Kotiäitiyden jälkeen, osa 4/4: TEKISIN TOISIN

Rakkautta & Mamarkiaa

Viimeisessä osassa kerron mitä tekisin paremmin tai kokonaan toisin äitiysloman ja hoitovapaan aikana. Vaikka pidänkin ensimmäistä äitiyslomaani omalla tavallaan ainutkertaisena, toivon palaavani tähän listaan, jos vielä joskus jään äitiyslomalle. Ehkä siitä voi olla sinullekin hyötyä!

Hankkisin museokortin. Tämä piti tehdä, mutta en tiedä miksi se jäi. Kävin Fridan kanssa museoissa, mutta kortillisena käyntejä olisi varmasti ollut paljon enemmän. Sellaisia lyhyitäkin vierailuja lisäämässä kulttuuria ja näkökulmia.

Matkustaisin enemmän Suomessa. Kävimme lähes vuoden joka kuukausi Tampereella ja joskus Allun mukana työmatkoilla. Vauvankin kanssa on oikeasti helppo hypätä junaan ja viettää päivä muualla! Kunhan muistaa ottaa Intercity-junan. Vauvan kanssa helpottaa myös, jos saa istumapaikan vaunupaikkojen vierestä. Taaperon kanssa taas aika menee nopeasti leikkivaunussa, tuolla työmatkaajien helvetissä (tiedän senkin kokemuksella).

Veisin vauvan vauvahierontaan. Lainasin kirjastosta kirjan, mutta eihän se ole sama asia. Itse asiassa se kirja taisi jäädä kokonaan lukematta. Hieronta olisi varmasti ihana yhteinen hetki, josta saisi hyödyllisiä vinkkejä vauvanhoitoon ja rauhoitteluun. Kuulostaa ainakin täydelliseltä puuhastelulta vauvan kanssa. Ainakin babypilates, vauvajumppa, vauvauinti ja taaperojumppa osoittautuivat sellaisiksi.

Varaisin ajan vauvakuvaan. Sellaiseen söpöstelevään ja aseteltuun vauvakuvaan. Ihan vain muiston takia.

 

 

Ostaisin kädenlämmittimet vaunuihin. Sellaiset työntöaisan muhvit. Minulla on huono ääreisverenkierto ja sormet palelivat aina vaunulenkeillä, vaikka olisi ollut paksutkin hanskat. Ostin Lidlistä parilla eurolla sellaiset napsautettavat lämpötyynyt, jotka aina lenkin puolessa välissä laitoin hanskoihin. Ihan toimivat, mutta jos aina kärsii, niin kannattaisi panostaa.

Ostaisin kunnolliset talvikengät. Varpaita paleli ja Töölönlahdenkin mäet piti sutia Martenseilla ylös. 

Kävisin edes kerran kirjaston vauvakinossa. Finnkinon vauvakinoissa kävimme lähes joka kerta (miksi niitä ei muuten ole joka kuukausi?), mutta Kallion kirjaston viikottainen vauvakino jäi kokonaan välistä. Tarkistin aina elokuvat, mutta en ikinä ehtinyt, päässyt tai muistanut. Eli en uskaltanut.

Söisimme yhteisiä aamupaloja arkena. Illat venyvät ja ovat helposti täynnä hoidettavia, päivältä jääneitä asioita. Yhteinen aamu aloittaisi arkipäivät hyvällä fiiliksellä. Tai niin ainakin yhden kerran perusteella väittäisin. Raskausaikana haaveilin yhteisistä aamupalahetkistä kahvilassa ennen Allun työpäivää. Jäi kuitenkin toteuttamatta.

Aloittaisin blogin jo raskausaikana. Tai mikä se oma juttu olisikaan. Luovuutta, näkyvää lopputulosta, jotain muuta mihin uppoutua välillä. Mutta sen pitää olla joustavaa. Jos hoitovapaalla tekee töitä, aikataulu pitää olla muokattavissa. Muuten hajoaa pää.

Nukkuisin enemmän päiväunia. Ensimmäiset puoli vuotta nukuin päiväunia, mutta sitten Fridalla alkoi huonojen unien vaihe. Kun vihdoin muutaman kuukauden kuluttua vaihe väistyi ja unet taas maistuivat, niitä olikin jo huomattavasti vähemmän ja äidin hoidettavien asioiden lista suurempi.

Lukisin enemmän kirjoja. En tainnut lukea yhtäkään loppuun asti.

Täyttäisin vauvakirjaa säännöllisesti. Olen ollut surkea täyttämään kirjoja. Toisaalta blogi on päivittynyt säännöllisesti. Vauvakirjoja on kaksi ja niiden lisäksi on vielä Mom's one line a day -kirja (sitä sentään olen kirjoittanut päivittäin). Aivan liikaa tehtävää. 

Säästäisin enemmän rahaa. Enemmän mahdollisuuksia, enemmän hauskoja muistoja. Vähälläkin rahalla on tultu ihan hyvin toimeen, joten miksi ihmeessä sitä ei muka jäänyt enempää säästöön, kun molemmat oli töissä?!

Olisin pitempään kotona. Onnistuu vain suorittamalla edellisen kohdan oikein.

 

 

Lue myös:

Kotiäitiyden jälkeen, osa 1/4: ARVOT JA AJATUKSET

Kotiäitiyden jälkeen, osa 2/4: KOTIVAATTEET

Kotiäitiyden jälkeen, osa 3/4: OPIT

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Kommentoi