Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Jos kärpänen katossa seuraisi perhettänne, mitä se sieltä näkisi?

Yhteyttä ja samalla puolella olemista lapsen kanssa, vai valtataisteluja? Havaitsisiko se empatiaa ja tunnetaitojen lukemista, vai uhkailua, lahjontaa ja kiristystä? Näkisikö kärpänen hyvinvoivia vai väsyneitä vanhempia?

Ajatus on mielenkiintoinen, ja se on jäänyt mieleeni alkuvuoden Myönteisiä keinoja kasvatukseen -verkkovalmennuksesta. Itse asiassa kyseinen kärpäs-esimerkki oli Vanhemmuuden Voimapostin sähköpostiviestissä, ja lainattu Kati Kärkkäisen kirjasta Vahvista lasta. Siinä annetaan tehtäväksi havannoida päivän ajan mistä kaikesta kärpänen katossa huomaisi, miten paljon tykkäät lapsestasi. 

Empatia ja lapsen aktiivinen kuunteleminen on tunnetaitojen lisäksi keskeisimpiä vanhemmuustaitoja. Taitoja, joita ei kasvatuksessa ole aiempien sukupolvien kohdalla vahvistettu. Pitää muuttaa ajattelutapa kokonaan ja harjoitella löytämään lapsen näkökulma tilanteisiin. Olen testannut molempia tapoja: vaatinut pää höyryssä lasta pukemaan ripeästi ulkovaatteet tai lähtisin ilman häntä, sekä kohdannut lapsen riehumisen empaattisesti ja sanoittanut molempien tunteita. Jälkimmäinen tapa on sataprosenttisesti tuloksellisempi. Olen myös huomannut, että lapsi tunnistaa herkemmin myös ne hetket, jolloin on toiminnallaan ylittänyt rajat, kun jatkuva, ylävireinen älä sitä, tule nyt, no niin, älä viitsi -mantra jää pois.

Yhteys lapseen syntyy oman hyvinvoinnin kautta. Väsyneenä haastavat tilanteet on sata kertaa haastavampia ja hyvinvoinnin laiminlyönti aiheuttaa uupumista ja uhriutumista. Ei tarvita kuin hieman (lisää) univelkaa, ja kyky toimia lapsen kanssa samalla puolella heikkenee aiheuttaen hermostumista, tiuskimista, uhkailua ja rankaisemista. Yhden elämän osa-alueen aiheuttama stressi ei valitettavasti ole pysynyt kodin ulkopuolella, ja olenkin yrittänyt työstää sitä parhaani mukaan. Tärkeimmät tyypit elämässäni on onneksi upea voimavara, ja myös syy parantaa kaikkien hyvinvointia.

 

 

Vahvista lasta -kirja on edelleen lukulistallani, mutta vinkkailkaa toki muistakin kirjavinkeistä myönteiseen kasvatukseen liittyen!

Ja jos aihe kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti tilata Vanhemmuuden Voimaposti sähköpostiin. Viesteissä annetaan vinkkejä myönteiseen ja lempeään kasvatukseen sekä omaan hyvinvointiin. Lisäksi Voimapostin tilaajana pääsee materiaalikirjaston lukijaksi. Kasvun Taika toteuttaa palvelun ilmaiseksi. 

 

 

Lue lisää:

Pahoja ajatuksia

Armeija opettaa mindfulnessia

Lapsi kehittyy lähisuhteissaan

Mindfulnessia vanhemmille, osa 1

Mindfulnessia vanhemmille, osa 2

Kun sähköposti opastaa toimivimman tavan rauhoittaa lapsen kiukku

Tunnetaitoja kirjoista

Kuinka pysyä rauhallisena, kun lapsi raivoaa?

Myönteisiä keinoja vanhemmuuteen, kiitos!

