Ladataan...
Puutalobaby

Jee, nyt se on ilmestynyt!

Ei, en intoile Paola Suhosen vaatekaapista enkä edes satenkaarinuoren helpotuksesta (vaikka se hyvältä kuulostaakin). Vaan:

Heeeeei, mä tunnen ton lapsen!

Tadaa! Meitsin kirjoittama juttu!

Kirjoitin itse asiassa jo alkuvuonna Kotivinkille tällaisen jutun meidän reppureissusta - ja nyt se lehti on sitten vihdoinkin kolahtanut postiluukkuihin ja komeili myös tuolla meidän lähikaupan lehtihyllyllä.
"Mä ostan tän, kun meidän tyttö on tossa lehdessä", kehuin myyjälle.

Tshihihi ja sit ihan näytin myyjälle kuvankin. Hitsi mä oon nolo :D

Tirpan(kin) mielestä oli hurjan jännää nähdä meidän kuvia lehdessä.

"Oi, miten iso maha äidillä on!"

Hei ja toi lehti oli muuten myös tarjouksessa, 3,90 e. ... ja tämä ei ole maksettu mainos.

Paitsi joo tietysti mainostanhan minä: tuota mun juttua, tietysti! Lukekaa ja kertokaa ihmeessä mielipiteenne! :)

 

PS. Kaikki matkajutut muuten löytyvät tuolta sivupalkista, tuolta mun käsistäriistäyneestä tägipilvestä sanoista: reissut, matkat ja Thaimaa. Esimerkiksi: lapsen kanssa matkustamisesta täällä, vinkkejä lennolle puolestaan täällä. Niin joo ja pakkaamisestakin, täällä!

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Pienen luovan tauon jälkeen puutalobabylandian matkaopassarja palaa virtuaalisesti takaisin Thaimaahan, ja jatkuu kolmannella osalla nimeltään Koh Kradan.

Edellinen paikka (Koh Bulon Leh) oli ihana, mutta me jotenkin levottomia... Loppumatkan suunnitelmiin oli jo alkanut enemmän ja enemmän putkahdella ajatus, että mitä jos kuitenkin jätettäisiin pian tämä eteläsaaristo taaksemme ja lähdettäisiin reippaasti köröttelemään bussilla vielä piiiiitkä matka ylöspäin, takaisin "omaan paratiisipaikkaamme", jossa vietimme täydellistä relaksoitumisaikaa vuonna 2008... Mutta jos ensin vielä muutamaan näistä Trangin saarista tutustuisi.

Koh Kradan vaikutti näppituntumalta juuri sopivalta valinnalta seuraavaksi kohteeksi: pieni paratiisisaari, joka on ollut oikeasti autio niin kauan kuin ensimmäiset pienet reppumatkailijabungalowit rannan tuntumaan nousivat - eikä saarella vieläkään ole ollenkaan vakituista asutusta. Nykyään majoitusvaihtoehtoja taisi olla (meidän arviomme mukaan) kymmenkunta; niiden joukossa jopa yksi luksusresortti, jonne voi matkustaa Suomestakin pakettimatkalla.

Matkaan kohti Kradania lähdettiin ensin long tail boatilla ja sen jälkeen speedboatilla.

Matkamaskotit.

Ensimmäiset speedboat-matkamme olivat menneet kivasti ja tasaisesti - mutta yhtä äkkiä tämä oli jotain ihan muuta. Merenkäynti ei ollut edes mitenkään kovaa, mutta jotenkin aallot vain taisivat olla siinä suunnassa, että... RYSK RYSK RYSK. Emme olleet saaneet veneen paikkoja takaosasta, jossa kyyti olisi ollut tasaisinta - parhaalla paikalla viimeisellä rivillä makoili koko pitkän penkin leveydeltä saksalainen mies kirjaa lukemassa, luonnollisesti sellaisella "älä häiritse minua" -ilmeellä varustettuna.

