Ulkopuolisuudesta vanhempainvapaalla

Rakkautta & Mamarkiaa

Äitiysloma ja hoitovapaa ovat olleet minulle hienointa aikaa elämässäni tähän asti. Tavallaan se on hassua, sillä olen aika työkeskeinen ihminen. Hakeudun tehtäviin, joissa on vastuun tuomaa lisäpanosta ja draivia. Tavoite, suunnitelma, aikataulu ja tulos. Kymmenen vuotta tein myös vähintään kahta työtä samaan aikaan. Äitiyslomalla olon ihanuus onkin pakottanut miettimään itseäni uudestaan. 

Enkö olekaan kunnianhimoinen, kun nautin kotona olosta näin paljon? Voinko olla sekä määrätietoinen työnarkomaani että höpsöttävä kotilaahari? 

 

 

Aika pois työelämästä on kasvattanut epävarmuutta ja vähättelyä omia taitoja kohtaan. Osittain se johtuu ulkopuolisuuden tunteesta. En ole tunteideni kanssa yksin. Oma tunne ulkopuolisuudesta on vain pieni pintaraapaisu siitä, mitä se joillekin on. Suurin osa vanhempainvapaalla olevista ystävistäni tuntevat jääneensä täysin ulkopuolelle työpaikastaan. Miksi vakituisesta työpaikasta äitiyslomalle jäävä työntekijä usein blokataan täysin? Vanhemmuus järisyttää arvoasetelmaa, ja joskus pelkästään aika pistää miettimään uusia suuntia. Silti useimmista tuntuu, että uusien tehtävien hakeminen on jopa helpompaa yrityksen ulkopuolelta. On varmempi olo hypätä tuntemattomaan, kuin mennä unohdettuna unohtamaan. Oma kehittyminen ja työnhaku helpottuisi, jos halutessaan voisi pysyä kartalla työpaikastaan. Samalla ulkopuolisuuden tunne helpottuisi. Kunpa työnantajat tiedostaisivat tämän suuren mahdollisuuden sitouttaa myös vanhempainvapaalla olevan työntekijän yritykseen.

Jokainen haluaa tuntea itsensä odotetuksi takaisin työpaikalleen. 

 

 

Oletko tuntenut jääneesi ulkopuolelle työkuvioista ollessasi vanhempainvapaalla? Entä millaiset asiat työnantajan toimesta ovat vaikuttaneet siihen, että olet kokenut olevasi tärkeä vanhempainvapaallakin? 

 

 

Lue myös:

Työminä ja kiitos

Mitä täällä tapahtuu?

Yksinäisyydestä lapsen kanssa

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Kommentit

Terhii (Ei varmistettu)

Esikoiseni kanssa olin kotona ja pois töistä melkein kolme vuotta. Silloin mietin paljon sitä että mitä haluaisin tehdä elämässä hoitovapaan jälkeen, lähtisinkö kouluun vai hakisinko muita töitä. Töihin paluu oli kuitenkin mukavaa ja oli kiva tajuta miten elämän tärkeysjärjestys oli muuttunut niin ettei enää samalla tavalla stressannut työasioista kuin ennen kun elämässä oli tärkeempiäkin asioita.
Tällä hetkellä taas hoitovapaalla ollessani en ole noita urajuttuja miettinyt juurikaan, töihin palaan syksyllä hyvillä mielin, vaikka toki harmittaa viedä pikkuinen päiväkotiin.
Ja mitä tulee tuohon ulkopuolelle jäämiseen niin tosiaan työnantaja voisi siihen enemmän panostaa. Kysellä joskus vaikka kuulumisia, edes silloin kun käyn työpaikalla. Ja hieman pettynyt kyllä olin jouluna kun en saanut kutsua pikkujouluihin ensimmäistä kertaa kuuteentoista vuoteen.

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Niin, antaa ihan hyvää perspektiiviä olla vähän pois. :) 

Kiitos kommentista! Ihanaa kevään odotusta yhdessä lasten kanssa!

Mielenkiintoinen aihe. Oma määräaikainen työsuhde päättyi aiemmin äitiysloman aikana, joten minulla ei ole työpaikkaa johon palata eikä työyhteisöä josta tuntea ulkopuolisuutta. Tosin ollaan vauvan kanssa useamman kerran käyty entisellä työpaikalla, ja veikkaan että aika moni luulee mun olevan vaan äitiyslomalla ja palaavan jossain vaiheessa takaisin.

