Ladataan...

Meillä on nyt puolitoista viikkoa elämää takana kipsipotilaan kanssa, jolla on ikää vasta 1v7kk. Hugo kaatui harmittoman oloisesti lattialla, mutta siitä seurauksena olikin reisiluu murtunut. Onneksi luu saatiin paikoilleen ilman leikkausta, ja näin pienillä luutuminen tapahtuu huomattavasti nopeammin kuin aikuisilla. Arvio oli, että kipsiä pitäisi pitää vain 2-3 viikkoa. Meille varattiin aika kolmenviikon päähän, jossa ensin tietysti kuvataan onko jalka luutunut, ja sitten toivottavasti saadaan kipsi pois.

Tarkoitushan oli, että H olisi aloittanut päiväkodin viikko sitten maanantaina, ja minun piti olla vielä 5 viikkoa töissä ennen äitiysloman alkua, mutta tämä laittoi meidän suunnitelmat täysin uusiksi. Saa nähdä miten Hugo alkaa kävelemään kipsin poiston jälkeen, ja että palaako hän päiväkotiin sitten kuitenkin kahdeksi viikoksi vai ollaanko vain kotona.

Kipsi on rajoittanut aika paljon meidän arkea, ja on täytynyt opetella hoitamaan asioita aivan uudella tavalla. Hugon toinen jalka on kokonaan kipsissä, ja se jatkuu lantion alueelle aina napaan asti. Tästä syystä istuvassa asennossa oleminen ei onnistu, joka puolestaan tekee mahdottomaksi autoilun, rattaissa istumisen, syöttötuolissa istumisen, tai ylipäätään muuten istumisen. Tässä muutamia faktoja meidän arjesta.

LIIKKUMINEN: Ensimmäiset pari päivää Hugo vain makasi selällään, kipsijaka kohotettuna tyynyllä. Kolmantena päivänä Hugo oppi kääntymään vatsalteen, ja siitä ei mennytkään kauaa, kun hän alkoi pikkuhiljaa raahautuun eteenpäin, ja nyt yli viikon kestäneen kipsielämän jälkeen Hugo osaa jo ryömiä ja vähän kontatakkin kipsin kanssa. Liikkuminen on silti hankalaa ja hidasta ja poikaa harmittaa kun ei pääse sinne minne haluaisi, ainakaan niin nopeasti.

ULKOILU: Ei olla juurikaan päästy ulkoilemaan. Maassa en Hugoa halua pitää, kun liikkuminen on niin vaikeaa, on ollut niin märkääkin ja kipsi ei saisi kastua. Rattaissa Hugo ei pysty taas kuin makaamaan, ja sillain hän ei viihdy kovin pitkään. Missään ei olla menty käymään, koska Hugo ei pysty istumaan autossa. Pukeutuminen on myös ongelmallista, varsinkin alaosan.

VAIPANVAIHTO: Koska kipsi tulee napaan asti, ei vaippaa voi käyttää normaalisti, vaan Hugolla on kokoajan kahdet vaipat päällekkäin. Ensimmäinen vaippa vain sullotaan edestä ja takaa kipsin alle, ja päälle laitetaan toinen vaippa, jonka tarkoituksena on pitää varsinainen vaippa paikoillaan. Putsaamiset hoituu kosteuspyyhkeillä.

PESEYTYMINEN: Kipsi ei saa kastua, ja kaikki peseytyminen jää nyt pesulappujen ja kosteuspyyhkeiden varaan. Hiukan epämiellyttävää vaippaikäisen kanssa, kun pyllyä ei saa pestä. Onneksi ollaan pärjätty tähän asti ilman ihmeempiä ihottumia taipeissa. Vatsassa Hugolla on kyllä pientä ihottumaa kipsin alle tullut, mutta sekin on pysynyt aisoissa bepanthenin ansiosta.

SYÖMINEN: Ollaan käytännössä asuttu meidän olohuoneessa. Oon laittanut patjoja lattialle, että Hugon olisi siinä mukava köllötellä. Tuen Hugon puolimakaavaan asentoon tyynyillä, ja sillain ollaan hoidettu ruokailut, kun syöttötuolihan ei ole vaihtoehto. Kovin hyvin ruoka ei kuitenkaan maistu, mutta ymmärtäähän sen, kun ei juuri mitään kuluta. Oon ollut aika lepsu, ja tarjonnut pojalle ruokia mistä tiedän että hän tykkää ja syö.

NUKKUMINEN: On ollut vaikeaa. Yöt on tosi katkonaisia. Hugo heräilee välillä 30min-1h välein, ja välillä saattaa nukkua 3h putkeen. Tulee aivanmieleen Hugon vauva-aika! Annan särkylääkettä Hugolle yötä vasten, ettei ainakaan kipuihin tarvitse herätä, mutta useimmiten H herää siihen kun on käännähtänyt/liikkunut pinnasängyssä niin, että on jäänyt jumiin tai huonoon asentoon. Toisaalta, toisina öinä ollaan nukuttu Hugon kanssa patjalla lattialla, mutta hän on siitä huolimaatta heräillyt paljon, vaikka tilaa on ollut. En osaa sanoa mikä siihen auttaisi, mutta toivon, että unet palautuisivat ennalleen, kun kipsi poistetaan.

