Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Teininä norkoillessani ystävien kanssa erään lappeenrantalaisen kauppakeskuksen käytävällä, eräs Jumalan sanansaattaja kysyi meiltä mihin uskomme? Vastasin ponnekkaasti uskovani itseeni. Se ei miellyttänyt kysyjää, mutta mielestäni vastaus ei edelleenkään ole ihan tuulesta temmattu. Mitä ihmettä sitä tekisi, jos ei uskoisi itseensä? 

Toisinaan tarvitaan lisäksi hieman sitä, että myös joku toinen uskoo ja antaa mahdollisuuden. 

Olen miettinyt tänä vuonna todella paljon tätä ihmisiin uskomista ja investoimista, visioita ja rohkeutta. Koen eläväni murrosvaihetta, jossa tiedän tarvitsevani jotain uutta tiettyihin elämäni osa-alueisiin. Olen muistellut millaisia tilaisuuksia minulle on annettu, joskus jopa pelkästään hyvän tuntuman tai pienen näytön ansiosta.

 

 

Kun opiskelin Käsi- ja Taideteollisessa, vaatesuunnittelun opettajani pyysi minua tekemään rakennekuvat omaan mallistoonsa. Haave vaatesuunnittelijan ammatista kariutui kuitenkin lopulta siihen, ettei usko omiin kykyihin silti ollut tarpeeksi iso. 


Olen päässyt kuvittamaan pienten järjestöjen tapahtumien esitteitä ja suunnittelemaan muita visuaalisia elementtejä. Piirustus ja maalaaminen jäivät jossakin matkan varrella muiden harrastusten varjoon ja taitojen heikko ylläpito ei nykyään innosta edes aloittamaan uutta.


Joskus käy niin. Silloin haaveiden pitää muovautua uudestaan tai jäädä odottamaan rohkeutta. On myös kertoja, jolloin toisen osapuolen havaitsema potentiaali luo kauaskantoisia mahdollisuuksia.


Minut valittiin ohjaajakoulutukseen liikuntakeskuksessa, jossa treenasin säännöllisesti. Työskentelin kyseisessä keskuksessa ryhmäliikunnan ohjaajana 5 vuotta. Rakas sivutyö pysyi mukana vielä 9 vuotta sen jälkeenkin ja muutti kanssani kaikki kaupunkeihin, joissa olen asunut.


Sain mahdollisuuden edetä urallani muuttamatta asuinpaikkaani. Minuun uskottiin, ja yritys investoi kauttani viikottaisiin junamatkoihin ja hotelliöihin, sillä haluttiin oikea ihminen oikeaan paikkaan. Tehtävä kasvatti minua samalla kohti seuraavaa tehtävää.


Allu uskoi minun pystyvän löysäämään otettani tilanteiden hallintaan, ja harjoitteli kanssani tilanteisiin  heittäytymistä. Muistan vieläkin sen päivän, kun uskalsin muka-oksentaa metron portaissa. Ja Allun yllättyneen ilmeen. Sittemmin muotit ovat karisseet ympäriltäni yhä enemmän.


Olen blogin kautta saanut tehdä yhteistyötä yritysten kanssa, jotka uskovat sen ilmeeseen ja kirjoitustyylin, eli minuun. Tällä oman kirjoitustaidon ylläpitoon aloitetulla blogilla olen ollut mukana todella mielenkiintoisissa, opettavaisissa ja hauskoissa jutuissa. 

 

 

Sattumalla on elämässä paljon vaikutusta, mutta erityisen paljon niillä ihmisillä, jotka uskovat sinuun ja näkevät potentiaalin. Pitää vain tulla ensin näkyväksi, jotta nähtäisiin. Loput pitää tehdä itse, kasvaa odotusten mukaisesti ja niiden yli. Oli alku sitten sattumaa tai ei. 

 

Kuka on viimeksi uskonut sinuun ja antanut mahdollisuuden?