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Jokainen vanhempi varmasti allekirjoittaa seuraavan väitteen: Vanhemmuus nostaa pintaan voimakkaita tunteita ja käsittämättömän automaattisia reaktioita, joita ei ole aina ihan helppo kohdata. Tiukasti uhmaava ja kiukutteleva lapsi herätti itsessäni aivan uusia piirteitä. Kun mittani täyttyi sanoin: "äiti ei kestä yhtään tällaista pelleilyä.", ja annoin pukeutumista tai nukkumaan menemistä vastustelevalle lapselle hetken hengähtää kiukusta. Fridaan toimii hyvin pieni oman tilan antaminen, esimerkiksi niin ettei häneen koske kun raivari on päällä, mutta tuo äiti ei kestä pelleilyä särähti kyllä omaankin korvaan. Etenkin, kun huomasin sen toistuvan muutamia kertoja. Minulla oli paha olla, olin väsynyt ja kiireinen. Mitä väsyneempi ja kireämpi itse on, sitä useampi lasta ohjaileva neuvo, älä ja ei, esiintyy puheessa. Myönteinen, kannustava ja vahvuuksiin keskittyvä vanhemmuus ei tule itsestään sukupolvelta, jonka kasvatuksen perusta on ollut käskyissä ja auktoriteeteissa, ja toimina usein uhkailu, kiristys ja lahjonta. Uusien vanhemmuustaitojen oppiminen ja jo olemassaolevien taitojen vahvistaminen on onneksi itsestä kiinni. Viimeisin panokseni tähän on ollut Myönteisiä keinoja vanhemmuuteen -verkkovalmennus. 

Vanhemmuus on yksinkertaista ja samalla ei yhtään. Voin helposti sanoa pitäväni lapsestani juuri sellaisena kuin hän on. Olipa hän tyttö tai poika, pitipä hän urheilusta tai taiteista, ja olipa hän vilkas tai rauhallinen. Mutta, kun hän esimerkiksi taistelee kolmatta tuntia unta vastaan ja hermoni ovat kireällä huutamisesta ja venkoilusta, myönnän ajatuksissani toivovani hänestä toisenlaista. Ei se nyt noin vaikeaa voi olla, laittaisi vain silmät kiinni ja luovuttaisi helpommin. 

 

 

Suurimmat oivallukseni kurssin aikana kohdistuivat erityisesti kannustavaan kasvatukseen, sekä siihen miten lapselle puhuu ja millaisia sanoja käyttää. Omaa kommunikointia oli itseasiassa aika helppo lähteä korjaamaan, ja vaikka statukseni tässä hommassa edelleen on käytäntöönpano, otan kaikki tilanteet vastaan hyvinä harjoituksina. Lapsen kanssa toistoa ainakin tulee. 

Kannustavaa kasvatusta on lapsen tunteiden tunnistaminen ja niihin rauhallinen vastaaminen, lapsen aloitteisiin lähteminen, hyvän huomaaminen, leikkisyys, lapsen kehuva kiittäminen, lasta arvostava kohtelu ja lapsen rajojen kunnioittaminen. Kannustaen lapselle syntyy hyvä itsetunto. Hän uskoo olevansa hyväksytty ja kyvykäs, hän kestää asioiden harjoittelun ja myös epäonnistumiset ajoittain. Hän uskaltaa yrittää itse, mutta luottaa tarvittaessa saavansa apua muilta. Käytännössä se tapahtuu nappaamalla kiinni onnistumisista. Kehuvetoisuus ei pelkästään onnistumisista vaan myös yrittämisestä ja sitkeydestä. Ottaa kontakti samalla tasolla niin fyysisesti kuin henkisesti, puhua kauniisti.

Sen sijaan, että olisin maanitellut pieleen menneen, parituntisen päiväunille nukahtamisyrityksen jälkeen sitä, kuinka väsynyt Frida nyt tulee olemaan, kerroin hänelle kuinka sinnikkäästi hän yritti nukahtaa. "Pysyit hienosti sängyssä ja yritit nukahtaa, mutta uni ei tainnut vain tulla. Huomaan, että olet harjoitellut rauhoittumaan. Olen ylpeä sinusta."

Kehumiseen liittyy yksi hyvä vinkki. Vältä ominaisuuden kehumista. "Oletpa taitava", kannustaa lasta esittämään valmiita taitoja kehittämisen sijaan. Into Fridan kasvoilla oli ikimuistoinen, kun hän ensimmäistä kertaa puki kaikki vaatteet ihan itse. Kun edes leggingsejä ei tarvinnut nostaa pyllyn yli, eikä sukkien kantapäätä kääntää jalkapöydän päältä. Frida tuli kylpyhuoneeseen onnesta soikeana ja ilmoitti itseään osoittaen "ihan ite". Halasin häntä ja sanoin kuinka hienosti hän oli oppinut pukemaan. "Huomaatko, kun olet harjoitellut pukemista, niin nyt osaatkin jo ihan itse."

