Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Allun kahden viikon työmatka päättyi lopulta, mutta kotiintulo oli hieman nihkeä. Rooman reissun jälkeiset neljä päivää olivat täällä kotona uhman uuvuttavat ja päättyivät vielä flunssaisen lapsen yövalvomisiin. 

Laitoin Fridan perjantai-iltana nukkumaan ja ihan varmuuden vuoksi otin puhelimen taskuun. Jos sattuisin nukahtamaan itsekin. Allulla ei ollut avainta, sillä hän oli jättänyt sen siskolleni, joka asui meillä matkamme aikana. Heräsin tarkistamaan puhelinta, jossa oli 8 vastaamatonta puhelua ja nämä viestit:

 

 

Ei ollut iloinen kotiinpaluu. Italian lennonjohtajien lakon vuoksi jo aamusta lentokentällä päivystänyt aviomies meni suoraan nukkumaan minun säilyttäessä koiranpentu-ilmettä aamuun asti. Huumoria sikeäunista vaimoa ja koko surkuhupaisaa tapahtumaa kohtaan löytyi lopulta lauantaina. 

Minua naurattaa edelleen se, etten ole herännyt edes ovikelloon. Ja, että ajoin mieheni kaljalle väsymykselläni.

 

 

Työmatkoissa ja unihommissa on ennenkin sekoiltu:

Romahdus klo 22.14

Vaimon tunnustuksia vauvavuodesta

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Tällä viikolla olemme olleet Fridan kanssa kahdestaan, sillä Allu on kaksi viikkoa työmatkalla. Huomasin, että olen joko tottunut syksyn aikana olemaan se joka reissaa, tai sitten Fridan uhma on saanut yhtäkkisen lisävaihteen. Vapaapäivät eivät vähennä lainkaan työmäärää, ja tiistaina ihmettelinkin taas eikö jatkuva juokseminen aikaa vastaan helpota koskaan. 

 

 

Tällä viikolla olemme:

- Nukahtaneet kylki kyljessä saman peiton alle, vaikka Allu sai juuri viime viikolla Fridan taas nukahtamaan itsekseen.

- Huomanneet, että Frida osaa vaatia sukkahousuja mekon kanssa, vaikka on käyttänyt sellaisia vain paristi mallistokuvauksissa.

- Syöneet jättiläismäisen aamiaisen Fridan pyytäessä vielä hirssi-mustikka-puuron jälkeen Yosaa, mandariinin ja banaanin. (Mitä ihmettä?!)

- Tehneet temppuratoja ja käyneet pomppimassa trampoliinilla.

- Nukkuneet kylki kyljessä, kun Frida on yöllä kömpinyt peitto kainalossa viereeni. 

- Ikävöineet isää niin, että toista ihan jännittää sortuuko nipistämään ja toista niin, että lähetti yksinhuoltajaystävälle kunnianosoituksia.

- Käyneet useita täysin mahdottomia, useita toistoja vaativia keskusteluja. Esimerkiksi:

"Haluan violetin smoothien."

"Tässä, ole hyvä."

"Ei."

(Laitan smoothien pois)

"Haluan violetin smoothien."

.......

 

 

Huomenna ikävä helpottaa, sillä lähdemme Allun luo Roomaan. Kaksin matkustaminen vähän jännittää, enkä vielä ollenkaan tiedä onko pelkillä käsimatkatavaroilla lähteminen tosi huono, vai vain vähän huono ajatus. Ainakin olemme jo valmistautuneet ostamalla uudet matkarattaat ja vähän eväitä.

 

Niin, ja Ipad on varmaan aika pakollinen lennolla? Muita viime hetken vinkkejä saa laittaa kommentteihin!

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

​Allu näki maanantaina bussin ikkunasta, kun Fridan päiväkotiryhmä käveli puistosta. Fridan hymy nähdessään isänsä liikennevaloissa odottavassa bussissa, oli kuulemma sydäntäsärkevän ihana. Minusta tuo näky Allun lähettämässä kuvassa on kokonaisuudessaan sekä sydäntäsärkevä, että ihana. Jotenkin konkreettinen todiste siitä, että 2-vuotiaallamme on täysin omat kuvionsa päivisin. Jutut, joista emme tiedä paljoakaan. Siellä se painelee reippaasti eteenpäin ja bondailee ryhmänsä lasten ja aikuisten kanssa. Uskon, että lapsesta tuntuu samalta, jos hän saa tutustua vanhempansa työpaikkaan.

Tuijotin kuvaa koko työmatkani ajan. Sydän mutkalla ikävöiden ja ihmetellen.

