Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Allu ja Frida viettivät rennot kaksi viikkoa isyyslomalla, jota aviomieheni leikkisästi kutsui ikimuistoiseksi retriitiksi lapsemme mieleen. Jälkiviisaana voi harmitella kotona vietetyn ajan jakamista toisella vanhemmalla kahteen vuoteen ja toisella kahteen viikkoon, mutta ainakin tämä kaksikko otti yhteisestä ajastaan kaiken irti. Paitsi lettien teko -haaveita ja lukemattomia liukumäkiä, isän kanssa vietettyihin viikkoihin kuului myös ihan uusia tapoja ja arkikuvioita.

Isän kanssa pakattiin reppu selkään ja lähdettiin seikkailemaan ilman rattaita. Kauhistelin alkuun sitä, ettemme pian saa lasta enää ollenkaan istumaan rattaissa, mutta sitten tajusin, että mielikuva 5-vuotiaasta rattaissa on pahempi vaihtoehto. Ihailen tässä Allun rentoa mutkattomuutta. Ei mitään varotoimenpiteitä ja mitä jos -tilanteita, vaan kohti hauskoja seikkailuja.

Isän kanssa ei harmittanut yhtään niin usein, kuin äidin kanssa. Vaikka sainkin muutaman peruutuksen iltapäivä-treffeistä, sillä Frida ei suostunut pukemaan, kiukkukohtauksia tuntui olevan vähemmän. Hyvää lepoa kaikille.

Isän kanssa oli niin hauskaa, että sopivasti kesälomien jälkeen pidetty isyysloma lujitti lyhyestä ajastaan huolimatta isä-tytär-suhdetta. Isän töihin lähteminen harmittaa siinä missä äidinkin, ja Fridan suusta on tullut myös spontaaneja ja sydämen sulattavia "isi hoitaa Fridaa"-tarinoita.

Isän kanssa pottaharjoittelukin pääsi taas vauhtiin muutaman kuukauden kestäneen tauon jälkeen. 

Isän kanssa harjoiteltiin myös päiväkodilla. Lopputuloksena muut lapset taitavat luulla Allun olevan siellä töissä ja tulevat innolla tuomaan kirjoja nähdessään hänet viemässä tai hakemassa Fridaa. Oli muuten ihan täydellinen suunnitelma mennä noin pitkän ja tiiviin kotonaolon jälkeen töihin, niin ettei lapsi mennyt heti päiväkotiin. Frida tottui turvallisesti kotona siihen, ettei äiti ollutkaan paikalla ja äidillä oli levollisempi olo töissä ensimmäiset viikot.

 

 

Yleensä kotivanhemmuuden jakamista perustellaan tasa-arvon lisäksi sillä, että se lisää ymmärrystä toista kohtaan. En ole kertaakaan ajatellut, ettei Allu tajuaisi kuinka ihania tai raskaita päivät voivat kotona olla. Tunnustan kuitenkin, että vauvavuoden kuplassa kadotin välillä perspektiivin Allun työtä kohtaan. Siitäkin huolimatta, että teen samaa työtä ja tiedän täsmälleen millaista se on. Sain leikkisästi omia vastauksiani viesteihin, joissa kerroin joutuvani jäämään vielä hetkeksi rakentaamaan akuuttia infoa tai odottamaan tuotetietoja esillepanoja varten. "Mikä oikeasti on tärkeää?" ei olekaan ihan niin musta-valkoista kotikuplan ulkopuolella.

Jännitin alkuun sitä, että Allu kyseenalaistaa kaikki ne kahden vuoden aikana tekemättömät asiat, joita olen perustellut kaoottisella tai kiireisellä päivällä. Siitäkin huolimatta, ettei hän koskaan ole vaatinut minua tekemään mitään, ja on aina ymmärtänyt tilanteen (tai siis ainakin esittänyt ymmärtävänsä). Jostain kumman syystä pelkäsin jääväni kiinni asioista, joita ei ole edes olemassa tai joista tämä mies ei ainakaan välitä tuon taivaallista. Kaksi viikkoa on toisaalta aika, jonka tarkoitus ei olekaan osoittaa kotivanhemmuuden rankkuutta. Ensimmäisen päivän jälkeen Allu ihmetteli, kuinka olen säilyttänyt mielenterveyteni kodissa, jossa ei ole tiskikonetta. Muuten isyysvapaa taisi olla parasta lomaa. Aikaa tutustua omaan lapseen.

 

 

Lue myös: 

Valitsimme epätasa-arvoisen perhevapaan

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Kun sähköpostin otsikossa luki "mikä on toimivin tapa rauhoittaa lapsen kiukku?", olin heti valmiina lukemaan lisää. Kyse on Kasvun Taikan Vanhemmuuden voimapostista, jossa on juuri alkanut ilmainen miniverkkovalmennus, Myönteisiä keinoja kasvatukseen. Neljäosaisen valmennuksen teemana ovat keskity vahvuuksiin, kommunikoi rakentavasti, ymmärrä lapsen tunteita ja pysy rauhallisena, sekä huomioi itsesi ja omat tarpeesi vanhempana. 

