Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Löysin Mutsie -blogin, kun etsin äitiysblogeja raskausaikana. En osannut valmistautua synnytykseen juuri muuten, kuin lukemalla synnytyskertomuksia blogeista. Irene jakoi synnytyskertomuksensa osiin ja muistan, kuinka odotin tarinan viimeistä osaa kuin kuuta nousevaa. Olinhan itsekin menossa kuukauden sisään synnyttämään. Samaistuin blogiin ja Irenen ajatuksiin vauvavuoden aikana, ja Mutsien sivut olivatkin koneellani klikkauksen päässä. En tunnistanut masennusta blogin teksteistä ja instagramista, kunnes Irene myöhemmin kertoi "koliikkiäitiydestään". Kirja Hullu kuin äidiksi tullut kertoo viiltävän samaistuttavan tarinan äitiyden mullistuksista ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Se itkettää ja naurattaa.

 

 

Oma raskausaikani oli kolmen ensimmäisen kuukauden jatkuvaa pahoinvointia, kivuttomia supistuksia (jestas mikä termi) ja loppuajan kömpelyyttä lukuunottamatta erittäin onnellista aikaa. Synnytys meni hyvin ja voin hyvin. Pääsin ajoissa liikkeelle ja olin keskustassa kahvittelemassa alle viikon ikäisen vauvan kanssa. Naurattaa vieläkin, kuinka vietimme kahvilassa ylimääräisen puolitoista tuntisen vain, koska vauva kävi itkemään välittömästi vaunuihin laitettaessa. En tietenkään uskaltanut kokeilla loppuisiko itku, jos työntäisin vaunuja pari metriä, joten tein  monta tarkistusimetystä ja -vaipanvaihtoa. Kuinka pihalla olimmekaan! Tuntui silti luonnolliselta olla heti ihmisten ilmoilla, vaikka taidot eivät vauvan kanssa olleetkaan vielä hallussa.

Löysin silti tuttuja ajatuksia ja toimintamalleja Irenen kirjasta. Side vauvaan on jotain, mihin ei voi täysin valmistautua etukäteen. Kuten ei niihin kaikkiin tunteisiin, joita uusi rooli, hormonit ja väsymys aiheuttavat.

"Kun tulin takaisin, näin jo ulkoa olohuoneen ikkunasta, kuinka mies kantoi keinutellen kasvot vääränä karjuvaa vauvaa ympäri olohuonetta. Astuin anteeksi pyydellen sisään kotiovestani. Tunsin pistoksen sydämessäni - minulla ei ollut oikeuttaa ottaa vapaata tärkeimmästä tehtävästämme, joka kuului: pitää huolta vauvastamme, pitää hänet tyytyväisenä ja itkemättömänä.

Tunsin outoa huolta muiden vauvaani hoitavien ihmisten puolesta, Jaakonkin. Huolehdin, kuinka hän selviäisi monta tuntia itkevän vauvan kanssa. Tein kaikkeni, ettei hän ajattelisi sekuntiakaan, että lapsi oli virhe. Se oli minun aikaansaama virhe. Hänellä olisi ollut vasta nelikymppisenä aikaa tällaiseen, itkevän vauvan kanniskeluun. Olin valmis ottamaan suuremman vastuun vauvasta, jotta kaikki muut pysyisivät tyytyväisinä. Erityisesti hän ja vauva. Toisaalta en ollut lainkaan halukas ottamaan yhtään enempää vastuuta kuin mieskään. Se tuntui niin epäreilulta, kun olin sentään tehnyt suurimman työn siihen asti. Oksentanut kahdeksan kuukautta. Venynyt, tuskaillut, revennyt ja valunut. Miehen elämä jatkui ennallaan, hän kävi töissä ja harrastuksissa. Minusta ei ollut jäljellä enää mitään. Vain ja ainoastaan minua painoi valtava huoli ja vastuu."