 

 

Nyt lentokone odottaa ja on aika palata kotiin omien tyyppien luo. Viimeisin kuvaviesti kotoa oli Allun uusista silmälaseista, jotka olivat vääntyneet Fridan kiukutellessa. Tunteesta toiseen siis.

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Lokakuussa vihdoin vähän helpotti. Tai ainakin hieman totuimme uuteen rytmiin ja löysimme uusia toimintamalleja. Tässä kuukauden mieleenpainuvimmat palat ja luetuimmat jutut!

 

 

Menoja ja yhteistä aikaa. Fridan päiväkoti-väsymys alkoi helpottaa ja viikonlopuille pystyi vihdoin suunnittelemaan menojakin. Kävimme ystävien kanssa Slow Food festareilla Fiskarsissa, sekä muissa tapahtumissa ja ravintoloissa Helsingissä. Syyskuussa venyneet nukutusajat rauhoittuivat uusilla ratkaisuilla, joten omaa aikaa sekä voimavaroja saatiin turvattua lokakuussa paremmin. Rattaissa nukuttaminen osoittautui pelastukseksi päiväuniaikaan,  sillä Fridan saa helposti nostettua rattaista omaan sänkyyn heräämättä. Nukahtamista odotellen ollaan välillä kärrytelty kaksikin tuntia, kun juuri oikea uni-ikkuna ollaan menetetty hetkeä aiemmin. Yllätykseksi yhden päivän nukkumattomuus hissin rikkoutumisen vuoksi kostautui viikon mittaisella unitaistelulla, mutta jälkikäteen sitäkin voi pitää vain yhtenä viikkona, jolloin asiat olivat kuten olivat. (Silloin, kun olo on tosi zen ja upea.) Muita syksyn romahduttamia unirutiineja, kuten yöunille nukahtamista itsekseen, aloitettiin kannustamaan tarrojen keräämisellä.

 

 

Oma lokakuu oli edelleen juoksua aikaa vastaan. Lounaaksi valmistamani kasvisosekeitto, jota en ollut jaksanut (illalla) ja ehtinyt (aamulla) soseuttaa, kuvasi arkeani täydellisesti. Oli kuitenkin myös yksi päivä, jolloin nojailin Hakaniemen kauppahallin seinään ja söin gluteenitonta korvapuustia. Aloitimme Jaakko Kahilaniemen kanssa mielenkiintoisen videoprojektin, joka toivottavasti valmistuu talven aikana. Otsatukan kasvattaminen oli ärsyttävimmässä vaiheessa lokakuussa, mutta onneksi oli trikoopannat ja pipot.

 

 

Lokakuun luetuimmat:

1. Katse pohjaan (eli miten minusta tuli mineraalimeikin käyttäjä)

2. Mukulan suusta: Äiti koko ajan pomon kanssa 

3. Miten eettinen ja ekologinen neule syntyy

 

Top 10 joukossa oli myös kaksi postausta viime vuodelta:

Mummulta mukulalle: norjalaismyssy (ohje)

Lidlin kashmirneule: laatua laaduttomasti

(Neuleesta pitäisi varmaan tehdä uusi juttu, sillä se on säilynyt tosi hyvänä!)

 

 

Sinnikäs taistelija tuo taapero. Periksiantamattomuus on korostunut entisestään, mutta eipä sitä moittiakaan voi. Hieno piirre. Pahin tunnekäyttäytyminen, eli pureminen ja repiminen on huomattavasti vähentynyt jatkuvan harjoittelun tuloksena. Ilmeikäs pelleilijä juttelee hauskoja juttuja, innostui maalaamisesta ja on tullut entistä omatoimisemmaksi. Päiväkodista kuultujen huhujen perusteella Frida on aina ensimmäisenä valmiina ulkovaatteissa, koska pukee itse. Ensimmäisiin naamiaisiinsa hän sai valita kaupassa minkä tahansa puvun, ja päätyi kissa-hattuun. On kuulemma Kissa Pentunen. 

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Niin perheenjäsenten, kuin ympäristön luomat roolimallit vaikuttavat hurjasti siihen, millaisen suhteen lapsi muodostaa liikkumiseen. Se mistä teemme normaalin osan arkea, kuin huomaamatta. Lasten ja nuorten liikkuminen tuntuu jakautuneen rajusti kahtia. On niitä, jotka eivät liiku lainkaan, ja niitä, jotka liikkuvat jopa liikaa. Hajonta tavallisissa liikunnallisissa perustaidoissa ja vartalonhallinnassa voi olla huima. Mielestäni tärkeintä lasten liikkumisessa on kannustaminen. Sopivien ja innostavien liikuntamuotojen löytäminen, sekä tietysti lapsen tarpeisiin vastaaminen tekemättä liikunnasta liian isoa asiaa. 

