Ladataan...
Puutalobaby

...ja he nukkuivat päikkärinsä onnellisina elämänsä lopppun asti.

Eli ei.

Seelan päikkärikirjausta on tehty nyt systemaattisesti kahden viikon ajan.

Tässä tapauksessa "systemaattisesti" tarkoittaa sitä, että keskiviikon kirjaan epähuomiossa perjantain kohdalle. Torstaina huomaan, että väärin meni, ja vaihdan torstain ja perjantain paikat keskenään. Perjantaina tajuan, että alun perin virhe tulikin keskiviikkona ja muutan keskiviikon torstaiksi, torstain perjantaiksi ja keskiviikon... öööh... eiku perjantain... öööh... tosi systemaattisesti joka tapauksessa.

Näillä samoilla systemaattisilla aivoilla on nyt selkeästi todistettu, että... ....öööh.

No: kellontarkkaan päivärytmiin ei siis olla päästy. Ja tällä hetkellä sellaiseen pääseminen tuntuu aika kaukaiselta utopialta - jos kahden kanssa eläisi niin puolentunnintarkkaa eloa kuin tuon yhden päikkäreiden kanssa aikoinaan tehtiin, me ei koskaan päästäisi täältä kotoa yhtään mihinkään. Mutta: niin kuin aavisteltiinkin, noin parin tunnin valveillaolosykli tuntuu olevan vauvalle sopiva. Jos valveilla oleminen venyy liian pitkäksi, hommasta seuraa akuutti nukahtamisraivari (mustat sötöt kirjainsarjan edessä ovat itkunukahtamisia).

Raivareista ei kuitenkaan olla päästy eroon - suureksi harmikseni. Jotenkin toivoin hommaan jonkinlaista automaattista "naps vaan oho" -ratkaisua, hehe ikuinen optimisti.

Peruskaava näyttää kuitenkin olevan: 45min-tunnin päikkärit aamupäivällä, 2-3 tunnin päikkärit iltapäivällä (samaan aikaan kuin Silvalla, jea!) ja vielä yksi 45 min-tunnin unisykli illan tullen.

Aika hyvä (jos huutoa ei oteta huomoon), eikös...? 

Eli hommaa jatketaan. Jotain kohti tässä kuitenkin ihan välttämättä ollaan menossa.

Hermoromahdusta?

Parempia päiviä. Ihan välttämättä. Pliis?

Share

Ladataan...
Puutalobaby

Kun meidän vauva on väsynyt, sen kuulee koko kortteli. Esimerkiksi viime viikolla täysin onnistuneen ja hyväntuulisen vauvajumpan jälkeen eräs nimeltämainitsematon vauvantirriäinen veti paikallisella asukastalolla sellaiset väsyraivokilarit, että ikkunat helisivät ja kanssaäidit todennäköisesti jo naputtelivat kännyköihinsä lastensuojeluviranomaisen numeroa. Ei paljon auta, että itse tiedän tirriäisen nukahtavan Manducaan heti, kun pääsemme ulkoilmaan - mutta kun ensin pitäisi pukea molemmat lapset, käyttää napero vessassa, pakata tavarat, pukea itsekin päälle ja niin edelleen. Ja vauva sanoo GRÄÄÄÄÄÄÄÄ niin, että vähintään lähiplaneetat värisevät kiertoradoiltaan.

Tällä vauvalla ei ole sellaista asteittaista kiihdytyskytkintä ollenkaan. Hän on joko hyvin tyytyväinen ilopilleri - tai täydellisen maailmanlopun kourissa hysteerisesti täristen ja naama sinipunertavana.

Tilanne on kurja: suurin osa Seelan päikkärinukahtamista tapahtuu jonkinasteisen uniraivarin säestyksellä. Vaunuihin tyypin saa noin tunnin sylikantelun ja 38 vaunuunasetusyrityksen jälkeen. Äitiyden huippuhetkiä ei ollut sekään päivä, kun itku kurkussa hytkytin vauvaa jossain lähihiekkatiellä, ja Silva vieressä hytkytti omaa vauvanukkeaan hokien lempeään sävyyn:
"Voi vittu, voi vittu, voi vittu."

Nukahtamistilaston kärkipaikkaa taitaa pitää (sylin lisäksi) nykyisin Manduca, johon vauva tyytyy sellaisen "olen hyvin tyytymätön" -yninän jälkeen noin 15 minuutissa. Manducassa vauva saattaa nukkua 2-3 tunnin unet; vaunuissa niin kauan kuin ne ovat liikkeessä.

Ai niin ja auton turvakaukalo kans joskus toimii - sitä hytkytän lähtötohinassa hikipäässä toisessa kädessä, kun toisella kädellä hoitelen tirpan pottahommia. Joskus onnistuu. Toisinaan päättyy kaikkien meidän kolmen itkuun.

Oma tulkintani homman ratkaisuun on päivärytmi. Tai siis päiväunirytmi.

