Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Kävin vihdoin ulkona tyttöjen kanssa!

Kun Frida oli 5 kuukautta ajattelin, että jestas, kyllähän sitä nyt voisi jo yksillä käydä. Kun Frida oli 7 kuukautta, ajattelin, että no niin, nyt olisi jo korkea aika. Muut menot ja väsymys siirsivät lähtemistä viime lauantaihin saakka. Suurimpana syynä ehkä kuitenkin saamattomuus. Jään liian helposti kotiin. Tiedostan piirteen itsessäni ja kerroin jo hyvissä ajoin raskausaikana Allulle, että minut pitäisi lähestulkoon järjestää ulos. 

Nyt järjestin kuitenkin itse itseni ulos. Tai vastasin myöntävästi kutsuun.

Jälkiviisaasti ajateltuna lähteminen olisi ollut helpompaa silloin, kun Frida oli pienempi ja nukkui pidempiä öitä. Ei eroahdistusta, eikä omaa tahtoa. Ehkä muistan tämän seuraavalla kerralla. 

Koska olin ollut koko päivän koulutuksessa, halusin olla hetken Fridan kanssa ennen uutta lähtöä. Imetin pari kertaa, jotta sain päivän aikana pakkautuneet maidot vapautettua rinnoista, ja laitoin tytön nukkumaan. Nopea meikkaus ja vaatevalinta. Ja ah, hiukset auki! Hormonimyrskyssä vaurioitunut liuhuletti vaati tosin pientä muotoilua, jotta sen pystyi vapauttamaan. Hetket, jolloin vauva ei ole mukana, kannattaa hyödyntää myös ulkoisesti. Mekko päälle, isot korvakorut korviin tai hiukset auki. 

Olin ulkona viisi tuntia. Join kaksi siideriä. Tarkistin puhelimen neljä kertaa. Laitoin kaksi viestiä Allulle, joista vain toisessa kysyin mikä tilanne. Toiseen kirjoitin juuri lähdettyäni: "Voi paska. 20% akkua."

Allu kysyi aamulla oliko se niin hankalaa käydä ulkona.

Ei ollut.

 

 

PS. Minulta kysyttiin paperit! Kyllä lapsen teko kannattaa, jos se kerran nuorentaa!

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Jo raskausaikana oli selvää, että halusin tallentaa muistoja vauvakirjaan. Omassa vauvakirjassani ei ensimmäisen vuoden jälkeen ole kuin satunnaisia merkintöjä, mutta pidän sitä silti tärkeänä.

Olin vuosia sitten lukenut ystäväni vauvakirjaa, johon hänen äitinsä oli kirjoittanut muistoja ja tapahtumia. Kirja oli tavallinen, paksu muistivihko, jonka sivut olivat täynnä tekstiä ja joitakin kuvia. Muistan edelleen tarinoita siitä kirjasta ja jollakin sympaattisella tavalla se auttoi minua tuntemaan ystävääni paremmin. Alusta asti.

Vauvakirjalla on siis iso merkitys.

Vuosikymmenet eivät olleet kuitenkaan tehneet juuri mitään vauvakirjoille. Kirjakaupasta löytyy edelleen tismalleen sama vauvakirja, kuin minullakin. Vaaleanpunaisia ja -sinisiä kirjoja, jotka eivät vanhanaikasesti ota huomioon perheiden monimuotoisuutta. Ensimmäinen suunnitelmani oli ostaa tyhjä muistikirja, mutta aloinkin epäillä luovuuttani. Löysin WSOY:n, Hannamari Ruohosen kuvittaman Vauvan oma kirjan. Kirja ei ole kuitenkaan innostanut minua täysin kirjoituspuuhiin ja kirjaan tapahtumia jälkikäteen. Olen käyttänyt tyhjiä sivuja vauvan kuukausi -kertomuksiin, mutta viimeisin merkintä on Frida 5kk. Valmiit teemasivut ovat haastavia, koska ne tuntuvat pakollisilta. Aikajana ei täsmää ja Ensimmäinen jouluni -sivu on juuri ennen 1-vuotissivua. Jatka lausetta -sivut ovat lähes helvetillisiä.

Milloin Frida ihan oikeasti jokelteli ensimmäisen kerran? Mitä se oikeasti edes tarkoittaa? Ääntelyä, tavuja, mitä?!

Kohdan jättäminen tyhjäksi ei tietenkään ole vaihtoehto.

Ehkä pieni valkoinen valhe vauvakirjassa? Se oli maaliskuussa, joten kirjoitan vaikka 7.3.