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN´

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Päiväkodin alusta lähtien Fridasta on näkynyt se, että päiväunet ovat arkisin kolmasosa totutusta (tarpeellisesta) ja unia on otettu viikonloppuisin reilusti takaisin. Univaje ja muutokseen kuuluva väsymys on aiheuttanut voimakasta reagointia, jonka vuoksi olemme rauhoittaneet arkea päiväkodin ulkopuolella. Ulkopuolisten, tai edes ystävien on ollut ehkä vaikea ymmärtää tilannetta, sillä Frida osoittaa tunteensa tietysti vahvimmin meille. Olen itsekin ollut hieman hukassa asian suhteen, sillä tuntuu, että ystävien lapset vain sujahtavat uuteen arkeen. Lapsen (sekä siten meidän kaikkien) nukuttujen tuntien vähetessä ja väsymyksen kasvaessa olen itsekin mennyt tunteesta toiseen. Välillä on hävettänyt kieltäytyä asioista lapsen unen turvaamisen vuoksi. Olen ajatellut muiden pitävän minua nuivana ja takakireänä äitinä. Toisaalta olen ollut myös turhautunut sen vuoksi, ettei arki-iltoihin tai viikonloppuihin voinut alkuun suunnitella ruokakauppaa kummempaa ja päivät pyörivät unen varmistamisen ympärillä. Alun haasteista ollaan selvitty selvemmille vesille ja Fridakin on jo hitaasti tottunut uuden arjen rytmiin. 

Kulunut viikko on kuitenkin ollut syksyn kovin taisto väsymystä vastaan. Yhden päiväunettoman lauantain vaikutukset ylettyivät pidemmälle, kuin olisin ikinä kuvitellut. Otin täysin rennosti vastaan viestin siskoltani, jossa sanottiin, ettei hän saa Fridaa nukkumaan meidän poissa ollessa. Sellaistahan se lasten kanssa välillä on. Menköön aiemmin yöunille ja turvataan sunnuntain päiväunet kotona, ajattelin. Homma ei kuitenkaan mennyt ihan niin. Väsymys ei antanut rauhaa, ei auttanut nukahtamaan eikä pitänyt unta yllä yölläkään. Onneksi joustava työaika antoi valvotun yön jälkeen mahdollisuuden sallia Fridalle hieman enemmän aamu-unta ja aloitin työt myöhemmin alkuviikosta. Se auttoi vähän, mutta kun vielä torstai-iltana yritin laittaa hysteeristä, kuin kivusta huutavaa lasta nukkumaan, päätin ettei meidän kenenkään enää tarvitse sietää väsymystä. Frida oli liian väsynyt rauhoittumaan ja minä liian väsynyt ottamaan enää vastaan potkimista, puremista ja repimistä. Päiväkodissakaan Frida ei ollut ollut oma itsensä, joten päätin tehdä perjantain työt osittain kotona. Hain Fridan lounaan jälkeen päiväkodista kotiin nukkumaan. Sain tehtyä lähes kolme tuntia töitä, kunnes makuuhuoneen ovi aukesi ja iloiseti jutteleva lapsi hyppi paikalle. 

 

Nukuttaminen päiväunille vaati puolitoista tuntia kävelyä. Kahvi tuli tarpeeseen ja ulkoilu valoisaan aikaan teki myös aika hyvää ajatuksille. 

 

Pehmeästi kotitoimistolla.

 

Työn toimintaympäristön muutos ja joustavuus on parasta modernissa työelämässä. Se, että lyhyesti sanottuna läsnäolon sijaan vaaditaan tulosta. Itse en välttämättä valitse kotia etätyön tehokkaimmaksi muodoksi, mutta perheellisenä se voi olla huikea apu haastavissa tilanteissa. Muuten valitsen paikan tehtävien perusteella. Yleensä se on silti yhä toimisto, mutta arvostan liikkuvuutta sekä mahdollisuuksia muokata omaa työtä ja vaikuttaa omaan ja perheensä hyvinvointiin.

Levätyn viikonlopun jälkeen voimat on saatu takaisin, ja sunnuntai-iltana nukkumaankin meni rauhallinen lapsi.

 

Onnistumisia uuteen viikkoon!

