Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Jostain syystä vallalla on pinttynyt ajatus siitä, että äiti tietää tavaroiden sijainnin. Siis jokaisen tavaran, olipa tilanne mikä tahansa.

Yleisesti on tiedossa myös fakta siitä, kuinka raskaana oleva ja imettävä äiti (puhumattakaan väsyneestä äidistä) menettää osan muistikapasiteetistaan. Äidit kautta maailman lämmittävät sukkia mikrossa, löytävät käytettyjä vaippoja pyykkikorista ja unohtavat puolet sanastostaan.

Miksi ihmeessä sitten äidille soitetaan, kun sukat on hävöksissä?

Ennen muistin jokaisen jääkaapissa olevan jogurttipurkin päiväyksen, nyt en enää tiedä edes mitä jääkaapissamme on. Järjestelmällisyyteni on saanut kolauksen väsymyksestä ja hormoneista. Äitiydestä.

Olen lähettänyt Allulle viestejä töihin, joissa kyselen Fridan huivin, takin tai lempilelun perään. Jopa oman puhelimeni perään!

Yhdessä viestiketjussa luki:

"Mitä täällä oikein tapahtuu!? Tai siis meille?"

Jäänkö tällaiseksi? Pitääkö CV nyt päivittää? 

 

Onneksi minulla on mies, jolla on valokuvamuisti. Voin jatkaa hömelöintiä. 

Toisaalta sekään ei aina riitä. Väsymys tekee kepposia valokuvamuistillekin. Kerran etsimme Fridan pyjamia kaikkialta, ja olimme molemmat sitä mieltä, että ne kaikki pestiin reissun jälkeen. Allu jopa muisti ripustaneensa ne kuivumaan. Pyjamat löytyivät lopulta muovipussista pyykkikorin vierestä.

 

Kuka teillä saa puhelun, kun kotietsinnät ovat suurimmillaan? Onko äiti mestarietsivä vai syypää etsintöihin?

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Yhteistyö: STOKKE

 

Stokke Scootit ovat olleet käytössä nyt pari kuukautta, ja on aika listata kokemuksia. Matkarattaille oli tarvetta etenkin Berliinin reissun, sekä tulevan Espanjan loman vuoksi, mutta nämä kaupunkirattaat ovatkin olleet meillä päivittäisessä käytössä. 

 

 

Scootit ovat näppärät ja kevyet rattaat. Istuinosan saa helposti irti, ja rattaat on helposti siirreltävissä. Berliinissä jouduimme usein käyttämään rullaportaita, sillä hissejä ei aina ollut, tai ne oli epäkunnossa. Silloin oli todella kätevää vain napata Frida istuinosassa kainaloon ja kantaa runko erikseen. Scootit menevät kasaan myös irroittamatta istuinosaa. 

Rattaat mahtuvat ahtaisiinkin paikkoihin. Edes ruuhkabussit ja pienet katuravintolat eivät ole hidastaneet menoa Scooteilla. Työntöaisan saa käännettyä rungon suuntaiseksi, jolloin rattaat vievät vähemmän tilaa. Lisäksi vauvan lähelle pääsee esteettömästi. Istuin on korkealla, joten syöttötuolikaan ei ole pakollinen ravintoloissa. 

Tavaratila on melko pieni, mutta olemme pärjänneet sillä hyvin. Isompi tavaratila vaikuttaisi varmasti myös rattaiden kasattavuuteen ja kokoon. Päivittäin mukana kulkee kaikki tarvittava: pieni reppu ja pussukka Fridan tavaroille, sadesuoja, sekä äidin tavarat. Näiden lisäksi kyytiin mahtuu vesipullot ja pieni viltti. Aika hyvin melko pienelle tavaratilalle. (Vertaan tavaratilaa Brio Smile yhdistelmävaunuihin.)

Scootien mukana tulee sadesuoja ja hyttysverkko, jotka ovat muotoiltu sopimaan rattaisiin täydellisesti. Kaarevien muotojen vahvikkeiden vuoksi suojat vievät hieman enemmän tilaa, kun niitä ei tarvitse. Mukana ei myöskään ollut suojille kuljetuspussia, joten käytän sadesuojalle Herschelin vetketjupussukkaa. Sinne saan mahtumaan suojan lisäksi myös kankaisen kauppakassin (ja pari välipalapatukkaa).

 

Fridan tavarat, äidin tavarat ja sadesuoja kulkevat mukana rattaiden tavaratilassa. Alla oleva vilttikin on välillä matkassa mukana. 

