Rouva Ruutu ja uusi aika

Rakkautta & Mamarkiaa

Myönnän, että televisio on turhaan päällä aivan liian usein. Puhelin ja tietokone on lähes aina käden ulottuvilla. Myös imettäessä tai Fridan leikkiessä lattialla.

Pieniä, varastettuja hetkiä omaa aikaa.

Nopea kommentointi hyvän ystävän miespulmiin. En halua hävitä vauvamaailmaan.

Tapahtumia, uutisia, sosiaalista mediaa, blogia...

 

Viikonloppuna aloimme rajoittaa ruutuaikaa. Televisio on päällä vasta illalla, kun Frida on mennyt nukkumaan. Poikkeuksena lauantain Avara luonto. Puhelimen ja tietokoneen ääressä ollaan vain päiväunien aikana, tai silloin kun toinen meistä on Fridan kanssa. Allu totesi hyvin: "Mitä enemmän netissä on, sitä vähemmän siellä on mitään."

Niin. Netissä ei ole mitään niin ihmeellistä, etteikö lapseni ansaitsisi täyttä huomiotani. Etten minä kohtaisi tarkkailevien silmien loistetta.

"Nauti tuosta ajasta, vauvavuosi menee hetkessä."

Tuntuu, että olisin juuri asian ytimessä. Käännekohdassa. Olla läsnä. Tallentaa muistoja sisimpään. Opettaa ja oppia mikä todella on tärkeää.

Vauva kokee maailman eri tavalla. Mietin usein mitä Frida näkee katsoessaan syvälle kattoon, kuin keskustellen. Mitä tahansa se on, tai vaikka se ei olisi yhtään mitään, hän kokee sen kiinnostavana. Vauvani ei tarvitse mediaa.

Ja minä aion olla se ystävä, joka ei aina välittömästi vastaa viesteihin.

 

Share

Kommentit

Maria Hakkala

Mahtava päätös! :)

Mä toivon pystyväni vastaavaan sitten myöhemmin, mutta pelkään taantuvani enemmän niihin varastettuihin hetkiin.

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Pysäyttävää huomata miten vauva on oppinut parissa kuukaudessa olemaan noiden vempaimien perään. 

Onnea odotukseen! Eiköhän sieltä sitten joku oma tie löydy tähänkin asiaan! :)

Lotta E
Lempiruoka

Minä aloitin vuoden alussa somettoman sunnuntain. Kokeilin sitä jouluna joulurauhan julistuksesta 27. päivän aamuun ja yks kaks onnistuin lukemaan kirjan kahdessa päivässä ja nukkumaan päiväunet, toisin kuin yleensä. Ja ennen siis pystyin tekemään näitä asioita. Someton sunnuntai onkin siis enemmän itseni kuin vauvan vuoksi. Tahdon, edes päiväksi viikossa, takaisin ihmiseksi, joka pystyi uppoutumaan kirjoihin, elokuviin ja ihmisiin, eikä koko ajan pitänyt tarkistaa jotakin googlesta, blogeista tai jostain muualta. Ihmiseksi, joka ei miettinyt joka tilanteessa, että tämä pitää kuvata ja instata. Sunnuntait ovat edelleen mukavia, mutta on se kyllä kutkuttavaa aloittaa maanantai puhelinta näppäilemällä...

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Selvästi seuraava aste tästä olisi tuo someton päivä! Ehkä auttaisi tuohon to do-listan ahdistukseenkin... :D

Kommentoi