Ärsyttävät koirabongarit

Rakkautta & Mamarkiaa

Koirat ja linnut ovat Fridan mielestä parasta mitä ulkona voi nähdä. Lapsenomaiseen intoon ja yllättävän hyvään havaintokykyyn ei voi olla vastaamatta muuten, kuin yhtä voimakkaalla osallistumisella. Tai ainakaan minä en voi. Joskus koirien ja lintujen laskeminen on ainoa keino, jolla kiukuttelevan lapsen saa innostumaan pukemisesta ja ulos lähtemisestä.

Lintubongauksessa Frida on selvästi vanhempiaan parempi, mutta koirien havainnoinnissa autamme välillä. "Näkyykö koiria?" tai "Katso tuolla on koira!". Lintuja nähdessään pienin bongari huudahtaa "TITN!" ja osoittaa linnun suuntaan ihastuksissaan. Koirat saavat hihkaisun ja vilkutuksen. Bongaamme ja ihastelemme, mutta emme ikinä yritä jutuille. Huomioimme koiria normaaleilla kävelyillä, ei silloin, kun huomaamme, että koiraa koulutetaan. Silti koiranomistajat pyörittelevät silmiään ärsytyksestä. Heille olemme ärsyttäviä koirabongareita ihmettelemässä heidän koiriensa heiluvaa häntää ja pehmeän näköistä turkkia. Onhan se varmasti tungettelevaa. Toisaalta ei kai koirien katsominen voi olla kauhean paha asia, vaikka pohja se on varmasti koiranomistajienkin kupissa. Pienten lasten määrä myös Kallion alueella on kasvanut viime vuosina merkittävästi, joten bongareita varmasti riittää. 

 

 

Vanhemmuuden myötä moni asia on värittynyt erilailla, myös välimatkojen kulkeminen. Kuten Allu totesi viime viikolla treffeillämme: "Ai tällaista se oli, kun kävelimme rullaportaissa yhdessä. Kädet vaimon pakaroiden lähellä. Nykyään sitä vaan etsitään koiria mukulan ihasteltavaksi."

Ja niitä onkin kyllä bongattu! Olen usein vinkkaamassa koiran suuntaan, vaikka Frida nukkuisikin rattaissa. Tai vaikka mukula ei olisi mukanakaan. Jos raskaustoiveissaan huomio kiinnittyy raskaanaoleviin, ja raskaana vaunuihin ja vauvoihin, voiko koirabongaus toteutua päinvastoin ja haluan kohta koiran?

 

 

Rakkaat koiranomistajat, te mahdollistatte usein "puetaan nyt, siellä on varmasti koiriakin ulkona" -lupausten lunastamisen, ja luotte ihmeellisiä kokemuksia ja todisteita, että eläimiä ei ole pelkästään kirjoissa. Olen kiitollinen teille. Toivon ettette ärsyyntyisi meistä. 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Kommentit

riik
3h+kasvimaa

No kyllä on nihkeää porukkaa siellä teidä seudulla! Jos huomaan jonkun lapsen kiinnostuvan koirista, kysyn aina haluaako hän tulla silittämään. Ei mulla koskaan niiiiin kiire ole, etteikö joku ehtisi silittää koiraani puolta minuuttia.

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Siihen oon tässä vähän päätyny :D 

Eikä rattaista oikein edes pääsis silittämään, vaan halutaan vaan nähdä erilaisia koiria. Ennätys tähän mennessä on ollut 32 koiraa tunnissa. Ei kaikki omistajat nyt silmiään muljauttele, mutta hyvin harvoin voi havaita edes pientä hymyn tapaista hihkumisesta. Ehkä pitää vaan ite alkaa hymyilemään koirien omistajille enemmän. :)

iidis
Varpain jaloin

Meillä Töölössä on koiranulkoiluttajat suhtautuneet tosi kivasti meidän koirabongaukseen vaikka meidän innokas bongari vastaakin rattaista haukkuville koirille todella kovaa ja pitkään "HAU-HAU-HAU-HAU-HAU!!!!". Usein kävellessä saadaan myös silittää naapuruston koiria. Joko minä olen sokea silmien pyöritykselle tai sitten töölöläiset koiran ulkoiluttajat todellakin vain hymyilevät lapsen innostukselle.