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Käyn Latviassa ja Liettuassa työmatkoilla joka kuukausi vähintään kaksi kertaa. Yleensä matkat ovat aika napakkaa siirtymistä paikasta toiseen, mutta iltaisin olen pyrkinyt nauttimaan omasta rauhasta. 30 tuntia kestänyt matkani Vilnassa näytti lukuina tältä:

 

1 käsinkirjoitettu taksikuitti, jonka kuski pyysi pyöristämään ylöspäin.

1 hotellihuoneen liukuvan peilin taakse piiloutunut lisätila, joka jostain syystä hieman ahdisti yksinäistä iltaani

38,4 C° kuume, joka nousi Fridalle samana iltana, kun lähdin työmatkalle

1 hämähäkki, joka laskeutui katosta sängyn yläpuolelle

38€ liettualaiseen luonnolliseen tuorekosmetiikkaan (5 tuotetta)

1 epäterveellinen iltapala syötynä sängyssä peiton alla

9 lähetettyä video-terveistä kodin ja Vilnan välillä

4l vettä muovipulloissa, joiden heittäminen tavalliseen roskikseen tuntuu aina pahalta

2 kahvia, jotka maksoivat yhtä paljon kuin Suomessa (ruoka on edullisempaa, mutta kahvi ei?)

3 asetettua herätysaikaa tiedostaen hallitsemattoman, väsymyksestä ylivirittyneen kooma-unen

45min torkutusta jokaiselle asetetulle herätysajalle

7h unta 

18 luettua sivua Puuseppä vai puutarhuri? -kirjaa

1 epäonnistunut fiilis siitä, että unohdimme ilmoittaa ajoissa päiväkodille uudesta sairaslomapäivästä

1 päiväkodin lähettämä sähköposti lasten vanhemmille, jossa muistutettiin käytännöistä osuvasti meidän suuntaan, ja josta tuli vielä pahempi olo. 

7 pussia hedelmäherkkuja tuliaisiksi pienelle potilaalle

6h konkreettista, sijainnista riippuvaista työtä

5h 45min sijainnista riippumatonta työtä hotellihuoneessa ja lentokentällä

1 hyvä (ja melko kiireetön) lounas Briusly-ravintolassa

1 päänsärky, joka alkaa aina lentokentällä ennen kotiinpaluuta

38,80 € taksimatka lentokentältä kotiin, jotta ehtisin nähdä Fridan ennen nukahtamista

 

+2h nukuttamista, eli repivän ja potkivan tytön rauhoittelua kotona työmatkan päätteeksi

 

 

 

Lue myös:

Ensimmäinen viikko uutta arkea lukuina

Ensimmäinen opiskeluviikko lukuina

Työmatkalla ulkomailla: tunteita äitiysloman jälkeen

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

​Otin yhteyttä Kauneve-merkin perustajaan Tiina Taivaiseen selvittääkseni millainen prosessi eettisen ja ekologisen neuleen taustalla on. Tiedän jonkin verran vaatetusalasta, suunnittelusta, valmistuksesta, markkinoinnista ja myynnistä. Mutta miten lisäarvot materiaalissa ja valmistuksessa rakentuvat tuotemerkin taustalla, ja mitä ne tarkalleen ottaen sisältävät?

Vierailin Tiinan työhuoneella, Kauneven mallistojen syntysijoilla, tutustumassa taustatyöhän ja menetelmiin. Näytetilkkujen ja neulosten tunnustelu, sekä värien kirjo oli todella inspiroivaa. Jopa terapeuttista. Mukaan tarttui toki myös etsimääni tietoa. 

 

 

Opin langankäsittelystä, sertifikaateista ja valmistusmenetelmistä. Luomu- ja kierrätettyjen materiaalien käyttö on yleistynyt tekstiili- ja vaatetusalalla hurjasti, ja Öko-Tex- ja G.O.T.S -sertifikaatin saaneita tuotteita on melko helppo löytää. Villatuotteidenkin tarinoissa on eronsa. Parhaimmillaan jopa huipputeknologiaa ammentavaa ekologisuutta. Kauneven käyttää villatuotteisiin materiaaleja, joille on myönnetty useita sertifikaatteja. Ne kertovat ympäristöä säästävämmistä toimintatavoista, turvallisuudesta, sekä täysin uudenlaisten menetelmien käytöstä. Tuotteissa käytettävä luomumerinovilla tulee luomutiloilta, ja se käsitellään luotettavasti useiden sertifikaattien alla:

bluesign® menetelmä minimoi tuotantoketjun vaikutuksen ympäristöön. Se takaa, että kaikki tuotantoketjussa käytetyt materiaalit on tarkistettu etukäteen. Toisin sanoen koko kulku turvataan sen sijaan, että vain valmis tuote testattaisiin. 

