Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Olen sellainen varastoija, joka pyrkii pitämään varastot aina täynnä. Ettei tulisi sellaista tilannetta, että ei ole. Viimeistä valkoviinipulloa ei saa avata, koska jos uusi pullo unohtuu ostaa, todellisen tarpeen tullessa viiniä ei ole. Pumpattua maitoakin oli varastoitu pakastimeen lopulta niin paljon, että jouduimme urakoimaan sitä Fridan iltapulloihin, ettei se ehtisi mennä huonoksi. Marjoja säilöessä lasken kuinka monta rasiaa kutakin voi kuukaudessa ottaa pakastimesta, jotta ne riittävät koko talveksi. Lopulta marjoja on pakastimessa ehkä vielä uuden sadon tullessakin, sillä eihän niitä tule sieltä laskukaavan mukaan otettua. Toisaalta ehkä tämän piirteen vuoksi minulla on aina ollut ihan toimiva tapa säästää rahaa. (Näitä säästöjä tosin kulutetaan nyt hoitovapaalla pakollisiin menoihin. Ja kyllä, ahdistaa, että kohta niitä ei enää ole.)

 

 

Lähes päivittäistä tarvetta varten varaston tulee olla hyvin valmistautunut. Hedelmäsoseita kuluu talvella niin puuron, kuin jogurtinkin seassa. Bonnen hedelmäsosetta kuluu reippaasti, joten päätin, että teen sosetta itsekin. Helppoa, terveellistä ja hyvää. Toki onneksi minäkin ymmärrän lisätä laskukaavaan sen huomion, ettei Fridakaan jaksa syödä omenasosetta joka päivä.

 

 

Tein omenasoseen täysin ilman sokeria, mauksi lisäsin vähän kanelia ja vaniljaa. Pakastimessa on tilaa vielä muutamalle omenasosepurkille, mutta pian ollaan samassa tilanteessa kuin viime vuonna. Jäätelöpakettikaan ei mahtunut pakastimeen, ennen kuin ensimmäiset marjat ja soseet oli syöty.

 

Purkit: Plastex (saatu)  /  Metallilankakorit: H&M Home  /  Omenat: ystävien pihapuista (saatu rakkaudella)

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Allulle tuli pikainen, päivän työreissu Tallinnaan ja lähdimme Fridan kanssa mukaan. Aikaiselle aamulautalle emme edes yrittäneet, sillä edellisen illan 1-vuotiskuvaukset venyivät puolille öin. Nousimme Fridan kanssa yhdeksältä (niinpä!) ja hetken epäröin lähtöä. Satamaan piti ehtiä alle tunnissa. Ajattelin väsynyttä työmatkalaista ja tylsää paluumatkaa, ja päätin yrittää ehtiä laivaan. Hilkullehan se meni. Ehkä se oli se kakkavaippa tai se, että laitoin ripsiväriä, mutta missasimme sporan ja vaihtoehdoksi jäi juosta (!) Kampista Länsisatamaan. Ilman varausta ryntäsin puuskuttaen tiskille ostamaan lippuja ja ehdin saada ne juuri ennen laivaannousun sulkeutumista. 

Kolme tuntia maissa kuluu nopeasti. Pakollisten ostosten (Normandialainen siideri ja valkoinen bubbly -suklaa) jälkeen kävelimme Lotalta saamani vinkin perässä Kadriorgin puiston lähelle NOP -kahvilaan. Lounasravintolan ja kahvilan yhdistelmässä on myös luomukauppa. NOP tarjoaa luomua, vegeä ja gluteenitonta. Ajan puutteen vuoksi jätimme lounaslistan seuraavaan kertaan. Itselleni otin mantelilatten ja palan gluteenitonta mustikkakakkua. Frida sai lasten listalta riisikakun, jonka päällä oli "healthy nutellaa", hedelmiä ja marjoja. Saisiko tällaisia lasten ruokalistoja myös Suomeen?!

 

Paita: VIMMA  /  Housut: Papu  /  Ruokalappu: Nalala  /  Reppu: HM X Alexander Wang

 

Paluulaivalle ei enää tarvinnut juosta. Tallinkin laivoissa on ihan kivat leikkipaikat, joten aika meni sujuvasti Fridan kanssa. Tyttö innostui tekemään kävelyharjoituksia keinuvassa laivassa ja näytti huojuvilla askelillaan perinteiseltä Tallinnan ristelijältä.  

Aamujuoksu tuntui loppuen lopuksi hyvältä treeniltä ja kolme tuntia ihan sopivalta ajalta pienille ostoksille ja kahville. Onneksi saimme varastettua illan tunnit perheen yhteisiksi. 

 

 

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Olen käyttänyt puhelinta imettäessä. Frida on myös vastasyntyneen holtittomilla käsillään huitaissut puhelimen kädestäni niin, että se kopsahti hänen päähänsä.