Noin kymmenen minuutin matkan jälkeen alkoi tuntua jo ikävältä. Sitten perään hyvin ikävältä. Päähän lähvähti hyvin selkeästi: tämä ei nyt ole ollenkaan järkevää. Raskausvatsan paino jotenkin ryskyi kohdunsuuta (?) vasten - ei hyvä juttu, ei. Yritin hilautua penkillämme makaavampaan asentoon. "Mikä hätänä?", Joel huolestui välittömästi.

Saksalaismiehen tympeää ilmettä uhmaten Joel meni pyytämään paikkojen vaihtoa. Voi että - harvoin tulee nähneeksi ärsyyntyneempää tyyppiä, mies ihan kiehui kiukusta. Ryhmäpaineen alla (koko veneellinen seurasi tilannetta) mies kuitenkin joutui taipumaan ja puhisten vaihtoi paikkoja. Muut veneessä olijat ihanasti auttoivat minua liikkumaan ryskeessä (sylistä syliin -tyylillä) ja toivat matkatavaramme perässä.

Selällään makaaminen tasaisemmassa kohdassa auttoi välittömästi. Ryske tuntui tietysti edelleen, mutta nyt paine osui tasaisesti selkään eikä enää kohdunsuulle.

Tärkeä oppitunti siis: ei speedboateihin raskaana ollessa! Itse emme olleet tätä tajunneet. Mutta siis noilla saarilla siirtymisiä voi kyllä tehdä tavallisilla lautoilla ja long tail boateillakin (esim. mantereen kautta) - pikavene on harvoin ainoa vaihtoehto. Myöhemmin selvisi (kun harkitsimme Similanille menoa) myös, että esim. Khao Lakin sukellusyrittäjät eivät edes päästä raskaanaolevia pikaveneisiin. Ilmeisesti tuolla Trangin suunnalla asiasta ei olla niin tarkkoja, kun minulle ei ollut kukaan mitään sanonut... Mutta joo - en todellakaan suosittele!

Perille Kradanille kuitenkin päästiin, ja:

Ah.

Majapaikan valitseminen oli täälläkin hieman vaikeaa. Kalume Village näytti kivalta ja kaikin puolin "meidännäköiseltä" (yksinkertaisia bambumajoja meren äärellä), mutta Trip Advisorissa se oli saanut monenlaista kommenttia. JA hinnat olivat aivan hurjia: 1500 bahtia (37 euroa) erittäin-erittäin vaatimattomasta bambuhutista, uhhuh. Me kun tosiaan oltiin totuttu aiemmilla matkoilla aivan erilaisiin majoitushintoihin - selvästikin tällä suunnalla on hinnat vähän eri tasolla...

Mutta kun näkymä on tällainen, se vetää kyllä aika väkisinkin hymyn huulille:

Täydellinen.

Bambuhutistamme jo silloin reissun päällä kirjoittelinkin (täällä). Ja jooo-o, kyllähän siellä olisi viihtynyt pidempäänkin.

Tirppa päikkäreillä, äiti riippumatossa.

Tässä vaiheessa kuitenkin jo Koh Lantalta mukaan lähtenyt vatsanpöpö alkoi painaa mieltä. Koko edellisen viikon ajan olimme olleet koko porukka ajoittain "turistivatsaisia", mutta silti hyvävointisia - nyt kuitenkin Silvan ruokahalu oli vähitellen hiipunut ja hiipunut. No niin kyllä meidänkin; se ruoka ei nyt vaan ollut kovin hyvää. Ja kun eräänä iltapäivänä päikkäreiden jälkeen tirppa ei enää halunnutkaan rannalle leikkimään vaan kyhjötti mieluummin äidin tai isin sylissä, päätimme toimia "parempi ennemmin kuin myöhemmin" -periaattella.

Eli tehdä totaalistopin lomailulle ja lähteä heti seuraavana aamulla kohti sairaalaa.

Nuutunut tirppa (ja hups näköjään vielä nuutuneempi isi) odottamassa ensimmäistä aamu-taxiboatia kohti mannerta.

