Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Miltä opiskelu kotiäitinä tuntui? 

Olen pyöritellyt tätä postausta mielessäni pitkään, enkä vieläkään osaa tarkasti eritellä tunteita rajattuna vain näihin kahteen rooliin. Tavallaan rakastin sitä ja vihasin sitä. Ratkaisu opiskella ja jäädä vielä puoleksi vuodeksi kotiin Fridan kanssa oli paras ratkaisu tarjolla olleista mahdollisuuksista, ja olen äärimmäisen tyytyväinen, että uskalsin sen tehdä. Sain kasvattaa ammattitaitoani ja tunnustella opiskelua. Pystyimme antamaan Fridalle lisää aikaa kotona ennen päiväkotia. Aikaa, jonka koen, että hänkin tarvitsi. Aikuiskoulutustuen avulla pystyimme maksamaan myös laskut tilanteessa, jossa aiempi hoitovapaa oli jo syönyt säästöt. 

Näiden asioiden lisäksi päällimmäisenä mielessä kevään jälkeen on silti tarinat eroista, jotka tapahtuvat sellaisten aikojen jälkeen, jolloin parisuhteen molemmilla osapuolilla on ollut omia, tärkeitä tavoitteita ja aikaa vieviä hankkeita. Uusia juttuja. Kevään aikana, etenkin opiskelusta kertovissa teksteissäni kuulunut ahdistus on kummunnut juuri siitä. Ei se pelkkä opiskelu sitä tehnyt. Oli aivan liikaa tehtäviä, työtunteja ja ulkopuolisia rasitteita. Piti tuottaa niin paljon tulosta, että parisuhteen piti taipua säästökohteeksi. 

Yhdessä tekemisen, vitsailun ja hölmöilyn sijaan oli päiviä, jolloin emme puhuneet sen jälkeen kun Frida oli saatu unille. Allu teki kahta työtehtävää ja tuli joko illalla kotiin tai työmatkojen vuoksi ei sitäkään. Minun piti lukea illat, sillä päivällä lukuaikaa ei tietysti ollut kuin Fridan päiväunien aikaan pari tuntia. Absurdia kyllä, mutta olin vihainen, että minä olin se joka joutui pyytämään Fridalle hoitajaa, että pääsin täyttämään omaa tavoitettani. 

Viime keväänä pysäytin itseni liian monta kertaa puhumasta Allulle tavalla, jolla en ikinä olisi uskonut puhuvani hänelle. Kommunikoimme huonosti. Kuten rasittuneet ihmiset. Onneksi suhteen alusta asti ollut syvä kunnioitus ja arvostus, avoimuus, sekä tietysti letkeä huumori voittivat vaikeidenkin hetkien jälkeen. Muutaman kuukauden mittainen aika oli tarpeeksi lyhyt estämään pysyvien haittojen syntymisen, mutta tarpeeksi pitkä muistuttamaan siitä, miten toimivasta voi saada rikkinäisen.

 

GIF: Jaakko Kahilaniemi

 

Jos kuitenkin palataan pelkästään opiskelevana kotiäitinä olemiseen, se tuntui juuri tarpeeksi monipuoliselta ja kunnianhimoiselta minulle. Kun kerroin opiskelupäätöksestäni isälleni, hän sanoi, että tyttärensä tuntien pärjään varmasti mainiosti. Olinhan aiemmin suorittanut kaksi tutkintoa yhtä aikaa. Vedän itselleni tärkeitä asioita läpi kovalla voimalla.

Opiskelu kotiäitinä tuntui siltä kuin eläisi kahta elämää. Fridan ollessa hereillä olin äiti, joka ei laittanut ainuttakaan ajatusta kurssikirjoille tai deadlineille. Fridan nukkuessa olin opiskelija, joka imi tietoa nenä kiinni kurssikirjassa, näpytteli vastauksia tietokoneelle, söi iltaisin suklaata ja joi lasin viiniä. Opiskelija, joka sai kuulla aviomieheltään, kuinka luetut asiat astuivat käytäntöön havaintoja tehden ja uusia termejä käyttäen.

Kahden roolin yhdistäminen vaati täydellistä ajoitusta. Niin päivittäisenä suunnitelmana, kuin se olisi vaatinut meidän elämäntilanteessakin. Ilman minun opiskelua tai Allun tilannetta meillä olisi ollut kelpo kevät. Molemmat yhtä aikaa oli liikaa.

Opiskelu itse tuntui melko samalta, kuin 13 vuotta sitten. Opin edelleen parhaiten visuaalisen muistin kautta, unohdan lukea otsikot ja saan paineen alla muistikatkon tärkeimmistä ja yleisimmistä termeistä ja asioista. (E-kirjat ja pieni näyttö eivät muuten tue visuaalisen oppijan oppimista.) Kirjaston lukurauha sentään oli jotain uutta. Samoin univelka, jota ei voinut tasoittaa. Etenkin silloin, kun lukuaika oli hävinnyt sairasteluihin tai Allun poissaoloihin, oli vaikea olla suorittamatta lukemista pakon vuoksi. Laskin pisteitä ja asetin tavoitteita tiettyihin arvosanoihin, vaikka olin päättänyt olla tuijottamatta niitä. Vanhat tavat istuvat tiukassa.

