hyvännäköistä, lapsenmielistä ohjetta löytyy Meri-Tuulin kokoamasta reseptivihkosta täältä. Mulle maistuisi just nyt tuo Teemun tomaattibruschetta, kiitos! (jos pystyisin pureskelemaan, mutta en pysty, HUOKAUS)

*******

Ja se, mitä oikeasti aloin tällä bloggauksella sanoa:

Keräys on nyt loppunut. Tulos: 19 928,04 euroa - jee!

Kiitos Pågenin (ja mun) puolesta kaikkia leipäkuvia jakaneille!

Share

Pages