Niinkuin ylläolevasta saa varmasti kuvan, meidän päivät kuluu kotosalla, vaippaa vaihtaessa, lattialla syödessä, päiväunia nukkuessa, lattialla leikkiessä, piirrettyjä katsoessa, ja välillä vähän kiukutellessa. Itselle on aika rankkaa tässä rv31 ison mahan kanssa touhuta lattialla ja aina sieltä nouseminen, ja tietysti muutenkin kipsipotilaan nostelu ja liikuttelu, mutta jotenkuten oon pärjännyt. Töissä miehellä on myös nyt erikoisjärjestelyjä, kun en päässytkään palaamaan, mutta jotenkin ollaan saatu vielä tää paletti pysyyn kasassa.

Nyt ollaan puolessa välissä, 1,5vk takana ja saman verran vielä edessä. Hugo on pysynyt onneksi muuten terveenä, eikä minunkaan flunssani ole häneen tarttunut. Olosuhteet huomioonottaen, meidän H on kyllä ollut super reipas ja kiltti kipsipotilas. Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että jalka paranisi kunnolla ja saataisiin kipsi pois.

<3:llä Pauliina

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Jokin aika sitten, poikamme 1v7kk kaatui "ihan tavallisesti" meillä kotona sisällä. Kävi kuitenkin äärimmäisen huono tuuri ja tästä seurauksena todettiin taysissa röngtenkuvien jälkeen, että pojan reisiluu on murtunut. Asiassa oli sulateltavaa, sillä mitään tällaista en osannut odottaa harmittoman oloisen kaatumisen seurauksena. Lääkäri lohdutti, että pienten lasten nivelsiteet ja luukalvot ovat todella vahvat ja joustavat, mutta itse luut vielä hauraat aikuisiin verrattuna. Murtuma on aika iso (kulkee viistosti pitkittäin luuta myöden), mutta kuulemma siisti, ja pitäisi parantua hyvin.

Vein aamulla ensimmäiseksi Hugon tk-lääkärille tutkittavaksi, josta meidät ohjattiin taysin ensiapuun acutaan. Siellä kahden tunnin odotuksen jälkeen saatiin sänkypaikka ja Hugolle annettiin vahvaa särkylääkettä, ja jäätiin odottamaan lastenlääkärin tutkimusta. Hugo onnistui torkkumaan tässäkohtaa pieniä pätkiä.

Reilu tunnin odottelun jälkeen lääkäri tutki nopeasti Hugon, ja sanoi että jalka on kuvattava. Sain saattaa Hugon röngtenkuvaukseen, mutta en voinut olla kuvausten aikana huoneessa, koska olen raskaana ja säteilylle ei saa silloin altistua. Kuvaus tuntui kestävän ikuisuuden, ja oli sydäntäraastavaa seistä oven takana ja kuunnella lapsen itkua.

Kuvausten jälkeen meille tultiin nopeasti kertomaan, että murtuma siellä näkyi. Lääkäri sanoi että näin pienelle on hanakala laittaa kipsiä täälä ensiavussa, joten se laitetaan aamulla leikkuusalissa nukutuksessa. Ja nyt illalla laitetaan kuitenkin jalkaan lasta, joka tukee sitä yön ja vähentää kipua kun jalka ei juuri pääse liikkumaan.

Lastan laiton jälkeen meidät siirrettiin lastenosastolle 9B. Siellä on mahdollisuus vanhemman jäädä yöpymään lapsen kanssa samaan huoneeseen patjalle. Osastolla oli ihan supermukavat hoitajat, jotka ottivat Hugon kaikin tavoin ihanasti huomioon. Ilapala ei maistunut Hugolle, ainostaan maito, ja sen jälkeen hänen pitikin olla ravinnotta, koska oli vielä epäselvää joudutaanko jalka leikkaamaan aamulla vai ei.

Yö meni... noh, se meni. Itse en saanut nukuttua, ja Hugokin vain pienissä pätkissä. Aamulla Hugolta mitattiin lämpö ja puettiin leikkuusalivaatteet päälle. Meitä tultiin hakemaan 7 jälkeen leikkuusaliin. Siellä sain olla alkuun Hugon mukana, noin tunnin, kunnes kaikki oli valmista ja Hugo nukahti, jalkaa alettiin katsomaan ja minut passitettiin odottelemaan osastolle.