Herschel  /  Bobo Choses  /  H&M Baby Exclusive

 

Rattaiden kuomu on UPF 50+ -suojattu. Vaalea, pastellisen vihreä väri tekee kuomun alle telttamaisen tunnelman, jonka lempeässä värikajossa Frida tykkää matkustaa. Viimeistään Espanjan lomalle pitää silti ostaa päivänvarjo lisäsuojaksi tytölle.

Rattaat kulkevat pehmeästi, ja niitä on helppo ohjata nopeissakin käännöksissä, etenkin istuimen ollessa kohti menosuuntaa. Istuimen ollessa työntäjää kohti, pyörät joskus jumittuvat nopeissa käännöksissä. Painopisteen muuttuminen vaikuttaa siis ajettavuuteen jonkin verran. 

 

 

Matka- ja cityrattaiksi Stokke Scootit tuntuvat todella hyviltä ja käteviltä. Pidän myös niiden linjakkaasta muotoilusta. Vaalea väri on etenkin keväällä ja kesällä raikas, ja moni onkin kehunut aquan värisiä rattaitamme. (Ensimmäinen ajelu Huvilakadulla tuntui ihanalta pastellimatkalta.) Vaaleus tosin myös paljastaa lian, ja syynäänkin tarkkana kaikkia käytössä ja kuljetuksissa tulevia pieniä tummentumia. Onko teillä kokemusta istuinosien pesemisestä?

 

*Stokke Scoot kaupunkirattaat on saatu Stokkelta.*

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Viime päivinä Frida on innostuessaan purrut kaikki kuusi hammastansa yhteen, puristanut kätensä nyrkkiin ja irvistänyt. Ilme on yhtä aikaa huvittava ja pelottava. Suunnitteleeko lapseni ydinasetta ja maailmantuhoa?

Frida osaa olla aika pomottava tyyppi. Aurinkoinen ja leikkisä kujeilija muuttuu aivan mahdottomaksi, jos ei saa tahtoaan läpi. Määrätietoisuus ja kovapäisyys ovat toki hyviä piirteitä elämässä, mutta tällä hetkellä ne ovat välillä suunnattoman ärsyttäviä. 

Lasten temperamenttihoroskoopin mukaan Frida on hurmaava ja määräilevä leijonalapsi. Jopa horoskooppi muistuttaa edessä olevista, haastavista vuosista! Ulospäinsuuntautunut, eloisa keimailija tarvitsee huomiopäissään ja kiukutellessaan sekä napakkuutta että hienovaraisuutta vanhemmiltaan. Äitinä olen aika tiukka, enkä juurikaan siedä niskottelua. Pehmeyttä täytyy ehkä kasvattaa tulevaisuutta varten.

Kaksplussan sivuilta löytyy myös perhehoroskooppi ja kasvatushoroskooppi.

 

Toppi ja leggingsit: H&M Baby Exclusive  /  Keinutuoli ja jakkarapöytä: Jollyroom (saatu)  /  Matto: H&M Home  /  Pinnasänky: AVA room

 

Piileekö huuhaa-horoskoopeissa totuuden siemen? Löysitkö kuvauksista lapsesi?

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Muutama ystäväni on juuri nyt raskaana, ja se on saanut minut miettimään ja fiilistelemään omaa, vuoden takaista raskausaikaa. Koko viime vuosi tuntuu nyt ihanalta ja ihmeelliseltä, vaikka se ei silloin koko ajan siltä tuntunutkaan. Mietin osasinko olla läsnä, ja varastoida ainutlaatuisia hetkiä tarpeeksi. 

Tietyt hajut tuovat edelleen raskauspahoinvoinnin mieleen, mutta jo nostalgisella tavalla. Tuoksumuisti muodostaa kummallisen pahan olon ja onnen yhdistelmän. Puistattaa, mutta samalla tekee mieli huokaista, kuinka ihanaa ja uutta kaikki olikaan. Raskausajan pahoinvoiviin, mutta onnellisiin muistoihin minut vie tuoksujen lisäksi yksi paikka. Taloyhtiön sauna. Saunan lauteilla tuijottelin kasvavaa mahaani ja levitin hiuksiini Moroccanoil naamiota. Naamion tuoksu ällötti vielä pahoinvoinnin loputtuakin, ja yhä edelleen, mutta käytin sen urhoollisesti loppuun. Saunan jälkeen kaadoin Pommacia viinilasiin ja nukahdin sohvalle kesken elokuvan. Ihanan tavallista ja tylsää, silti ikimuistoista ja jännittävää.

