3 x miksi otsatukan kasvattaminen on kamalaa

Rakkautta & Mamarkiaa

Olen nyt antanut otsahiusteni kasvaa. Talven pipokausi pakottaisi pitämään mitan lyhyenä, eikä ajan järjestäminen otsatukan leikkuuttamiseen kolmen viikon välein tunnu onnistuvan. Täysin harmitonta kasvattaminen ei kuitenkaan ole. Jos olet koskaan ryhtynyt samaan, tiedät varmasti mistä puhun. En usko, että kukaan on selvinnyt asiasta ärsyyntymättä.

 

 

Lyhyt otsa ei anna etumatkaa. Eli hiusrajan hiukset eivät ylety mihinkään, vaikka otsis olisi jo silmien edessä. Joutuu odottamaan, kunnes lyhimmät hiukset yltävät poskipäihin. En siis todellakaan kuulu heihin, jotka voivat otsatukan leikattuaan silti valita etuhiustensa kampauksen. Olen useasti jopa saanut kuulla otsani olevan niin naurettavan lyhyt, että minun kuuluisi ehdottomasti peittää se otsatukalla. Ei muuten auta pahimmassa kasvatusvaiheessa pyristelevää herkkistä yhtään. 

Muutut Lika-Leenaksi. Otsis rasvoittuu päivän mittaan koskettelusta ja otsan ihosta, mikä tekee olosta ahdistuneen ja epävarman. Seuraa lisää etuhiusten haromista ja kierre on valmis. Tämä on juuri se pituus, jossa pullasuti on jo liian pitkä näkyvyyden kannalta, mutta törröttää silti hallitsemattomasti eteenpäin ylettymättä muuallekaan.

Täydellistä ajoitusta ei ole olemassa. Maailmankaikkeus ei tiedä vähäpätöisestä otsatukan kasvattamisesta, joten yllättäen kalenteriin tulee tilaisuuksia, joissa olisi ihan kiva näyttää hyvältä. Oikeastaan kaikki tallenteille menevä on pahinta tälle vaiheelle. Myöhemmin on mukava katsella perhekuvia ja ajatella, etteikö tuollekin roipakkeelle voinut tehdä mitään. Toisaalta tuntuisi myös tyhmälle kieltäytyä kivoista mahdollisuuksista pelkän otsatukan kamaluuden takia. 

 

Löytyisikö vertaistukea kasvatusoperaatioon? 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Kommentit

idamoida

Täältä löytyy! Eikä vain otsatukan vaan koko tukan. Nykyinen kuontalo on mallia epämääräinen, kun otsatukka on ylikasvanut, muttei yllä vielä korvan taakse eikä sitä saa sudittua millään muuhun polkkawannabeehen sopivaksi. Hiukset olivat parisenttiset vuodenvaihteessa, mutta kaksvee esikoinen, kuopuksen odotus, työt, muutto ja etenkin taloudellinen tilanne eivät antaneet periksi kuukausittaista parturointia. Siispä äitiysvapaa sujuu collareihin sopivassa pipossa, millenium-napsupinnilookissa tai lapsekkaassa päälakiponnaritöyhtössä. Onni siis on, ettei tarvitse olla ihmisten ilmoilla kuin lähikaupassa, leikkipuistossa ja uimahallissa!

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Ah melkeinpä hihkaisin itselleni, että miksi en aloittanut vielä kun olin hoitovapaalla! Mutta sitten tajusin, että ei sekään niin kivaa ole. Kasvojenpesu-pinnit tai -pannat päässä kotona ei luo niin hehkeää fiilistä itsestä, vaikka kukaan ei näkisikään. Mutta juu, tuo koko tukan kasvattaminen on kyllä vielä hirveämpää, kuin otsatukan. Pipot, huivit, pinnit, pannat ja kihartimet käyttöön. Parasta olisi varmaan, jos voisi unohtaa koko jutun ja sitten vaan eräänä päivänä huomata, että kappas, hiuksethan on kasvanut! :D

idamoida

Se hyvä puoli tässä vanhempainvapaa-ajalla hiusten kasvatuksessa on, ettei ehdi katsoa peiliin kaksveen ja kolmikuisen kanssa :D Onneksi alkaa pipokausi, ehkä keväällä myssyn alta kuoriutuu kaunis ja hyvin hoitunut, pitkä tukka...

Kommentoi