Malttamattomana odottelin miten siellä menee ja mitä toimenpiteitä tarvitaan että jalka saadaan kuntoon. Tunnin kuluttua kirurgi tuli kertomaan, että poika on heräämässä ja kaikki oli mennyt hyvin. Luu oltiin saatu aseteltua paikoilleen ilman leikkausta. Hän varoitteli etten kauhistu kipsistä, joka laitettiin (se on koko jalan ja lantion alueella), ja perusteli että näin se tukee parhaiten murtunutta kohtaa, vaikka ikävästi rajoittaakin oloasentoja ja vaipan käyttöä.

Reilu tunnin kuluttua osaston hoitaja tuli kertomaan, että voin lähteä hänen kanssaan hakemaan Hugoa heräämöstä, oli niin helpottavaa ja ihanaa nähdä taas poikanen. <3

Palattiin osastolle, ja hoitajat sanoivat että ainakin 4h pitää olla vielä tarkkailussa. Hugon vointia seurataan, miten ruoka alkaa maistumaan, ja että pissa tulee normaalisti nukutuksen jälkeen. Hugolla oli kanyyli vielä jalassa, josta hänelle tiputettiin jonkinlaista sokeri-suolaliuosta, jonka tarkoitus oli nesteyttää kehoa.

Hugo oli olosuhteisiin nähden hyvällä tuulella. Sairaalaruoka ei maistunut lainkaan, mutta eväänä mulla olleet rusinat ja pähkinät upposivat. Pissa tuli ja Hugo ei vaikuttanut lainkaan pahoinvoivalta, ja saatiin lupa lähteä. Mies tuli kolmen aikaan hakemaan meitä kotiin.

Siinä olikin sitten heti opettelemista miten kipsin kanssa toimitaan. Hugon housut ei tietenkään mahtuneet kipsijalkaan, rattaat piti säätöä makuuasentoon sillä Hugo ei pysty istumaan kipsin kanssa, häntä ei myöskään saanut omaan autoistuimeensa istumaan, vaan kuljettiin lyhyt matka kotiin niin että Hugo makasi takapenkillä ja olin hänen vieressään.

Kotiin ajettiin drive in:in kautta, sillä oltiin kaikki super nälkäisiä ja uupuneita. Kotona Hugolle maistui heti hienosti lempiruokansa ranskalaiset. Nooh, hyvä että jotain syö :) 

Kotiutumisesta on nyt puolitoista viikkoa, ja vielä olisi saman verran aikaa alustavasti sovittuun kipsin poistoon. Elämä on ollut aika toisenlaista ja rajoittunutta tämän pikkuisen kipsi potilaan ja raskausmahan kanssa, mutta siitä omassa postauksessaan lisää.

<3:llä Pauliina 

Share

Ladataan...

Vaikka eilen oli sateinen päivä, oltiin me siitä huolimatta pihalla, ja kerättiin omenia minkä jaksoimme, sillä illalle oli aika varattuna mehuasemalle. Mun täti tuli katsomaan meidän kipsipotilasta, että äidin kanssa pystyttiin keskittymään täysillä omenien poimimiseen :) Lopulta se sujuikin aika nopsaa, sateesta huolimatta, ja ensimmäisenä tuli vastaan auton kapasiteetti. Huomattiin, et autoon ei vaan mahdu enempää, vaikka omenia olisi vielä puissa ollut! Noo.. keitän lopuista ehkäpä hilloa.

Mehuasemalle päästiin ajoissa, ja oli aika urakka purkaa auto painavista omenalaatiklista tän raskausmahan kanssa :D

Asemalla omput punnittiin, pestiin, ja alettiin puristaan mehuksi. Pakkauksien paino vähennettiin yhteispainosta, ja omenia meillä oli lopulta 186kg!! Hurja määrä viimevuotiseen noin 70kg verrattuna. Mehua tuosta määrästä saatiin 100L, eli ilmeisen mehukkaita olivat omput.

Otettiin mehu pastöroituna, c-vitaminoituna, ja kolmen litran hanapusseihin pakattuna. Noi pussit on kyllä super käteviä, ne ovat tyhjiöpakattuja, jolloin avattunakaan pussiin ei pääsee ilmaa, jonka ansiosta säilyvyys on loistava. Mehuasemalla sanoivat että mehu säilyy näissä vuoden jopa huoneenlämmössä. Itse taidan sen kuitenkin kylmiöön laittaa, kun meiltä sellainen löytyy.

Pastörointi oli selkeästi mehustuksen hitain vaihe. Lämpötilan oli  oltava jatkuvasti yli 80 astetta, ja välillä  piti pitää taukoja, että laite pysyi tahdissa mukana. Prosessi oli kuitenkin nopea, sillä jo tunti mehuasemalle saapumisesta, meillä starttasi valmiita mehupusseja täynnä oleva auto kotia kohti. Nyt saadaan sitten nauttia koko talvi omasta omenamehusta :)

<3:llä Pauliina

 

Share
Ladataan...

Pages