Tällä hetkellä virallisessa vauvakirjassamme ei ole vielä synnyinkertomusta eikä tarinoita ensimmäisestä joulusta. En ole vielä teettänyt siihen edes kuvia. Sivuilla on suunnitelmia muistilapuilla, mutta toteutus uupuu. Ehkä käteni ovat kuitenkin liian sidotut kirjan kanssa? 

Hankin myös toisen vauvakirjan, Mom's One Line A Day -kirjan. Ajankuvausta parhaimmillaan! Lause jokaisesta päivästä viiden vuoden ajan. Kehitysaskeleita ja tapahtumia, muistoja ja hauskoja juttuja lapsen suusta. Joka ilta on pieni hetki aikaa kirjoittaa ylös jotain päivästä. Harmittaa, että löysin kirjan vasta maaliskuussa.

Vielä on yksi vaihtoehto! Oot niin ihana on moderni, yhteisöllinen kirjaprojekti, jossa tehdään maailman ihanin vauvakirja. Vauvakirjan suunnittelua ja tekoprosessia on voinut seurata ja kommentoida Facebookissa ja Instagramissa. Kirja sisältö ja ulkoasu on muovautunut yhteisön toiveista. Olen kertonut ajatuksistani sanamuodoista, visuaalisesta ilmeestä ja kirjan kokoamisesta, sekä esittänyt toiveeni vauvan kuukausi -sivuista ja viikkosisältö -sivuista. Tärkeintä Oot niin ihana -vauvakirjassa on se, ettei se lokeroi ja aseta valmita roolimalleja. 

Oot niin ihana julkaistaan syksyllä 2016. Nyt kirja hakee testaajia!

Hakuaika päättyy tiistaina 31.5. Oman hakemukseni lähetän tänään!

 

Kuvat: Oot niin ihana

 

Millaisia muistoja teidän vauvakirjoissa on? 

 

 

Seuraa Rakkautta & Mamarkiaa -blogia myös Facebookissa, Instagramissa ja Bloglovissa!

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Frida sai puoli vuotta sitten isältäni lahjaksi Sophie The Giraffen. Ihmettelin aluksi Sophien ilmiömäistä suosiota. Kirahvi on suloinen, neutraali ja turvallinen. Minun makuunikin täydellinen lelu. Mutta mikä taika piilee suosion takana? 

Frida oli 4 kuukautta, kun kirahvi alkoi kiinnostaa enemmän. Siitä sai hyvin kiinni, ja vaikka ote lipesikin, niin muutaman kuukauden ikäinen köllöttelijä sai päätään kääntämällä aina jonkin osan kirahvista suuhunsa. Vauva pysyi tyytyväisenä. Suutuntuma oli ilmeisen hyvä myös ja Sophie kirahvista tuli pian ehdoton suosikkilelu. Muoto ja materiaali tekevät lelusta lumoavan. 

Sophie The Giraffen mekaniikka ei kestä kylpemistä, joten sen pintaan tarttunut lika on vain pyyhittävä pois. Siitä huolimatta kirahvi lopetti meillä nopeasti vinkumisen, mutta ajattelin sen saaneen vain liikaa kuolaa päälleen. Kun jokin osa kirahvin sisällä alkoi helistä, kysyin Sophie The Giraffen maahantuojalta, Big Small Companylta oliko kirahvin rikkoutuminen normaalia. Vinkumekanismi voi vioittua vedestä, mutta meidän kirahvin tapaus kuulosti harvinaiselta tuotevirheeltä. Laadukkaiden lelujen tulisi kestää useamman vuoden käyttöä.

Big Small Company lähetti meille tilalle uuden kirahvin ja nyt Frida on aivan innoissaan sen vinkumisesta!

 

Keinutuoli ja jakkara/pöytä: Jollyroom (saatu)  /  Haalari: VIMMA  /  Sophie The Giraffe: Big Small Company (saatu)  /  Matto: H&M Home

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Äitiysloma, eli Kela-kielellä vanhempainvapaa, on nyt ohi. Viimeinen äitiyslomapäivä päättyi stressaantuneeseen ja hieman hysteeriseen tunnelmaan. Puolilta öin ahdistusta aiheutti muun muassa:

 

Keskeneräinen cycling -ohjelma ja lähestyvä deadline.

Blogikirjoitukset, jotka odottavat kirjoitusaikaa.

Aamujuna ja pakkaamattomat tavarat.

Äkillisesti kipeytynyt ja turvonnut vatsa.

Imetystissien ja hellepukeutumisen ristiriita.