Paljon jäi rantaleikkejä Kradanilla vielä leikkimättä, ja saarelle mielellämme vielä palaisimme - vaikkapa kahden lapsen kanssa sinne luksusresorttiin. Hahaha as if pankkitilisaldomme ikinä antaisi myöten; mutta onneksi budjettimatkalle pääsee tiukemmallakin kukkarolla, jos vaan on valmis elämään yksinkertaisissa olosuhteissa!

Mutta joo, liian lyhyeksi jääneen kokemuksen perusteella:
Koh Kradania suosittelisin yhdeksi saarihyppelykohteeksi rauhaa ja täydellistä paratiisirantaa etsivälle. Saarelta tuskin löytyy juuri muuta tekemistä kuin uimista, snorklailua ja rennosti ottamista - kauppoja, teitä tai mitään muita palveluita Kradanilla ei ole. Täydellisenrentouttavaa paratiisilomailua siis!
(jos ei satu tulemaan kipeäksi)

*******

Puutalobabyn "Thaimaa-matkaoppaan" ykkösosassa oltiin Koh Lantalla täällä:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/puutalobabyn-thaimaa-matkaopas-osa-1-koh-lanta

...ja kakkososassa Koh Bulon Leh:llä täällä:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/puutalobabyn-thaimaa-matkaopas-osa-2-koh-bulon-leh

Tulossa vielä neljäs osa, se oma henkilökohtainen täydellinen paratiisipaikkamme Koh Chang. <3 <3 <3
...ja luultavasti viidennessä ja viimeisessä osassa vielä samassa bloggauksessa "muut" (Krabi, Trang, Ranong, Khao Lak ja Phuket)

Lapsen kanssa matkailusta kerrottu täällä,
...ja kaikki Thaimaa-aiheiset bloggaukset löytyvät sivupalkin avainsanalistassa klikkaamalla hakusanoja matkat, reissut tai Thaimaa.

Instagramissa puolestaan reissun päältä postattuja matkakuvia, jotka löytyvät hashtagilla #reissuperhe.

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Hyvät matkustajat, tervetuloa puutalobabylandian virtuaaliselle Thaimaan-matkalle! Tällä kertaa reissaamme osaan numero kaksi: pienelle Koh Bulon Leh:n saarelle Thaimaan eteläosaan.

Eli tänne:


Koh Lantan jälkeen suunnitelmamme oli lähteä kohti pienempiä saaria etelässä. Mutta minne? Ennen matkaa tekemääni matkahaaveilubloggaukseen sain paljon vinkkejä Trangin pikkusaarista: Koh Muk, Koh Ngai ja Koh Kradan. Ne ainakin kiinnostivat! Kotona oltiin tutkailtu myös ihan mainiota Thaimaa-nettisivustoa nimeltään minnethaimaassa.com - hyvä sivusto, lämpimät suositteluni! Juuri tuo nettiosoite sai meidät haaveilemaan saarihyppelystä tuolla kolkalla; ja Trangin saarista sivusto kertoi näin.

Trangin saarten lisäksi Lonely Planet nimesi noilta kulmilta ainakin saaret nimeltään Koh Libong, Koh Lao Liang, Koh Sukorn ja Koh Bulon Leh. Ja sitten vielä Tarutalon kansallispuiston puolelta lisää - tunnetuimpana niistä Koh Lipe. Niin paljon valinnanvaraa, oih!

Me tiesimme aika selvästi, mitä haluamme: omaa rauhaa ja paratiisirannan. Niinpä luimme Lonely Planetia kuin piru raamattua ja yritimme karsia pois sellaisia, jotka olisivat kasvaneet jo "liikaa". Itse asiassa aika moni tämän kolkan saarista vaikutti olevan reppureissaajien kovassa suosiossa - eikä ihme, ovathan nämä saaret aivan uskomattomia.

