Kiusaamisen pahin jälki

Rakkautta & Mamarkiaa

Kiusaamisen vaikutukset omakuvaani ovat olleet läsnä vielä aikuisenakin: 

 

Tutustuessani uusiin ihmisiin, olen automaattisesti olettanut, etteivät he pidä minusta. 

Olen pitänyt omia mielipiteitäni tai ideoitani huonompina, kuin muiden. 

Olen eksynyt ihmissuhteisiin, joiden lähtökohta on pelkästään ollut se, että minusta on tykätty.

 

Arvet kasvavat syvälle. Ei siis mikään ihme, että Marja Hintikka Liven Taloustutkimuksella tuottaman tutkimuksen mukaan suomalaisten vanhempien toiseksi suurin pelko on, että lasta kiusataan. Kohdallani kiusaaminen oli nimittelyä ja syrjimistä. Ei päivittäistä, mutta se seurasi minua päiväkodista lukioon ja ammattitutkintoon saakka. Kiusaamista, joka ei juurikaan näy ulkopuolelle ja joka on helppo sivuuttaa lasten lapsellisella käytöksellä. Kaverien vaihtuminen on ihan normaalia lapsilla ja nuorilla. Jos arvosteleminen on hyväksyttävää, voi kenestä tahansa keksiä kiusattavaa.

Ei kai ole olemassa mitään asteikkoa kiusaamiselle, mutta jos olisi, en ollut sen kärjessä. Olin kuitenkin herkkä ja kiusaaminen teki vahinkoa lumipalloefektin tavoin. Päiväkodissa ongelma oli puhevika. Ala-asteella pyöreys, pituus, kömpelyys, tunnollisuus ja hyvät numerot. Yläasteella olinkin jo ärsyttävä keikaroija, hikari ja mongoloidi. Lasten puheet voivat olla lasten puheita, mutta aikuinen tekee niistä lapselle totuuksia. Terveisiä vaan Lappeenrantaan, jossa esimerkiksi kouluterveydenhoitaja käynnisti syömishäiriöni, ja jossa liikuntapainotteiselle luokalle kuulumattoman arviointiasteikko päättyi numeoon 8.

Yksi kuvio lapsuudessa ja nuoruudessa on silti toistunut muutamia kertoja, vaikka tekijä onkin muuttunut. Yksi päättää kääntää muut minua vastaan. 

Se on jättänyt vaikeimmat jäljet.

 

Kuva: Jaakko Kahilaniemi

 

Marja Hintikka Liven kolmannen kauden seitsemäs jakso puuttuu tänään kiusaamiseen jaksolla Kiusaaja on kuningas.

 

Vähemmän pelkoa ja enemmän hyväksyntää uuteen viikkoon,

Mari

 

 

Voit lukea lisää MHL teemoista:

Muotinmurtajat

Yksinäisyydestä lapsen kanssa

 

Syömishäiriöistä lisää:

Omakuvasta, sodasta ja rauhasta

Share

Kommentit

Kiti
Katso tarkemmin

Koskettava teksti. Näitä asioita oon itsekin joutunut käymään läpi. Kiusaaminen on valtava ongelma, onneksi siitä puhutaan.

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Kiitos! Toivottavasti kiusaaminen vähenisi keskustelun tuoman näkyvyyden avulla. Hyvä näkökulma oli myös se tahattomana pidetty arvostelu esimerkiksi telkkaria katsoessa. Eihän lapsella ole mitään suodatusta tai perspektiiviä edes mielipide-eroihin jne. Pienistä puroista kasvaa ....

Pax
Liikehdintää

On totta, että lapsuuden arvet kasvavat syvälle. Tunnistan nuo kolme ensimmäistä kohtaa, vaikka syyni moiseen ovatkin osin muualla kuin kiusaamisessa. Ja nyt kun on oma lapsi, sitä miettii että miten voisi olla kierrättämättä näitä eteenpäin, että miten voisi kasvattaa ja tukea omaa lastaan niin että hänellä olisi parempi olla. 

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Niinpä, ja kuitenkin niin, ettei se menisi pelon puolelle ja kääntyisi juuri siihen mitä on pelännyt. Hirvittävän vaikeita asioita. 

 

Toimitus
Toimitus

Tosi koskettava teksti, kiitos että kirjoitit tämän <3

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Kiitos <3

Needen (Ei varmistettu)

Blogisi on upea! Näen sinut vahvana ja kauniina naisena, saattaa olla että muut ajattelevat samoin minusta. Silti sisäinen maailmasi kuulostaa kovin tutulta. Minua kiusattiin ennen kouluikää, ala-asteella ja sitten vasta työelämässä esimiehen toimesta. Kaikille kiusaamisille oli yhteisenä nimittäjänä se etten halunnut alistua huonoille auktoriteeteille, en halua edelleenkään. Mutta se jättää jälkensä kun olet aina jollekin LIIKAA jotain: liian pitkä, liian lihava, liian ruma, liian lukenut, liian taitava, liian määrätietoinen. Joskus olisi helpompi "pienentää" itsensä sopeutuakseen joukkoon, mutta ei se toimi. Sen epäaitous paistaa läpi. Vaikka olen vahva ja viehättävä ihminen niin haaveilen silti välillä että olisin ollut lapsesta lähtien jotenkin ympäripyöreämpi ja huomaamattomampi. Jotta tietäisin miltä tuntuu ajatella riittävänsä sellaisenaan, ettei tarvitsi pelätä uusien ihmisten ajatuksia minusta.

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Kiitos! 

Hieno näkökulma, kiitos kun kirjoitit. Vähän kuin laimentaisi itsensä, jotta sopeutuisi paremmin. Silti faktahan on, että ryhmät (niin pienet kuin suuret) tarvitsevat erilaisia ihmisiä täydelliseen dynamiikkaan. Miksi emme sitten ihmeessä voi tulla hyväksytyiksi?

 

Kommentoi