Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Ei hotelliyötä.

Ei illallista ravintolassa. 

Ei lahjoja.

3 tunnin päiväunet.

Sadevaateostoksia lapselle.

Lauantain perhesauna.

 

Illalla aikaa kahdestaan, treffit olohuoneessa, lasi viiniä ja elokuva. Sitten ajatus hääkuvasta Suomi 100 -teemalla. Sinistä sormiväriä kasvojen poikki. Kylpyhuoneessa hihittelyä Fridan nukkuessa makuuhuoneessa. 

2. hääpäivämme. 

 

Vaikka päivän juhlallisuustaso ylitti vain pienesti edellisen vuoden, aihetta juhlaan silti on. 

Olen onnekas, kun saan olla juuri tuon miehen vaimo. Hän saa minut nauramaan (vaikka joskus tajuankin vitsit viiveellä). Elämä tuntuisi paljon vaikeammalta, jos ei voisi nauraa joka päivä. Rakastan myös sitä, kuinka syviä keskusteluja käymme. Olemme joissakin asioissa täysin samanlaisia, ja joissakin kuin yö ja päivä. Hän on opettanut uskallusta oman itseni kanssa. Voittamaan pelkojani ja heittäytymään. Hän on inspiraationi. Hänen kanssaan saan olla aidosti se kuka olen. 

 

 

 

Kuvitus on Jaakko Kahilaniemen GIF-kokoelmasta, joka otettiin tasan vuosi sitten. Päivä ensimmäisen hääpäivämme jälkeen. 

 

 

Kiinnostuitko ensimmäisen hääpäivän juhlallisuustasosta?

Ensimmäisen hääpäivän pohjalukemia

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Miltä opiskelu kotiäitinä tuntui? 

Olen pyöritellyt tätä postausta mielessäni pitkään, enkä vieläkään osaa tarkasti eritellä tunteita rajattuna vain näihin kahteen rooliin. Tavallaan rakastin sitä ja vihasin sitä. Ratkaisu opiskella ja jäädä vielä puoleksi vuodeksi kotiin Fridan kanssa oli paras ratkaisu tarjolla olleista mahdollisuuksista, ja olen äärimmäisen tyytyväinen, että uskalsin sen tehdä. Sain kasvattaa ammattitaitoani ja tunnustella opiskelua. Pystyimme antamaan Fridalle lisää aikaa kotona ennen päiväkotia. Aikaa, jonka koen, että hänkin tarvitsi. Aikuiskoulutustuen avulla pystyimme maksamaan myös laskut tilanteessa, jossa aiempi hoitovapaa oli jo syönyt säästöt. 

Näiden asioiden lisäksi päällimmäisenä mielessä kevään jälkeen on silti tarinat eroista, jotka tapahtuvat sellaisten aikojen jälkeen, jolloin parisuhteen molemmilla osapuolilla on ollut omia, tärkeitä tavoitteita ja aikaa vieviä hankkeita. Uusia juttuja. Kevään aikana, etenkin opiskelusta kertovissa teksteissäni kuulunut ahdistus on kummunnut juuri siitä. Ei se pelkkä opiskelu sitä tehnyt. Oli aivan liikaa tehtäviä, työtunteja ja ulkopuolisia rasitteita. Piti tuottaa niin paljon tulosta, että parisuhteen piti taipua säästökohteeksi. 

Yhdessä tekemisen, vitsailun ja hölmöilyn sijaan oli päiviä, jolloin emme puhuneet sen jälkeen kun Frida oli saatu unille. Allu teki kahta työtehtävää ja tuli joko illalla kotiin tai työmatkojen vuoksi ei sitäkään. Minun piti lukea illat, sillä päivällä lukuaikaa ei tietysti ollut kuin Fridan päiväunien aikaan pari tuntia. Absurdia kyllä, mutta olin vihainen, että minä olin se joka joutui pyytämään Fridalle hoitajaa, että pääsin täyttämään omaa tavoitettani. 

