Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Minulla on hassu muisti. Se ei muista hirveästi lapsuudesta ja nuoruudesta. Itse asiassa se ei muista edes 7 vuoden takaisia tapahtumia, kuten muut tuntemani ihmiset muistavat. Muistellessamme siskoni kanssa yhdessä tehtyjä matkoja, en muista läheskään kaikkea mitä hän. Se on hauska juttu. Siskoni aloittaa lauseen "muistatko silloin, kun ...", ja minä jatkan heti perään "en". En tiedä mitä ihmettä päässäni tapahtuu, mutta olen selittänyt sen (karrikoidusti) näin:

Aina, kun yksi vuosi tulee lisää, yksi vuosi häviää muistoistani. 

Kaksi vuotta sitten ajattelin tulevan vuoden olevan mullistavin siihen mennessä. Olimme juuri saaneet tietää raskaudesta ja kaikki uusi, jännittävä, pelottava ja ihana oli odotettavissa seuraavalle vuodelle. Vuosi sitten suunnittelin olevani kotona seuraavan vuoden. Sekin uutta, ihanaa ja odotettua. Kahtena viimeisenä vuotena ajatukset seuraavasta ovat olleet aika selkeät. Toki niin, että mitä tahansa voi tapahtua, mutta tavallaan kuitenkin on tiennyt suuntansa. Nyt mietin tulevaa vuotta enkä osaa sanoa siitä mitään muuta ääriviivoja piirtävää kuin perhe. Vuosi tuntuu taas erilaiselta ja jännittävältä, mutta myös kiireiseltä, vähän pelottavaltakin. Silti tärkeältä ja täynnä mahdollisuuksia. Tuntuu, kuin tuleva vuosi näyttäisi meille uuden suunnan. 

Toivon, etten unohtaisi mitään tästä vuodesta. 

 

Kuvat: Jaakko Kahilaniemi

 

Upeaa uutta vuotta, uusia mahdollisuuksia ja  onnellisuutta! 

-Mari

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Helsingin kaupunginmuseon sisäpihalla voi vielä tämän vuoden ihastella Alexander Reichsteinin He olivat täällä -valoveistoksia. Ihmishahmoiset valoveistokset edustavat Helsingin historiaa keskiajalta 1900-luvun alkuun. Valoteos oli yleisön suosikki Lux Helsinki 2016 -festivaaleilla. Teos on nyt laajennettu. 

Suosittelen ehdottomasti iltakävelyä tänne vielä tänään tai huomenna. On nimittäin uuden vuoden tunnelmallista valoshowta kerrakseen myös lapsille! Veistokset ovat valaistuina hämärän tullen ja niitä katsomaan on vapaa pääsy.

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Korvennus. Se on paras sana, jonka olen keksinyt kuvaamaan vatsassani olevaa oloa viime viikkoina. Sitä korventaa siitäkin huolimatta, että (ilmeisesti lappeenrantalainen) sanavalinta huvittaa Allua. Vatsa turpoaa ja kramppaa. Voin pahoin ja vaiva yltyy, kun syö, mutta eihän syömättäkään voi olla. Ruokavalio on jo gluteeniton, lähes sataprosenttisen maidoton ja hyvin kasvispainotteinen, mutta silti keskityin ensimmäisenä etsimään syyllistä ruokavaliosta. Syytin sokeria ja soodaa, (taas) kauraa ja hiilihydraatteja ylipäätään. Hetken yksinkertaisia järkisyitä mietittyäni muistin, että vatsani oireilee aina elämänmuutoksiin ja stressiin. Joskus rajustikin. Kokemukseni muistaa, että yleensä keho on reagoinut suurempaan stressiin, kuin itse olen tunnistanut. Kertasin tilanteen mielessäni.

Frida aloittaa päiväkodin 25 päivän kuluttua. Emme tiedä vielä päiväkotia.

Aloitan työt 25 päivän kuluttua. Siinäkin on vielä kysymysmerkkejä.

Sitten päivät muuttuvat täysin. Frida menee ensimmäistä kertaa rakentamaan luottamusta ja tunnesiteitä täysin tuntemattomiin aikuisiin. En tiedä enää mitä lapseni tekee päivän aikana.

 

Allun piti aloittaa muutaman viikon isyysloma, mutta töiden takia minä jatkan hoitovapaata isyyslomaksi suunnitellun ajan. Tuntuu kuin olisin saanut pienen jatkoajan, mutta se ei silti ole tarpeeksi. Jos voisin, jatkaisin kotona vielä syksyyn asti. Olo on ristiriitainen. Uskon, että kaikki menee hyvin ja teemme oikeita päätöksiä tulevaisuutta varten, mutta keho taitaa olla toista mieltä. 

Vaivat helpottivat jouluna, mutta palasivat samalla hetkellä, kun puheet siirtyivät alkuvuoteen, päiväkotiin ja töihin. Nyt pitäisi taas takoa päähän, että on turhaa murehtia asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Oikeastihan asiat ovat hyvin. Ja tulevat myös menemään hyvin. 

