Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

​Ottaen huomioon, että aloitimme Fridan kanssa pottaharjoittelun jo kaksi vuotta sitten, väittäisin, että vaipoista eroon pääseminen on ollut varsin mutkikas taival. Välillä homma on edennyt lupaavasti, ja sitten taas pysähtynyt kuin seinään. Päättäväinen mukula on toisinaan kieltäytynyt hanakasti edes kokeilemasta potalla istumista ja olemme jääneet odottelemaan suotuisampia tuulia. Nyt, puolitoista viikkoa ilman vaippoja, uskallan jo huokaista helpotuksesta. Vaipat on vihdoin hyvästelty.

Muuten pikkarijengiläisenä jo koko kevään viilettänyt mukula tarvitsi lopulta hieman erikoisen tavan ylittää kynnys kakata muualle kuin vaippaan. Tähän ei tarrojenkaan keräily riittänyt. Mikään aiemmin kokeiltu ei ole vetänyt vertoja Fridan päättäväisyydelle ja tunnistin, että oli vain löydettävä keino ylittää ylitsepääsemättömältä tuntuva kynnys. Puolitoista tuntia kestäneen kylpyhuoneessa istuskelun, sydäntäsärkevän hädän pidättelyn, rauhallisen yrityksen ja jopa kakkaavien kissavideoiden jälkeen leikkasin vaipasta palan. Lapsi sai haluamansa vaipan ja meni pöntölle. Se, mitä en tämän paikoittain aika raskaan ilta-aktiviteetin jälkeen uskonut, oli että homma oikeasti toimi eikä vaippoja ole enää sen koommin käytetty (tai leikelty). Frida oli ihan muina muikkuina pottaillut seuraavana päivänä myös päiväkodissa ja siellä oltiin ihanasti hengessä mukana lähettämällä viestejä ja videoita onnistumisista. 

 

 

 

Leikkaamalla ollaan nyt siis luovuttu sekä vaipoista että tuteista:

Hei hei tutti!

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Tiedätkö ne vanhemmat, jotka ovat niin itsekkäitä, että vievät lapsensa päiväkotiin, vaikka olisivat itse vapaalla? 

Ne vanhemmat ovat niin itsekkäitä, että huolehtivat itsestään ja parisuhteestaan, eli koko perheen hyvinvoinnista viemällä lapsen päiväkotiin toisinaan myös silloin, kun vanhemmilla on vapaata. 

 

 

Olimme näitä itsekkäitä vanhempia viime viikolla, kun vietimme kaksi arkipäivää kahdestaan. Se oli ihanaa. Aamupala rauhallisessa kahvilassa ja lounas puistossa, hoidettavia asioita ja hassuttelua kahdestaan. Käsi kädessä kävelyä. Normaalisti tällaisia arkipäiviä ei ole vuodessa ainuttakaan. Tällä oivalluksella niitä on ollut tänä vuonna jo paristi, yksi talvella ja nyt nämä pari lisävapaata. Tällainen parisuhteen arkipäivä muutaman kerran vuodessa voisi olla oikein toimiva järjestely, jos vain ekstravapaita riittäisi. 

En näe mitään syytä, miksi vapaapäiväni tulisi automaattisesti tarkoittaa lapselle vapaapäivää päiväkodista. Minusta se on hyvin vanhanaikainen ajatus. Frida on ihanassa päiväkodissa, jossa jokainen lapsi otetaan vastaan yksilönä. Yhteiset retket, teemapäivät ja laadukas muskari muodostavat hoitoviikosta niin hyvän kokonaisuuden, että lapsen voi huoletta viedä hoitoon. Toki maksammekin päivähoidosta reippaasti tuplat kunnalliseen hoitoon verrattuna, joten vapaapäivillä on myös korkea hintalappu. Kesäloma tarkoittaa myös Fridalle lomaa päiväkodista ja minusta sekin on tärkeää.  

 

 

Milloin viimeksi veit lapsen/lapset päiväkotiin ja vietit kumppanisi kanssa yhteisen arkipäivän?

 

 

 

 

Lue myös:

Kesän hetket on erilaisia nyt

Lastenhoitoa työsuhde-etuna

Jos kärpänen katossa seuraisi perhettänne?

