Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Nautin aurinkoisista ja kirpeistä syyspäivistä. Syyslapsen äitinä monet rakkaimmat äitiyslomamuistot vauvakuplaisista päivistä keskittyy juuri niihin päiviin. Kun ilmassa tuoksuu omenat tai Meiran tehdas, aurinkolasit voi yhdistää pipoon ja poolokaulukseen, ja ulkoilemaan pääsee milloin tahansa. 

Viikonloppuna ulkoiluhommissa oli vähän samaa kaikua, kuin silloin. Oli aurinko, syysluonto ja kuuma kaakao, sekä tietysti oma perhe. Vauva-ajoista tuttua oli myös se. että koko reissun tarkoitus oli saada Frida nukahtamaan. Kuten olen kertonut, päiväkodin aloituksen jälkeen sekä päivä- että yöunille käyminen on ollut todella raskas suoritus kotioloissa, ja rattaat ovat tarjonneet apua päiviin. Pienen hyppelyn jälkeen pieni retkeilijä nukahti rattaisiin, ja jatkoi uniaan omassa sängyssään vielä reilut kaksi tuntia kotiinpaluun jälkeen. 

 

Oi lokakuu, lisää näitä päiviä!

 

 

Luitko parin viikon takaisen jutun eettisistä ja ekologisista neuleista? Fridan villahaalari on Kauneven uudesta mallistosta. Epäröin hieman koon kanssa, mutta onneksi valitsin reilumman. Se menee ehkä jopa kaksi talvea. 

 

(Villahaalari on saatu blogin kautta.)

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Päiväkodin aamupiirissä on syyskuussa ollut teemana kirjat. Jokainen lapsi saa joka viikko tuoda lempikirjansa, joka luetaan yhdessä, ja josta sitten keskustellaan. Lastentarhanopettaja sanoi heti alussa, että Fridan keskittymisestä huomaa, että hänen kanssaan on luettu paljon. Se on kyllä varmasti totta, vaikka vaikeahan omia tapoja on mihinkään asteikolla laittaa.

Ostamme taidokkaasti tehtyjä kirjoja, joissa on oikea tarina. Fridan kasvaessa luettava tekstimääräkin on kasvanut jo hurjasti. Ensimmäisissä isommissa kuvakirjoissa oli sen sijaan paljon tutkittavaa, ja tarinaa pystyi rakentamaan niiden ympärille. Hyvien lastenkirjojen löytäminen on välillä vaikeaa, sillä kauppojen perusvalikoima tuntuu välillä jopa vähättelevän lukijoita. Tarinattomia äänikirjoja, oikolukuvirheitä ja mielikuvituksettomia kuvituksia. Kirjaston käyttö on kasvanut huimasti lapsen myötä. Saa uutta lukemista ilman ostamista, ja samalla onhan kirjastokäynnistä voi tehdä hauskan elämyksen. Kirjaston kirjoja on kiva lainata myös testilukuun ennen omaa ostopäätöstä.

Näitä kirjalemppareita on luettu hurjalla innostuksella viime talvesta asti. Niistä osa pääsi mukaan myös päiväkodin aamupiirin lukuhetkiin.

 

 

Hanna Konola, Tuulen vuosi. Tämä oli juuri sellainen kirja, joka pääsi lemppariksi heti kirjaston uutuushyllyltä, ja ostettiin sitten ihan omaksi. Tuulen kanssa puhaltelu rauhoittaa ja sen kulkua on hauska seurata kädellä. Suomen kirjataiteen komitea valitsi sen myös yhdeksi vuoden 2016 kauneimmista lastenkirjoista.

Vuokko Hurme ja Suvi-Tuuli Junttila, Leikkimään teippi! Mielestäni yksi yllättävimmistä lastenkirjoista. Visuaalinen toteutus on hieno ja todella erottuva. Frida tykkää kirjasta varmaan muista syistä, mutta osaa sen lähes ulkoa. Teippiaskarteluja on myös kokeiltu kirjan innoittamina. "Rauha maassa, kun osaa laskea kymmeneen", on yksi kirjan toistetuimmista lauseista ja mahdollisesti yksi numeroihastuksen käynnistäjistä.

