Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Lauantaina juhlittiin Fridan ensimmäisiä synttäreitä! Tyttö oli aivan mielissään juhlahumusta ja saamastaan huomiosta. Halusimme pitää kemut rennosti pihalla, jotta lapsilla olisi tilaa leikkiä. Sellainen kesän viimeinen kokoontuminen ystävien kanssa. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta päivä oli ihana.

Kiireinen, tunteikas ja ihana. 

 

bOblesit oli lainassa Lasten PR:ltä ja Raikastamo tarjosi juhlajuomat. 

Fridan jumpsuit: VIMMA  //  Mokkasiinit: For Minis and Mommies  //  Kukkapanta: tehty itse  //  Ilmapallo: Pop Up Kemut

 

Kirjoitan juhlien järjestelystä vielä lisää blogiin. Onnistuihan vanha suorittaja pysymään tyynenä kovissakin paikoissa!

Joskus on parempi myöntää, että ei pysty kaikkeen. Silloin on upeaa, että paikalla on ystävä, joka ottaa homman haltuun. Jutun kuvat on ottanut Mutsilook -blogin Tuulin mies Mirko. Illalla katselin kuvia kyyneliin liikuttuneena. Tällaisia kuvia emme olisi itse onnistuneet ottamaan päivästä. Kuvien avulla tunsin huojennusta myös siitä, että vaikka viimeistelin kakkua juhlien alun, sähelsimme logistiikan kanssa ja koin, etten ehtinyt juttelemaan tarpeeksi kaikkien kanssa, kaikki juhlijat näyttivät nauttineen päivästä.

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

On lapsia, jotka osaavat jo pyytää isovanhemman aikaa. Sitten on ne, jotka ovat vielä liian pieniä kertomaan. On vanhempia, jotka itsekkäästi muita ajattelematta nauttivat saamastaan tuesta. Jotkut vanhemmat pyytävät harvakseltaan apua, koska vaatimattomasti haluavat ajan riittävän muillekin. On isovanhempia, jotka ovat aina valmiina auttamaan arjessa. On myös isovanhempia, jotka voivat olla läsnä ja rakastaa ilman jatkuvaa lapsenhoitoapua.

Matkan paradoksi näyttäytyy tässä pelissä suuressa roolissa. Ne, jotka ovat lähimpänä saattavat olla kauimpana. Joskus taas lähelle annettu aika vie kauempana olevien mahdollisuudet apuun. 

Kuka jakaa isovanhempien ajan tasapuolisesti lapsenlapsille? 

Erilainen isovanhemmuus ja vanhemmuus, sekä perheiden voimavarat ja arki puhuttaa aina. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, kun isovanhempi valitsee olla aina valmiina auttamassa? Millainen dynamiikka perheiden välille syntyy? Mirkka Danielsbackan väitöstutkimuksessa tarkasteltiin eroja isovanhempien, vanhempien ja lasten vuorovaikutuksessa, hoivaavassa isovanhemmuudessa ja isovanhempityyppien välillä. Väitöskirja ei silti vastaa kaikkeen.

On pakko uskaltaa puhua. Juttelin aiheesta ystävieni kanssa ja havahduin vaiettuun totuuteen: Tukiverkkojen alla saattaa kuohua. 

On totta, että uuden perheen syntyminen muuttaa dynamiikkaa. Aiemmin "vapaisiin etuuksiin" tottunut perhe ei välttämättä edes ymmärrä ottaa huomioon toisen perheen tarpeita. Toisena voi joutua taistelemaan. Tapahtumaviikonloput, työmatkat ja muut kiireet sattuvat helposti päällekkäin. Samassa kaupungissa asuvan, eläkkeellä olevan isovanhemman voi helposti pyytää jokapäiväiseksi lastenhoitajaksi iltapäiväkerhon sijaan. Toisessa kaupungissa asuvan perheen tukiverkko saattaa silti notkahtaa pahasti. 

Lapsien ei kuulu hallita isovanhempien kanssa vietettyä aikaa. On vanhempien tehtävä jakaa aika. Vaikka kaikki lapsenlapset olisivat yhdessä, esimerkiksi lomamatkan ajan, voi apu jakautua epätasaisesti perheiden kesken.  

Pelissä on mukana ne, jotka pyytävät (tai pitävät itsestään selvänä) ja ne, jotka eivät ikinä kieltäydy. Muut ottavat sen, minkä saavat. Ilman keskustelua ja muiden huomioimista, ollaan tilanteessa, jossa nopeat syövät hitaat. 

Vannon itselleni, että jos siskoni saa lapsen, muistan ensin kysyä heidän menoistaan, ennen kuin varaan äitini hoitamaan Fridaa. 

 

Kuva ei liity juttuun mitenkään. Tai ehkä ilmapallot kuvaavat pelinappuloita ja perhedynamiikkaa? Antavat kivaa sävyä vaikeaan aiheeseen?