Silvan ollessa vauva protestoin ensin voimakkaasti kaikenlaisia päivärytmiajatuksia vastaan (täällä), kunnes ämmi hoisi homman (täällä ja täällä) Silvan ollessa 8-9 kuukauden ikäinen. Sen jälkeen en olisi aiempaan rytmittömään elämään enää palannut.

Mutta nyt kahden kanssa... Homma tuntuu vielä ensimmäistä kertaakin hankalammalta: miten voisin näiden kahden kanssa lähteä aina kärryttelemään väsymysmerkkien saapuessa (etenkin kun ne saapuvat kahden sekunnin varoitusajalla ennen totaalihuutoa eikä Seela asetu vaunuihin). Ai että tällä sirkusleirikokoonpanolla nukutuskävelylle neljä kertaa päivässä (mukaanlukien aiemmin mainitut hikipäähuudot, pukemiset ja potatukset)...?

Jotain on kuitenkin tehtävä.

Äsken raapustin ruutupaperille tällaisen: Seelan unirytmin tarkkailupaperin. En oikein tiedä, mitä sellaisen täyttäminen tähän tilanteeseen oikein auttaa - mutta tuleepahan ainakin tunne, että jotain on työn alla.

Kaikenlaisia vinkkejä otetaan ilolla vastaan!

Oletteko onnistuneet saamaan hieman alle puolivuotiaalle jo säännöllisen päiväunirytmin - ja miten ihmeessä?

Share

Ladataan...
Puutalobaby

"Silva menee aaaaa aaaaa!"

Koska syksymmällä tuleva Thaimaan-matkamme todennäköisesti tuhoaa taivaallisenihanan päikkärirytmimme, halusin sitä ennen ikuistaa nämä hetket. Että voi sitten haikeudella muistella kiukkuista tirppaa hoivatessa :)

Meillä siis mennään päikkäreille näin:

Vä-syt-tää.

Tirppa ilmaisee päikkäriväsymyksensä niin selvästi, että se ei voi jäädä huomaamatta. Se on yksi syy, miksi emme ole siirtyneet vielä kaksista päiväunista yksiin. Joskus, jos unitiikeri ja tutti ovat jääneet jonnekin tirpantasolle, Silva saattaa käydä hakemassa ne itse.

Ja jos toteaa:
"Silvaa väsyttää", tirppa vastaa:
"Aaaaa aaaaa".

Vaippahommat. 

Sitten potalle ennen unia. Koska en halua julkaista lapsestani pottakuvia, näytetään sitten pukemista. Tirpalla pukemislukemistona tällä kertaa jostain kirjahyllyn uumenista löytynytä Hare Krishna -kirjallisuutta. Hmmm. Ei suostunut irroitamaan otettaan tuosta edes kuvan oton ajaksi.

 Aaaaa aaaaaa.

Haalari puetaan aina kotiloissa tällä samalla paikalla, kirjaston matolla. Siinä jutellaan vielä rauhallisesti - lähinnä sanoilla "nukkumaan", "väsyttää" ja "aaaa aaaaaa".

*******

Ja jos harrastaisin lastennvaatemerkkihehkutusbloggauksia, tälle fleecehaalarille olisin omistanut kokonaisen suitsutusbloggauksen jo aikaisemmin. Mutta sen sijaan annan kehuni nyt. Haalarin saimme jo keväällä Lapsimessuilta, Isbjörn of Sweden*) -merkin maahantuojalta. Ja sitä on käytetty paljon, eniten päiväunitarkoituksessa - aina, kun mittari on näyttänyt unille mennessä alle 15 astetta; jopa viileämpinä kesäpäivinä välillä siis.

Kierrätysfleece on tosi hyvälaatuista: lämmintä, mutta hengittävää. Ja tuo malli on tosi-tosi helppo sujauttaa väsyneen lapsen päälle. Viileämmillä keleillä ollaan ajatelu käyttää sitä myös välikausihaalarin alla.

Tuo merkkihän edustaa sellaista teknistä pukeutumista, ja sitä myydäänkin lähinnä vain retkeilyliikkeissä. Myös saman merkin talvihaalari kiinnostaisi aivan hurjasti, jos siihen vaan raaskisi satsata... No, itseni tuntien me sitten kuitekin päädytään haalariostoksille Prismaan tai kirppikselle :)

*) Fleecehaalari siis keväällä saatu, mutta en sitoutunut siitä bloggaamaan - kehut siis silti ihan vilpittömiä. Ja linkki vie merkin omalle netisivulle, ja se ei sisällä mitään  salattuja mainosklikkauskytköksiä.

*******

Okei, okei - sitten äkkiä pois täältä mainoskatkolta! Sori, tuo välihuomautus syntyi tuohon ihan spontaanisti - aiemminkin on ollut mielessä, että toi on kyllä niin hyvä, että siitä tekisi mieli mainita... Mutta nyt takaisin päikkäreille!

Sitten vaunuihin, vöihin, ja viimeiset aaaaa aaaaaa:t. Joskus kävellään vähän, usein vain hetki heilutellaan vaunua.

Shhhh, täällä nukutaan - nähdään parin tunnin päästä!

Share

Pages