Aino-Maija Metsola, Numerot. Hauskoja luukkuja ja kuvia, sekä niitä numeroita. Tämä oli ensimmäisiä erottuvia lastenkirjoja, joita löysin raskausaikana. Nykyään tiedän jo enemmän laadukkaita kustantajia ja kirjakauppoja.

Tactic, Värikäs luonto. Vähän tekstiä, mutta paljon kuvia. Värejä, eläimiä ja asioita, sekä laskemista yhdestä kymmeneen. Fridan suosikki kaikista kirjan kuvista on ehdottomasti munakoiso.

Reka Kiraly ja Marika Maijala, Lunta sataa Lupo! Hyvä kokonaisuus tarinaa, kuvitusta ja luukkuja. Fridaa kiinnostaa erityisesti kuilu-sivu ja naurattaa "Ei vieläkään pilkkuja, vain kakkaa" -kohta. Tietysti.

Reka Kiraly, Pieni suuri tarina ystävyydestä sekä Pieni suuri tarina huomisesta. Ensimmäiset pidemmät tarinat, joita Frida jaksoi helposti kuunnella loppuun asti. Opettavaiset ja kauniit tarinat, sekä monipuoliset kuvitukset. Tosin Frida myös kuvittelee pelkäävänsä mehiläisiä ja korkeita paikkoja toistellessaan kirjan lauseita. "Apua korkeialla!" (korkealla), hän huutaa jopa ylämäessä.

Jenni Erkintalo, Millainen minä? Erilaisia tunnetiloja ja ilmeitä. Viimeisillä sivuilla on kaikki kirjassa esitetyt kasvot, joista kysymme aina mikä kukin meistä on. Fridan mielestä äiti on aina rauhallinen ja isä utelias. Itselleen tyttö tosin valitsee usein surunaaman, jonka syitä sitten yritetään löytää yhdessä.

 

 

Millaisia lasten kirjalemppareita teillä on?

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Viisi viikkoa päiväkotia on nyt takana. Kun minulta on kysytty miten se on lähtenyt käyntiin, vastaukseni on ollut hieman epäröivänä ihan hyvin.

Koko ajan paremmin. 

Ja onhan se totta. Jo toisella viikolla Frida jäi itkemättä hoitoon, mutta silti meidän työmatkojen jälkeen itku ja ripustautuminen on ollut joka viikko taas sydäntäsärkevää. Torstait ovat olleet vaikeimpia, osittain varmasti juuri työmatkojen, ja osittain jo kertyneen väsymyksen takia. Päiväkoti on ihana, ja Frida viihtyy siellä hyvin. Pieni ryhmä ja hyvä, välittävä meininki on ollut pelastus etenkin alun muutoksissa. Hoitajia on vasta kaksi, joka helpottaa hoitosuhteen rakentumista. On ihana kuulla, kuinka he kertovat ihastuneina yksityiskohtia Fridan tekemisistä. Niistä tiedän, että lapseni voi olla oma itsensä hoidossa.

 

 

Vaikeinta on ollut väsymys. Fridan päiväunet ovat ensimmäisten viikkojen aikana kestäneet korkeintaan puolitoista tuntia. Sama tyyppi nukkui ennen päiväkotia, ja nukkuu edelleen viikonloppuisin, yli kolmen tunnin unia. Iltaisin ja viikonloppuisin väsymys on ollut pääosassa. Vaikka aloittaisimme iltatoimet heti ruuan jälkeen, pääsen makuuhuoneesta ulos kaksi tuntia ensimmäisen kirjan lukemisen jälkeen, siis lähempänä puoli kymmentä. Kaikki nukutusrutiinit ovat menneet roskiin. Oikeastaan osasin varautua siihen etukäteen, mutta lapsen väsymyksen värittämä raivo turhauttaa ja surettaa eniten. Raapiminen, potkiminen ja pureminen pitää ottaa joka ilta vastaan, kuin ne tapahtuisivat ensimmäistä kertaa. Se on ihan järkyttävän raskasta. Yöt ovat sentään sujuneet melko rauhallisesti. Viikonloppuihin emme ole sopineet mitään, sillä toisinaan emme ole päässeet ruokakauppaa pidemmälle. Frida saattaa nukkua jopa neljä tuntia päiväunia ja olisi uudestaan valmis yöunille jo pari tuntia heräämisen jälkeen. 