Lomalla Muumikylpylässä!

Kuva, jota tuijotin työmatkalla

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

​Allu näki maanantaina bussin ikkunasta, kun Fridan päiväkotiryhmä käveli puistosta. Fridan hymy nähdessään isänsä liikennevaloissa odottavassa bussissa, oli kuulemma sydäntäsärkevän ihana. Minusta tuo näky Allun lähettämässä kuvassa on kokonaisuudessaan sekä sydäntäsärkevä, että ihana. Jotenkin konkreettinen todiste siitä, että 2-vuotiaallamme on täysin omat kuvionsa päivisin. Jutut, joista emme tiedä paljoakaan. Siellä se painelee reippaasti eteenpäin ja bondailee ryhmänsä lasten ja aikuisten kanssa. Uskon, että lapsesta tuntuu samalta, jos hän saa tutustua vanhempansa työpaikkaan.

Tuijotin kuvaa koko työmatkani ajan. Sydän mutkalla ikävöiden ja ihmetellen.

 

 

Nyt lentokone odottaa ja on aika palata kotiin omien tyyppien luo. Viimeisin kuvaviesti kotoa oli Allun uusista silmälaseista, jotka olivat vääntyneet Fridan kiukutellessa. Tunteesta toiseen siis.

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

​Ihoon ilmestyy kuivia kohtia jo paljon ennen pakkasten rasituksia. Huomaan tarvitsevani erityistä hoivaa iholleni etenkin työmatkoilla, jolloin mukaan käsimatkatavaroihin mahtuu vain pieni määrä kosmetiikkaa. Käteni ovat aina kylmät, ja pienikin muutos lämpötiloissa saavat ne kuivan ryppyisiksi ja joskus jopa pienille haavoille. Fridan posket ovat vaatineet suojaa ja hoitoa paljon enemmän nyt päiväkodin alettua, kuin aiemmin. Pienet sääret ja käsivarret ovat toisinaan kurjan karheat. Olen käyttänyt niihin sheavoita, mutta purkin käytettävyys ja koostumus ei toimi kaikissa tilanteissa. Pari tehovoidetta suojaa meitä tämän talven menoissa.

Tuubista iholle.

 

 

Weleda Skin Food on paksu ja täyteläinen voide, jonka pohja koostuu mehiläisvahasta. Täysin luonnollinen voide palauttaa rasittuneen ihon ja parantaa solujen uusiutumista. Olen käyttänyt sitä paitsi korjaamaan omaa sekä Fridan ihoa, myös korostusvoiteena poskipäillä ja huulten kuorinta-aineena tehostettuna sokerilla ja hunajalla.

 

"Äitii mää rasvasin ite!" Tuubi sai uuden muodon.

 

Petit&Jolie Nourishing Cream on lapsen herkälle iholle suunniteltu, täysin luonnollinen voide. Ravitseva voide hoitaa ihon vaativia kohtia, ja sisältää luomulaatuista karitevoita ja manteliöljyä. Tämä kulkee meillä päiväkodissa mukana, joten Fridan ihoa voi hoitaa näppärästi aamulla hoitoon viedessä. Hoitajatkin löytävät sen tarvittaessa päivän aikana. Fridan suussa tämä kulkee Lintu-rasvana.

 

(Tuotteet saatu blogin kautta.)

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Viime viikolla kokosin lahjavinkkejä isänpäivään, ja kuten aavistin, ensimmäinen päiväkodissa askarreltu isänpäivälahja oli liikuttavan mieleenpainuva. Itse askarreltuun korttiin oli kirjoitettu Fridan kertomia ajatuksia isästä. On muuten paljon liikuttavampaa, kuin oman lapsuuteni lahjakorut, jotka tehtiin pahviin liimatuista makarooneista. 

 

 

Millaisia viestejä teidän lasten tarhareppuihin oli piilotettu isänpäivää varten?

 

 

 

Lue myös:

Mukulan suusta: Vaimo

Mukulan suusta: Äiti työpaikka

Mukulan suusta: Äiti koko ajan pomon kanssa

Mukulan suusta: Millainen äiti on paperilla?