Luulen, että jos joku tuoksu muistuttaa minua myöhemmin vauvavuodesta, tulee siitä samanlainen sekava onnellisuuden tunne. Se tuoksu voisi olla Meiran tehtaan tuoksu. Ihana kahvin ja mausteiden värittämä ilma niin monella vaunulenkillä.

Hengitän tuoksuvaa ilmaa ja pitkien etsintöjen jälkeen saavutettua onnellisuutta.

 

Ystävilläni on tismalleen samanlaisia tunteita, pelkoja ja ihmetyksiä, kuin minulla oli vuosi sitten. Epätodelliselta tuntuvaa odotusta ja valmistautumisen vaikeutta. Mietin mitä sanoisin vuoden takaiselle minälle. Mikä helpottaisi ja rohkaisisi? Millaisia vinkkejä antaisin raskauteen ja ensimmäisiin kuukausiin äitinä? Millaiset vauvan tarvikkeet olivat parhaimpia?

Oma tunne vie oikeaan suuntaan. Ohjeet, listat ja muiden kokemukset voivat auttaa tunnistamaan omia tarpeita, ja niistä voi poimia hyviä vinkkejä. Oma synnytyssuunnitelma on silti parempi tyhjänä, kuin täytettynä muiden toiveilla. 

Hetken ainutlaatuisuuden arvostaminen ja tunnistaminen. Kaikki kehossa tuntuu niin uudelta, että on vaikea arvioida omia voimavaroja. Kiireessä ja muiden vaatimuksiin vastatessa jättää itsensä helposti viimeiseksi. 

Vertaistuki päihittää turvaverkon. Voi kysyä hölmöjä, kuten miten maidonkerääjää kannattaa käyttää. Tai tunnustaa tiputtaneensa puhelimen vauvan päälle, ja olla silti hyvä äiti. 

Tunteiden ristiaallokossa tulee tehtyä myös ylilyöntejä. Ja se on täysin ok.

Tarve luo uusia tuotteita ja iso valikoima lisää mahdollisuuksia. Kannattaa pysyä valppaana vaihtoehdoille ja kysellä kokemuksia. Erilaiset lapset, vanhemmat ja kodit vaativat erilaisia tuotteita. 

 

Kuvat: Baby Wallaby

Pikkuinen pujotetaan toukkapussin turvaan.  /  Huppupyyhe on klassikko.  /  Pehmeitä ja kivan näköisiä vauvan pussilakanoita on vaikea löytää.  /  Ensipeitto auttaa arjen rutiineissa, sekä lisää unenlaatua ja turvaa.  /  Kaksipuolinen vaunuverho mahdollistaa käytön molemmin puolin. Raidat näyttävät raikkailta!

 

Psst! Arkistoista löydät esimerkiksi synnytyskertomuksen, raskauskilot ja juttua synnytyksestä palautumisesta.

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Kun muutin ensimmäistä kertaa omaan kotiin, ajattelin talouspaperin olevan vain perheille tai hyvätuloisille. Vaihtoehdoista molemmat kuvastivat aikuisuutta, ja menivät siis samaan kategoriaan punaviinin ja nahkahanskojen kanssa. 

Näillä spekseillä olen onnistunut elämään ilman talouspaperia siihen asti, että minusta tuli äiti. Vaikka punaviini on maistunut jo vuosia ja nahkahanskojakin on useita, ehkä talouspaperin myötä olen sitten viimein aikuinen. Hyvätuloiseksi kodinhoidontuella elämistä tuskin voi kutsua, mutta toisaalta talouspaperipaketti maksaa kolme euroa.

Hassua, miten talouspaperiin on jo tottunut. Sitähän menee metritolkulla! On vaikea kuvitella aikaa ennen imukykyistä paperirullaa keittiössämme. Tai sottapyttyä, jonka vuoksi sitä ostetaan. 

 

Tämän talouspaperitelineen näin jo raskausaikana, ja nyt vasta ostin sen. 

Täydellinen talouspaperiteline: Hay, Seita Shop

 

Äitiyspakkaukseen pitäisi ehdottomasti lisätä talouspaperia. Tai alennuskuponkeja ensimmäiseen sataan pakettiin.

Vai mitä?