Etteikö saisi kipuilla ollenkaan menetetyn vapautensa puolesta? Sitä, että vauvan syntymästä lähtien on tarpeellinen koko ajan ja jatkuvasti. Välillä pidin täysin mahdottomana sitä, että vauvalla voisi olla heti uudestaan nälkä. "Vastahan imetin! Eikö täällä enää pääse edes suihkuun?" Toisaalta tarrauduin ihanaan vauvaani niin, etten edes halunnut lähteä ruokakauppaa pidemmälle yksin. Halusin kontroloida päivien kulkua, ja olla mukana lapseni jokaisessa hetkessä. Allu hoiti Fridaa hienosti alusta lähtien ja luotin häneen täysin. Muille en jättänyt lastani vasta kun luotin että he hoitavat lastani juuri, kuten minä haluan häntä hoidettavan. Kontrollifriikki minussa saattoi kasvaa pari pykälää, mutta en muuttaisi toiminnassani mitään. Se oli minulle luonnollinen tapa kokea äitiyteni, oma leijonaemo sisälläni.

 

 

"Äitiydessä tarvitsee väkisinkin vertaistukea, usein myös ammattilaisen. Sellaisten naisten ja miesten apua, jotka auttavat jäsentämään omia ajatuksia, käsittelemään ylenmääräisiä huolia ja pelkoja ja palauttavat tarvittaessa maan pinnalle. Tukea ja tietoa tarvitsisi jo ennen äidiksi tulemista. Muutama terapiaistunto ei olisi pahitteeksi jo raskauden aikana neuvolassa."  

​"Kun Jaakko eräänä iltana ehdotti, että menisin nukkumaan kahdeksalta ja hän hoitaisi vauvaa koko yön alakerrassa, se tuntui taatusti samalta kuin jos olisin vaeltanut kaksi kuukautta erämaassa ilman vettä ja ravintoa ja joku olisi sitten taluttanut minut pizzapuffetiin. Kun heräsin, olin kuin uudesti syntynyt. Uni. Se on parempaa kuin mikään maailmassa."

Nautin vauvavuodesta, viihdyin kotona ja olin aktiivisesti mukana kerhoissa, jumpissa ja lounailla. Suurin syy oli ystävät, erityisesti uudet ystävät. Tietyt itkuiset kaudet selittyivät varmasti hormoneilla ja väsymyksellä, eivätkä kestäneet pitkään. Suurin huoli ja stressi äitiyslomalla tuli silti ulkopuolisilta tekijöiltä ja vaikuttivat omaani sekä perheeni tulevaisuuteen. Oli tiettyjä asioita, joissa sain epäoikeudenmukaista kohtelua ja koin itseni hylätyksi. Herkässä tilassa, elämän suuressa mullistuksessa jotkin jäljet eivät haalistu. Tunnetilojen kuvailu auttoi minua tunnistamaan myös omaa ahdistustani, valtavaa painoa rinnan päällä.

Hullu kuin äidiksi tullut antaa vertaistukea ja ymmärrystä synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mutta myös äitiyden tuomiin mullistuksiin. Kirja on kaikille, huolimatta sukupuolesta, tai siitä onko synnyttänyt. Se tuo vaietut asiat päivänvaloon ja tekee niistä aivan tavallisia. Niin, että me muut äidit nyt nyökyttelemme, kuinka kirjan tekstit olisivat voineet olla omasta kynästä, vaikka olemme olleet hiljaa tähän asti.

 

(Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut -kirja saatu Minerva kustannukselta.)

 

 

​Lue myös:

Synnytyskertomus

Se ei lopu synnytykseen

Auttaako perspektiivi väsymykseen?

Jos olisin nyt raskaana

Yksinäisyydestä lapsen kanssa

Voiko hoitovapaalla uupua?

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Mummun, eli äitini neulontatyöt ovat olleet runsaasti näkyvillä täällä blogissakin. Yleensä Fridan päässä nähdään milloin minkäkin värisiä pipoja, vuoden ajasta riippumatta, ja meidät varmasti myös tunnistaisi helpoiten juuri niistä. Silti norjalaismyssy oli pienen Frida-vauvan ensimmäisiä päähineitä, ja on edelleen suosikki talven kylmimpinä ulkoilupäivinä. 