Ökö-Tex-standardi 100 takaa. ettei tuotteessa ole haitallisia torjunta-aine, raskasmetalli- tai formaldehydijäämiä.

Naturtextil IVN certified BEST -standardi asettaa korkeimmat vaatimukset ekologiselle tuotannolle soveltamalla maksimaalisesti ajankohtaisesti saatavilla olevia ekologisen tuotannon tasoja. Koko tuotantoketju kirjataan sekä ekologisuuden että yhteiskuntavastuun näkökulmasta.

Global Organic Textile Standard (G.O.T.S) asettaa maailmanlaajuiset parametrit ekologisuuden jatkumisesta koko tuotantoprosessin läpi, pellolta valmiiseen tuotteeseen.

EXP-käsittely on täysin uudenlainen villankäsittelyprosessi, jossa villasta saadaan konepestävää ilman kloorin käyttöä. Klooriton menetelmä kuluttaa jopa 50% vähemmän vettä kuin perinteiset menetelmät. Prosessissa käytetään myrkyttömiä suoloja, joten kemikaalien käyttö on huomattavasti pienempää, ja ne ovat laadukkaampia. EXP onkin maailman ensimmäinen villankäsittelyprosessi, joka täyttää ylllä mainitut bluesign®-, G.O.T.S- ja Öko-Tex-standardit. EXP-käsitellyn villan nyppyyntyminen on vähäistä. Sen voi pestä samaan tapaan kuin perinteisellä superwash-menetelmällä käsitelty villa, ja se kestää myös rumpukuivauksen. 

 

 

Kauneven tuotteiden materiaalilla on siis selvä polku Tiinan työpöydälle ja neulomoon. Mallistojen suunnitteluprosessi alkaa usein neulenäytteistä, joiden tekemiseen käytetään ylijäämälankoja. Erilaisia pintoja ja kuvioita testaillaan yhteistyössä neulomon kanssa. Sitten suunnitellaan tietysti mallit ja värit. Luodaan ehjä mallisto. Kaiken lähtökohtana on arvot, kuten ajattomuus, kestävyys, vastuullisuus. Tuotteiden tulee kestää aikaa ja käyttöä. Tämä näkyy myös neuletuotteiden ja jacquardien kuvioinneissa, jotka yhdistävät perinteitä ja nykyaikaa. Langat tilataan valmiiksi värjättyinä itävaltalaisesta, kestävään kehitykseen ja niche-markkinoiden johtavaan tekstiiliteknologiaan erikoistuneelta yritykseltä. Tuotteet tehdään teollisesti suomalaisessa neulomossa. Vaatteiden, kuten neuletakkien ja -haalareiden kappaleet neulotaan erillisinä paloina lähelle lopullista muotoaan, jolloin hukkamateriaali voidaan minimoida. 

Vastuullisuus ei vaikuta pelkästään tuotteiden materiaaleihin ja valmistukseen, vaan Kauneven arvot näkyvät koko yrityksen toiminnassa. Esimerkiksi kierrätyspaperia käytetään niin toimistolla, paperipusseissa, kuin postituspusseissa. Painomateriaaleihin valitaan ekologista paperia, ja toimitiloissa käytetään ekosähköä. Kotimainen valmistus tukee suomalaista tekstiiliteollisuutta ja työpaikkojen säilymistä, sekä vähentää myös kuljetuksesta aiheutuvia haittoja ympäristölle.  