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Laulaminen, loruilu ja musiikki vaikuttavat lapsen kielelliseen kehitykseen: sanavarasto laajenee, ja muisti, looginen ajattelu sekä mielikuvitus kehittyy laulaessa. Ei siis mikään ihme, että laulu raikaa siellä missä lapsia kasvatetaan. Laulamisesta tulee lapsen myötä lähes pakollista. Ihan vahingossakin.

Muskareihin ja leikkipuistojen lauluaamuihin voi tietoisesti mennä loruttelemaan ja laulamaan, mutta laululeikit kuuluvat moniin muihinkin lapsen kanssa tehtäviin ryhmäaktiviteetteihin. Sain ensimmäisen kosketuksen laulutteluun vauvapilateksessa, kun Frida oli 2 kuukautta. Yllätyin, kun oma ja lapsen nimi piti laulaa piirissä. Tunti oli tarkoitettu synnytyksen jälkeiseen palautumiseen, eikä varmasti kukaan parin kuukauden ikäisistä mötkylöistä nähnyt kättään pidemmälle. Olo oli vaivaantunut.

Myöhemmin laululeikkejä on harrastettu vauvauinnissa ja leikkipuistojen lauluaamuissa. Laulut ja lorut ovat joko täysin tuntemattomia, tai perinteisiä, sukupolvelta toiselle siirrettäviä hilpatuksia. Vauvauinnissa yritin joka kerta pysyä edes koreografiassa mukana. Allu pysytteli kulttimaisten laulupiirien ulkopuolella joka kerta.

Miksi yhteiset lorutteluhetket tuntuvat niin kummallisilta, ja jopa teennäisiltä?

Olemme Allun kanssa muusikkoperheistä ja musiikki on tärkeää molemmille. Sitä kuunnellaan kotona, töissä ja niiden välillä. Erityisesti Allu, jolla on hallussaan aivan uskomattoman laaja musiikkikirjasto päänsä sisällä. Jos ei ole musiikkia, niin sitten voi laulaa tai hyräillä. Kyllä aina joku laulu soi päässä. (Allu laulaa siis jopa työpaikan vessassa. Oikeasti.) 

Fridan syntymän jälkeen olemme laulaneet entistä enemmän tilannelauluja, eli lauluja, joissa lauletaan siitä mitä tapahtuu. Usein myös hieman väritetysti. Hauskaa puuhaa, etenkin jos yrittää riimitellä. Kahdenkeskisestä hassuttelusta on tullut perhehassuttelua. Laulun kautta hermoja kiristävästä tilanteesta voi muovata siedettävämmän, ja tanssimisella voi viedä huomion toisaalle. Esimerkiksi silloin, kun yrittää vaihtaa vaippaa jo toistakymmentä minuuttia, ja vauva vaan pyörii pois vaipan päältä. Tilannelaulut itsessään on täysin kertakäyttökamaa. Häviävät samantien mielestä, yleensä tiedostamatta edes mitä tuli laulettua.

Laulaminen itsessään ei siis ole ongelma. Ei yksin eikä yhdessä.

En juurikaan pidä lastenlauluista. Ärsyttäviä lauluja on paljon enemmän, kuin neutraaleja tai kivoja lauluja. Silti olen saanut itseni kiinni laulamasta Tuiki tuiki tähtöstä, Ihahaata ja Jänis istui maassa (Top 3 ärsyttävimmät). Nähtävästi taantuminen biologia pakottaa meitä siirtämään näitä lauluja eteenpäin. 

Ehkä sosiaalinen epäsosiaalisuus tekee lauluttelusta niin kummallisia tilanteina?

Joukko aikuisia ihmisiä hihkuu, laulaa ja leikkii. Ollaan yhdessä, mutta haltioituneita omasta lapsesta.

Vai olenko vielä liian takakireä?

Ainakin ohjatuista laulu-, loru- ja leikkihetkistä tulee vähemmän kummallisia, kun niihin menee samanhenkisen ystävän kanssa. Ei tarvitse osata kaikkea, mutta voi olla fiiliksessä mukana. Seurata tanssivaa mukulaa. 

Linjan leikkipuistossa on kesällä maanantai- ja torstaiaamuisin lauluttelua kitaran säestyksellä. Soitin lisää arvoa ja vähentää kummallisuutta.

Laulusta tuleekin musiikkia.

 

 

Miten te koette laulut ja lorut? Ihanaa vai pakollista? 

Share

Pages