Kun tarkastelee millaisia sanoja lapselle käyttää, huomaa tuleeko samalla leimanneeksi häntä. Millaista kuvaa ne välittää, ja kenen ääni se reippautta, kiltteyttä ja siisteyttä vaativa ääni itseasiassa on? Nämä abstraktit sanat eivät kerro lapselle kuinka hänen tulisi käyttäytyä. Kun mieleni tekee sanoa "tulepa nyt reippaasti", korjaan sen "oletpa tullut hyvää vauhtia tänne asti, jatketaan samaan malliin.". Tiedän, se vaatii enemmän sanoja ja keskittymistä työpäivän jälkeen, mutta aion takoa tuon mallin selkärankaani. Aivan kuten älänkäännönkin. Kiellot ja ei-sana kannattaa pyrkiä suuntaamaan haluttuun käyttäytymiseen. Lapsi ei opi älä tee, vaan tee näin lauseista. Kokeile seuraavalla kerralla sanoa "kävele rauhallisemmin" sen sijaan, että sanoisit "älä juokse".

 

 

Minä-viesti ei harjoituksena ollut minulle uusi, mutta kurssilla oli siihenkin pari mielenkiintoista harjoitusta ja vanhemmuuteen liittyvää näkökulmaa. Tällä viikolla minä-viestillä purettu haastava tilanne on hyvä esimerkki siitä, kuinka ratkaisevaa oikean toiminnan valitseminen on. Olimme lähdössä päiväkotiin, ja kaikki oli ulkovaatteita vaille valmista. Frida takertui kirjaan ja Pikku Kakkoseen eikä suostunut pukemaan. Toistin lapseni sanoja, joka yleensä rauhoittaa tilanteen osoittamalla ymmärrystä lasta kohtaan.

"Haluaisit lukea tämän kirjan. Tämä on kyllä tosi hyvä kirja. Nyt ei voida lukea sitä, koska meidän pitää lähteä päiväkotiin, että saat aamiaista. Luetaan se illalla. Puetaan haalari ja mennään katsomaan mikä spora tulee pysäkille. Tuleekohan sieltä 6 vai 7?"

Ei auttanut, kirja puristuu tiukemmin käteen ja epämääräinen kiukkuhuuto alkaa. Omassa päässä alkaa suhista ja kierrokset kasvaa. Hengitän ja menen kyykkyyn Fridan eteen.

"Äitillä on paha mieli ja huomaan, että sinullakin on. Mikähän voisi auttaa pahaan mieleen?"

"Muumi-laulu! Yksinäisten vuorten taa kaiku laulun soi..."

"Hei mitä jos äiti laittaa puhelimesta Muumi-laulun ja puetaan haalari sen tahtiin?"

"Joo!"

Verkkokurssin harjoituksissa minä-viestin rakentaminen oli vielä ihan helppoa esimerkille, jossa lapsi kävelee kuralätäkössä uusilla pikkukengillään, mutta se kun 17-vuotias lapsi lainaa autoasi luvatta oli jo sen verran haastava esimerkki, että päätin tallentaa kurssin sisällön myöhempää käyttöä varten. 

 

 

Verkkokurssilla käsiteltiin näiden lisäksi paljon muita aiheita, kuten kuuntelutaitojen kehittämistä, rangaistuksia ja seuraamuksia, sekä tunnetaitoja ja sisäistä puhetta. Lisäksi viikkoaiheisiin oli koottu ehdotuksia erilaisista toimintamalleista, kuten SUTUHAKA suuttumuksen ilmaisuun, Raivoreitti ja Tunnepommi. Palaan näihin aiheisiin varmasti vielä myöhemmin. Valmennus on ratkaisukeskeinen ja se auttaa etsimään vastauksia myös omasta lapsuudesta. Siksi se saattaa olla myös ajoittain raskas ja vaatii keskittymistä ja panosta, kuten tietysti muutoksen tekeminenkin. Kasvatus on kasvattamista tulevaisuutta varten, jotta lapsi oppii taitoja elämäänsä. Keskustelu- ja vuorovaikutustaitoja, ongelmanratkaisukykyä ja tunnetaitoja, joita ei opita palkkio-rangaistus-menetelmillä.

Oli hienoa myös miettiä ja ymmärtää myös millaisia vahvuuksia meidän perheellä on. Meillä on esimerkiksi paljon myönteisiä tunteita, jotka palauttavat kuormittavista tilanteista ja tunteista. Iloa, hassuttelua, kiitollisuutta ja arvostusta. 

 

 

Loppuun vielä yksi tapa, jonka Allukin otti välittömästi käyttöön luettuaan siitä valmennuksessa. On tärkeää, että lasta pidetään tärkeänä ja hyvänä, ei pelkästään tekojen, vaan olemassaolonsa vuoksi.