Koko talven luetuimpien postausten kärkisijoilla on ollut norjalaismyssyn ohje viime talvelta. (Kiitos SEO.) Tälle talvelle mummu teki toisenlaisen mallin korvallisesta myssystä ja lisäsi turvallisuutta vielä heijastavalla tupsulla. Malli on selvästi vähän enemmän isommalle tyypille, sillä tuleehan perinteisestä norjalaismyssystä etukaarrokkeineen vähän vauvafiilis. 

 

 

 

 

 

Lue myös:

Mummulta mukulalle: Norjalaismyssy (ohje)

Shake your pom pom

Novita Hohde: Heijastava pipo

Novita Hohde: Turvakaaren suoja

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Viime kesän reissuilta on jäänyt yksi löytö kaivelemaan. Jyväskyläiseltä kirpputorilta, ehkä jostain sieltä Seppälän suunnilta, löysimme nauruhermoja kutkuttavan lippiksen. Allu -one step ahead. Kaikessa kamaluudessaan ja naurettavuudessaan parasta lippiksessä oli, että teksti oli aivan oikeassa. Merkitys korostui mitä pidemmälle syksyä mentiin.

Allu on paitsi aviomieheni, yksi upeimmista kollegoistani. Draivillaan, visiollaan ja ratkaisukyvyllään inspiroiva energinen moniasiantuntija. Lisäksi hän on saavuttamassa minunkin uraunelmaani. Kirjaimellisesti one step ahead.

 

 

Jotenkin luulen, että lippis saattaisi löytyä vielä Jyväskylästä. Tai jostain muualta. Jonkun papan hattuhyllyltä kenties.

Auttaisitko hieman? Jos löydät sen ja postitat, lupaan hyvittää sen sinulle!

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Kulutusvalinnat ovat viime vuosina muuttuneet yhä enemmän kasvispainotteisiksi. Myös meillä kotona. Itseasiassa en halua käsitellä ruuanlaitossa lihaa juuri lainkaan, ja poikkeuksena ruokapöydässämme onkin satunnaisesti vain kalaa ja Fridan suosikkia makkaraa. Ravintolassa valitsen yleensä kasvisruuan, mutta saatan harvakseltaan syödä myös anopin valmistamaa riistaa tai muuta taidolla valmistettua lihaa. Välillä on päiviä, jolloin syömme pelkästään vegaanisia vaihtoehtoja, useimmiten kuitenkin termi "pääpaino kasvipohjaisissa tuotteissa" kuvaa ruokiamme parhaiten. Kyse on tasapainosta ja paremmista valinnoista.

Parasta kulutusvalintojen muuttumisessa on ollut tarjonnan monipuolistuminen ja valintojen helpottuminen. Yksi suosikeistani ovat pavuista ja linsseistä valmistetut pastat, joilla olemme korvanneet gluteenittoman pastan. Papupastalla saa helposti ravinteikasta ja simppeliä arkiruokaa, ja etenkin linssipasta on miedon makuista. Fridan vauva- ja varhaisen taaperoajan maitoallergian vuoksi, sekä ruuanvalmistukseen käyttämämme, että välipaloihin valitsemamme tuotteet vaihtuivat kasvipohjaisiin. Se oikeastaan käynnisti isoimman muutoksen perheemme ruokavalinnoissa ja allergian myötä kyseenalaistinkin monta tottumusta. Fridan päiväkodissa tarjoillaan kasvispainotteista ruokaa, joka käytännössä tarkoittaa mahdollista liharuokaa vain kerran viikossa. Ruokajuomana ja välipaloilla Frida saa kasvipohjaisia valmisteita.

Kokosin arkipäivien ruokapöytämme helpoimpien ja suosituimpien kasvisruokien ainekset. 

 

Kukkakaalicurry: kukkakaalia, perunaa, kikherneitä, kookoskermaa, sipulia, currya, jeeraa ja sahramia.

 

Kaalipata: kaalia, porkkanaa, sipulia, härkistä, riisiä ja mausteita. Lisukkeeksi äitini tekemää puolukkasurvosta.

 

Vegeburgerit: pihvit Reformin pihviaineksista, tuoreita kasviksia ja sämpylöitä. (Lisukkeiksi vähän ketchuppia ja majoneesia, tai grillijuustoa.)