En pitänyt lupaustani olla pläräämättä puhelinta imetyksen aikana. Pidin sen vain kauempana lapsesta. (Sen sijaan vältän puhelimen ja tietokoneen käyttöä lapsen nähden)

Olen kokenut lapsen vievän minulta vapauden ja kiroillut joutuessani imettämään

Olen yrittänyt saada Fridaa jatkamaan päiväuniaan imettämällä, jotta voisin jatkaa jumppaohjelman opettelua.

Kotimme jokaista uhkaa ei ole kartoitettu ja suojattu. 

Olen nukahtanut lukemattomia kertoja vielä sen jälkeen, kun olen nostanut Fridan sänkyymme aamulla ja Allu on lähtenyt töihin.

Olen vahingossa antanut hieman homeista leipää Fridalle. Tyttö ehti onneksi vain maistaa leipää homeettomasta kohdasta. (Saan vieläkin kylmiä väreitä ajatellessani sitä)

Olin meikkaamassa, kun Frida viime viikolla tippui sohvalta selkänojan puolelta lattialle. (Onneksi tyttö tähtäsi tiputtamansa tyynyn päälle, eikä satuttanut itseään ollenkaan.)

 

Kuvat: Mirko Leskinen

 

En uskalla enää jatkaa.

 

 

Osallistu myös bloginimien ehdokkaat julki -haasteeseen!

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Tiesitkö, että Vimmalla on upea myymälä Telakkakadulla? Entä tiesitkö, että siellä on huomenna ensimmäinen varastomyynti? Myynnissä on ystävähintaisia aletuotteita, edellisten sesonkien tasarahahintaisia löytöjä, sampleja ja varastoerien viimeisiä kappaleita. 

Odotettavissa on hysteerisen innokasta ryminää, joten suosittelen mukaan muutamia hengitysharjoituksia:

Laita toinen käsi vatsan päälle, ja toinen rinnan päälle. Hengitä syvälle vatsaan niin, että tunnet kuinka napa nousee sisäänhengityksen aikana. Kun hengität ulos napa laskee. Tunne, kuinka rinnalla oleva käsi ei liiku. Toista hengityksiä niin kauan, että tunnet olevasi rauhallinen. 

 

Jaahas, ja mitäs täällä tapahtuu!? Blogissa on pian nähtävillä jotain siistiä!

 

 

Varastomyynti 27.9. klo 10-18

VIMMAstore: Telakkakatu 6 / Konepajahalli 24

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Terveisiä Lappeenrannasta!

Isäni varastossa on sekä minun, että siskoni lapsuuden tärkeimmistä tavaroista, vaatteista ja leluista kerättyjä laatikoita. Suurimman osan kohdalla mietin, miksi ihmeessä ne on säästetty. Näiden housujen kohdalla olin silti tyytyväinen. Varsin trendikkäät New Kids On The Block -culottesit!

 

 

Komeimmat (omasta tai siskon mielestä) pojat leikattiin lahkeisiin. Danny on haluttu pakaran päälle piiloon. Vanhemmalla iällä olisin varmasti osannut jo ajatella haluavani komistuksen pakaralle. (Mutta tuolloinhan käytettiin isoja t-paitoja.)

 

 

Housut ovat niin rajut, että niitä voisi kuvailla jo hienoiksi! Ne kertovat 90-luvusta monella tapaa. Tunnearvoa niillä ei silti ole, huumoria sitäkin enemmän.

Pidänkö vai hävitänkö?

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Muistan katselleeni ihaillen, kun äitini napitti paitaa yhdellä kädellä. Olin tuolloin noin 5-vuotias. Ajattelin, että se on varmasti taito, joka pitää osata äidiksi pyrkivien kokeessa. Myöhemmin selvisi, ettei (raskaustestiä lukuunottamatta) mitään äititestiä ole olemassakaan. Ihan väärässä en kuitenkaan ollut. Yhdellä kädellä toimiminen on erittäin tärkeä, oikeastaan vaadittava, taito lasten kanssa. 

Saman ovat huomanneet myös kesän aikana äideiksi tulleet ystäväni. 

"Neuvolassa ja synnytysvalmennuksessa unohdetiin kertoa, että äiti on yksikätinen suurimman osan ajasta."

 

 

Nämä uudet tulokkaat ovat sulattaneet sydämeni! Itsensä näköisiä, maailmaa ihmetteleviä tyyppejä. Holtittomia, pienen pieniä käsiä ja jalkoja. Tänä vuonna syntyy vielä pari uutta bebeliiniä ystäväpiiriin. Ei muuten auta yhtään haikailuani vauvavuoden perään!

 

 

 

Share

Pages