"Kiitos kun olet olemassa."

"Äidistä on ihana olla juuri sinun äiti."

"Ihanaa pitää sinua kädestä."

 

 

Seuraava Myönteisiä keinoja vanhemmuuteen -verkkovalmennus alkaa perjantaina 26.1. Kyseessä on neljän viikon valmennus, jossa joka viikko saa luettavaksi ja kuunneltavaksi seuraavan viikon materiaalit. Blogin lukijana saat 8 euron alennuksen verkkovalmennuksesta (normaalisti 49€) koodilla TAIKA8. Valmennus on ostettavissa Kasvun Taika -verkkosivuilta pe 26.1. klo 10.00 saakka.

 

(Osallistuminen verkkovalmennukseen on saatu blogin kautta.)

Kuvat: Jaakko Kahilaniemi

 

 

Lue lisää:

Pahoja ajatuksia

Armeija opettaa mindfulnessia

Lapsi kehittyy lähisuhteissaan

Mindfulnessia vanhemmille, osa 1

Mindfulnessia vanhemmille, osa 2

Kun sähköposti opastaa toimivimman tavan rauhoittaa lapsen kiukku

Tunnetaitoja kirjoista

Kuinka pysyä rauhallisena, kun lapsi raivoaa?

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

​Sanon sen ääneen. Lapsen tunteita on joskus todella vaikea ottaa vastaan.

Frida juoksee karkuun tai levittelee lähtöön pakatut tavarat juuri, kun pitäisi olla jo menossa. Hän puree, repii ja potkii raivoisasti tunteidensa vallassa. Joskus jopa hämmentyessään. Kiire ja aikataulut, ulkopuolelta tuleva paine haastaa omien tunteiden hallintaa. Ja kenelläpä ei joskus olisi kiire.

Paitsi lapsella.

 

 

Minulle ei ole luontaista sanoittaa tunteitani. Sulkeudun helposti konfliktitilanteissa ja varastoin tunteita sisälleni. Tästä syystä saatan osoittaa turhautumista ja pettymystä irrallisissa tilanteissa, ja kun mitta täyttyy, se todella täyttyy. Silloinkin yleensä ennemmin pakenen tilanteesta. Olen mukavuusalueellani, kun voin kontroloida tilanteita edes jossain määrin. Meteli ja yhtäaikaisesti hoidettavat asiat saavat minut voimaan pahoin. 

Nämä ovat kaikki asioita, joita olen aktiivisesti työstänyt erityisesti lapsen myötä. Olenhan se aikuinen, joka omalla käytöksellään ja toiminnallaan vaikuttaa siihen, miten lapseni tulevaisuudessa käyttäytyy ihmissuhteissaan. Matka tunteiden hyväksymiseen vie aikaa, ja alkuun koin rauhallisuuteni olevan toisinaan jopa päälleliimattua. Kuin naamari, jonka puin päälleni, mutta jonka pitäminen oli lopulta äärimmäisen väsyttävää. Pysyin rauhallisena lapsen kanssa, mutta esimerkiksi hänen nukahdettuaan sisälleni kerätty turhautuminen ja kiukku ahdisti. Hyväksyntä ja rehellinen rauhallisuus rakentui harjoituksen myötä, mutta joskus yhä sorrun tekorauhallisuuteen. Tietysti toisinaan käy myös niin, etten pysty siihenkään. Huutaminen on minulle silti vieras tapa osoittaa kiukkua. Mutta se hetki, kun lapsi riehuu ja kiukkuaa, minä kimitän nopeaan tahtiin käytöksen sopimattomuudesta vedoten kiireeseen ja manaten myöhästymistä, on sekä tilanteena että tunteena aivan kamala. Olo on kuristava ja toivoton. Eikä se edes auta mitään. Oma pää ei voi toimia järkevästi, eikä lapsikaan rauhoitu. Rennon letkeä ja huoleton meno on tehokkain tapa saada lapsi esimerkiksi pukeutumaan ulos. Mutta entä, kun elämä ei ole jatkuvaa musikaaliakaan. Välillä kiristää ja kiukuttaa. 

Kun lapsena halusin aina kaupasta jotain, vanhempani päättivät useiden itkuraivareiden ja kaupasta kantamisten jälkeen, etteivät he eivät ottaneet minua enää mukaan. Eivät he, kuten eivät muutkaan, tienneet silloin, että lapselle kuuluisi osoittaa myötätuntoa ja huomioida sanallisesti, kuten "Ymmärrän, että haluaisit sen lelun. Nyt ei kuitenkaan ole syntymäpäiväsi, eikä meillä ole muulloin tapana ostaa leluja. Voisimmeko laittaa tuon ihanan lelun toivelistallesi, kun on seuraava syntymäpäiväsi?" 