Tai sitten ne ovat kurkistus tulevaan kirjoitukseen Fridan 1-vuotisjuhlista.

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Vauvasta on tullut taapero!

Fridan 1-vuotispäivä oli haikeampi kuin osasin ajatellakaan. Siis oman pääkopan sisällä. Vauva-aika on mennyttä. Yhtäkkiä katselin tyttöä ja tajusin, että vauvastani on tullut omanlaisensa pikkutyyppi. Fridan syntymäpäivä kului matkustaessa Espanjasta kotiin. Aikainen herätys, päiväunien puute, ja näistä johtuva aikainen nukkumaanmeno esti juhlimisen, mutta eihän Frida vielä syntymäpäiväänsä tiedä. Istuin lentokoneessa hetkittäin aivan kireänä väsymyksestä ja turhautuneisuudesta rimpuilevan 1-vuotiaan kanssa. Hetkittäin taas herkistelin tyttöä ja vuoden takaisia tapahtumia. Minulle itselleni Fridan syntymäpäivä oli niin mullistava ja onnellinen, että olisin halunnut kunnioittaa sitä rauhoittamalla sen muusta. Taika on juuri merkkipäivässä, on se sitten hölmöä tai ei. 

Koska vauvavuosi on virallisesti ohi, alan ymmärtää jatkuvasti raskaanaolevia naisia, blogin kategorioista löytyy tämän jälkeen vauvan sijaan mukula. Koska en juurikaan pidä taapero -sanasta.

Huolimatta haikeudesta vauvavuotta kohtaan, iloitsen 1-vuotiaan vahvistuneista piirteistä. Raakile vielä omatoimisuudessa ja itseilmaisussa, mutta persoonana jo varsinainen hahmo. Frida on seurallinen ilmeilijä ja kirkasääninen kujeilija. Hölmöläinen hölmöläisten perheessä.

 

 

Frida otti ensimmäiset, pienet askeleensa syntymäpäivänsä aattona. Suurieleinen tyttö nostelee isosti käsiään kontatessa, tekee syöksyjä ja osoittelee asioita kokovartalojännityksessä. Asiaa on paljon, vaikka sanoja ei vielä olekaan. Hymy on nykyään niin leveä, että se näyttää irvistykseltä ja paljastaa kaikki hampaat. Poskihampaatkin pilkottavat jo turvonneista ikenistä. Frida viihdyttää itseään (ja muita) pärisyttämällä sormilla huuliaan, ja naureskelee pussaaville vanhemmilleen. Välillä tuntuu, kuin antautuisi pienen karhun raatelemaksi, mutta tyttö osaa osoittaa hellyyttä nätistikin silittämällä ja halaamalla. Pusunkin saa pyytämällä. Nykyisin jopa ilman hampaita! 

Syömishommat onnistuu taas paremmin, vaikka viime kuun jälkeen luulinkin, että Frida täyttäisi vuoden pelkästään marjoja syöden. Nykyään haarukkakin pysyy jo kädessä ja ruoka menee suuhun asti. Onneksi tytön oikuttelut ruokapöydässä menevät nopeasti ohi. 

Yöherätyksiä on vielä kerran tai pari, mutta Frida rauhoittuu nopeasti sänkyynsä. Seuraavaksi harjoitellaan uudestaan omaan sänkyyn nukahtamista itsekseen, ja sitten iltapullosta luopumista. Imetyskertoja on vähennetty jo kahteen päivässä. 

 

Body: Vimma (saatu)  //  Leggingsit: Vimma  //  Neuletakki ja pipo: mummun neulomat  //  Kengät: Ecco

 

1-vuotiaan valtakunnassa kaikki on siis hyvin.

 

Millaisia 1-vuotiaita teillä on? 

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Kesäloman viimeisellä viikolla, Espanjan kuuman auringon jälkeen, on jo hyvä valmistautua syksyyn. Pehmein ja mukavin lasku siihen on syksyn uutuuksien kanssa. Lasten PR järjesti hauskan illan Melli EcoDesignin ja Raikastamon kanssa. 

Mellin syksyyn kuuluu uudistuksia niin logon, materiaalien, kuin tuotteidenkin parissa. Kevään mallistoon luodut uudet kuosit on päivitetty uusilla väreillä. Sulka-kuosi on saanut metsän vihreän, tummansinisen ja aquan vihreän taustan uudessa mallistossa. Yksiväristä mustaa on saatavilla ohuen hupparin, leggingsien ja mekon lisäksi myös bodyna. Naisten mallistoonkin on tulossa uusia tuotteita, kuten paksumpaa collegemekkoa lasketulla vyötäröleikkauksella. Tulossa on myös uusia materiaaliyhdistelmiä, jotka lisäävät mahdollisuuksia kasvattaa mallistoa. Kun kaikki tehdään omalla tehtaalla Suomessa, tuotekehittely on helppoa.