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Päiväkodin alusta lähtien Fridasta on näkynyt se, että päiväunet ovat arkisin kolmasosa totutusta (tarpeellisesta) ja unia on otettu viikonloppuisin reilusti takaisin. Univaje ja muutokseen kuuluva väsymys on aiheuttanut voimakasta reagointia, jonka vuoksi olemme rauhoittaneet arkea päiväkodin ulkopuolella. Ulkopuolisten, tai edes ystävien on ollut ehkä vaikea ymmärtää tilannetta, sillä Frida osoittaa tunteensa tietysti vahvimmin meille. Olen itsekin ollut hieman hukassa asian suhteen, sillä tuntuu, että ystävien lapset vain sujahtavat uuteen arkeen. Lapsen (sekä siten meidän kaikkien) nukuttujen tuntien vähetessä ja väsymyksen kasvaessa olen itsekin mennyt tunteesta toiseen. Välillä on hävettänyt kieltäytyä asioista lapsen unen turvaamisen vuoksi. Olen ajatellut muiden pitävän minua nuivana ja takakireänä äitinä. Toisaalta olen ollut myös turhautunut sen vuoksi, ettei arki-iltoihin tai viikonloppuihin voinut alkuun suunnitella ruokakauppaa kummempaa ja päivät pyörivät unen varmistamisen ympärillä. Alun haasteista ollaan selvitty selvemmille vesille ja Fridakin on jo hitaasti tottunut uuden arjen rytmiin. 

Kulunut viikko on kuitenkin ollut syksyn kovin taisto väsymystä vastaan. Yhden päiväunettoman lauantain vaikutukset ylettyivät pidemmälle, kuin olisin ikinä kuvitellut. Otin täysin rennosti vastaan viestin siskoltani, jossa sanottiin, ettei hän saa Fridaa nukkumaan meidän poissa ollessa. Sellaistahan se lasten kanssa välillä on. Menköön aiemmin yöunille ja turvataan sunnuntain päiväunet kotona, ajattelin. Homma ei kuitenkaan mennyt ihan niin. Väsymys ei antanut rauhaa, ei auttanut nukahtamaan eikä pitänyt unta yllä yölläkään. Onneksi joustava työaika antoi valvotun yön jälkeen mahdollisuuden sallia Fridalle hieman enemmän aamu-unta ja aloitin työt myöhemmin alkuviikosta. Se auttoi vähän, mutta kun vielä torstai-iltana yritin laittaa hysteeristä, kuin kivusta huutavaa lasta nukkumaan, päätin ettei meidän kenenkään enää tarvitse sietää väsymystä. Frida oli liian väsynyt rauhoittumaan ja minä liian väsynyt ottamaan enää vastaan potkimista, puremista ja repimistä. Päiväkodissakaan Frida ei ollut ollut oma itsensä, joten päätin tehdä perjantain työt osittain kotona. Hain Fridan lounaan jälkeen päiväkodista kotiin nukkumaan. Sain tehtyä lähes kolme tuntia töitä, kunnes makuuhuoneen ovi aukesi ja iloiseti jutteleva lapsi hyppi paikalle. 

 

Nukuttaminen päiväunille vaati puolitoista tuntia kävelyä. Kahvi tuli tarpeeseen ja ulkoilu valoisaan aikaan teki myös aika hyvää ajatuksille. 

 

Pehmeästi kotitoimistolla.

 

Työn toimintaympäristön muutos ja joustavuus on parasta modernissa työelämässä. Se, että lyhyesti sanottuna läsnäolon sijaan vaaditaan tulosta. Itse en välttämättä valitse kotia etätyön tehokkaimmaksi muodoksi, mutta perheellisenä se voi olla huikea apu haastavissa tilanteissa. Muuten valitsen paikan tehtävien perusteella. Yleensä se on silti yhä toimisto, mutta arvostan liikkuvuutta sekä mahdollisuuksia muokata omaa työtä ja vaikuttaa omaan ja perheensä hyvinvointiin.

Levätyn viikonlopun jälkeen voimat on saatu takaisin, ja sunnuntai-iltana nukkumaankin meni rauhallinen lapsi.

 

Onnistumisia uuteen viikkoon!

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Pages