Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

​Allu näki maanantaina bussin ikkunasta, kun Fridan päiväkotiryhmä käveli puistosta. Fridan hymy nähdessään isänsä liikennevaloissa odottavassa bussissa, oli kuulemma sydäntäsärkevän ihana. Minusta tuo näky Allun lähettämässä kuvassa on kokonaisuudessaan sekä sydäntäsärkevä, että ihana. Jotenkin konkreettinen todiste siitä, että 2-vuotiaallamme on täysin omat kuvionsa päivisin. Jutut, joista emme tiedä paljoakaan. Siellä se painelee reippaasti eteenpäin ja bondailee ryhmänsä lasten ja aikuisten kanssa. Uskon, että lapsesta tuntuu samalta, jos hän saa tutustua vanhempansa työpaikkaan.

Tuijotin kuvaa koko työmatkani ajan. Sydän mutkalla ikävöiden ja ihmetellen.

 

 

Nyt lentokone odottaa ja on aika palata kotiin omien tyyppien luo. Viimeisin kuvaviesti kotoa oli Allun uusista silmälaseista, jotka olivat vääntyneet Fridan kiukutellessa. Tunteesta toiseen siis.

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

​Ihoon ilmestyy kuivia kohtia jo paljon ennen pakkasten rasituksia. Huomaan tarvitsevani erityistä hoivaa iholleni etenkin työmatkoilla, jolloin mukaan käsimatkatavaroihin mahtuu vain pieni määrä kosmetiikkaa. Käteni ovat aina kylmät, ja pienikin muutos lämpötiloissa saavat ne kuivan ryppyisiksi ja joskus jopa pienille haavoille. Fridan posket ovat vaatineet suojaa ja hoitoa paljon enemmän nyt päiväkodin alettua, kuin aiemmin. Pienet sääret ja käsivarret ovat toisinaan kurjan karheat. Olen käyttänyt niihin sheavoita, mutta purkin käytettävyys ja koostumus ei toimi kaikissa tilanteissa. Pari tehovoidetta suojaa meitä tämän talven menoissa.

Tuubista iholle.

 

 

Weleda Skin Food on paksu ja täyteläinen voide, jonka pohja koostuu mehiläisvahasta. Täysin luonnollinen voide palauttaa rasittuneen ihon ja parantaa solujen uusiutumista. Olen käyttänyt sitä paitsi korjaamaan omaa sekä Fridan ihoa, myös korostusvoiteena poskipäillä ja huulten kuorinta-aineena tehostettuna sokerilla ja hunajalla.

 

"Äitii mää rasvasin ite!" Tuubi sai uuden muodon.

 

Petit&Jolie Nourishing Cream on lapsen herkälle iholle suunniteltu, täysin luonnollinen voide. Ravitseva voide hoitaa ihon vaativia kohtia, ja sisältää luomulaatuista karitevoita ja manteliöljyä. Tämä kulkee meillä päiväkodissa mukana, joten Fridan ihoa voi hoitaa näppärästi aamulla hoitoon viedessä. Hoitajatkin löytävät sen tarvittaessa päivän aikana. Fridan suussa tämä kulkee Lintu-rasvana.

 

(Tuotteet saatu blogin kautta.)

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Viime viikolla kokosin lahjavinkkejä isänpäivään, ja kuten aavistin, ensimmäinen päiväkodissa askarreltu isänpäivälahja oli liikuttavan mieleenpainuva. Itse askarreltuun korttiin oli kirjoitettu Fridan kertomia ajatuksia isästä. On muuten paljon liikuttavampaa, kuin oman lapsuuteni lahjakorut, jotka tehtiin pahviin liimatuista makarooneista. 

 

 

Millaisia viestejä teidän lasten tarhareppuihin oli piilotettu isänpäivää varten?

 

 

 

Lue myös:

Mukulan suusta: Vaimo

Mukulan suusta: Äiti työpaikka

Mukulan suusta: Äiti koko ajan pomon kanssa

Mukulan suusta: Millainen äiti on paperilla?

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Päiväkodin alusta lähtien Fridasta on näkynyt se, että päiväunet ovat arkisin kolmasosa totutusta (tarpeellisesta) ja unia on otettu viikonloppuisin reilusti takaisin. Univaje ja muutokseen kuuluva väsymys on aiheuttanut voimakasta reagointia, jonka vuoksi olemme rauhoittaneet arkea päiväkodin ulkopuolella. Ulkopuolisten, tai edes ystävien on ollut ehkä vaikea ymmärtää tilannetta, sillä Frida osoittaa tunteensa tietysti vahvimmin meille. Olen itsekin ollut hieman hukassa asian suhteen, sillä tuntuu, että ystävien lapset vain sujahtavat uuteen arkeen. Lapsen (sekä siten meidän kaikkien) nukuttujen tuntien vähetessä ja väsymyksen kasvaessa olen itsekin mennyt tunteesta toiseen. Välillä on hävettänyt kieltäytyä asioista lapsen unen turvaamisen vuoksi. Olen ajatellut muiden pitävän minua nuivana ja takakireänä äitinä. Toisaalta olen ollut myös turhautunut sen vuoksi, ettei arki-iltoihin tai viikonloppuihin voinut alkuun suunnitella ruokakauppaa kummempaa ja päivät pyörivät unen varmistamisen ympärillä. Alun haasteista ollaan selvitty selvemmille vesille ja Fridakin on jo hitaasti tottunut uuden arjen rytmiin. 