 

Papumakaronilaatikko: kikhernemakaronia, härkäpapurouhetta, sipulia ja kaurakerma-maitoa.

 

"Tiikeripyörykkäspagetti": Soijapapuspagettia, nyhtökaurapyöryköitä, sieniä, tomaattia, sipulia. Lisukkeena tuoretta avokadoa.

 

 

 

Eikä tietysti pidä unohtaa tätä:

Karjalanpaisti ilman karjalaa

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Saippuasarjamainen tunnelma on vallannut suihkukoppimme sen jälkeen, kun Allu vitsaili suihkuvoiteeni nimestä. Tai no, ainakin mieleni suihkukopissa ollessani. Sea Buckthorn on kuin Dallasista tai Kaunareista karannut jääräpäinen cowboy. Tiedän toki, että kyse on tyrnistä, joka lataa suihkuvoiteeseeni raikkautta, eikä ollenkaan miehistä karskiutta. Mutta kuulostaahan se nyt silti ihan nimeltä. 

Sea "Sean" Buckthorn. 

Kiitos ihanan mieheni, toistelen nyt suihkussa puoliääneen: "God dammit Buckthorn!"

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Jokainen vanhempi varmasti allekirjoittaa seuraavan väitteen: Vanhemmuus nostaa pintaan voimakkaita tunteita ja käsittämättömän automaattisia reaktioita, joita ei ole aina ihan helppo kohdata. Tiukasti uhmaava ja kiukutteleva lapsi herätti itsessäni aivan uusia piirteitä. Kun mittani täyttyi sanoin: "äiti ei kestä yhtään tällaista pelleilyä.", ja annoin pukeutumista tai nukkumaan menemistä vastustelevalle lapselle hetken hengähtää kiukusta. Fridaan toimii hyvin pieni oman tilan antaminen, esimerkiksi niin ettei häneen koske kun raivari on päällä, mutta tuo äiti ei kestä pelleilyä särähti kyllä omaankin korvaan. Etenkin, kun huomasin sen toistuvan muutamia kertoja. Minulla oli paha olla, olin väsynyt ja kiireinen. Mitä väsyneempi ja kireämpi itse on, sitä useampi lasta ohjaileva neuvo, älä ja ei, esiintyy puheessa. Myönteinen, kannustava ja vahvuuksiin keskittyvä vanhemmuus ei tule itsestään sukupolvelta, jonka kasvatuksen perusta on ollut käskyissä ja auktoriteeteissa, ja toimina usein uhkailu, kiristys ja lahjonta. Uusien vanhemmuustaitojen oppiminen ja jo olemassaolevien taitojen vahvistaminen on onneksi itsestä kiinni. Viimeisin panokseni tähän on ollut Myönteisiä keinoja vanhemmuuteen -verkkovalmennus. 

Vanhemmuus on yksinkertaista ja samalla ei yhtään. Voin helposti sanoa pitäväni lapsestani juuri sellaisena kuin hän on. Olipa hän tyttö tai poika, pitipä hän urheilusta tai taiteista, ja olipa hän vilkas tai rauhallinen. Mutta, kun hän esimerkiksi taistelee kolmatta tuntia unta vastaan ja hermoni ovat kireällä huutamisesta ja venkoilusta, myönnän ajatuksissani toivovani hänestä toisenlaista. Ei se nyt noin vaikeaa voi olla, laittaisi vain silmät kiinni ja luovuttaisi helpommin. 

 

 

Suurimmat oivallukseni kurssin aikana kohdistuivat erityisesti kannustavaan kasvatukseen, sekä siihen miten lapselle puhuu ja millaisia sanoja käyttää. Omaa kommunikointia oli itseasiassa aika helppo lähteä korjaamaan, ja vaikka statukseni tässä hommassa edelleen on käytäntöönpano, otan kaikki tilanteet vastaan hyvinä harjoituksina. Lapsen kanssa toistoa ainakin tulee. 