Olen sitä mieltä että hyvällä esimiestyöllä/henkilöstöpolitiikalla perhevapaalla olevan työntekijän saisi tuntemaan olonsa tervetulleeksi takaisin. Juuri kutsumalla esim. pikkujouluihin mutta myös ihan vaan kyselemällä kuulumisia ja kertomalla mitä työpaikalle kuuluu.

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Toisaalta uusista työmahdollisuuksista olisi varmasti mukava kuulla työpaikalta, vaikka työsopimusta ei juuri olisikaan. Kiitos kommentistasi, olen ehdottomasti samaa mieltä. Ymmärrän, että juhlakutsuista poisjättäminen on monesti budjettikysymys, mutta vaikka kutsu tiimilounaille tms. olisi varmasti myös hyvää huomioimista. Jos työpaikalla on nopea tempo muutoksiin ja uusia mahdollisuuksia paljon pitäisi uusien työpaikkailmoitusten kommunikointi toimia perhevapailla yms mutkattomasti.

Ihanaa kevään odotusta ja vauvailua! Toivottavasti uusia työkuvioitakin ilmaantuu! :)

Lillian*** (Ei varmistettu)

Asun ulkomailla, ja asuinmaassani aitiyslomat ovat lyhyet (3 kk lapsen syntyman jalkeen). Itse jain kuopuksen jalkeen viela 3 kk ylimaaraiselle palkattomalle vapaalle, koska en halunnut laittaa kolmikuisena hoitoon (mieheni jai viela pariksi kuukaudeksi jalkeeni). Oma maaraaikainen tyosuhteeni oli siina tilassa, etta muutama kuukausi paluuni jalkeen minulle olisi pakko antaa pysyva tyosuhde tai olla antamatta - lain mukaan maaraaikaisia suhteita kun saa olla vain tietty maara. Olin ollut tuossa tyopaikassa lahes 4 vuotta.

Jaadessani aitiysvapaalle otin sen tietoisen riskin, etten saa pysyvaa tyosuhdetta, koska en ollut paikan paella "promoamassa itseani". Otin kuitenkin sen riskin, koska vauva oli tarkeampi minulle. Sijaisekseni palkattiin nainen, joka teki tyot huonosti ja jota kaikki tyokaverit inhosivat, mutta joka kavi jatkuvasti mielistelemassa pomoja. Han sai pysya tyopaikassa myos paluuni jalkeen.

No niinhan siina sitten kavi, etta tuo sijaiseni sai pysyvan tyosuhteen ja mina en (!). Tyokaverit olivat allikalla lyotyja, koska heidan mukaansa tyopanokseni oli mita parhain ja toki tulin kaikkien kanssa erittain hyvin toimeen. En kuitenkaan ollut kaynyt mielistelemassa ison pomon luona, joka ei siis edes tuntenut minua. Lopputulos olisi varmasti myos ollut toinen, jos en olisi ollut aitiyslomalla / vapaalla muutaman kuukauden ajan. Poissa silmista, poissa mielesta... Totta puhuen suunnitelmissani ei edes ollut jaada tuohon tyopaikkaan, mutta en olisi halunnut joutua lahtemaan noin, pakolla ja pienen vauvan aitina.

Onneksi lopputulos oli mita parhain. Tilanne pakotti minut etsimaan uuden tyon pikaisesti, ja sainkin heti todella mahtavan sellaisen ja nyt on kaikki hyvin. Ilman tata tapahtumaketjua en varmasti olisi uskaltanut hakea nykyista tyotani. Tassa nyt siis kuitenkin yksi tarina siita, miten lyhyellakin aitiyslomalla voi jaada ulkopuolelle. Olipas terapeuttista saada avautua aiheesta. :-)

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Kiitos kun avauduit! :) Uskomattoman kurja juttu ja todellinen esimerkki siitä, kuinka äitiyslomalainen ei ole olemassa työnantajalle. 

Onneksi kaikki lopulta järjestyi ja vielä parhaalla tavalla! Tarinasi luo tällä hetkellä myös minuun uskoa, sillä töihin paluu ei mennyt ihan odotetusti... 

Ihanaa kevättä!

Kommentoi