Raikastamo avaa kirpsakan syksyn greipillä (tuoremehu) ja bitter lemonilla (limonadi). Luomuna tietysti. Suu muikeana maistelin uutuuksia suoraan pullosta ja kuohuvalla juhlistettuna. 

 

Mellin kangaskasseja saa pian, ja näissä on nepparikiinnitys!

(Äiti muuten opetti, että laukussa tulee aina olla kangaskassi ostoksille.)

 

Tällä viikolla juhlitaan 1-vuotiasta Fridaa! Nähtäväksi jää astuuko suorittaja kuorestaan ja päästää momzillan valloilleen valmisteluissa. 

 

 

Seuraa menoa Instagramissa ja Facebookissa!

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Joitakin asioita ymmärtää lapsista, vanhemmuudesta ja lapsiperheistä vasta sitten kun elää itse sen kaiken keskellä. Siksi toisilta vanhemmilta voi odottaa tiettyä ymmärrystä ja tilannetajua. 

Yksi tällainen hetki tuli ostaessani lahjaa 4-vuotiaalle. Jotain pientä ja helposti matkalle mahtuvaa. Frozen villitsee ja muoviset oheistavarat olisivat varmasti mieleisiä paketteja. Hypistelin muovipulloja, reppuja ja kaulakoruja, kunnes tajusin, että ei saatana, tällaiseenko mekin sitten hukutaan! Kyse ei ole siitä, että kieltäisin kammottavat hittikrääsät lapseltani kokonaan, mutta toivoisin voivani hallita tavaramäärää. (Onko se edes lapsiperheessä mahdollista?!) 

En pystynyt ostamaan sellaista, mitä en haluaisi Fridallekaan ostettavan. Sen sijaan menin Hakaniemessä sijaitsevaan Lelukauppa Karttuuniin ja ostin Djecon piirtolevyjä. Askartelua ja kauniita kuvia. 

Kyseisen 4-vuotiaan hartain toive oli saada korkokengät, mekko, tiara, korvakorut ja lasten viinilasi. Ensimmäiset kolme niistä toteutuikin, mutta touhukas tyttö tykkää tehdä muutakin kuin hienostella. On hyvä, ettei kaikki lahjat keskity yhteen kiinnostuksen aiheeseen.

 

Lahja oli muuten erittäin onnistunut pienen sankarinkin mielestä!

 

Jotkin lahjat ovat vaan helppoja ostaa. Samanhenkisen perheen maku on kuin omani, ja 1-vuotiaan sankarin metkut kulkee samoja uomia kuin Fridan. Tilaus tuli Pikkulinnun kaupasta valmiiksi paketoitunakin. Ihanaa!

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Raskaus ja vauva siivittävät yleensä söpöstelysanojen käytön luoviin mittasuhteisiin. Lauseet täyttyvät hellittelynimillä joissa ei juuri ole mitään järkeä. (Toisaalta ei ole siinäkään, kuinka ihana vauva on.)

Näin jälkikäteen mietittynä olen todella yllättynyt, että emme juurikaan ole keksineet sokerisia hellittelynimiä Fridalle. Olisin kuvitellut, että kaksi hölmöjen laulujen laulajaa ja yleistä hassuttelijaa olisivat söpöstelleet edes hieman perinteikkäämmin. 

 

Hellittelynimet, vaihe 1:

Vauvan työnimi. Usein jotain pieneen viittaavaa, kuten Muru, Papu tai Nyytti. Meillä työnimi oli Pytty. Allu aloitti sanomaan vatsaani Pytyksi. (Tampereen kielellä maha kuulemma on pytty) Aluksi kauhistelin sanaa, mutta Pytty jäi loppuun asti ainoaksi työnimeksi. Fridan syntymän jälkeen työnimi hävisi vähitellen, koska vauvaa oli todella outoa kutsua Pytyksi. 

Hellittelynimet, vaihe 2:

Nimen sijaan käytettävät nimet. Usein esimerkiksi makeisiin leivonnaisiin viittaavia, tai muuten pehmeitä sanoa. Pimitimme Fridan nimeä kaksi kuukautta syntymän jälkeen, sillä odotimme paljastusta nimiäisiin. Enää en lähtisi salailemaan. Koska Pytty ei kuulostanut enää hyvältä, mutta Fridaksikaan ei vielä julkisesti saanut sanoa, kutsuimme tyttöä Pulloposkidelfiiniksi ja Poskiballeriinaksi. Myöhemmin suosituimpia hellittelynimiä ovat tähän asti olleet Hölmöläisakka, Kiljukaula ja Kuola-Katriina. Yleisin on kuitenkin (sokerittomasti) Mukula

 

 

 

Miten teillä on lapset kuorrutettu, sokerilla vai ilman?

 

Share

Pages