Pahoja ajatuksia

Rakkautta & Mamarkiaa

​Pahat ajatukset leviävät kuin rutto ja mustaavat koko mielen. Olen tietoisesti kääntänyt ajatuksiani myönteisimmiksi. Etten uutta yrittäessä epäonnistu, vaan saatan tarvita aikaa opetella. Eikä sittenkään kaikki jutut ole minua varten. Olen pohtinut, miten puhun itselleni verrattuna siihen, miten puhun muille. En ole koskaan niin sanotusti lyönyt lyötyä, mutta olen piiskannut itseäni pienestäkin mokasta. Kyse on paitsi omasta hyvinvoinnista, myös tulevaisuuden työkaluista. Siihen, miten oma sisäinen puheeni ja asenteeni asioihin, vaikuttaa myös lapseni sisäisen puheen muodostumiseen.

Pahimmillaan on tuntunut siltä, että pelkästään räpiköin. Olen upottavassa vedessä, juuri ja juuri pinnan päällä. Silloin jokainen paha ajatus kasvattaa uuden pahan ajatuksen ja hetken päästä on jo vaikea hengittää. Tässä ajatusputkessa risteilevät kaikki elämäni osa-alueet ja niissä onnistuminen. Tai epäonnistuminen. Seuraavassa hetkessä onkin jo vaikea nousta sängystä.

 

 

Vanhemmuuteen liittyy niin paljon muutosta, itsensä kohtaamista, uuden opettelua ja ihan vaan väsymystä, että kuka tahansa meistä kulkee toisinaan mieli mustana. Etenkin, jos on tyyppi, joka pyrkii kontroloimaan asioita ja vielä olemaan kaikkialla yhtä aikaa. Miten ihmeessä muut pystyvät hoitamaan itsensä, parisuhteensa, lapsensa, ystävyyssuhteensa ja työnsä täysillä, ilman kompromisseja? Aina on asioita, joita pitäisi tehdä. 

On valittava kummasta on kyse: joko en onnistu missään elämäni roolissa tai sitten sekä vaatimustasoni että perspektiivini on väärät. Hyvillä ajatuksilla on silti vielä paljon harjoiteltavaa voidakseen joka kerta päihittää mieltä täyttävät pahat ajatukset. Pysäyttää pahojen ajatusten virta, hyväksyä paha olo ja yrittää sitten keskittyä hyvään. Olen etsinyt myös työkaluja tähän, viimeisimpänä olen käynyt Myönteisiä keinoja kasvatukseen -verkkokurssin.

 

 

Muutokset arjessa, erityisesti työhön liittyvä epävarmuus ja uusien suuntien hakeminen, on vaikuttanut ajatuksiini paljon. Kaikki ajatukset eivät suinkaan ole ollut niitä myönteisimpiä. Yhtäkkiä kaikki käsilläni oleva aika on merkityksellistä niin monelle ja monella tapaa. En halua kertoa työhöni liittyvistä seikoista enempää, mutta välillä olen tarrautunut tähän blogiinikin, kuin se olisi ainoa pelastukseni paitsi saada onnistumista, myös kontakteja. Siksi pari menetettyä hyvää yhteistyökumppania ja Lilyn yhteisöllisyyden heikkeneminen on kolahtanut pahasti. Ilman Lilyn nostoja ja yhteydenpitoa Lilyn vaihdettua tuottajaa, ja ilman ainuttakaan maksettua mainontaa, lukijamääräni on silti kasvanut lähes 10 000 lukijaan kuukaudessa. Silloinkin, kun postauksia on ollut huomattavasti vähemmän kuin ennen. En tavoittele tiettyjä lukijamääriä tai työtä bloggaajana, mutta analysoinnista on ollut apua näkökulmien laajentamiseen. 

 

Kun ajat ovat haastavat, tarjoaa se myös parhaimman alustan muutokseen. Millaisia keinoja sinulta löytyy ruokkia hyvää pahan sijaan?

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Kommentit

Namunimu (Ei varmistettu)

Niin kurjalta kuin se kuulostaakin, aloitin oman positiivisuuteen pyrkimisen karsimalla negatiiviset ihmiset elämästäni. Ne kuuluisat ankeuttajat ja ne, jotka tarvitsivat minua vain silloin, kun tarvitsivat jotain. Liian helposti seura teki kaltaisekseen. Lakkasin miettimästä, mitä muut minusta ajattelevat, jotta pystyin kuulla omat ajatukseni itsestäni. Pyrin miettimään, kumpi minussa puhuu, egoni vai sieluni.

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Hyviä tekoja! 

Erityisesti tuo "mitä muutkin oikein ajattelee" -ajatus on kyllä ihmeellisen tiukassa monissa meissä. :)

Millie's
Randomilla

Oon itse miettinyt jo näin etukäteen että on pakko päästä tästä kontrollifriikkiydestä, jos haluan onnistua tulevaisuudessa äitinä menettämättä järkeäni. En usko, että kukaan vanhempi voi onnistua kovin hyvin kaikissa rooleissa varsinkaan pienten lasten kanssa. On mietittävä mikä on se itselle tärkein juttu (lapsi luonnollisesti). Hyvinvoiva äiti on kuitenkin lapselle eduksi, joten on tärkeä myös nähdä niitä ystäviä ja viettää välillä laatuaikaa myös itsensä kanssa, jos mahdollista. Kuulostaa varmaan tyhmältä, kun lapseton rupeaa latelemaan tällaisia itsestäänselvyyksiä, mutta toivon, että mulle tulevaisuudessa sanotaan ja muistutetaan näin.

Niinkuin tuolla sanoit, mullakin auttaa se, kun yrittää puhua itselleen kuin ystävälleen. Siitä se tie itsensä hyväksymiseen on oikeastaan lähtenyt.

Sun blogia on ilo lukea. Kiitos kun kirjoitat.

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Ei ollenkaan tyhmältä, kyllä tässä itsestäänselvyydetkin unohtuu usein, kun hässäkkä on päällä. Etenkin se oma hyvinvointi ja oman ajan ottaminen, mikä kuitenkin lopulta on yksi tärkeimmistä rakennuspalikoista koko hommassa. 

Heh, joo kannattaa ainakin varautua, että kontrollifriikkeydestä leikataan väkisinkin osa lapsen myötä, mutta vähän kannattaa tehdä jo aiemmin. Sekin auttaa, että sen tiedostaa. :) 

Kiitos ihanista sanoista! <3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.