Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Syksyn kirjasadosta kuuluu jo hienoja uutisia! S&S julkaisee elokuussa kaksi kirjaa, jotka nostavat esiin inspiroivia esikuvia suomalaisista naisista. Molemmat ovat saaneet inspiraationsa poikkeuksellisesta ja upeasta Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjasta. Nämä kannattaa laittaa muistiin!

 

Elina Tuomi, Itsenäisiä naisia - 70 suomalaista esikuvaa. Feministinen tietokirja suomalaisista vaikuttajista nuorille aikuisille korostamaan tasa-arvon merkitystä kirjassa esitettyjen henkilöiden elämässä ja työssä. Kirjassa tuodaan esiin poliitikkoja, tieteilijöitä, opettajia, taiteilijoita ja kirjailijoita 1800-luvulta nykypäivään.. Heitä, jotka ovat sinnikkäästi vaatineet tasa-arvoa ja astuneet omana aikanaan ulos perinteisistä sukupuolirooleista. Kuvituksesta, henkilöiden muotokuvista, on odotettavissa upeaa jälkeä. Kirjassa on mukana muun muassa Alma, Nasima Razmyar, Minna Canth, Rosa Emilia Clay, Helvi Sipilä, Tove Jansson, Helene Schjerfbeck, Katri Helena ja Anna Paavilainen. 

 

Minna Canth

Edith Södergran

Miina Sillanpää

Ellen Thesleff

Helene Schjerfbeck

Fanni Luukkonen

Helvi Sipilä

 

 

Ida Salminen ja Riikka Salminen, Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa. Kokoelma satumuotoisia, henkilöhaastatteluihin ja taustatutkimukseen pohjautuvia tositarinoita. Kirja soveltuu siis perheen pienimmillekin ääneen luettavaksi. Erilaiset elämäntarinat inspiroivat ja osoittavat, että hyödyntämällä omia vahvuuksiaan ja osaamistaan voi toteuttaa unelmiaan. Erilaiset ominaisuudet asetetaan mahdollisuuksia antavaan valoon sen sijaan, että tulisi pyrkiä tiettyyn muottiin tai omata tietynlaiset lähtökohdat. Ihminen voi olla samaan aikaan sekä kiltti että vahva, hetkkä että itsevarma, ujo että rohkea. Kirjassa on mukana muun muassa Tarja Halonen, Irja Askola, Koko Hubara, Armi Ratia, Miina Sillanpää, Aino Aalto ja Linda Liukas. 

 

 

Näitä upeita kirjoja odottaen toivotan hyvää Minna Canthin päivää!

 

Tiedot ja kuvat: Kustantamo S&S

 

 

Lue myös:

Vihdoin uusia roolimalleja satukirjasta!

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Trendin ja Lilyn #Uraoivallus -kampanjan kirjoituksia lukiessa kävin miettimään omaa työtäni ja oppejani matkan varrelta. Ensimmäisinä mieleen tuli se, kuinka mahdollisuuksiin tarttuminen on vienyt minua kohti omia urahaaveita, ja kuinka huonokin päätös on parempi kuin kykenemättömyys tehdä päätöstä lainkaan. Mielessäni kävi myös omien oikeuksien puolustaminen ja tänä talvena mieleeni jäänyt ohje: Rakasta työtäsi, älä työnantajaasi, sillä työnantajasi ei välitä sinusta. Jokin pieni, mutta koko ajan kasvava ääni sisälläni haluaisi silti uskoa, että on työpaikkoja, joissa työtä ja työnantajaa voisi rakastaa.

Lopulta valitsin oivalluksistani reseptin onnistumiseen. Sen, joka parantaa mentaalienergiaa ja siten työtehtävien hallintaa ja hyvinvointia.

Valitse taistelusi. Työssäni on loputon määrä asioita, joihin vaikuttaa. Parantaa myyntiä, kehittää konsepteja, valmentaa ihmisiä ja löytää uusia ratkaisuja. Projekteja on jatkuvasti päällekkäin, joista jokainen on kysyjästä riippuen tärkeysjärjestyksen huipulla. Yritin ennen antaa aikani kaikelle yhtä aikaa, kunnes ymmärsin sen olevan mahdotonta. Sen sijaan, että yritän tehdä kaikkea, on paljon tärkeämpää tehdä jotain hyvin. Saattaa jokin tuloksellisesti valmiiksi ja siirtyä seuraavaan. Tämä pätee niin vuosi- ja kvartaalisuunnitelmissa, kuin lyhyen aikavälin priorisoinnissa. Katso jotain sormien läpi ja iske siihen mikä tekee isoimman eron. Toimitin ensimmäisen onnistuneen projektini neljässä kuukaudessa palattuani kahden vuoden äitiyslomalta. Oivalsin samalla, ettei esimiehenikään seuraa To Do -listaani, vaan Done -listaani.