 

 

Molemmat ääripäät liikuntatottumuksissa ovat vahingollisia. Mielikuva 10-vuotiaasta, joka ei pääse kyykkyyn tai osaa juosta on pelottava. Se on kuitenkin todellinen, ja yleistyvänä ilmiönä se muokkaa jopa genetiikkaamme tulevaisuudessa. Mutta liika on liikaa toisessakin ääripäässä. Entisenä himoliikkujana tiedän mistä puhun. Silloin, kun treeni ja ravinto pyörittävät koko elämää, eikä millekään spontaanille toiminnalle ole varaa. Omien vinoutuneiden ajatusten suoristaminen vei aikansa, ja olen äärimmäisen onnellinen siitä, ettei liikunta ja tulokset enää määritä tekemisiäni jatkuvasti. Liikunnan ilo on muutakin, kuin äärirajoilla oloa. Olin kesällä mukana Allas Sea Poolin perhesunnuntai-tapahtumassa, jossa tubettaja Pernilla Böckermania haastateltiin. Tulin todella surulliseksi, kun monen teini-ikäisen roolimalli kertoi liikunnan, ravinnon ja levon määrittelevän hänen koko elämäänsä. Hän sanoi ylpeästi miettivänsä niitä jatkuvasti. Esimerkiksi juuri sillä hetkellä hän kertoi miettivänsä oliko juonut tarpeeksi vettä sinä päivänä. 

Liikunnan on tarkoitus olla osa elämää, ja elämässä on muutakin upeaa koettavaa. Suorituskeskeisessä liikunnassa armollisuudelle itseään kohtaan ei juuri ole tilaa. Kuinka voimme olla ehjiä ja hyväksyviä, jos emme osoita armollisuutta edes itseämme kohtaan? 

Koin itseni kömpelöksi liikkujaksi lapsena, ja olin todella varovainen kokeilemaan uutta ja ylittämään itseäni. Vaikka liikunnan harrastaminen menikin aikuisena toisinaan överiksi, kehitti se myös jotain hyvää kehossani. Hahmotan kehoani hyvin, sekä pystyn haastaamaan itseäni niin fyysisesti kuin henkisesti. Kaikkien mutkien kautta hyväksyin lopulta myös kehoni, ja nyt osaan kuunnella sitä paremmin. On ihana seurata, kuinka luonnollinen liikkuja Frida on, ja kuinka varmasti hän luottaa omiin voimiinsa. Uskon, että pienillä asioilla ja yhteisillä hetkillä on paljon merkitystä kasvatuksessa. Olen pyrkinyt pitämään silmät auki asioille, joista näen Fridan innostuvan, sekä myös niistä, joita hän ei koe omaksi. Luomme mahdollisuuksia niiden perusteella. Ulkoilemme ja käymme uimassa yhdessä, mutta liikumme myös kotona jatkuvasti. Pelleilemme, juoksemme ja hypimme pupuhyppyjä jonossa keittiöstä makuuhuoneeseen. Roikumme ja keinumme voimistelurenkaissa, tasapainoilemme bObles-huonekaluilla ja teemme kuperkeikkoja. Lähes joka ilta Frida ilmoittaa myös tanssiajan, jolloin hän ojentaa kaikille aurinkolasit, Allu laittaa musiikin ja sitten tanssimme vallattomasti, kunnes Frida ilmoittaa tanssiajan päättyneen. Nyt päiväkoti-arjessa pidemmät ulkoilureissut keskittyvät usein viikonloppuihin. Äitiys- ja hoitovapaalla yksi parhaista asioista oli juuri upeat ulkoilumahdollisuudet, eli aikaa liikkua päivällä. Nykyään arjen isoin liikuttaja on päiväkoti, jossa onneksi liikutaan sekä ulkona että sisällä, mutta myös panostetaan muidenkin taitojen kehittämiseen. Hyvillä varusteilla on hurjan tärkeä osa, jotta ulkoilun ilo vahvistuu neljän vuodenajan maassa.

 

 

Luvut ja tunnustukset eivät ole meille tärkeitä, emmekä halua kannustaa asioiden tekemiseen suoritusten kautta. Emme ole esimerkiksi keränneet Fridalle uimamerkkejä uimataidoista. Vaikka tiedämme hänen osaavan merkkiin tarvittavat taidot, emme pakota häntä sukeltamaan juuri sillä uimakerralla, kun pisteitä kerätään. Siksi en myöskään osannut kirjata tarkkoja liikuntatunteja viikon ajalta Reima Kidventure-haasteeseen.