Pienoisen pyörittelyn jälkeen seuraavaksi kohteeksemme valikoitui siis Koh Bulon Leh - näistä edellä mainituista (ennen Tarutaoa) tietysti se kaukaisin. Mutta sinne oli Koh Lantalta näppärä speedboat-yhteys; Koh Lipen ja Koh Lantan välinen päivittäinen pikaveneyhteys, joka pysähtyi matkalla sopivasti juuri Trangin saarilla sekä Koh Bulon Leh:llä.


Speedboat-matka meni nopeasti ja mukavasti. Merenkäynti oli tasaista - enkä tässä vaiheessa ollut vielä kuullutkaan siitä, että pikaveneitä ei suositella raskaanaoleville. Sattui kai hyvä tuuri: vene ei ryskyttänyt ollenkaan, ja lisäksi olimme taktisesti valinneet istumapaikat veneen takaosasta, jonka tiesimme olevan tasaisin matkustuspaikka.

Matka Koh Bulon Leh:lle kesti muutaman tunnin. Ehkä kolme? Samalla oli mukava saada pikavilkaisu muille saarille, että "hei mentäiskö tuonne seuraavaksi?".

Saarelle tullessamme vene jätti meidät suunnilleen tähän kohtaan - ensivaikutelmamme oli, että täydellistä:

Koh Bulon Leh:n majoitusta olimme alkaneet pähkäillä edellisenä päivänä ennen speedboat-matkaa. Halusimme yöpyä rannalla. Ja halvalla. Harmi kyllä Koh Bulon Leh:llä näistä kriteereistä sai täytettyä kerralla vain toisen.

Kauniin rannan molemmista päistä löytyi viihtyisän näköiset bungalow-keskittymät. Mutta ne hinnat... Noin viisinkertaiset verrattuina siihen, mitä olemme Thaimaassa tottuneet maksamaan. Auts. Toisen pään tosi ihanista mutta hyvin perustasoisista rantabungaloweista (ilman ilmastointia tai muita mukavuuksia) olisi saanut pulittaa 2800 bahtia - lähes 70 euroa! Eikä edes vielä ollut high season. Tuon hinnan rinnalla toisen pään Pansand Resort -nimisen bungalow-paikan hinnatkin alkoivat vaikuttaa kohtuullisilta: päädyimme perustasoiseen bungalowiin, josta maksoimme 1500 bahtia eli noin 36 euroa per yö. Todella paljon yläkanttiin matkabudjettiimme verrattuna.

Bungalow-alue oli viihtyisä ja hyvin hoidettu, ja henkilökunta aivan hurjan ystävällistä - kyllä täällä muutaman yön viihtyy. Mökit kuitenkin olivat aika lähellä toisiaan, eli ihan sellaiseen "yksin paratiisissa" tunnelmaan tällä lomailualueella ei harmi kyllä pystynyt virittäytymään.

Mutta vaikka paikka ei ihan suoraan meidän makuun istunutkaan, suosittelisin tätä majoituspaikkaa sellaisille lomailijoille, jotka eivät ihan ole valmiita "hiirenkakkaa tippuu katosta" -bambumajamajoitukseen, mutta jotka eivät ihan viihdy pakettimatkahotellissakaan. Siisti, toimiva alue - vaikkapa juuri lapsiperheen lomailuun. Resortissa olikin meidän lisäksemme enimmäkseen kiitävine matkalaukkuineen veneestä nousseita saksalaismatkaajia. Ja kärräsipä yksi perhe tuolla resortin käytävillä lastenvaunujaankin; ja hyvin näytti sujuvan.

Ja huom: Koh Bulon Leh:ltä olisi toki löytynyt halvempiakin majoitusvaihtoehtoja, yksinkertaisimmat (ja hieman rähjäisen näköiset) perus-bambuhutit jopa 150-300 bahtilla (4-7 euroa). Ne olisivat kuitenkin olleet enemmän sisämaassa ja sinne johtava polku oli mäkinen - ja koska minun piti raskauden (ja jo ennen matkaa alkaneiden yksittäisten supistusten) takia välttää rasitusta, emme halunneet reippailla jyrkkää ylämäkeä monta kertaa päivässä. 