 

 

 

​Lue myös:

Ammatin plussat ja miinukset: Visuaalisen markkinoinnin vastaava

Onneksi on etäpäivät!

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Allulle on ollut luontaisempaa pysyä rauhallisena haastavissa tilanteissa Fridan kanssa. Olen ajatellut eron johtuvan syvälle juurtuneesta kontrollintarpeestani tai jonkinlaisesta vajaavaisuudestani spontaaniin sopeutumiskykyyn. Keskustellessamme Myrskyn Sydän verkkovalmennuksen mindfulness-osioista, selvisi, että Allulla onkin jo käytössään aika hyviä keinoja pysyä rauhallisena haastavissa tilanteissa. Syy löytyi armeijasta. 

 

 

Koska armeijassa joutuu jatkuvasti odottamaan tai jonottamaan jotakin, sekä kestämään fyysisesti pitkäkestoisia rasitteita tietämättä milloin mikäkin loppuu, oppii vähitellen suhtautumaan tilanteisiin neutraalisti. Ja koska palveluksessa on läpileikkaus koko ikäpolvesta, päätyy yleensä automaattisesti marssimaan jonkun idiootin kanssa. En ole käynyt armeijaa, mutta näin Allu asian kuvaili. Käytännössä siis ainoa keino selviytymiseen on hyväksyä, että paska kestää määräämättömän ajan. Sitten turruttaa itsensä harmaalle alueelle, jossa ei mieti seuraavaa määränpäätä, tai sitä mitä haluaisi tehdä. Sitä ei ole. Näin odotus tuntuu lyhyemmältä, eikä tule luotua ennakkoon kuvitelmia muusta. 

Vertaa edellistä esimerkiksi tilanteeseen, jossa lapsi kiukkuaa ja temppuilee esimerkiksi unta vastaan jo toista tuntia, ja sinä haluaisit jo päästä lempisarjasi ääreen tai saada muuten hetken omaa aikaa. Idea on, ettet ikinä pääse sinne. Etenkään, jos ajattelet sitä. 

Minulla on myös toinen kokemus armeijan ja mindfulnessin yhteydestä: Isäni oli koko työikänsä armeijan sotilassoittajana, enkä muista hänen koskaan menettäneen malttiaan.

 

 

Tuon kuvituksen on tehnyt Frida ja hänen ystävänsä Louna, ollessaan äitiensä kanssa after workeilla. Mielestäni teos kuvastaa hyvin mindfulnessin löytymistä. 

 

Lue myös:

Lapsi kehittyy lähisuhteissaan

Mindfulnessia vanhemmille, osa 1

Mindfulnessia vanhemmille, osa 2

Kun sähköposti opastaa toimivimman tavan rauhoittaa lapsen kiukku

Tunnetaitoja kirjoista

Kuinka pysyä rauhallisena, kun lapsi raivoaa?

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Ostosmaniaan ja vuosi vuodelta isompiin alennuksiin yllyttävälle Black Fridaylle on löytynyt nerokas vastaisku. Moni toimija nimittäin antaa kampanja-ajan ostoksista alennuksen verran hyväntekeväisyyteen. Suunta on muuttunut ja parhaimman vainun saaneet ovat uskaltaneet lähteä luomaan manian sijaan hyvinvointia.

 

 

IVALO sanoo ei Black Fridaylle lahjoittamalla oman osuutensa päivän myyntituotoista Labour Behind the Label -järjestölle. Sanoma on harkita ostoksia, satsata laatuun ja ajattomaan tyyliin. Everlasting Friday.

 

 

Weecos lahjoittaa 20% perjantain myynnistä Luonnonsuojeluliitolle. Tämän lisäksi he kampanjoivat somessa saadakseen muitakin yrityksiä mukaan Bright Friday -hyväntekeväisyysilmiöön. 