Ei. Silloin kaupasta lähdettiin kantamalla ja kuten allekirjoittaneelta, lopulta evättiin pääsy kauppoihin kokonaan. Nyt, yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin, voin nojata uusiin kasvatus- ja toimintamalleihin, jotka huomioivat myös lapsen tunteet. 

 

 

Olen lukenut varhaisesta vuorovaikutuksesta ja tunnetaidoista, sekä osallistunut luennoille ja kursseille. Yhden kurssin jälkeen löysin myös ilmaisen Vanhemmuuden voimapostin, jonka sähköpostiviesteissä annetaan vinkkejä myönteiseen ja lempeään kasvatukseen, sekä omaan hyvinvointiin. Voimaposteissa on tietoa myös kursseista ja verkkovalmennuksista. Osallistuin tänä syksynä myös Myrskyn sydän -verkkovalmennukseen, jonka avulla voi löytää rauhallisia ja tietoisia toimintatapoja lapsen raivotessa. 

Kyseessä on kolmelle viikolle jaettu, itseopiskeltava kurssimateriaali. Viikkoteemoista on kirjallinen, tulostettava aineisto, sekä aihetta syventävä äänite ja kaksi mindfulness-äänitettä. Lisäksi viikkottain on lukuvinkkejä linkkimuodossa, sekä ehdotuksia kirjallisuudesta. Valmennus sisältää myös kysymyksiä, joiden avulla tietoa voi soveltaa omaan taustaan ja oman perheen tilanteeseen. Oli tehokasta miettiä kysymysten avulla omia toimintamalleja ja luoda niistä toimivampia. Osittain kurssin aiheet linkittyivät myös Mindfulnessia vanhemmuuteen -kurssiin, jonka kävin Ipanaisella viime keväänä. Se tuki itseopiskelua hyvin. 

Ensimmäisen viikon teemoihin sisältyivät voimakkaat tunteet ja niiden tausta omassa kasvatuksessa. Mitä kehossa tapahtuu suuttuessa, oma kasvuprosessi ja selkäydinreaktiot, sekä mindfulness apuna vanhemmuudessa. Paljon itsetutkiskelua ja omia pohdintoja linkitettynä annettuun materiaaliin, sekä johdanto mindfulnessiin. Viikko antoi ymmärrystä omiin toimintatapoihin ja työkaluja uusiin näkökulmiin.

Toisella viikolla teemat paneutuivat hengityksen rooliin, sekä vinkkeihin oman sekä lapsen rauhoittumisen tukemiseen. Poimin sieltä esimerkin tukea lapsen rauhoittumista hengityksen avulla pitämällä pehmolelua vatsan päällä ja seuraamalla sen liikettä. Kiukkua voi myös hätistää kiukkueläimen avulla, kuten murisemalla karhukiukun ajatuksella. Oma osionsa oli lisäksi tunteiden tarttumiseen sekä oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen liittyvät tekstit ja pohdinnat. Itselle jäi mieleen myös aktiivinen kuuntelu, eli toisen ihmisen kokemuksen huomioiminen ja sen sanominen ääneen, kuten "Sua taitaa ärsyttää, kun sanon sinulle tästä". Lapsen ärsyttävältä tuntuva käytös on merkki täyttymättömästä tarpeesta, johon usein on hyvä syy ja tarve. Siksi aikuisen on tärkeää nähdä ja sanallistaa se lapselle. Itse noudatan hankalissa tilanteissa tunteesta etäännyttämistä. "Sen sijaan, että sanot olevasi kiukkuinen voit sanoa tuntevasi kiukkua. Se voi auttaa sinua muistamaan, että kiukku nousee, laantuu ja menee sitten ohi, ja sinä pysyt samana – hetkelliset tunteet eivät määritä sitä, kuka olet."