 

 

Se, että kaikki nämä kuuluu tähän aikaan on hetkittäin vaikea hyväksyä. Happinaamaria omille kasvoille ei tahdo aina löytyä, kun omat työpäivätkin menevät taistellen aikaa (ja väsymystä) vastaan. Ja silti pitäisi muistaa, että asiat voisivat olla niin paljon huonomminkin. 

Pidetään peukkuja seuraavalle viidelle viikolle. Ehkä me taklataan tuo väsymyskiukkukin vielä!

 

 

Onko teilläkin alkanut päiväkoti nyt syksyllä? Mihin asioihin aloitus on vaikuttanut? 

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Syksyn päiväkotipaikkojen haku on kuumimmillaan!

Vielä viime syksynä, lähellä asuvilla ystävilläni ei ollut lapsia päiväkodissa, joten en osannut huomioida haussa ihan kaikkea. Se viisi viikkoa, jotka Frida oli päiväkodissa, opetti minulle päiväkodista hieman enemmän, mitä ennakkoon osasin ajatella. Kuvittelin, että kunnalliset päiväkodit olisivat tasoltaan samanlaisia, mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Nyt, uutta hakemusta tehdessäni huomioin tiettyjä asioita paremmin:

Pihan viihtyisyys on tärkeämpää kuin yksikään kaupungin sivuille runoiltu varhaiskasvatusperiaate. Jos lapsi leikkii ulkona vähintään 67% prosenttia valveillaoloajastaan hoidossa, pihalla on merkitystä enemmän, kuin korulauseilla kodinomaisesta kasvatuksesta. Pieni ja huoltamaton piha, jonka välineiden kohdeikä on täysin eri kuin oman lapsen ikä, ei mene jatkoon. 

Ystävän suositus päihittää jopa pienen mutkan sijainnissa. Kokemuksia kannattaa kuunnella samanikäisten lasten vanhemmilta. Joku omilta ennakkokäsitykseltä huonolta vaikuttava päiväkoti saattaa todellisuudessa olla laadukas ja aktiivinen hoitopaikka. 

Toiset asiat tuntuu olevan pelkkää tuuria:

Henkilökunnan motivaatiotaso ja työilmapiiri. Todistin päiväkotiharjoittelun aikana useita tilanteita, joissa itkevää lasta ei lohdutettu tai lapsia ei huomioitu. Vuoden ikäinen söi aamupalaansa yksin hoitajan ollessa tietokoneella. Hoitajat valittivat toistensa tekemisistä tai tekemättä jättämisistä minulle. Fridan maidoton ruoka täytti ruokakärryä liikaa ja sain kuulla tarjoilun toimimattomuudesta useana päivänä.

Päiväkodin rutiinit. Viikorutiineissa ei ollut toimintaa sisätiloissa, kuten jumppaa, askartelua, musiikkia, vaan sisällä syötiin ja nukuttiin. Päivän toinen ulkoilu voi siis olla myöhään haettavalle lapselle yli kaksi tuntia. Kommunikointi vanhempien kanssa oli olematonta ja jäi pikaisiin kuulumisiin, jos itse kysyi lapsen päivästä. 

Päiväkodin ylläpito- ja turvallisuustaso. Huoltoyhtiö ei säännöllisesti vastannut pihan kunnosta, eikä päiväkodin henkilökunta tarkistanut sen tilaa ennen kuin pienimmät lapset olivat jo pihalla. Pyydystelin pihalla alle 2-vuotiaita, jotka sukeltelivat pää edellä 20cm syviin kraateri-lammikoihin. 

Eri ikäisten lasten tarpeiden huomiointi. Usein kysyessäni jotain päiväkodissa, sain vastaukseksi, että päiväkoti on alunperin tarkoitettu vanhemmille lapsille, eikä asioita ole voitu muuttaa. Miten sellaistakaan voi hakiessaan tietää?

