Ladataan...

Maailmassa on siis valtavasti hyviä ja ihania verkkokauppoja, ja voisin kiitellä jokaista erikseen nopeasta toimituksesta ja hyvästä hinta-laatusuhteesta ja niin edespäin. Mutta yksi joka ansaitsee erityiskiitoksen, on kyllä FitnessFirst. Shoppailen harvakseltaan, mutta hyvin tarjousten aikaan täydennän sitten varastoja kerralla ja otan yleensä jotain uutta kokeiluun. Tarjouksia on usein ja alennukset ihan tuntuvia, valikoima on valtava, tuotteet erinomaisia ja toimitus älyttömän nopea. Yleensä paketti tulee parissa päivässä, ja sisältää käsin kirjoitetun tervehdyksen ja jotain pientä extraa joka ilahduttaa asiakasta hirmuisesti. Meillä osaa jo lapsetkin odottaa FitnessFirstin tilauksia, koska silloin saa suklaamulpereita ja usein muitakin herkkuja. Viimeisimpänä ilahdutti paketista löytynyt kangaskassi, se on iso ja jämäkkä, ja kävinkin jo äsken sen kanssa kaupassa.

. Tämä ei ole mikään maksettu mainos vaan vilpitön asiakaspalaute ja kiitos. Hyvän mielen kauppa.

 

Share

Ladataan...

Tässä kohti piti olla postaus seuraavasta lomaetapista ja sitten vielä erillinen postaus kyläpaikasta, ja kyllä ne tulossa ovatkin. Sanon sen verran tähän väliin, että kokeilin 2 viikkoa tiukkaa ketokarppausta ja sain lomakilot sillä pois, viikkoon räpsähti 5,2 kiloa miikkaa ja sitten pysähtyi. Tarkoitus on tässä lisäillä hyviä hiilareita sille tasolle että jaksan treenata, ja että on tunne siitä että kaikkea voi ja saa syödä. Se on minulle elinehto minkäänlaisen pysyvyyden kannalta. Minulla ei toimi ehdottomuus missään asiassa, kuten moni muukin varmasti on omalta osaltaan havainnut. Tuo oli hyvä lähtölaukaus hiilaritietoisempaan syömiseen, ja tavoittelen tilannetta jossa puhutaan luontevasta tietoisuudesta ilman turhaa rajoittamista. Kuulostaapa se hienolta!

Mutta se toinen asia. Minä olen siis kuukauden aikana käynyt yhden kerran salilla. Yhden. En tiedä miksi, koska lomamatka ja mökkireissu oli vain puolisentoista viikkoa koko heinäkuusta. 2 viikkoa olisi ollut aivan hyvää aikaa treenata. Miksi ei perse nouse penkistä? Missä minun motivaatio on? Rakas laji joka huoltaa sisältä ja ulkoa ja sallii huomattavasti vapauksia keittiössä, rakkaat ihmiset lajin parissa, melkein aina salilla on joku ihana vastassa. Mitä tapahtuu, missä vika? Miksi en saa aikaiseksi? Miksi haaveilen lopettamisesta ja ihan muista liikuntamuodoista, kun kerran löysin jotakin mihin niin täysillä ja niinkin pitkäksi aikaa ihastuin? Apua, tämä ei ole kivaa!

Viikonloppuna Imatralla järjestetään Karjalan Kovin 2017-crossfit-kisat, sinne yleisöön mylvimään oman salin kisaajille. Ehkä se moti on karannut jo edeltä sinne? Toivottavasti sillä on käsissään kyltti jossa lukee minun nimi. Olisi harvinaisen hanurista jos se jäisi pidemmäksi aikaa kadoksiin.

Share

Ladataan...

Kolmantena matkapäivänä pakattiin leiri taas autoon, ja suunnattiin sateisesta Porista nokka kohti sateista Naantalia. Naantalin campingilla leuka loksahti leiriintymismaksusta, joskin viiveellä, vasta ensimmäisellä käynnillä likaisissa huoltorakennuksissa. Ei mielestäni ollut aivan hinnoittelu suhteessa kun suihkuun yritti likaisen lattian läpi taiteilla ja samoin takaisin sotkematta itseään uudestaan. Plussaa kuitenkin keittiörakennuksesta, joka oli tilava ja ennen kaikkea sisätila, kun tuohon kylmään ja sateiseen saumaan meidän reissu nyt ajoittui. Sen verran piti sade huomaavaisesti taukoa, että teltta saatiin kasattua kuivana.

Yllättäen seuraava aamu näyttikin tältä:

Ja toinen plussa leirintäalueelle sijainnista, kun respassa kerrottiin Muumimaailman olevan ihan kävelymatkan päässä. Siispä eväät reppuun, kamerat kaulaan ja menoksi. Kävellen läpi ihanan, kauniin Naantalin. En ole ehkä ikinä nähnyt kauniimpaa kaupunkia ja se merimaisema melkein joka suunnalla. Mieletön.

 

Etukäteen olin hieman epäileväinen, Muumimaailman liputhan on varsin suolaiset hinnaltaan. Mietin että noinkohan tulee vastinetta kalliille lipuille, ja päälle vielä kaikki muu kallis oheiskrääsä. No lopputuloksen arvaa. Melkein eniten innoissani olin minä. Lapsilla oli ihana päivä, ja molemmat aikuiset koki miten aika hetkeksi pysähtyi, eikä kenelläkään ollut niin kiire olla niin kovin iso, vaan kaikki olivat ihan vain lapsia. Ihmisiä oli hirveästi, mutta jotenkin sekään ei haitannut. Muumitalo kiipeiltiin lattiasta kattoon, katseltiin kohteet ja kuljettiin Satupolku päästä päähän kaksi kertaa. Muumihahmot halailtiin moneen kertaan, ja itse ihastelin sitä miten todella tuntui että lapsille haluttiin antaa huikein mahdollinen kokemus henkiin heränneestä sadusta. Siltä se itsellekin tuntui.

 

Ranta oli myös ihana, samoin merimaisemat joita pystyi ihastelemaan melkein kaikkiin ilmansuuntiin. Syötiin eväitä, nautittiin päivästä joka oli viileydestään huolimatta aurinkoinen. Todellakin mennään uudestaan. Myös lahjamyymälästä tarttui matkaan yhtä ja toista, vaikka etukäteen vannoin että ei varmasti..

Kotimatkalla oli väsynyttä porukkaa, ja pientä miestä kannettiin vuorotellen. Silti, vaikka yhdellä ja toisella lenkkari painoi, oli sydän hattarankevyt. Sellainen taika oli Muumimaailmassa.

Sateisesta ja kylmästä säästä oli myös se hyvä puoli, että käytiin ajelemassa Turussa. Olin optimistisesti pakannut mukaan enimmäkseen lyhyttä ja ohutta, ja järkyttävän kylmä sää pakotti äkkiä lisävaateostoksille. Turussa asuva kaverini vinkkasi meidät Skanssiin, ja siellähän aika mukavasti kului myös.. En ole käynyt kuin yhdellä potilassiirrolla Turussa vuosia sitten, joten vaikka aika oli rajallinen niin jonkinlainen käsitys ehdittiin saada myös sieltä, ja lähtöpäivä suunniteltiin aiemmasta poiketen kulkemaan Turun linnan kautta. Hieno ja mielenkiintoinen paikka, joskin paljon meni ohi kun ei ennättänyt kaikkia tauluja ja infokylttejä kunnolla katsoa ja lukea lasten perässä kirmaillessa. Jäipä nähtävää toisellekin käynnille.

 

Share

Pages