Kolmannen viikon teemoissa vahvistettiin aikuisen ja lapsen taitoja, kuten tunnetaitoja, tunteiden säätelyä, tilanteiden korjaamista sekä itsemyötätuntoa. Tunteita ei voi valita, mutta niiden volyyminappulaan voi pyrkiä vaikuttamaan esimerkiksi voimistamalla myönteisiä tunteita ja sietämään sekä rauhoittamaan haastavampia tunteita. Itselläni haaste on erityisesti sisäinen mielenpuhe, joka komentaa ja tuomaroi kasvattaen tunteet vielä suuremmiksi. Lopulta on vaikea päästää niistä irti. Aineistossa annettiin työkaluja positiiviseen viestiin ja pieniin muutoksiin, sekä oman toimintasuunnitelman tekemiseen. Itsemyötätunnon askeleita, tiedostamista, hyväksyvää suhtautumista ja aktiivista ystävällisyyttä oli mielenkiintoista harjoitella. Lapsen kanssa tehtäviin harjoituksiin (joka soveltuu myös aikuisille) oli lisätty myös vihreät ja punaiset ajatukset -työkalu, jonka avulla kielteiset ajatukset muutetaan hyvää tekeviksi ajatuksiksi. Esimerkiksi "en koskaan onnistu" on vihreänä ajatuksena "teen parhaani ja se riittää". Liian usein tulee puhuneeksi itselleenkin aivan liian syyttävästi. 

 

Kuvat: Jaakko Kahilaniemi

 

 

Lyhyesti:

Ota vastaan ja hyväksy. Hengitä. Säädä. Korjaa tarvittaessa. Ole armollinen. Kehu onnistumisista. Toista. 

 

 

Oletko tehnyt mindfulness- tai tunnetaitoharjoituksia lapsen myötä?

 

 

(Osallistuminen Myrskyn sydän -verkkovalmennukseen on saatu Kasvun Taika -palveluista.)

 

 

Lue myös:

Lapsi kehittyy lähisuhteissaan

Mindfulnessia vanhemmille, osa 1

Mindfulnessia vanhemmille, osa 2

Kun sähköposti opastaa toimivimman tavan rauhoittaa lapsen kiukku

Tunnetaitoja kirjoista

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Kun sähköpostin otsikossa luki "mikä on toimivin tapa rauhoittaa lapsen kiukku?", olin heti valmiina lukemaan lisää. Kyse on Kasvun Taikan Vanhemmuuden voimapostista, jossa on juuri alkanut ilmainen miniverkkovalmennus, Myönteisiä keinoja kasvatukseen. Neljäosaisen valmennuksen teemana ovat keskity vahvuuksiin, kommunikoi rakentavasti, ymmärrä lapsen tunteita ja pysy rauhallisena, sekä huomioi itsesi ja omat tarpeesi vanhempana. 

Vinkiksi vaan, jos siellä on muitakin tunnetaitoja harjoittelevan lapsen (eli hermoja raastavan uhman kanssa eläviä) vanhempia. Itse ainakin nostan nöyränä, mutta tarmokkaana käden pystyyn. Tässä äitiydessä on vielä paljon opettelemista!

  

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Miltä opiskelu kotiäitinä tuntui? 

Olen pyöritellyt tätä postausta mielessäni pitkään, enkä vieläkään osaa tarkasti eritellä tunteita rajattuna vain näihin kahteen rooliin. Tavallaan rakastin sitä ja vihasin sitä. Ratkaisu opiskella ja jäädä vielä puoleksi vuodeksi kotiin Fridan kanssa oli paras ratkaisu tarjolla olleista mahdollisuuksista, ja olen äärimmäisen tyytyväinen, että uskalsin sen tehdä. Sain kasvattaa ammattitaitoani ja tunnustella opiskelua. Pystyimme antamaan Fridalle lisää aikaa kotona ennen päiväkotia. Aikaa, jonka koen, että hänkin tarvitsi. Aikuiskoulutustuen avulla pystyimme maksamaan myös laskut tilanteessa, jossa aiempi hoitovapaa oli jo syönyt säästöt. 

Näiden asioiden lisäksi päällimmäisenä mielessä kevään jälkeen on silti tarinat eroista, jotka tapahtuvat sellaisten aikojen jälkeen, jolloin parisuhteen molemmilla osapuolilla on ollut omia, tärkeitä tavoitteita ja aikaa vieviä hankkeita. Uusia juttuja. Kevään aikana, etenkin opiskelusta kertovissa teksteissäni kuulunut ahdistus on kummunnut juuri siitä. Ei se pelkkä opiskelu sitä tehnyt. Oli aivan liikaa tehtäviä, työtunteja ja ulkopuolisia rasitteita. Piti tuottaa niin paljon tulosta, että parisuhteen piti taipua säästökohteeksi. 