Vinkiksi vaan, jos siellä on muitakin tunnetaitoja harjoittelevan lapsen (eli hermoja raastavan uhman kanssa eläviä) vanhempia. Itse ainakin nostan nöyränä, mutta tarmokkaana käden pystyyn. Tässä äitiydessä on vielä paljon opettelemista!

  

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

 

Viikko sitten juhlittiin Fridan 2-vuotissynttäreitä. Muumifani sai muumiteemaa ja sankari nautti selvästi kaikista erikoisuuksista. Juhlat oli täynnä iloa ja ystäviä, eikä äidinkään tarvinnut ottaa paineita mistään. Tänään juhlitaan vielä lähimpien sukulaisten kanssa ja sitten laitetaan juhlaviikot odottamaan seuraavaa vuotta.

"Paljo onnea Tiia kakki vuotta!", kuten sankari on itse hokenut jo toista viikkoa. 

 

 

(Kuvat juhlista otti Mirko Leskinen)

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Meillä on ystävä, jota kutsutaan Stubuksi. Hieman juro, mutta äärimmäisen sydämellinen tyyppi. Sellainen ainutlaatuisen erikoinen, kokonaisuutena yksi sadasta miljoonasta. Stubu on mies, joka sanoo "moro ny". Nähdessään Fridan ensimmäisen kerran, hän vilkaisi vauvaa ja sanoi, "Kyllähän se ihan ihmiseltä näyttää".

Stubu ei siis varsinaisesti ole mikään lapsityyppi. 

Kesän jälkeen Stubu on kuitenkin pelastanut lukemattomia tilanteita meillä olematta edes paikalla. Frida innostui täysin odottamatta tästä Sveitsistä lahjoja lähettäneestä, myyttisestä ja hassunkuuloisen nimisestä miehestä. Parrakkaasta hahmosta, jota ensimmäisillä kohtaamisilla pelkäsi kuin mitäkin mörköä.

Ensin oli poikien reissu, johon Allu sanoi lähtevänsä Stubun kanssa. Seurasi pitkä viikonloppu, jolloin puheissa itiä ei seurannut työpaikka, vaan Tubu.

Parin ystävien kesken vietetyn illallisen jälkeen Frida keksi, että muiden hahmojen ohella, Stubunkin voi piirtää. Paitsi kynällä paperiin, myös sormella ihoon. Sormipiirtelystä tulikin loppukesän merkittävin rauhoittumismenetelmä nukkumaan käydessä. Frida työntää selkänsä tai mahansa lähelle ja sanoo Tubu.

Sittemmin Stubulta on saatu videoitakin. Muutama sana riittää sisällöksi, ja niitä Frida jo hokeekin. 

Moro ny.

Näkyy.

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Vähemmän ja laadukkaampaa, on ollut missioni vaatekaapin sisällön suhteen jo jonkin aikaa. Seuraan muotia ja trendejä jo työnkin puolesta, ja uusin helposti vaatekaapin sisältöä inspiraation ja uusien mieltymyksieni myötä. Erilaiset siluetit vaativat erilaisia malleja, joten täysin minimaaliseen vaatekaappiin tuskin pystyn koskaan. Perustuotteet ovat kuitenkin tyylin kuin tyylin perusta, joten niistä on ollut hyvä aloittaa. Vaatekaappini väriskaala on oikeastaan aika yksinkertainen ja pärjään mustalla ja valkoisella aika pitkälle. Jos haluan esimerkiksi röyhelöitä tai kirkkaita värejä, hankin ne edelleen edullisemmin, sillä niiden käyttöikä todennäköisesti jää lyhyemmäksi. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö tavoitteenani olisi hankkia niitäkin tulevaisuudessa kestävämmin perustein. 

Kierrätin ison kasan vanhoja t-paitoja ja ostin tilalle muutaman laadukkaan yksilön, joista toivon uskollisia kumppaneita pitkäksi aikaa. Hyvä leikkaus ja laadukas materiaali ovat ominaisuuksia, joihin panostan mielelläni. Silloin valkoisenkaan t-paidan valitseminen ei koskaan ole tylsä valinta. Hinta ei välttämättä kuitenkaan kerro laadusta, ja siksi oikeiden kumppanien etsiminen ei ole ollutkaan helppoa. 

 

 

 

Arela Kim t-shirt. Super hyvä hinta-laatu-suhde. Ostin hieman reilumman koon, jotta malli taipuu useampaan käyttötarkoitukseen. Vähän enemmän kuin perus t-paita. Napakan tiivis puuvilla-elastaanineulos on ihanan ryhdikäs pesujenkin jälkeen. 