 

 

Itselleni tieto ja uusien mahdollisuuksien ymmärrys avaa vaihtoehtoja valintoihin. Kyse ei silti ole siitä, että käyttäytymistä pitäisi lokeroida. Kuluttajan matka kohti tietoisempia valintoja voi kestää useita sesonkeja riippuen tarpeista ja mahdollisuuksista. Ominaisuuksia ja arvoja voi valita jokaisella ostopäätöksellä.

 

Mitkä asiat vaikuttavat päätöksentekoosi villatuotteen valinnassa? 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Pari viikkoa sitten Julia pyysi lukijoita listaamaan ammattinsa plussat ja miinukset. Tavoitteena oli lisätä todellisuutta eri ammatteihin liitettyihin käsityksiin. Opiskelua tai uran vaihtoa harkitsevien olisi siten helpompi löytää oma juttunsa. Kommenttiboksin tila täyttyi uhkaavasti jo ammatin selityksestä, joten päätin kirjoittaa kokonaan oman postauksen.

Ammattini on visuaalisen markkinoinnin vastaava. Se on asiantuntijatehtävä neljän maan markkina-alueella, jossa vastaan muun muassa kaupallisesta suunnitelmasta ja brändin rakennuksesta visuaalisin keinoin. Vastuullani on siis esimerkiksi esillepanot ja stailaukset. Teen päätöksiä ja valmennan niiden toteutumista aluetoimistojen kautta. Rautalankaversiona sen voisi selittää toimintana osana myyntitiimiä, jossa tuotespesialistit kertovat mitä, ja minä miten. Suurimmalle osalle ihmisistä ammattini on näkymätön mysteeri. 

Jos johonkin ennakkokäsitykseen olen törmännyt, on se, että työni on näpertelyä kauniin lopputuloksen saamiseksi. Jotakin luovaa. Todellisuudessa luovuus on ongelmanratkaisua ja kauneus laatua sekä yhdenmukaisuutta. Olen osaltani vaikuttamassa siihen, miten kuluttaja näkee tietyn brändin, ja siihen valitsemmeko strategian, joka tuo isoimman voiton. 

 

 

Plussaa työssäni on ehdottomasti ihmiset, joiden kanssa teen sitä. Lähimmät työkaverit ovat sellaisia, joiden kanssa voi nauraa vaikeimpinakin päivinä. He haastavat ja tukevat kuin perhe. Työni on myös yhteydessä koko organisaation jokaiseen kerrokseen ja tiimiin, joten kommunikointi ja ihmisten kanssa, tai heidän kauttaan, tekeminen on suuressa osassa. Asioihin vaikuttaminen on tärkeä osa tässä tehtävässä, ja pääsee tekemään asioita todella isossa mittakaavassa. Myös tosi hienoja juttuja. Oma aloitekyky, draivi ja uusien mahdollisuuksien löytäminen on keskeisessä roolissa. Työ on monipuolista ja tavallaan joustavaa. Etätyömahdollisuudet ovat vasta rakentumassa modernin suuntaan, mutta sinänsä työajat ovat joustavat palavereita lukuunottamatta. Se on helpottanut suuresti nyt myös tässä elämäntilanteessa, jossa aamut voivat olla haastavia ja lapsen sairasteluita voi tulla. Oma kehittyminen ja etemismahdollisuudet ovat monialaisessa tehtävässä myös todella hyvät. 

Miinuksia työssä on jatkuva kiire, jopa hektisyys, jonka vuoksi on usein vaikea tasapainottaa työtä ja vapaa-aikaa. Tulosvastuu ja työn määrä aiheuttavat liian helposti ylitöitä. Ennen äitiyslomaa en muista tehneeni kertaakaan kahdeksan tunnin työpäivää. Nyt on onneksi jo toisin, sillä vaihtoehtoja ei juuri ole. On toki tietty raja, jolloin työhön kuuluva nopea tempo kääntyy tarmokkuutta vastaan. Silloin ei ehdi edes syödä. Kaupan alan palkka on asiantuntijatehtävissäkin työmäärään ja vastuuseen nähden pieni.