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Ehkä tuo HAU-HAUN sanominen parantaa asiaa. Frida kun vaan osoittaa :D

Mutta voi myös hyvin olla että Töölö ja Kallio on eri maata tässä asiassa. Tai meillä on vaan huonoa tuuria. :)

iidis
Varpain jaloin

Ehkä se, ettei lapsi vielä itse aktiivisesti puhu (tai meidän tapauksesa hauku) asiasta, johtaa noihin silmien pyörittelyihin? Mä huomasin jotain silmien pyörittelyä silloin, kun poika ei vielä itse puhunut ja juttelin lapsen kanssa ohikulkevista autoista, variksista ja liikennevaloista. Ehkä ihmisistä (joilla ei ole omia lapsia? ainakin meidän kohdalla vanhukset ja lasten kanssa liikkuvat useammin hymyili kun taas nuoret aikuiset pyöritteli silmiä) tuntuu hullulta, että vanhempi höpöttää "itsekseen". 

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Hahaha toi on kyllä totta! Onhan se hullua, mut samalla tosi hauskaa. Eikä sitä kyllä itekään aiemmin (siis ennen lasta) tajunnu kuinka paljon pienet lapset ymmärtää, vaikka ei vielä osais itse puhua. Eli ymmärrettävää kyllä. Äitiys vahvistaa kyllä upeasti heittäytymistaitoja ja omaa kahjoutta :D

koirallinen (Ei varmistettu)

No pöh tuollaiselle silmienpyörittelylle. Itse olen tyytyväinen, jos koiraa ihastellaan turvallisen välimatkan päästä: rattaista, vanhemman vierestä tms. Hieman ärsyynnyn, jos lapsi juoksee suoraan koiraa kohti eikä kysy lupaa silittämiselle. Miksi? Vain lapsen oman turvallisuuden vuoksi, sillä iso koirani tökkää kuonollaan muksut nurin pelkkää innostumistaan. Ja siitäkös sitten vanhemmat riemastuu, että vihainen koira hyi, vaikka se on vain yhtä innoissaan kuin lapsikin. Ja iso, vaikka kuinka onkin pentu. Onneksi nämä ryntäilijät ovat harvemmassa, meilläpäin Helsinkiä monelle lapselle on opetettu, että ilman lupaa ei saa silittää. Ja jos joku haluaa silittää, mieluusti pidän koirastani kiinni, lapset saavat rapsuttaa, antaa koiralle makupaloja ja kaikki ovat iloisia!

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Niinpä! Kyllä ihastelu pitäisi aina olla suotavaa :)

Mutta juu ei tietenkään saa ryntäillä suin päin, ja kysyä pitää. Oon tosi tarkka siitäkin, että vaikka joku kaverin koira onkin lapsirakas ja kestää paijailua, niin lapselle pitää opettaa silti ettei kaikki koirat silti tykkää sellaisesta. 

Viime viikonloppuna Frida pääsi kavereiden luona heittämään palloakin koiralle, ja oli tietysti aivan innoissaan. 

Lumos
VALOA

Onpas sattunut kohdalle nuivaa sakkia! Pöh. Meillä tykkää sekä koira että emäntä ihastelevista ja tuttavuutta tekevistä lapsista (ja aikuisistakin).

Ehdottomasti oman päivän kohokohta on se, jos kohdalle on sattunut koiraa arasti ihaileva lapsi joka loppujen lopuksi on uskaltautunut ihan silittämään koiraa ja meidän avulla saanut vahvistavan kokemuksen.

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Oi ihanaa! <3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.