Ravintotieto ja modernit mallit. Kasvisruokavalion mahdollisuudesta ja jopa kerran viikossa kaikille tarjottavasta kasvisruuasta olin positiivisesti yllättynyt. Mutta sokeriset välipalat. Lastentarhanopettaja jakoi onneksi kanssani samanlaiset käsitykset ravinnosta, ja päiväkodissa olikin mahdollista valita sokerin välttäminen. Valitettavasti kaikki hoitajat eivät toteuttaneet toiveita. Lapseni ei kuole satunnaiseen hilloon, mutta en missään nimessä halua päiväkodin olevan se ensimmäinen taho, joka tarjoaa lapselleni karkkia. (Ystävänpäivänä kaikki, myös hieman yli 1-vuotiaat saivat vaahto-suklaa-suukon.)

 

Päiväkoti ei ole enää sama, minkä 90-luvulta tunnen. Esimerkkini ovat lopputulos määrärahojen, kasvatuksen, koulutuksen ja hoito-alojen leikkauksista. Minun on vaikea kuvitella, että kukaan hoitajista, käyttäytyivätpä he kuinka tahansa, ovat päättäneet aamulla herätessään tehdä työnsä huonosti. Haluan edelleen uskoa, että voin viedä lapseni luottavaisin mielin päiväkotiin, mutta kokemusten perusteella ei ole ihan sama minkä päiväkodin valitsee (ja lopulta saa). Hakemus on vetämässä ja toivon todella, että saamme paikan sieltä, jonka toimintaa olen ystävien puolesta päässyt seuraamaan. Tai sitten toivon ainakin todella paljon parempaa tuuria!

 

 

PS. Vinkki päiväkotia aloitteleville vanhemmille: Ei ole myöskään ihan sama millä rattailla viet lastasi hoitoon. Pahimmassa tapauksessa rattaat jätetään koko päiväksi sateeseen ja lapsi saa istua kotimatkan rattaiden ja lämpöpussin muodostamassa lammikossa. Onko todella kaikki myytävät, "aina sisällä säilytetyt" rattaat olleet vain kotikäytössä? 

 

 

Lue myös:

Ensimmäinen viikko uutta arkea lukuina

Salamapäätös opiskelevaksi kotiäidiksi

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Hoitovapaan loppuessa ja uuden työ- ja päiväkotiarjen koittaessa olo oli haikea, mutta myös toiveikas ja jopa innostunut. Olin varautunut haastavaan alkuun päiväkodissa ja uudenlaisessa aikatauluttamisessa. Lopulta kovimmat vastoinkäymiset tulivatkin aivan odottamattomista suunnista. Niitä voidaan tarkastella myöhemmin, mutta tutustutaan viikkoon ensin lukuina.

 

Fridan ensimmäinen päiväkotiviikko näytti tältä:

3 päiväkotipäivää. 

2 sairaspäivää

1 iloinen sairaspäivä mummun kanssa

3 sydäntäsärkevää itkukohtausta päiväkotiin jätettäessä

0 itkukohtausta haettaessa

1 uusi sana (jonka merkitystä emme tiedä)

2 likavaatepussia paluupostina päiväkodista

1 päiväkotiin hävinnyt pehmopupu (joka tosin löytyi myöhemmin)

 

2 tuntia toimistoapulaisena  /  1 maailman parhaimmat tarhatossut

 

Minun ensimmäinen työviikko:

4 työpäivää

1 kotipäivä sairaan lapsen kanssa

1 työmatkapäivä

1 itkukohtaus päiväkodista lähtiessä

759 juoksuaskelta joko päiväkotiin tai töihin

27 kertaa upea tunne olla taas vaikuttamassa, tukemassa ja kehittämässä

1 tyhjennetty sähköposti, joka ei ollut enää vuoteen ottanut vastaan uusia viestejä

1 konkreettinen todiste siitä, että olen kasvattanut periksiantamattomuuttani äitiyslomani aikana

1 järkyttävän iso ja vaikea päätös

 

2 kertaa katse (ja kamera) ylös  /  1 itkukohtaus siskon olkapäätä vasten keskellä Kiinalaisen Uudenvuoden juhlia

 

 

Lue myös:

Erikoisia vatsaoireita

Hassu muisti kadottaa vuoden

Ulkopuolisuudesta vanhempainvapaalla

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share