Viime keväänä pysäytin itseni liian monta kertaa puhumasta Allulle tavalla, jolla en ikinä olisi uskonut puhuvani hänelle. Kommunikoimme huonosti. Kuten rasittuneet ihmiset. Onneksi suhteen alusta asti ollut syvä kunnioitus ja arvostus, avoimuus, sekä tietysti letkeä huumori voittivat vaikeidenkin hetkien jälkeen. Muutaman kuukauden mittainen aika oli tarpeeksi lyhyt estämään pysyvien haittojen syntymisen, mutta tarpeeksi pitkä muistuttamaan siitä, miten toimivasta voi saada rikkinäisen.

 

GIF: Jaakko Kahilaniemi

 

Jos kuitenkin palataan pelkästään opiskelevana kotiäitinä olemiseen, se tuntui juuri tarpeeksi monipuoliselta ja kunnianhimoiselta minulle. Kun kerroin opiskelupäätöksestäni isälleni, hän sanoi, että tyttärensä tuntien pärjään varmasti mainiosti. Olinhan aiemmin suorittanut kaksi tutkintoa yhtä aikaa. Vedän itselleni tärkeitä asioita läpi kovalla voimalla.

Opiskelu kotiäitinä tuntui siltä kuin eläisi kahta elämää. Fridan ollessa hereillä olin äiti, joka ei laittanut ainuttakaan ajatusta kurssikirjoille tai deadlineille. Fridan nukkuessa olin opiskelija, joka imi tietoa nenä kiinni kurssikirjassa, näpytteli vastauksia tietokoneelle, söi iltaisin suklaata ja joi lasin viiniä. Opiskelija, joka sai kuulla aviomieheltään, kuinka luetut asiat astuivat käytäntöön havaintoja tehden ja uusia termejä käyttäen.

Kahden roolin yhdistäminen vaati täydellistä ajoitusta. Niin päivittäisenä suunnitelmana, kuin se olisi vaatinut meidän elämäntilanteessakin. Ilman minun opiskelua tai Allun tilannetta meillä olisi ollut kelpo kevät. Molemmat yhtä aikaa oli liikaa.

Opiskelu itse tuntui melko samalta, kuin 13 vuotta sitten. Opin edelleen parhaiten visuaalisen muistin kautta, unohdan lukea otsikot ja saan paineen alla muistikatkon tärkeimmistä ja yleisimmistä termeistä ja asioista. (E-kirjat ja pieni näyttö eivät muuten tue visuaalisen oppijan oppimista.) Kirjaston lukurauha sentään oli jotain uutta. Samoin univelka, jota ei voinut tasoittaa. Etenkin silloin, kun lukuaika oli hävinnyt sairasteluihin tai Allun poissaoloihin, oli vaikea olla suorittamatta lukemista pakon vuoksi. Laskin pisteitä ja asetin tavoitteita tiettyihin arvosanoihin, vaikka olin päättänyt olla tuijottamatta niitä. Vanhat tavat istuvat tiukassa.

 

PS. Jos mietit opiskelujen aloittamista yhtä pitkän tauon jälkeen huomioi myös, että siivoaminen, televisio ja syöminen eivät ole ainoita paheitasi tenttiurakan edellä, vaan kuvioihin on tullut mukaan myös sosiaalinen media. Voihan värinä ja välke.

 

 

Lue myös: 

Salamapäätös opiskelevaksi kotiäidiksi

Ensimmäinen opiskeluviikko lukuina

Valitsimme epätasa-arvoisen perhevapaan

Läpi meni!

Näin opiskelin kotiäitinä

Opintovapaa hoitovapaan sijaan? Lue tämä!

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Blogi on nyt virallisesti taaperoajassa! Kuvat ja kuvauskin vastaavat paremmin nykytilannetta. 

Nämä Jaakko Kahilaniemen ottamat kuvat ovat otteita meidän 1-vuotiskuvista viime syksyltä, eli sekä meidän avioliiton, että Fridan ensimmäisen vuoden kunniaksi otetusta sarjasta. Vakavien ja editoriaalisten kuvien rinnelle paljastan huomenna enemmän hassuttelevia kuvia.

Tervetuloa seuraamaan!