Yhdessä tekemisen, vitsailun ja hölmöilyn sijaan oli päiviä, jolloin emme puhuneet sen jälkeen kun Frida oli saatu unille. Allu teki kahta työtehtävää ja tuli joko illalla kotiin tai työmatkojen vuoksi ei sitäkään. Minun piti lukea illat, sillä päivällä lukuaikaa ei tietysti ollut kuin Fridan päiväunien aikaan pari tuntia. Absurdia kyllä, mutta olin vihainen, että minä olin se joka joutui pyytämään Fridalle hoitajaa, että pääsin täyttämään omaa tavoitettani. 

Viime keväänä pysäytin itseni liian monta kertaa puhumasta Allulle tavalla, jolla en ikinä olisi uskonut puhuvani hänelle. Kommunikoimme huonosti. Kuten rasittuneet ihmiset. Onneksi suhteen alusta asti ollut syvä kunnioitus ja arvostus, avoimuus, sekä tietysti letkeä huumori voittivat vaikeidenkin hetkien jälkeen. Muutaman kuukauden mittainen aika oli tarpeeksi lyhyt estämään pysyvien haittojen syntymisen, mutta tarpeeksi pitkä muistuttamaan siitä, miten toimivasta voi saada rikkinäisen.

 

GIF: Jaakko Kahilaniemi

 

Jos kuitenkin palataan pelkästään opiskelevana kotiäitinä olemiseen, se tuntui juuri tarpeeksi monipuoliselta ja kunnianhimoiselta minulle. Kun kerroin opiskelupäätöksestäni isälleni, hän sanoi, että tyttärensä tuntien pärjään varmasti mainiosti. Olinhan aiemmin suorittanut kaksi tutkintoa yhtä aikaa. Vedän itselleni tärkeitä asioita läpi kovalla voimalla.

Opiskelu kotiäitinä tuntui siltä kuin eläisi kahta elämää. Fridan ollessa hereillä olin äiti, joka ei laittanut ainuttakaan ajatusta kurssikirjoille tai deadlineille. Fridan nukkuessa olin opiskelija, joka imi tietoa nenä kiinni kurssikirjassa, näpytteli vastauksia tietokoneelle, söi iltaisin suklaata ja joi lasin viiniä. Opiskelija, joka sai kuulla aviomieheltään, kuinka luetut asiat astuivat käytäntöön havaintoja tehden ja uusia termejä käyttäen.

Kahden roolin yhdistäminen vaati täydellistä ajoitusta. Niin päivittäisenä suunnitelmana, kuin se olisi vaatinut meidän elämäntilanteessakin. Ilman minun opiskelua tai Allun tilannetta meillä olisi ollut kelpo kevät. Molemmat yhtä aikaa oli liikaa.

Opiskelu itse tuntui melko samalta, kuin 13 vuotta sitten. Opin edelleen parhaiten visuaalisen muistin kautta, unohdan lukea otsikot ja saan paineen alla muistikatkon tärkeimmistä ja yleisimmistä termeistä ja asioista. (E-kirjat ja pieni näyttö eivät muuten tue visuaalisen oppijan oppimista.) Kirjaston lukurauha sentään oli jotain uutta. Samoin univelka, jota ei voinut tasoittaa. Etenkin silloin, kun lukuaika oli hävinnyt sairasteluihin tai Allun poissaoloihin, oli vaikea olla suorittamatta lukemista pakon vuoksi. Laskin pisteitä ja asetin tavoitteita tiettyihin arvosanoihin, vaikka olin päättänyt olla tuijottamatta niitä. Vanhat tavat istuvat tiukassa.

 

PS. Jos mietit opiskelujen aloittamista yhtä pitkän tauon jälkeen huomioi myös, että siivoaminen, televisio ja syöminen eivät ole ainoita paheitasi tenttiurakan edellä, vaan kuvioihin on tullut mukaan myös sosiaalinen media. Voihan värinä ja välke.

 

 

Lue myös: 

Salamapäätös opiskelevaksi kotiäidiksi

Ensimmäinen opiskeluviikko lukuina

Valitsimme epätasa-arvoisen perhevapaan

Läpi meni!

Näin opiskelin kotiäitinä

Opintovapaa hoitovapaan sijaan? Lue tämä!

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Olin kevään Lapsimessuilla Leea Mattilan luennolla, jossa käytiin läpi lapsen lähisuhteiden merkitystä. Sitä millaisia vaikutuksia varhaisella vuorovaikutuksella ja turvallisella kiintymyssuhteella on. Luento sai minut herkistymään, sillä aihe oli niin tärkeä lapsen kehityksen kannalta. Teki mieli huhuilla ohi käveleville ihmisille, että pysähtykää kuuntelemaan asioita, joilla on oikeasti merkitystä. Messulauantain luennolla oli nimittäin runsaasti tilaa.

