Liikunnan ilo syntyy tavallisuudesta

Rakkautta & Mamarkiaa

 

Niin perheenjäsenten, kuin ympäristön luomat roolimallit vaikuttavat hurjasti siihen, millaisen suhteen lapsi muodostaa liikkumiseen. Se mistä teemme normaalin osan arkea, kuin huomaamatta. Lasten ja nuorten liikkuminen tuntuu jakautuneen rajusti kahtia. On niitä, jotka eivät liiku lainkaan, ja niitä, jotka liikkuvat jopa liikaa. Hajonta tavallisissa liikunnallisissa perustaidoissa ja vartalonhallinnassa voi olla huima. Mielestäni tärkeintä lasten liikkumisessa on kannustaminen. Sopivien ja innostavien liikuntamuotojen löytäminen, sekä tietysti lapsen tarpeisiin vastaaminen tekemättä liikunnasta liian isoa asiaa. 

 

 

Molemmat ääripäät liikuntatottumuksissa ovat vahingollisia. Mielikuva 10-vuotiaasta, joka ei pääse kyykkyyn tai osaa juosta on pelottava. Se on kuitenkin todellinen, ja yleistyvänä ilmiönä se muokkaa jopa genetiikkaamme tulevaisuudessa. Mutta liika on liikaa toisessakin ääripäässä. Entisenä himoliikkujana tiedän mistä puhun. Silloin, kun treeni ja ravinto pyörittävät koko elämää, eikä millekään spontaanille toiminnalle ole varaa. Omien vinoutuneiden ajatusten suoristaminen vei aikansa, ja olen äärimmäisen onnellinen siitä, ettei liikunta ja tulokset enää määritä tekemisiäni jatkuvasti. Liikunnan ilo on muutakin, kuin äärirajoilla oloa. Olin kesällä mukana Allas Sea Poolin perhesunnuntai-tapahtumassa, jossa tubettaja Pernilla Böckermania haastateltiin. Tulin todella surulliseksi, kun monen teini-ikäisen roolimalli kertoi liikunnan, ravinnon ja levon määrittelevän hänen koko elämäänsä. Hän sanoi ylpeästi miettivänsä niitä jatkuvasti. Esimerkiksi juuri sillä hetkellä hän kertoi miettivänsä oliko juonut tarpeeksi vettä sinä päivänä. 

Liikunnan on tarkoitus olla osa elämää, ja elämässä on muutakin upeaa koettavaa. Suorituskeskeisessä liikunnassa armollisuudelle itseään kohtaan ei juuri ole tilaa. Kuinka voimme olla ehjiä ja hyväksyviä, jos emme osoita armollisuutta edes itseämme kohtaan? 

Koin itseni kömpelöksi liikkujaksi lapsena, ja olin todella varovainen kokeilemaan uutta ja ylittämään itseäni. Vaikka liikunnan harrastaminen menikin aikuisena toisinaan överiksi, kehitti se myös jotain hyvää kehossani. Hahmotan kehoani hyvin, sekä pystyn haastaamaan itseäni niin fyysisesti kuin henkisesti. Kaikkien mutkien kautta hyväksyin lopulta myös kehoni, ja nyt osaan kuunnella sitä paremmin. On ihana seurata, kuinka luonnollinen liikkuja Frida on, ja kuinka varmasti hän luottaa omiin voimiinsa. Uskon, että pienillä asioilla ja yhteisillä hetkillä on paljon merkitystä kasvatuksessa. Olen pyrkinyt pitämään silmät auki asioille, joista näen Fridan innostuvan, sekä myös niistä, joita hän ei koe omaksi. Luomme mahdollisuuksia niiden perusteella. Ulkoilemme ja käymme uimassa yhdessä, mutta liikumme myös kotona jatkuvasti. Pelleilemme, juoksemme ja hypimme pupuhyppyjä jonossa keittiöstä makuuhuoneeseen. Roikumme ja keinumme voimistelurenkaissa, tasapainoilemme bObles-huonekaluilla ja teemme kuperkeikkoja. Lähes joka ilta Frida ilmoittaa myös tanssiajan, jolloin hän ojentaa kaikille aurinkolasit, Allu laittaa musiikin ja sitten tanssimme vallattomasti, kunnes Frida ilmoittaa tanssiajan päättyneen. Nyt päiväkoti-arjessa pidemmät ulkoilureissut keskittyvät usein viikonloppuihin. Äitiys- ja hoitovapaalla yksi parhaista asioista oli juuri upeat ulkoilumahdollisuudet, eli aikaa liikkua päivällä. Nykyään arjen isoin liikuttaja on päiväkoti, jossa onneksi liikutaan sekä ulkona että sisällä, mutta myös panostetaan muidenkin taitojen kehittämiseen. Hyvillä varusteilla on hurjan tärkeä osa, jotta ulkoilun ilo vahvistuu neljän vuodenajan maassa.

 

 

Luvut ja tunnustukset eivät ole meille tärkeitä, emmekä halua kannustaa asioiden tekemiseen suoritusten kautta. Emme ole esimerkiksi keränneet Fridalle uimamerkkejä uimataidoista. Vaikka tiedämme hänen osaavan merkkiin tarvittavat taidot, emme pakota häntä sukeltamaan juuri sillä uimakerralla, kun pisteitä kerätään. Siksi en myöskään osannut kirjata tarkkoja liikuntatunteja viikon ajalta Reima Kidventure-haasteeseen.

Erilaisia kannustimia tarvitaan erilaisille perheille, mutta aitoa liikunnan iloa jokaiselle. 

 

Haalari, joka huokuu liikunnan iloa.

 

Haalari, joka on pesun jälkeen taas valmiina uusiin seikkailuihin.

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Kommentoi