Jumppaa eroahdistukseen

Rakkautta & Mamarkiaa

Tänä syksynä olemme yrittäneet treenata salilla. Toisin kuin yleensä kuntokeskuksessa, tällä kertaa kehitystä ei ole tavoiteltu minun salikuntoon vaan Fridan eroahdistukseen.

Ennen kesää pystyin jättämään Fridan tunniksi kuntokeskuksen lapsiparkkiin leikkimään, mutta syksyllä tuli uusi vaihe. Itku alkoi heti, jos hävisin näköpiiristä. Kuten mikä tahansa harjoittelu, tämäkin olisi varmasti pitänyt olla säännöllistä hyvien tulosten saavuttamiseksi. Toistuvat yhteiset leikkihetket lapsiparkissa eivät kuitenkaan motivoineet viikoittain sumplimaan sopivaa aikaa parkin aukioloaikojen ja meidän päivärytmin kanssa. Oli paljon kertoja, jolloin Frida ei halunnut jäädä ollenkaan lapsiparkkiin. Välillä en edes yrittänyt poistua, vaan keskityin totuttamaan Fridaa paikkaan ja vaihtuviin ohjaajiin. Joskus ehdin olla hetken salilla. Jopa 11 minuuttia! Sitten minut pyydettiin rauhoittamaan lohduttomasti itkevää lasta. Reilun puolen tunnin yhteisen leikkimisen jälkeen pääsin uudestaan lapsiparkin ulkopuolelle. Kymmeneksi minuutiksi. 

 

 

Kun bObles huonekalut valtasivat lapsiparkin viikoksi, koin tilaisuutemme tulleen. Tuttujen eläinhahmojen kanssa Frida viihtyisi varmasti ennätyksellisen leikkiajan! Olin oikeassa. Sillä kerralla en lopulta meinannut saada pientä treenaajaa ollenkaan luopumaan leikeistä. Tuloksena oli koko syksyn ennätys, 27 minuuttia ja palasin tyytyväisen lapsen luo. Ilmeisesti bOblesit loivat turvaa, mutta niiden lisäksi parkissa kiinnosti muutkin lelut sekä piirtäminen. Seuraavilla harjoituskerroilla Frida viihtyi leikeissä selvästi itsenäisemmin, mutta pysyttelin silti lähellä. 

 

Lapsiparkissa oli bOblesin edustaja paikalla liikuttamassa lapsia ja aikuisia. Uskalsin itsekin tasapainoilla hahmoilla ensimmäistä kertaa. Taika on siinä, että hyppää tasajalkaa. (Kuvassa näkyvät leikkijät touhusivat innokkaasti ohjaajan kanssa.)

 

 

Frida aloittaa päiväkodin reilun kuukauden päästä, joten viimeistään sitten muut lapset ja hoitajat tulevat tutuksi. Olen oppinut, että siirtymät ja vaiheet sujuvat lopulta lapsen tahdissa kivuttomasti ilman suurta suunnittelua ja stressiä. Treenaaminen lapsiparkissa oli ehkä hyvä pohjatyö, vaikka tuloksia ei heti saavutettukaan.

Onko teillä jumppailtu eroahdistusta?

 

 

Aiempia vaiheita ja siirtymiä:

Auttaako perspektiivi väsymykseen?

Sä jätät (puru)jäljen

Liikettä ilman järkeä

Potalla äitiyden äärellä

Hammashommia

Huumorilla vieroitettu

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Kommentit

Intended Mum
Matkalla Perheeksi

No kuule, juuri viime viikolla alkoi tytöllä tulla kiukuttelua. Vain syli kelpaa, muuten heittäydytään draamattisesti x-asentoon kyyneleiden ja rään valuessa poskilla... Ihan klassista eroahdistusta tämä ei vielä ole, mutta jokin uusi siihen viittaava vaihe. Jännityksellä seuraamme tilannetta.

Ja miten sulkut noi viimisen kuvan Vimman muovailuvahapöksyt! :)

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Ah ihanaa! Sitäkin oiretta löytyy! :D 

Joo niin on! Nuo on vielä sitä vanhempaa, mutta onneksi tuo printti tuli muutamassa värissä uudestaan myyntiin! 

I love mondays

Mä aloitin esikoisen kanssa lapsiparkin kun oli vähän alle vuoden, meni vaihtelevasti ja riippui paljon siitä kuka hoitajista oli paikalla. Muutaman kerran jouduin jättämään treenin kesken mutta parin kerran onnistuneen kokemuksen jälkeen itkut oli enään satunnaisia.. Käytiin monta kertaa viikossa niin tuli hoitajat tutuiksi.. Ei helpottanut yhtään päiväkodinaloitusta, tosin ikääkin oli 3v siinä kohtaa.. Kuopus tyrkättiin parkkiin 8 viikkoisena ja ekat 6 kuukautta meni todella iisisti. Kesällä vetäisi muutamat itkut ja vieläkin välillä alahuuli väpättää kun jätän jos on väsynyt mutta yleensä lopettaa kun vaan häippään paikalta. On hoitajien lellikki niin eivät ihan hevillä hae kesken treenin vaikka kiukuttelisi ja mököttäisi. 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.