Vastaamattomat sähköpostit ja puhelimitse hoidettavien asioiden pitkä lista.

Tunne siitä, että ylipäätään kaiken tekemiseen tulee nykyään varata moninkertaisesti aiempaa enemmän aikaa.

 

Lopulta itkin Allun kainalossa ja mietin, mihin kaikki tunnit päivässä oikein hukkuu. 

Lähdimme Fridan kanssa pariksi päiväksi Lahteen äitini luo. Osuvasti juuri ensimmäisenä hoitovapaapäivänäni. Allu oli työmatkalla, ja minä sain helpotusta arkeen. Ja jestas, se todella auttoi! Miksi en ole tajunnut tätä aiemmin! On nimittäin ihan eri asia mennä Fridan kanssa mummulaan. Voi huoletta antaa mummun mennä ulos tytön kanssa, sillä ympäristö on tuttu ja kivat kävelyreitit lähellä. Ja tämä on ehkä tärkein asia: ei tarvitse kertoa, missä mikäkin tavara sijaitsee. Vaivatonta kyläilyä siis. Sain (otin) lomaa ruuanlaitosta ja rintojen aamupumppaamisesta, sekä lievennystä päivien intensiivisyyteen. Nukuin aamulla pitempään kuin Frida ja nukuin vielä aamupäikkäritkin tyttö kainalossa. Koska ei tarvinnut valmistella mitään. 

 

 

Oli pakko myös kysyä vinkkejä rakkaalta ystävältä, jonka äitiyden haltuunottoa ja kokemusta arvostan suuresti.

"Miten oikein pystyt tohon kaikkeen?!",

oli koruton, epätoivosta kumpuava kysymykseni pitkän tilitykseni jälkeen. Vastaus oli:

"En pystykään. Ja säännöllinen hajoaminen kuuluu asiaan."

Huojennuksen aalto pyyhkäisi sisältäni. Ah, en ole tämänkään kanssa yksin! Täysin normaalia, kuuluu asiaan!

Suurin haaste on se, että haluaa tehdä muutakin. On tarve tehdä muutakin. Vaikka elän yhtä hienoimmista hetkistä elämässäni, tarvitsen henkistä ja taloudellista pääomaa. Tai pään omaa. Vaikka se vaatisikin säännöllistä hajoamista ja ajoittaista stressiä. 

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Alkukesän polttavan auringon alla eteeni tuli uutinen, jonka vuoksi tulevan marraskuun pimeyskään ei harmita. H&M:n seuraava suunnittelijayhteistyö on nimittäin pariisilaisen muotitalon, Kenzon kanssa! Uutisen mukaan mallistoon kuuluu naisten ja miesten vaatteita ja asusteita, ja se tulee myyntiin valikoituihin H&M myymälöihin ja onlineen 3.11.2016.

Luvassa on tunnusomaista Kenzoa. Tarina brändin takaa. Hauskanpitoa, luovuutta ja rakkautta muotiin. 

Ja kukapa ei pitäisi tarinoista!

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Frida täytti 9 kuukautta.

Yhdeksän kuukautta raskaana ja yhdeksän kuukautta äitinä. Yhdeksän plus yhdeksän.

Kulunut aika inspiroi muistelemaan matkaa äidiksi ja vauvaksi. Yhdeksän kuvan verran.

 

Kuukausi ennen positiivista raskaustestiä.  //  Olin työmatkalla Vaasassa, kun tunsin ensimmäiset kovat harjoitussupistukset. Valitettavasti supistukset vaivasivat raskauden puolivälistä asti, ja jouduin rauhoittamaan tahtia.  //  Ystävän häissä 3 viikkoa ennen laskettua päivää. Sinnittelin korkokengillä iltaan asti, kunnes turvotus ja Birkenstockit veivät voiton.

Fridan ensimmäiset päivät kotona.  //  Frida oli 6 päivää, kun menimme keskustaan. Ensimmäinen julkinen imetykseni oli Stockmannin kahvilassa, jossa istuimme puolitoista tuntia syöttämässä ja rauhoittamassa tyttöä. Emme uskaltaneet lähteä, sillä Frida alkoi itkeä heti, jos yritimme laittaa hänet vaunuihin. Jälkikäteen huvittaa muistella tällaisia ensikertalaisten hetkiä.  //  Menimme salaa naimisiin 9.9. Hääkuvat otettiin pari viikkoa myöhemmin.

Ensimmäinen oma äitienpäivä.  //  Frida 9 kuukautta. Avoinna elämälle. Zen.  //  Äitinä 9 kuukautta.

 

 

Share

Pages