Kannustavaa kasvatusta on lapsen tunteiden tunnistaminen ja niihin rauhallinen vastaaminen, lapsen aloitteisiin lähteminen, hyvän huomaaminen, leikkisyys, lapsen kehuva kiittäminen, lasta arvostava kohtelu ja lapsen rajojen kunnioittaminen. Kannustaen lapselle syntyy hyvä itsetunto. Hän uskoo olevansa hyväksytty ja kyvykäs, hän kestää asioiden harjoittelun ja myös epäonnistumiset ajoittain. Hän uskaltaa yrittää itse, mutta luottaa tarvittaessa saavansa apua muilta. Käytännössä se tapahtuu nappaamalla kiinni onnistumisista. Kehuvetoisuus ei pelkästään onnistumisista vaan myös yrittämisestä ja sitkeydestä. Ottaa kontakti samalla tasolla niin fyysisesti kuin henkisesti, puhua kauniisti.

Sen sijaan, että olisin maanitellut pieleen menneen, parituntisen päiväunille nukahtamisyrityksen jälkeen sitä, kuinka väsynyt Frida nyt tulee olemaan, kerroin hänelle kuinka sinnikkäästi hän yritti nukahtaa. "Pysyit hienosti sängyssä ja yritit nukahtaa, mutta uni ei tainnut vain tulla. Huomaan, että olet harjoitellut rauhoittumaan. Olen ylpeä sinusta."

Kehumiseen liittyy yksi hyvä vinkki. Vältä ominaisuuden kehumista. "Oletpa taitava", kannustaa lasta esittämään valmiita taitoja kehittämisen sijaan. Into Fridan kasvoilla oli ikimuistoinen, kun hän ensimmäistä kertaa puki kaikki vaatteet ihan itse. Kun edes leggingsejä ei tarvinnut nostaa pyllyn yli, eikä sukkien kantapäätä kääntää jalkapöydän päältä. Frida tuli kylpyhuoneeseen onnesta soikeana ja ilmoitti itseään osoittaen "ihan ite". Halasin häntä ja sanoin kuinka hienosti hän oli oppinut pukemaan. "Huomaatko, kun olet harjoitellut pukemista, niin nyt osaatkin jo ihan itse."

Kun tarkastelee millaisia sanoja lapselle käyttää, huomaa tuleeko samalla leimanneeksi häntä. Millaista kuvaa ne välittää, ja kenen ääni se reippautta, kiltteyttä ja siisteyttä vaativa ääni itseasiassa on? Nämä abstraktit sanat eivät kerro lapselle kuinka hänen tulisi käyttäytyä. Kun mieleni tekee sanoa "tulepa nyt reippaasti", korjaan sen "oletpa tullut hyvää vauhtia tänne asti, jatketaan samaan malliin.". Tiedän, se vaatii enemmän sanoja ja keskittymistä työpäivän jälkeen, mutta aion takoa tuon mallin selkärankaani. Aivan kuten älänkäännönkin. Kiellot ja ei-sana kannattaa pyrkiä suuntaamaan haluttuun käyttäytymiseen. Lapsi ei opi älä tee, vaan tee näin lauseista. Kokeile seuraavalla kerralla sanoa "kävele rauhallisemmin" sen sijaan, että sanoisit "älä juokse".

 

 

Minä-viesti ei harjoituksena ollut minulle uusi, mutta kurssilla oli siihenkin pari mielenkiintoista harjoitusta ja vanhemmuuteen liittyvää näkökulmaa. Tällä viikolla minä-viestillä purettu haastava tilanne on hyvä esimerkki siitä, kuinka ratkaisevaa oikean toiminnan valitseminen on. Olimme lähdössä päiväkotiin, ja kaikki oli ulkovaatteita vaille valmista. Frida takertui kirjaan ja Pikku Kakkoseen eikä suostunut pukemaan. Toistin lapseni sanoja, joka yleensä rauhoittaa tilanteen osoittamalla ymmärrystä lasta kohtaan.

"Haluaisit lukea tämän kirjan. Tämä on kyllä tosi hyvä kirja. Nyt ei voida lukea sitä, koska meidän pitää lähteä päiväkotiin, että saat aamiaista. Luetaan se illalla. Puetaan haalari ja mennään katsomaan mikä spora tulee pysäkille. Tuleekohan sieltä 6 vai 7?"