Samuji Cousin T-Shirt. Kevyttä puuvillaa, upea leikkaus. Kuin siro versio perinteisestä valkoisesta t-paidasta. Sellaisesta miehen vaatekaapista lainatusta. 

R/H Mickey ja Debbie shirt. Mickeyn ostin yli vuosi sitten, ja se on edelleen napakka ja ryhdikäs. Musta Debbie shirt on pehmeää bambua. Hyvät, jujukkaat mallit minne vaan. 

 

Näiden lisäksi vaatekaappini t-paitalöytö on ollut kolme vuotta sitten ostettu Wood Woodin valkoinen t-paita, jonka miehustassa on s-leikkaus. Yksinkertainen malli, joka on säilynyt pesusta pesuun. Harmillisesti tahrasin sen aurinkorasvaan ja siinä on nyt keltaiset läikät, joihin ei edes valkaisu tehonnut. Onneksi puuvillaisen voi vielä värjätä.

 

 

Jaa toki omatkin vinkkisi laadukkaiden ikisuosikkien löytämiseen! 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Olet kujeileva viihdyttäjä ja huumorintajuinen hassuttelija. Tartut toimeen tomeran määrätietoisesti ja osoitat tahtoasi selkeästi. Olet nopea huimapää, mutta pelaat myös varman päälle. Olet herkkä, myötätuntoinen ja dramaattinen. Seuraat ihmisiä tarkkaavaisesti, ja tutustut etäältä. Tiedostat sekä yhdistät asioita, ja yllätät muistillasi meidät usein. Olet sekoitus meitä ja omaa itseäsi ainutlaatuisena yhdistelmänä. 

 

 

Syöt silmät kiinni ja hamuat annokset suuhusi päätä heiluttaen. Laskiessasi kymmeneen sanot kymppi tahallasi väärään kohtaan, ja vilkuilet kulmien alta huomasiko joku. Pyöriessäsi katsot aina tiukasti vastakkaiseen suuntaan, joka näyttää hellyyttävän hassulta. Tartut tilanteisiin, jaat aurinkolasit ja ilmoitat tanssiaika, kaikki mukaan tanssimaan. Sylissä työnnät äidin ja isän päitä yhteen vaatien pusuja, kuin mikäkin rakkauden lähettiläs. 

Tyhjennät reippaasti kauppakassit ja siirrät kokoosi nähden painaviakin esineitä, kuten usean kilon mehutonkkia. Teet mielestäsi epämieluisiakin asioita tarmolla, jos vain tiedät niitä seuraavan jotakin mieluista. 

 Juokset hassuhölkkää, jossa rytmi on erikoinen ja katse eri suuntaan kuin jalat. Hypitkin ympäriinsä, mutta korkealta tulet alas aina peruuttaen. Korjaat uskomattoman hyvin tasapainoasi ja vauhdista huolimatta, olet onnistunut välttämään isojakin kuhmuja. Juoksit ennen kuin osasit edes kävellä ja nyt hypit veteen ennen kuin osaat edes uida. 

Reagoit asioihin sydäntäsärkevän vahvasti. Puret itseäsi, kun harmittaa tai äiti satuttaa jalkansa. Suuttuessasi sinuun ei saa koskea, mutta musiikki rauhoittaa lähes poikkeuksetta. Joskus jähmetyt jännityksestä täysin, ja silloin sinut pitää auttaa pois tilanteesta. Liioittelet suloisesti asioita, näyttelet huomion eteen ja sepität jo nyt hassuja juttuja.   

 Leikit itseksesi ja seurailet sivusta muita lapsia, mutta tykkäät toisten lasten antamasta huomiosta. Liian rajua menoa, kuten kovia otteita tai ääniä kuitenkin pakoilet. Aikuisia piileksit äidin tai isän käden takana. Silloinkin, kun olet saanut heihin kontaktin napakasti moikkaamalla. Et ole koskaan harmistunut, jos joku ottaa lelun kädestäsi, vaan tartut lähellä olevaan toiseen leluun. Osaat kertoa paikkaan tai ihmiseen liittyviä tapahtumia. Jopa vaatehuoneen perältä nostettu pom pomeja sisältävä muovipussi oli Elmo-ystävän.

 

 

 

 

Olet 2-vuotias.

Kun tasan kaksi vuotta sitten toimme sinut kotiin, tuntui se yhtäaikaa pelottavalta ja maailman tärkeimmältä. Sinun vuoksesi olen valmis taistelemaan kuin leijonaemo. Myös itseni edessä. Sillä minulla on yhtä paljon opeteltavaa kuin sinulla. Jokainen kerta kun tartut käteeni, tiedän, että tästä matkasta tulee upea.

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Pages