 

 

 Onneksi Allu on tämän viikon vapaalla ja saamme viettää enemmän aikaa yhdessä. Hassutella murheet mataliksi.

 

Miten sinun keho kertoo stressistä? Millaisia keinoja käytät murehtimatta olemiseen?

 

 

Murheita ja haikeutta aiemmin:

Vauvakutsut ja ripaus haikeutta

"Äiti, älä itke. Ota tosta plussa."

Voiko hoitovapaalla uupua?

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Joulu tuntui juuri niin hyvältä, kuin kolme vapaapäivää yhdessä voikaan tuntua. Omat jouluperinteet syntyvät varmasti ajan myötä itsekseenkin, enkä jaksanut ottaa niistä paineita. Siskoni tosin kauhisteli sitä, että emme selittäneet Fridalle joulupukista tai lahjoista, ja availimme lahjoja jo aattoaamuna. Toisaalta hyvä, sillä ilmeisesti viisi lahjaa oli Fridalle ehdoton maksimi avattavaksi kerrallaan. Kuudes jäi avaamatta ja tyttö piti lähes houkutella paketin kimppuun. Elokuisiin synttäreihin verrattuna lahjat silti kiinnostivat huomattavasti enemmän. Eikä pelkästään paperit, vaan lahjat niiden sisällä. Tutustuimme jokaiseen yksi kerrallaan, ennen seuraavan avaamista. Onhan siinäkin perinnettä lakanoiden vaihdon ja kynttilöiden lisäksi.

Fridalle joulussa taisi olla parasta kaksi päivää mummun ja kummitädin kanssa. Tyttö osasi käyttää ajan hyödyksi, eikä juurikaan viihtynyt äidin tai isän kanssa. Etenkään äidin. Tunne oli kieltämättä vapauttava taas vaihteeksi, mutta silti vähän erikoinen. Ihan kuin joulu olisi paljastanut bluffini ja Frida tajusi, että muut tyypit ovat paljon kivempia kuin äiti. Tällaisesta maailman avartumisestahan ei oikeasti ole kyse, mutta onhan se hassua ja ihanaa yhtä aikaa. Tänään olemme olleet jo normaalissa rytmissä kahdestaan kotona. Frida on kiukutellut ja uhmannut, mutta myös halaillut pitkään. Niin, että sain kyyneleet silmiini taas ajatellessani, että nämä päivät ovat kohta ohi. 

 

Kun aattoaamun lahjat oli avattu, Frida karkasi käytävään. Ilmeisesti lähtöä mummun luo piti nopeuttaa. R/H Magic Sweater on kokoa 120, sillä halusin helman pidemmäksi leggingsien kanssa. Hihoissa on vähän ekstraa, mutta toisaalta paita pysyy käytössä pitkään.  

Kummitädin perintöhaarukka pääsi käyttöön joulupöydässä. Ei tällaisia kotona ole!

/

Vihdoin oma nukke! Povaan mummun lahjasta sitä ensimmäistä rakkaista rakkainta lelua, joka pitää ottaa mukaan joka paikkaan.

 

Joulupäivän vierailu äitini lapsuudenkodissa. Serkkujen ja pikkuserkkujen kohtaamista. Paljon muistoja omasta lapsuudesta. Sekä kymmenittäin kuvia ja videoita matkalta.

/

Huomasitko tapetin joulukalenterin luukusta 6?

 

Lahjoja minulle, hänelle ja meille. Ostimme Allun kanssa ensimmäiset joululahjat toisillemme ja aviomieshän yllätti täysillä! En ollut nähnyt enkä sovittanut, mutta ne olivat täydelliset. Allu sai Arelan Sleep Maskin, sillä se on varma tapa saada hyvä uni. Voin kertoa myöhemmin tästä vauvavuoden pelastuksesta! Anopin antamista Linan pyyhkeistä povaan meille sataprosenttista kylpypyyheuudistusta. 

/

Fridan ihanat puiset ja paperiset.

 

 

Jouluviikon jutut:

Paineeton joulu

Unisex T

Kannattiko kirpputorin All Inclusive palvelu?

Mukulan levylautasella

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

25. LUUKKU

Kaikki luukut yhdessä. Kun katsoo tarkemmin, tuntee ja kokee enemmän. 

 

 

Inspiroiduitko itsekin ottamaan kuvia hienoista ja merkityksellisistä yksityiskohdista?

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

24. LUUKKU

Yhteistä aikaa, iloa ja rakkautta. Hyvää joulua!

 

Harakka huttua keittää. 

 

TEKSTUURI-JOULUKALENTERIN EDELLISET LUUKUT:

1. luukku

2. luukku

3. luukku

4. luukku

5. luukku

6. luukku

7. luukku

8. luukku

9. luukku

10. luukku

11. luukku

12. luukku

13. luukku 

14. luukku

15. luukku

16. luukku

17. luukku

18. luukku

19. luukku

20. luukku

21. luukku

22. luukku

23. luukku

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Pages