Ei auttanut, kirja puristuu tiukemmin käteen ja epämääräinen kiukkuhuuto alkaa. Omassa päässä alkaa suhista ja kierrokset kasvaa. Hengitän ja menen kyykkyyn Fridan eteen.

"Äitillä on paha mieli ja huomaan, että sinullakin on. Mikähän voisi auttaa pahaan mieleen?"

"Muumi-laulu! Yksinäisten vuorten taa kaiku laulun soi..."

"Hei mitä jos äiti laittaa puhelimesta Muumi-laulun ja puetaan haalari sen tahtiin?"

"Joo!"

Verkkokurssin harjoituksissa minä-viestin rakentaminen oli vielä ihan helppoa esimerkille, jossa lapsi kävelee kuralätäkössä uusilla pikkukengillään, mutta se kun 17-vuotias lapsi lainaa autoasi luvatta oli jo sen verran haastava esimerkki, että päätin tallentaa kurssin sisällön myöhempää käyttöä varten. 

 

 

Verkkokurssilla käsiteltiin näiden lisäksi paljon muita aiheita, kuten kuuntelutaitojen kehittämistä, rangaistuksia ja seuraamuksia, sekä tunnetaitoja ja sisäistä puhetta. Lisäksi viikkoaiheisiin oli koottu ehdotuksia erilaisista toimintamalleista, kuten SUTUHAKA suuttumuksen ilmaisuun, Raivoreitti ja Tunnepommi. Palaan näihin aiheisiin varmasti vielä myöhemmin. Valmennus on ratkaisukeskeinen ja se auttaa etsimään vastauksia myös omasta lapsuudesta. Siksi se saattaa olla myös ajoittain raskas ja vaatii keskittymistä ja panosta, kuten tietysti muutoksen tekeminenkin. Kasvatus on kasvattamista tulevaisuutta varten, jotta lapsi oppii taitoja elämäänsä. Keskustelu- ja vuorovaikutustaitoja, ongelmanratkaisukykyä ja tunnetaitoja, joita ei opita palkkio-rangaistus-menetelmillä.

Oli hienoa myös miettiä ja ymmärtää myös millaisia vahvuuksia meidän perheellä on. Meillä on esimerkiksi paljon myönteisiä tunteita, jotka palauttavat kuormittavista tilanteista ja tunteista. Iloa, hassuttelua, kiitollisuutta ja arvostusta. 

 

 

Loppuun vielä yksi tapa, jonka Allukin otti välittömästi käyttöön luettuaan siitä valmennuksessa. On tärkeää, että lasta pidetään tärkeänä ja hyvänä, ei pelkästään tekojen, vaan olemassaolonsa vuoksi.

"Kiitos kun olet olemassa."

"Äidistä on ihana olla juuri sinun äiti."

"Ihanaa pitää sinua kädestä."

 

 

Seuraava Myönteisiä keinoja vanhemmuuteen -verkkovalmennus alkaa perjantaina 26.1. Kyseessä on neljän viikon valmennus, jossa joka viikko saa luettavaksi ja kuunneltavaksi seuraavan viikon materiaalit. Blogin lukijana saat 8 euron alennuksen verkkovalmennuksesta (normaalisti 49€) koodilla TAIKA8. Valmennus on ostettavissa Kasvun Taika -verkkosivuilta pe 26.1. klo 10.00 saakka.

 

(Osallistuminen verkkovalmennukseen on saatu blogin kautta.)

Kuvat: Jaakko Kahilaniemi

 

 

Lue lisää:

Pahoja ajatuksia

Armeija opettaa mindfulnessia

Lapsi kehittyy lähisuhteissaan

Mindfulnessia vanhemmille, osa 1

Mindfulnessia vanhemmille, osa 2

Kun sähköposti opastaa toimivimman tavan rauhoittaa lapsen kiukku

Tunnetaitoja kirjoista

Kuinka pysyä rauhallisena, kun lapsi raivoaa?

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

Share

Pages