 

 

 

Lue myös:

Hääkuvia

Kurkistus kuvauksiin

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Vaikka olenkin ollut se, joka on ollut jo puolitoista vuotta kotona lapsen kanssa, Fridalla ja Allulla on aivan omat juttunsa. Sitä on ihana seurata. Tietyt asiat ovat parhaita juuri isän kanssa tehtynä.

 

Kutitukset ja kutitustarinat. Mikään kutitus ei naurata niin paljon, kuin isän kutitukset ja niihin liittyvät hölmöt sepitykset. 

Juoksuleikit. Taikasanoilla "Onneksi kukaan ei ole sängyn päällä!" alkaa kaiken keskeyttävä kilpajuoksu makuuhuoneeseen meidän sängyn päälle. Kun kuulee "plöp" juostaan kädet mäkihyppääjän asennossa kohti peittokasaa tai rullattua patjaa.

Suihkussa käyminen. Suihkussa on omat rituaalinsa, kuten katon koskettaminen ja ensimmäisille kylmille vesipisaroille nauraminen. Nykyään Frida seisoo jo yksin hanan alla ja työntää pään veden alle. Suihkusta kuuluu iltaisin naurua, kehuja ja lopuksi aina "äitiiii!".

Kirjojen lukeminen. Allun tapa lukea kirjoja Fridan kanssa on ilmeisesti niin mieleenpainuva, että tyttö ohjaa meidänkin yhteisiä lukuhetkiä samaan suuntaan. Tarinan ohella kirjojen sivuilla näkyviä asioita tulee sanoa niin monta kertaa, kuin Frida niitä osoittaa. Lukuhetki toistaa usein lempikirjojen suosikkeja, kuten "munakoiso, munakoiso, munakoiso, munakoiso ... " Tai "salamanteri, salamanteri, salamanteri ..." Toinen keino on pyytää Fridaa osoittamaan asioita kirjojen sivuilta. Silloin saa paljon enemmän vaihtelua sanoihin.

Musadiggailu. Allu soittaa ja Frida äänestää tanssijaloillaan kelpaako biisi jatkoon vai ei. Uusia biisejä kokeillaan joka viikko. (Näistä hetkistä syntyy suosikkeja, ja myös blogin levylautasella-sarjan kirjoitukset.) Ensimmäinen yhteinen musadiggailuhetki on jäänyt muistoihin, kun isä ja tytär istuivat levysoittimen edessä ja Frida kuuli musiikkia ensimmäistä kertaa LP-levyltä. Vauva jähmettyi seuraamaan molempia kaiuttimia, tarkkaili ääntä kuin tennispeliä seuraten, ja lopulta nukahti Allun syliin. 

Piiloon! Piiloleikkejä on harrastettu niin paljon, että jo Allun ääni toisessa huoneessa saa aikaan Fridan innostuneen piiloutumisen. Tyttö odottaa peiton alla kikattaen, että isä tulee etsimään. Välipalalla, jopa Talk-murut ja muut jogurtin lisukkeet pitää piilottaa tökkimällä niitä lusikalla ja sanomalla "piiloon piiloon piiloon!"

Jano-ääni. Se alkoi siitä, kun suuri jano taltutettiin niin nautinnollisesti, että suusta kuului "ääääh". Pian Frida jo katsoi Allua niin ihailevasti ja odottaen, että jano-ääni oli pakko tehdä uudestaan. Matkimishommiahan siitä seurasi, ja parhaimmillaan olen kuullut Fridan vielä juuri ennen nukahtamistaan esittävän janon sammuttamista ja kikattavan itsekseen. 

 

 

Kiitos Allu ja Frida, että teette kodista joka päivä pienen sirkuksen. Ilman teitä olisin vakavampi ja tylsempi.

Kiitos Allu, että tahdot ja valitset olla läsnä.