Esimerkiksi Marina Resort näytti aika kivalta. Bambumajoihin (600-800 bahtia eli 15-20 euroa) emme kurkistaneet sisään, mutta ravintolassa näytti tältä:

*******

Ja sitten se Koh Bulon Leh:n tärkein ominaisuus: uskomattoman ihana, valkohiekkainen ranta!

Sieltä Pansand Resortin päässä ranta oli todella rauhallinen ainakin tällä sesongilla - suurimman osan ajasta siellä sai olella ihan itsekseen. Toisessa päädyssä oli vähän enemmän auringonottajia. Rannan käveli mukavasti lököilytahdilla noin 15-20 minuutissa päästä päähän.

Tästä rannasta ei ihan yhdellä kuvalla selviäkään. Oh, täällä keskellä tammikuun lumipyryä voi huokaillen katsella näitä:

Tuon pisimmän rannan (ja muutamien pienempien) sekä pienten "mökkikylien" lisäksi Koh Bulon Leh:llä on myös merimustalaisten kylä, jonne voi kävellä pieniä polkuja pitkin - autonmentäviä teitä saarella ei ole. Sähköä on saatavissa vain ilta-aikaan, muistaakseni iltakuudesta eteenpäin. Kävelyreissullamme bongasimme ison läjän aurinkopaneeleita ja niistä lähtevät epämääräiset johtokasat - sieltä saaren iltasähköt luultavasti olivat peräisin.

Saaren kuria ja järjestystä vaali myös poliisi:

(hih tässä pikkumökissä ei kyllä koko aikana ollut ketään kotona)

Ai niin ja merimustalaisten lisäksi saaren alkuperäiseen asukaskuntaan kuului näitä tyyppejä:

Iiiiisoja varaaneja - ilmeisesti suht harmittomia tyyppejä noin niin kuin peruksenaan, mutta purema aiheuttaa sellaisen megatulehduksen, että siinä tulee lääkäriin aika kiire.

 

Ai niin, ja ne hemmetin tsunamihälytyskelloilta kuulostaneet kiimaiset kaskas-ötökät, joista kirjoitin jo reissun päältä täällä.

Koh Bulon Leh oli siis kyllä ihana, mutta me matkailijoina levottomia; jotenkin emme löytäneet rauhaa täältä, vaan pian huomasimme raapustavamme kiihtyvällä tahdilla Lonely Planetin takasivuille erilaisia matkapäivälaskelmia esimerkiksi näin:


...ja kolmen yön jälkeen olikin jo aika jatkaa matkaa.

 

Koh Bulon Leh:tä suosittelisin rauhallista ja kuvankaunista valkohiekkaista rantaa kaipaavalle saarihyppelijälle. Rannan bungalow-keskittymät sopivat hyvin myös lapsiperheille ja "matkalaukkumatkustajille" - jopa lastenvaunujen kanssa. Sisämaan yksinkertaisiin bambuhutteihin voi majoittua todella pelkistettyihin olosuhteisiin minibudjetilla.

 

*******

Puutalobabyn "Thaimaa-matkaoppaan" ykkösosassa oltiin Koh Lantalla täällä:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/puutalobabyn-thaimaa-matkaopas-osa-1-koh-lanta

...ja jatkossa tulossa noin juttu per viikko -tahdilla:
Koh Kradan
Koh Chang
...ja luultavasti viidennessä osassa vielä samassa bloggauksessa "muut" (Krabi, Trang, Ranong, Khao Lak ja Phuket)

Lapsen kanssa matkailusta kerrottu täällä,
...ja kaikki Thaimaa-aiheiset bloggaukset löytyvät sivupalkin avainsanalistassa klikkaamalla hakusanoja matkat, reissut tai Thaimaa.

Instagramissa puolestaan reissun päältä postattuja matkakuvia, jotka löytyvät hashtagilla #reissuperhe.

Share

Pages