 

PS. Jos mietit opiskelujen aloittamista yhtä pitkän tauon jälkeen huomioi myös, että siivoaminen, televisio ja syöminen eivät ole ainoita paheitasi tenttiurakan edellä, vaan kuvioihin on tullut mukaan myös sosiaalinen media. Voihan värinä ja välke.

 

 

Lue myös: 

Salamapäätös opiskelevaksi kotiäidiksi

Ensimmäinen opiskeluviikko lukuina

Valitsimme epätasa-arvoisen perhevapaan

Läpi meni!

Näin opiskelin kotiäitinä

Opintovapaa hoitovapaan sijaan? Lue tämä!

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Huh, olipahan festarilauantai! Skidit Festarit onnistui lumoamaan niin lapset kuin aikuiset. Frida ei vielä ymmärtänyt, että festaripäivänä kannattaisi herätä hieman myöhemmin kuin 5.13, mutta jaksoi vielä bailata viimeisen esiintyjän, Babytronin keikan alussa. Aika huikea suoritus 2-vuotiaalta.

Skidit Festarit oli juuri sellaiset kuin muistin ja odotin, vanhemmatkin viihtyivät erinomaisesti. Kaikenlaista menoa, ihania juttuja, evästä ja virkistystä oli tarjolla, enkä usko että Frida jäi kaipaamaan mitään. Itseäni jäi harmittamaan vain se, etten ehtinyt Vieno Motorsin kasvivieheiden koristamaksi. Pitää ehkä ensi vuonna ottaa omaa aikaa festareilla!

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Yhteistyössä: Suomen Voimistelutuote

 

 

Yllätyin keväällä siitä, että Frida osasi ja jaksoi jo roikkua kaiteissa, pöydän jaloissa ja jopa voimistelurenkaissa. Nyt meillä on kotona ihan omat voimistelurenkaat, joissa on hauska itsekin pelleillä. Renkaat, joiden vuoksi meidän sänkykin sai lähteä. Lapset ja leikki edellä, vai miten se nyt menee. 

Frida huutaa roikkuaa, ja juoksee makuuhuoneeseen.

Renkaat ovat kyllä todella kauniitkin. Kauniimmat kuin se sänky.

 

Voimistelurenkaat: Suomen Voimistelutuote (saatu)  /  Keraamiset ripustinnupit: Anne Black, Dom Dom Tampere  /  Isompi taulu: Ville Kylätasku  /  Fridan sänky: Avaroom  /  Lelusäkki: Fabelab, Geffer Group (saatu)  /  Fridan vaatteet: Muka va mini ja Vimma

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Vuosi sitten julkaisin kuvat, joiden ottamisen välillä oli kulunut tasan vuosi. Päivä oli jäänyt mieleen ja tuntui jotenkin hyvältä tilaisuudelta ottaa taas kuva omalta pihalta. Allun ollessa työmatkalla valjastin äitini ottamaan muiston, joista ilmeisesti meinaa muodostua vuosikuvasarja.

Minun äitiyteni ja Frida vajaa kuukausi ennen syntymäpäiväänsä.

 

 

Ensimmäisessä kuvassa olen raskausviikolla 37. Kutkuttava jännitys ja malttamaton odotus mielessä. Frida myllersi niin, että mahasta muodostui supistuksen myötä käsittämätön kahden pallon möykky. Nyt 2-vuotiasta uhmailijaa katsoessa, en yhtään ihmettele että juuri se persoona mekasti siellä silloinkin.

Toisessa kuvassa olen hieman vauvavuotta jo haikaileva, mutta elämäntilanteessaan erityisen onnellisesti elävä nainen. Frida on juuri ensikenkänsä saanut, maailmaan koko ajan enemmän pystyasennossa tutustuva ilmeilijä.

Viimeisessä kuvassa minulla on enää puolitoista viikkoa aikaa olla kotiäitinä tuolle hurmaavalle viihdyttäjälle. Elämäni tähän asti parhain ajanjakso on viimein päättymässä. Ei enää aikalisiä. Toisen vuoden aikana en enää ole murehtinut ajan kulumista, vaan olen nauttinut suurella ilolla Fridan jokaisesta kehitysaskeleesta. Frida on suloinen pelleilijä, jolla on jo ihastuttava huumorintaju, hurjasti sanoja ja tahtoa, sekä paljon herkkyyttä. Jos pyydän lupaa saada ottaa kuvaa, hän peruuttaa aina lähimpänä olevaan seinään ja pyörittää pyllyään sitä vasten. 

 

 

 

 

Lue myös:

Vuosi kuvien välissä

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Mummola on paikka, jossa asiat tuntuu aina olevan ennallaan. Niin hyvässä kuin pahassa. Tuttu tuoksu ja tutut tavarat. Paljon muistoja lapsuudesta sekä ymmärrystä omista juurista. Sukupolvien kuilu, joka pakottaa miettimään omaa kykyä kasvaa ajan mukana. 50-lukulaiset yhteiskuntakäsitteet, tasa-arvo ja perhemalli niin kaukana omista.