Erilaisia kannustimia tarvitaan erilaisille perheille, mutta aitoa liikunnan iloa jokaiselle. 

 

Haalari, joka huokuu liikunnan iloa.

 

Haalari, joka on pesun jälkeen taas valmiina uusiin seikkailuihin.

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Päiväkodin alusta lähtien Fridasta on näkynyt se, että päiväunet ovat arkisin kolmasosa totutusta (tarpeellisesta) ja unia on otettu viikonloppuisin reilusti takaisin. Univaje ja muutokseen kuuluva väsymys on aiheuttanut voimakasta reagointia, jonka vuoksi olemme rauhoittaneet arkea päiväkodin ulkopuolella. Ulkopuolisten, tai edes ystävien on ollut ehkä vaikea ymmärtää tilannetta, sillä Frida osoittaa tunteensa tietysti vahvimmin meille. Olen itsekin ollut hieman hukassa asian suhteen, sillä tuntuu, että ystävien lapset vain sujahtavat uuteen arkeen. Lapsen (sekä siten meidän kaikkien) nukuttujen tuntien vähetessä ja väsymyksen kasvaessa olen itsekin mennyt tunteesta toiseen. Välillä on hävettänyt kieltäytyä asioista lapsen unen turvaamisen vuoksi. Olen ajatellut muiden pitävän minua nuivana ja takakireänä äitinä. Toisaalta olen ollut myös turhautunut sen vuoksi, ettei arki-iltoihin tai viikonloppuihin voinut alkuun suunnitella ruokakauppaa kummempaa ja päivät pyörivät unen varmistamisen ympärillä. Alun haasteista ollaan selvitty selvemmille vesille ja Fridakin on jo hitaasti tottunut uuden arjen rytmiin. 

Kulunut viikko on kuitenkin ollut syksyn kovin taisto väsymystä vastaan. Yhden päiväunettoman lauantain vaikutukset ylettyivät pidemmälle, kuin olisin ikinä kuvitellut. Otin täysin rennosti vastaan viestin siskoltani, jossa sanottiin, ettei hän saa Fridaa nukkumaan meidän poissa ollessa. Sellaistahan se lasten kanssa välillä on. Menköön aiemmin yöunille ja turvataan sunnuntain päiväunet kotona, ajattelin. Homma ei kuitenkaan mennyt ihan niin. Väsymys ei antanut rauhaa, ei auttanut nukahtamaan eikä pitänyt unta yllä yölläkään. Onneksi joustava työaika antoi valvotun yön jälkeen mahdollisuuden sallia Fridalle hieman enemmän aamu-unta ja aloitin työt myöhemmin alkuviikosta. Se auttoi vähän, mutta kun vielä torstai-iltana yritin laittaa hysteeristä, kuin kivusta huutavaa lasta nukkumaan, päätin ettei meidän kenenkään enää tarvitse sietää väsymystä. Frida oli liian väsynyt rauhoittumaan ja minä liian väsynyt ottamaan enää vastaan potkimista, puremista ja repimistä. Päiväkodissakaan Frida ei ollut ollut oma itsensä, joten päätin tehdä perjantain työt osittain kotona. Hain Fridan lounaan jälkeen päiväkodista kotiin nukkumaan. Sain tehtyä lähes kolme tuntia töitä, kunnes makuuhuoneen ovi aukesi ja iloiseti jutteleva lapsi hyppi paikalle. 

 

Nukuttaminen päiväunille vaati puolitoista tuntia kävelyä. Kahvi tuli tarpeeseen ja ulkoilu valoisaan aikaan teki myös aika hyvää ajatuksille. 

 

Pehmeästi kotitoimistolla.

 

Työn toimintaympäristön muutos ja joustavuus on parasta modernissa työelämässä. Se, että lyhyesti sanottuna läsnäolon sijaan vaaditaan tulosta. Itse en välttämättä valitse kotia etätyön tehokkaimmaksi muodoksi, mutta perheellisenä se voi olla huikea apu haastavissa tilanteissa. Muuten valitsen paikan tehtävien perusteella. Yleensä se on silti yhä toimisto, mutta arvostan liikkuvuutta sekä mahdollisuuksia muokata omaa työtä ja vaikuttaa omaan ja perheensä hyvinvointiin.

Levätyn viikonlopun jälkeen voimat on saatu takaisin, ja sunnuntai-iltana nukkumaankin meni rauhallinen lapsi.

 

Onnistumisia uuteen viikkoon!

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Share

Pages