Työhön kuuluu myös osa, jossa on sekä hyviä että huonoja puolia. Nimittäin työmatkat. Ne ovat työtehtävän yksi tärkeimmistä osista, rytmittävät mukavasti viikkoa ja antavat hyvää vaihtelua. Koska ne kuuluvat niin oleellisesti työhön, en sure sitä että olen poissa kotoa lähes poikkeuksetta yhden yön viikossa. Se on tavallaan ihan siistiäkin tässä päiväkotiarjessa, vaikka ikävä toki onkin aina. Miinuksina matkustus myös lisää päivien pituutta ja väsyttävät ihan erilailla. Eniten tehoton työaika, kuten lentokentät ja muut siirtymävälit turhauttavat. Jatkuvan reissaamisen takia ei juurikaan tee mieli poistua kotoa viikonloppuina tai juhlapyhinä. Sitä ei kaikki aina ymmärrä. 

 

 

Julian alkuperäisen jutun kommenteissa on toinen toistaan kiehtovampia tarinoita ammattien arjesta. Kerro omasi sinne, kommenttiboksiin alle, tai kirjoita kokonaan oma juttu!

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Elokuu aloitettiin kesärannoilla ja -festareilla, sekä viimeisillä mammalounailla. Yhdellä niistä jopa shampanjaa, sillä niin kävi, että siinä missä toinen jää, toinen aloittaa. Näinhän se aina on. Elokuu päättyi kiireessä uuden arjen keskellä. Se mullisti arjen, eikä siitä ole vielä täysin palauduttu. Oli siinä juhlaa ja suurta iloakin. Elokuun mieleenpainuvimmat siis tässä, koosteena, kuvina ja luetuimpina postauksina. 

 

 

 Vaikeuksien kautta ei ainakaan vielä olla voitossa. Ennalta elokuu tuntui päättävän kaiken. Kuin ruuhkavuosissa ei olisi elämää. Ei se ihan niin mennyt, mutta alku on silti ollut rajattua. Elokuu aloitti uuden ajan ja monet asiat uudelleen. Työt, päiväkoti ja kiireinen arki. Myös tutut rutiinit menivät sekaisin. Frida aloitti oireilun poissaolostani jo isyysloman aikana, mutta onneksi yövalvomiset jäivät lyhyeen. Onneksi myös oli se isyysloma. Omaan työhön pääsin melko nopeasti kiinni, mutta huomasin rankaisevani itseäni hitaudesta ja väsyväni tauon jälkeen vieraalla kielellä puhumisesta. Fridaa päiväkotipäivät väsyttivät niin, että tyttö piti laittaa lähes suoraan nukkumaan tai väsymys purkautui hallitsemattomalla kiukulla. Viikonloppuina nukuimme, valmistelimme 2-vuotissynttäreitä ja tehtiin juttuja mitä voitiin. 

 

 

Napakasti työhön kiinni ja matkaan. Työmatkoilla on mahdollisuus nukkua paremmin. Etenkin, jos omaa hyvät unenlahjat ja nukahtelee iltaisin varoittamatta tietokoneen ääreen, eikä välitä edes siitä, että ikkunan alla kaivetaan asfalttia (helvetillinen ääni muuten). Reissuilla voi lisäksi saada sattumalta vähän omaa aikaa ja kiinnostua ympäristöstä.  

 

 

Hyviä hetkiä, hyviä ystäviä. Kun on uuden äärellä, kannattaa olla vertaistensa kanssa. Samalla voi harrastaa vaikka kulttuuria, kaupunkimenoja, tai syödä illallista puistossa. Nauttia edes palasen siitä elämästä, jonka luuli päättyneen. Ihan (sen uudenkin) arjen keskellä. 

 

 

Kuukauden luetuimpien postausten perusteella olette eläneet kanssani muutoksissa.

TOP 3

1. T-paidat vaihtoon

2. Mukulan suusta: Äiti työpaikka

3. Olet 2-vuotias

 

 

 

Lue myös:

Lokakuun palat

Marraskuun palat

Joulukuun palat

Tammikuun palat

Helmikuun palat

Maaliskuun palat

Huhtikuun palat

Toukokuun palat

Kesäkuun palat Heinäkuun palat

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share