Itselle luento antoi lisää ymmärrystä. Syitä miksi on niin tärkeää esimerkiksi sanoittaa tunteita. Ja miten erityisesti suomalaisille tyypillinen kasvatustapa lisää turvattomuutta ja välinpitämättömyyttä. Varhaisesta vuorovaikutuksesta ja turvallisesta kiintymyssuhteesta on toki helppo löytää kirjoituksia, mutta koska luento kosketti niin syvästi halusin koota siitä vielä tärkeimmät ylös. 

 

Ihminen toimii aikuisenakin varhaisten vuorovaikutustensa varassa. Kiintymystyyli näyttää esimerkin yhdessä olemisesta, eikä se ole sama asia, kuin rakkaussuhde. Pienelle lapselle kiintymystyyli on strategia saada hoivaaja lähelle. 

Turvallinen kiintymyssuhde puskuroi mielenterveyttä. Se syntyy kokemuksesta aikuisesta, joka kuuntelee ennustettavasti ja johdonmukaisesti, sekä reagoi oikealla tavalla ja oikea-aikaisesti. Se tarkoittaa negatiivisten tunteiden tyynnyttämistä ja positiivisten vahvistamista, sekä uteliaisuuden tukemista. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, eikä turvallinen kiintymyssuhde perustu täydellisyyteen. Yhteyttä tulee aktiivisesti korjata.

Turvattomuutta lisää välttelevä, ristiriitainen ja jäsentymätön kiintymyssuhde. Yllättävää ehkä, mutta monet vanhat kasvatustavat kuuluvat juuri näihin. Välttely on juuri se suomalaisille tahattomasti tyypillinen (tai opittu) kiintymyssuhteen tapa. Kun esimerkiksi viedään huomio pois rokoteneulasta johonkin leluun, vaikka rokotuksen voisi kertoa sattuvan hetken. Tai nukutetaan huudattamalla. Lapsi oppii nukahtamaan, koska hän oppii ettei hänen tunteisiinsa vastata, eikä hän saa apua niiden säätelyyn. Jopa neuvoloissa elää vahvasti vanhat huudattamiseen ja keuhkojen vahvistamiseen liittyvät myytit. Tunteiden tukahduttaminen ja tunneilmaisujen välttäminen opettaa, ettei säätelyapua ole saatavilla. Ristiriitaisessa kiintymyssuhteessa lapsen tunteisiin reagoidaan epäjohdonmukaisesti. Toisinaan kiinnostuva, toisinaan epähuomioiva reagointi opettaa lapselle liioittelemaan tunneilmaisujaan. Jäsentymätön kiintymyssuhde vaatii jo vakavaa laiminlyöntiä tai väkivallan ja pelon johdosta lapselle ei synny ainoatakaan selvää strategiaa. Syntyy pakonomaista miellyttämistä. 

Hyvä vuorovaikutus vaikuttaa esimerkiksi lapsen oppimiskykyyn, tunne-elämän kehitykseen, maailmankuvaan, persoonallisuuteen, sosiaaliseen kyvykkyyteen ja biologiseen kehitykseen. Tunteiden säätelyn kehittyminen vaatii vuorovaikutusta aikuisen kanssa. Vauva oppii havaitsemaan omia tilojaan ja muokkaamaan niitä, kun vanhemmat tekee sen ensin hänen puolestaan.  Jos aikuisella on vaikeuksia säädellä omia tunteitaan, ongelmalla on taipumus jatkua ja se siirtyy vauvaan. Siksi aikuisen omalla kuormituksella ja esimerkiksi parisuhdeongelmilla on vaikutus vuorovaikutusongelmien syntyyn. Toki ne voivat juontua myös esimerkiksi lapsen keskosuudesta tai temperamentista. 

 

 

Tärkeimmät vinkit: 

Ole utelias lapsen sisäisestä elämästä. Kurkista käytöksen taakse mielentiloihin ja lapsen näkökulmaan.

Yhteys on kaiken edellytys. Tutkimusten mukaan aktiivinen korjaaminen on merkittävämpi asia suhteen kannalta kuin se, että kaikki olisi aina hyvin. 

Ole leikkisä ja jaa myönteisiä tunteita lapsen kanssa. 

 

 

Lue myös:

Mindfulnessia vanhemmille, osa 1

Mindfulnessia vanhemmille, osa 2

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

Pages