 

 

Lue myös:

Valitsimme epätasa-arvoisen perhevapaan

Mukulan levylautasella

Vauvan levylautasella

13 hämmentävää kuvaa puhelimesta

Tällä viikolla viestiteltyä

Miehen tunnustus lähes vuoden takaa

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

15. LUUKKU

Tämän päivän tekstuuri on Allun luukku, sillä onhan kuva hänen ottamansa. Allun väsymättömällä uteliaisuudella toimiva tiedon ja taidon kerääminen inspiroi minua niin työssä kuin vapaalla. Toivon, että avioliittomme on kuin kupari, joka patinoituu kauniisti iän myötä. Hapettuu ainoastaan pinnalta, sillä karbonaattikerros suojaa sitä hapettumasta syvemmältä. 

 

Valo sisällä.

 

TEKSTUURI-JOULUKALENTERIN EDELLISET LUUKUT:

1. luukku

2. luukku

3. luukku

4. luukku

5. luukku

6. luukku

7. luukku

8. luukku

9. luukku

10. luukku

11. luukku

12. luukku

13. luukku 

14. luukku

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Jaamme työpaikan, työtehtävän ja laskut, mutta emme tiedä tarkasti toistemme tuloja. Meillä on omat tilit, sekä Fridan syntymän jälkeen aloitettu ruokatili, johon minulla on kortti. Allu siirtää yleensä minua enemmän rahaa ruokatilille, mutta muuten laskut ja ostokset maksetaan suurin piirtein puoliksi. Maksan kuukauden luottokorttiostot aina kerralla, mutta vähennän Allun ostokset ja puolet yhteisistä ostoksista vuokraosuudestani, jonka siirrän Allulle. En osta luottokortilla mitään sellaista, mitä en kestä nähdä laskulla. Ostokset ovat yleensä jotain tarpeellista, mutta ei koskaan ruokaa tai juomaa.

Minulla on lisäksi säästötili, johon olen työurani aikana tottunut säästämään rahaa yllättäviä menoja (ja vähän muitakin ostoksia) varten. Minulle on iskostunut päähän, että auton omistajalla tulee olla sivussa muutama satanen. Itseasiassa jokainen autoon liittyvä lasku, myös vakuutus- ja verolasku, on aina ollut sellainen, jonka vuoksi olen joutunut käyttämään säästöjä. Säästötili on ollut aktiivisessa käytössä koko hoitovapaan. Kelan tuen ja ohjaustöiden lisäksi joudun käyttämään säästötiliä muutamalla satasella kuukaudessa pelkästään laskujen maksuun. Olen tehnyt budjetin, joka riittää hoitovapaaksi. Allun suussa tili kulkee nimellä Myötäjäiset tai Toyota-tili.

Molemmat ovat karsineet rahankäyttöä, kun olen jäänyt kotiin. Kumpikaan ei ole ottanut tatuointeja, eikä ulkomaanmatkoihin ole ollut enää varaa. Syömme ulkona paljon harvemmin ja luulen Allun vähentäneen myös työlounaita ravintoloissa. Ainakin pyrimme tekemään ruokaa aina niin, että sitä riittää mukaan. Työmatkat ovat tietysti erikseen. Ja käynhän minäkin välillä lounailla ja kahviloissa. Viimeinen viikko, tai jopa kaksi ennen tilipäivää, sovitetaan rahoja ja menoja yhteen. Se maksaa, jolla on. Välillä lainataan säästöistä ja pyritään maksamaan ne seuraavassa kuussa takaisin.

Hoitovapaan taloudellisen tilanteen pelasti oikeastaan vuokra-asunnon omistajanvaihdos, jonka vuoksi saimme takuuvuokramme takaisin. Kahden kuukauden vuokra on ihan hyvä pelivara. Häälahjaksi saadut "lehmärahatkin" menevät tähän mahdollisuuteen olla kotona. Murehditaan sitten myöhemmin seuraavaa muuttoa. Tai säästetään uudet rahat häämatkaa varten. Yhdessä. 

 

Marja Hintikka Liven teemana on tänään rahanjako lapsiperheissä. Jakson nimi on Mun rahat ei oo sun.

 

 

Muita syksyn MHL teemoja:

Muotinmurtajat

Yksinäisyydestä lapsen kanssa

Kiusaamisen pahin jälki

 

INSTAGRAM  /  FACEBOOK  /  BLOGLOVIN'

Share

Pages