Kulunut viikko on kuitenkin ollut syksyn kovin taisto väsymystä vastaan. Yhden päiväunettoman lauantain vaikutukset ylettyivät pidemmälle, kuin olisin ikinä kuvitellut. Otin täysin rennosti vastaan viestin siskoltani, jossa sanottiin, ettei hän saa Fridaa nukkumaan meidän poissa ollessa. Sellaistahan se lasten kanssa välillä on. Menköön aiemmin yöunille ja turvataan sunnuntain päiväunet kotona, ajattelin. Homma ei kuitenkaan mennyt ihan niin. Väsymys ei antanut rauhaa, ei auttanut nukahtamaan eikä pitänyt unta yllä yölläkään. Onneksi joustava työaika antoi valvotun yön jälkeen mahdollisuuden sallia Fridalle hieman enemmän aamu-unta ja aloitin työt myöhemmin alkuviikosta. Se auttoi vähän, mutta kun vielä torstai-iltana yritin laittaa hysteeristä, kuin kivusta huutavaa lasta nukkumaan, päätin ettei meidän kenenkään enää tarvitse sietää väsymystä. Frida oli liian väsynyt rauhoittumaan ja minä liian väsynyt ottamaan enää vastaan potkimista, puremista ja repimistä. Päiväkodissakaan Frida ei ollut ollut oma itsensä, joten päätin tehdä perjantain työt osittain kotona. Hain Fridan lounaan jälkeen päiväkodista kotiin nukkumaan. Sain tehtyä lähes kolme tuntia töitä, kunnes makuuhuoneen ovi aukesi ja iloiseti jutteleva lapsi hyppi paikalle. 

 

Nukuttaminen päiväunille vaati puolitoista tuntia kävelyä. Kahvi tuli tarpeeseen ja ulkoilu valoisaan aikaan teki myös aika hyvää ajatuksille. 

 

Pehmeästi kotitoimistolla.

 

Työn toimintaympäristön muutos ja joustavuus on parasta modernissa työelämässä. Se, että lyhyesti sanottuna läsnäolon sijaan vaaditaan tulosta. Itse en välttämättä valitse kotia etätyön tehokkaimmaksi muodoksi, mutta perheellisenä se voi olla huikea apu haastavissa tilanteissa. Muuten valitsen paikan tehtävien perusteella. Yleensä se on silti yhä toimisto, mutta arvostan liikkuvuutta sekä mahdollisuuksia muokata omaa työtä ja vaikuttaa omaan ja perheensä hyvinvointiin.

Levätyn viikonlopun jälkeen voimat on saatu takaisin, ja sunnuntai-iltana nukkumaankin meni rauhallinen lapsi.

 

Onnistumisia uuteen viikkoon!

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Päiväkodin aloituksesta lähtien Frida on omien sanojensa mukaan tehnyt siellä vain kahta asiaa: hoitanut nukkeja tai tehnyt ruokaa. Ensimmäiset kolme viikkoa päiväkodin nuket nukkuivat ja olivat kipeitä korvasta. Sen jälkeen leikki-kattilat ovat täyttyneet pippuri-ruuasta.

Yritämme pitää lelumäärän kotona maltillisena, sillä etenkin kaikki lelupussiin mahtumattomat, isot irralliset lelut saavat minut välillä ahdistumaan todella paljon. Silti en voinut vastustaa kiusausta, ja pyysin isääni tuomaan siskoni vanhat leikkirattaat autotallista, jossa ne ovat olleet säilössä jo lähes 30 vuotta. Vielä kahden lapsen leikkienkin jälkeen sametti on tasaisen punainen ja työntöaisa kiiltää. 

 

 

​Mitäpä muutakaan vaunuissa tarvitaan matkustajien lisäksi, kuin tuttipullo ja otoskooppi. Ne rakennettiin legoista välittömästi vaunujen kokoamisen jälkeen. Sisällä kopassa on tietysti myös äitini 80-luvulla ompelema makuupussi, jonka sisään hoidettavat voi peitellä.

Sitten ollaan ”shhh” hiljaa. 

 

Isosiskoni ja minä kotipihalla Lappeenrannassa joskus 80-luvulla.

 

Muistatko leikkineesi tällaisilla?

 

 

Lue myös: 

Perintökarhu

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Nautin aurinkoisista ja kirpeistä syyspäivistä. Syyslapsen äitinä monet rakkaimmat äitiyslomamuistot vauvakuplaisista päivistä keskittyy juuri niihin päiviin. Kun ilmassa tuoksuu omenat tai Meiran tehdas, aurinkolasit voi yhdistää pipoon ja poolokaulukseen, ja ulkoilemaan pääsee milloin tahansa. 

Viikonloppuna ulkoiluhommissa oli vähän samaa kaikua, kuin silloin. Oli aurinko, syysluonto ja kuuma kaakao, sekä tietysti oma perhe. Vauva-ajoista tuttua oli myös se. että koko reissun tarkoitus oli saada Frida nukahtamaan. Kuten olen kertonut, päiväkodin aloituksen jälkeen sekä päivä- että yöunille käyminen on ollut todella raskas suoritus kotioloissa, ja rattaat ovat tarjonneet apua päiviin. Pienen hyppelyn jälkeen pieni retkeilijä nukahti rattaisiin, ja jatkoi uniaan omassa sängyssään vielä reilut kaksi tuntia kotiinpaluun jälkeen. 

 

Oi lokakuu, lisää näitä päiviä!

 

 

Luitko parin viikon takaisen jutun eettisistä ja ekologisista neuleista? Fridan villahaalari on Kauneven uudesta mallistosta. Epäröin hieman koon kanssa, mutta onneksi valitsin reilumman. Se menee ehkä jopa kaksi talvea. 

 

(Villahaalari on saatu blogin kautta.)

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Pages