Ladataan...

Näin pitkälle pääsin pari viikkoa sitten heränneiden ajatusteni kanssa. Jos vain poistaisi koko virityksen ilman muka-dramaattista viimeistä postausta. Hiiren kursori oli jo Poista-hanikan päällä, mutta jäin lukemaan yläpuolella olevaa tekstiä. Entä jos haluankin joskus perua? Tai jos haluan virkistää muistia jonkun tapahtuman osalta tai tai tai... Tai vaikka kirjoittaakin vielä joskus jotain?

Eihän sitä koskaan tiedä. Se on minusta hirvittävän hyvä motto. Koskaan ei voi tietää. Tällä hetkellä en saa itsestäni irti tekstiä, mutta ainahan tilanne voi muuttua. Ja jos ei muutukaan, niin ei ketään haitanne pystyyn nuupahtaneen blogin olemassaolo kiljoonien muiden joukossa. Kyllähän blogosfääriin jorinaa mahtuu.

Olen tappanut aineenvaihduntani, ja opettelen nyt syömään pikkuhiljaa. Olen ihan mehuissani nykyisestä saliohjelmastani, ja sanoinkin pt:lle viime tapaamisella, että olin ihan hyvä jumppapirkko ennen kuin hän rikkoi minut. Tänään aamulla ulkoilmassa tuntui ensimmäistä kertaa lupaus kesästä. Ensi viikolla alkaa kolmen viikon loma.

Tämä tynkä saattaa toimia trampoliinina bloggariudelleni, tai olla toimimatta. Niin tai näin, nautitaan kesästä :)

Share

Ladataan...

Bongasin jokunen aika sitten salilta naisen, joka käveli juoksumatolla farkut jalassa. Siis ihan oikeat ja konkreettiset farkut vailla stretchin häivää. Ajattelin silloin, että jokainen kukka kukkikoon tavallaan, mutta myönnän katsahtaneeni housuja hitusen pidempään. Lähinnä ajatellen, että luulisi sitä mukavampiakin treenivaatteita olevan olemassa.

Oma perjantainen salilookkini näytti tältä:

Kyseiset pöksyt olivat käytössä nyt toista kertaa, ja molemmilla kerroilla sain osakseni samanlaisia katseita, joita itse yllä mainittuun naiseen loin. Pääasiassa olisi naurattanut, mutta hitusen teki mieli myös kirkua ne ovat TRIKOOT, kokeile vaikka!

Kyseessä ovat siis Gazozin treenihousut farkkuprintillä (ihan itse ostetut, toim. huom.). Näyttävät farkuilta, ja tuntuvat kuin ei olisi housuja jalassa ollenkaan. Rakastan näitä siinä määrin, että aion pitää näitä jatkossakin, katseista huolimatta. Ja kirkua sisäisesti vain hieman.

Share

Ladataan...

Täytin viime perjantaina seitsemännen kerran 25 vuotta. Se oli mukava päivä, ja jotenkin jännästi kuvista saattaa välittyä myös se, että olin juuri oppinut syöneeni liian vähän jo pitkään.

Sain lahjan sänkyyn kannettuna <3 Mieheke on näppärä ottamaan vinkeistä kopin, ja muutaman kuukauden "yhyy ihan persihestä kun ilman sykevyötä tehdyt salitreenit ei oo tän vehkeen mielestä yhtään mitään" -ininä ei mennyt hukkaan.

Aamupalaksi mantelimaitoon tehtyä kaurapuuroa mehukeitolla ja mustikoilla, pari kananmunan valkuaista ja Iso Pätkis. Koska porkkanoita ei ollut. Ja koska olen riittävän vanha syödäkseni aamupalalla suklaata, jos tahdon. Ja koska voin.

Työpöydällä odotti 10 suklaapatukkaa ja kortti työkaverilta.

Töiden jälkeen miehen kanssa ravintolaan syömään, ja ruuan kaveriksi yksi synttärisiideri. Mainostamisen pelossa hyödynsin pistämättömiä kuvankäsittelytaitojani, mutta jestas että oli söötti lasi.

Ja se ruoka <3 Tilaan ko. ravintolassa aina samaa, ja voisin syödä tätä joka päivä. Suupielistä valuva rasva, aaah.

 

Syöpöttelyn jälkeen ne itselle ostetut lahjat.

Kotona iltapalaksi maailman parasta voileipäkakkua (kuvassa puolet nautitusta annoksesta, köh) ja maailman parasta mutakakkua, ja sen jälkeen masun viereen köllölleen. Ei ehkä niin villiä, mutta kah miten mukavaa :)

Share
Ladataan...

Pages