Mummola on ollut aina. Sitä rakastaa juuri sellaisena kuin se on, ja on vaikea ajatella ettei sitä olisi. 

 

 

Mummolassa kukkii aina, vaikka omien sanojensa mukaan "ei kuten ennen". Pionit kuuluvat mummolan maisemaan ja ovat ehkä siksi suosikkejani.

 

 

Simpukkaiset korurasiat. Sormuksia, korvakoruja ja rannekoruja. Helmiä hyllyn reunalla. Niitä kaikkia ihastelin pienenä tyttönä siskoni kanssa. Sovittelimme helmiä ja istuimme papiljotit päässä ison puhaltimen alla. 

 

 

Muistoja vuosikymmeniltä. Lapsista ja lapsenlapsista, sekä siitä ainoasta lapsenlapsenlapsesta. Matkamuistoja, metsästyspalkintoja ja käsitöitä. Sohva, jonka nurkalla olen katsonut Spede Showta nauhoitettuna VHS:lle, uudestaan ja uudestaan. Pöytä, jonka päällä oli aina pitsiliina ja aikakauslehtiä. 

 

 

Koko lapsuuteni ylivoimaisesti upein sänky. Sisäänrakennetulla radiolla.

 

 

Olin jo unohtanut leikkilieden, jolla minä ja siskoni olemme leikkineet. Frida oli niistä aivan innoissaan. Tämän keittiön ansiosta on syntynyt yksi lapsuuteni makumuistoista: juusto-tomaatti-rieskat ja Earl Grey -tee maidolla. Niitä oli aina iltapalaksi mummolassa.

 

 

Mummolassa on kaikki ennallaan, mutta ei kuitenkaan. Aika iskee lopulta sinnekin.

En erityisesti pidä Samuli Putrosta, mutta aina kun kuulen Olet puolisoni nyt -kappaleen, tulee mummola mieleen.

Sitten tulevat kyyneleet. 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Yhteistyössä: Skidit Festarit ja Lasten PR

 

 

 

Skidit Festarit, yksi kesän odotetuimmista menoistamme (ja niistä harvoista suunnitelmistamme), täyttää pian Kaikupihan Kalliossa! Vaikka Frida ei ollut viime vuonna vielä vuottakaan, meillä oli super hauska päivä. Tässä mielestäni piileekin lasten tapahtumien ydin. Vanhemmat nauttii siinä missä lapsetkin. Erityisesti tällaiset muuntautuvat, modernit ja kulttuuriset, mutta silti lapset edellä -suunnitellut tapahtumat ovat lähellä sydäntäni. Puhutaan siis todellisesta kaupunkifestivaalista. 

 

Festarilauantai (29.7.) tulee olemaan täynnä tuoretta lastenmusiikkia, hyvää ruokaa ja meininkiä. Festarit lupaa tarjota musiikkia, jota ei muualla kuule. Skidejä varten muodotettu erikoiskokoonpano SiSiDisko soittaa tuttuja ja tuntemattomia lastenlauluja 70-lukulaisella tanssillisella vivahteella. Musiikkia tapahtumaan tuo myös Babytron feat. Lieminen. Uusin musiikkilisäys on Puluboin ja Ponin lauluja -konsertti, joka lupaa ratkiriemukkaan, teatteria ja musiikkia yhdistävän esityksen. HAM Helsingin taidemuseo tuo anarkofloristisen selfiestudion festarivieraille. Vieno Motors: How to Prepare 3.0 - Skidit edition pukee ihmisiä ja kulkupelejä kasviviehein. Mimosa Palen Vaeltavat Kuhilaat eli lehtipuhaltimien kanssa seikkailevat performanssihahmot ovat mukana menossa koko päivän. Cirko - Uuden sirkuksen keskus osallistuu festareille Valomatka -työpajalla, jossa yhdistyy nykysirkus ja varjoteatteri. 

Herkuista festareilla vastaa vegaaniravintola Roots, Lähi-idän kasvisruoan taituri Levant ja pieni jäätelötehdas 3 kaverin jäätelö. Siltasessa toimintansa aloittanut Onda on tapahtumassa myös mukana. Festareilla tulee olemaan myös pieni erikoistuotteiden basaarialue. 

Huomioitavaa on myös, että vaihtoehtoisesti kommunikoivat lapset ovat otettu festareissa huomioon Rinnekoti-Säätiön puolesta. Heidän Aistisuihku vie festarivieraiden haju-, maku-, tunto-, näkö- ja kuuloaistimukset seikkailemaan erilaisissa paikoissa.

 

 

Skidit Festarien perhelipun saa nyt alennettuun hintaan. Valitse Liveton sivulla TARJOUS -20% : PERHELIPPU (4HLÖ). Lippupaketin hinnaksi jää 33,50€. Tarjous on voimassa 24.-26.7. 

 

 

 

 

Nähdään festareilla lauantaina!

 

PS. Tässä vielä hieman muistoja viime vuodelta.  

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Pages