Leikisti ensimmäiset toisillemme

Rakkautta & Mamarkiaa

Meillä on ollut Allun kanssa alusta asti suhteessamme ajatus, että olemme ensimmäiset toisillemme. Sinänsä täysin naiivi ja absurdi ajatus, mutta siinä on jotakin suloista. Ehkä jopa romanttista. 

Tiedämme menneisyyden suhteistamme sen, mitä ehdimme siinä lyhyessä ajassa kertoa toisillemme silloin, kun olimme vain ystäviä. Mitä nyt toisiinsa tutustuvat työkaverit saattavat viimeisimmistä muutoistaan kertoa. Niihin ei kuitenkaan ole palattu sen koommin. Kaikki muu mahdollinen voidaan tarvittaessa hassutella. Kuten kysymys siitä milloin on saanut ensisuudelmansa.

"Sulta tietenkin. Oon kyllä kuullut, että kaveri sai..."

Aika, jonka olemme eläneet yksin tai jonkun muun kanssa on muokannut meistä sen mitä olemme. Kaikki ihmiset elämässäni ovat opettaneet jotain itsestäni tai elämästä yleensä. Joskus rajustikin.

Menneisyys voi silti jäädä menneisyyteen. 

 

 

Tätä tekstiä kirjoittaessa tajusin, etten enää ole vain ensimmäinen tyttöystävä, vaan ensimmäinen vaimo.

Tietääkseni. 

 

Share

Kommentit

Toimitus
Toimitus

Tämä on kiinnostava aihe. Itse oon aina kertonut aika avoimesti existä kulloisellekin puolisolle – ihan vain siksi, että toinen ymmärtää, miksi reagoin tiettyihin asioihin tietyllä tavalla. Että ne edellisten suhteiden kokemukset ovat muokanneet musta tietynlaisen ja opettaneet, mitä en ainakaan enää toivo. -Laura-

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Niinpä. Mietin pitkään tuota kirjoittamaasi (eli nää pari päivää), ja oon ihan samoilla linjoilla tuosta avoimuudesta. Ja oon sitä itsekin aiemmin harrastanut (niissä hypoteettisissa suhteissa :D ). Miksi siis en tässä? Yhdessäolo ei ole alusta asti ollut verrattavissa mihinkään aiemmin koettuun. Ei ollut mitään, mitä haluaisin muuttaa, ja ehkä siksi luottamus toisen toimintaan on ollut korkea heti.  Se, että voi olla varma toisesta ihan alusta asti kantaa aika pitkälle. 

 

Kommentoi