 

 

TRE x Brother Christman x VIMMA -kampanja tukee VIMMAn ja Brother Christmasin toteuttamaa, Turun Yliopistollisen sairaalan lasten syöpäosaston vaatemalliston syntymistä. TRE lahjoittaa lyhentämättömänä 10% kaikista verkkokaupassa sekä Mikonkadun myymälässä 24.-26.11. tehdyistä ostoksista tähän hyväntekeväisyysprojektiin. Hoidossa olevat lapset ovat piirtäneet ja kertoneet millaisiin vaatteisiin haluaisivat pukeutua sairaalassa. Kaikki on siis jo suunniteltu, mutta malliston toteuttamiseen tarvittava kangas puuttuu vielä. Tästä kampanjasta lukeminen sai kyyneleet silmiini. 

 

 

Artek lahjoittaa alennusten sijaan 10% Artek- ja Vitra-ostosten loppusummasta Itämeren suojelutyöhön Baltic Sea Groupille. Blue Friday.

 

 

Puine lahjoittaa 15% koko perjantain myynnistä Suomen Lasten Syöpäsäätiö Aamulle. Puinen perjantai.

 

 

Haluaisin kuulla näistä lisää. Oletko törmännyt muihin vastaaviin? 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Jos johonkin vartalon osaani olen ollut tyytyväinen myös kehonegatiivisuuden (syömishäiriöiden ja himotreenaamisen) aikoina, on se kohta ollut jalat ja pylly. Parikymppisenä painelin menemään lyhyissä shortseissa, mutta silti muistan katselleeni kävellessä tärähtäviä reisiäni kauhistuneena: Onko minulla todella noin paljon selluliittia! 

Olen kuivaharjannut ja käyttänyt kiinteyttäviä voiteita paljon ennen kuin niiden käytölle olisi edes mitään perusteltua tarvetta. Hus hus selluliitti, ajattelin ja ihastelin muotilehtien ja television upean hoikkia ja kiinteitä naisia. Juorulehtien "Sarah Jessica Parkerilla on selluliittia, katso kuvat!" -jutut eivät tietenkään tehneet selluliitista yhtään normaalimpaa.

 

 

Viime kesänä olin &Other storiesin sovituskopissa muutaman uimapuvun ja bikinisetin kanssa, kun katsoin pyllyäni pitkästä aikaa peilistä. Järkytyin. Kirkkaiden valojen alla paljastui totuus: peppuni on rupsahtanut. Se ei todellakaan ollut enää se parikymppisen himotreenaajan sileä ja pyöreä pylly, vaan aika ja äitiys oli tehnyt tehtävänsä. Erityistä tässä sovituskopissa vietetyssä hetkessä oli se, että välitin asiasta noin 30 sekuntia. Sitten päätin, että muotoa voi toki saada käymällä useammin salilla, mutta tärkeintä on hyväksyä se mitä on. Sitä paitsi iho tekee mitä iho tekee ajan myötä. Viimeiset vilkaisut peilistä eivät tuntuneet ollenkaan kivuliailta. Kotiin lähdin kahden uimapuvun kanssa. 

Olen oikeastaan ollut ajattelematta oman kehoni selluliitti-tilannetta jo muutaman vuoden. Toki välillä ihmettelen peilistä näkyviä muotoja ja muhkuroita, kuten siellä sovituskopissa, mutta en enää anna sen määritellä mitä voin tehdä. Pukeudun valkoisiin korkeavyötäröisiin samettihousuihin, vaikka ne saisivatkin pyllyni näyttämään leveämmältä kuin todellisuudessa. Pukeudun kuten haluan, en kehoni imartelua, tai ketään muuta varten.

 

 

Kiitos Trendi ja Lily, #MuhkuraManifesti on tarpeellinen. 

Voidaanko poistaa koko sana, selluliitti, kaikista maailman sanakirjoista? 

 

 

Lue myös:

Omakuvasta, sodasta ja rauhasta

Muotinmurtajat 

#älämahdumuottiin

Kiusaamisen pahin jälki

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Niin perheenjäsenten, kuin ympäristön luomat roolimallit vaikuttavat hurjasti siihen, millaisen suhteen lapsi muodostaa liikkumiseen. Se mistä teemme normaalin osan arkea, kuin huomaamatta. Lasten ja nuorten liikkuminen tuntuu jakautuneen rajusti kahtia. On niitä, jotka eivät liiku lainkaan, ja niitä, jotka liikkuvat jopa liikaa. Hajonta tavallisissa liikunnallisissa perustaidoissa ja vartalonhallinnassa voi olla huima. Mielestäni tärkeintä lasten liikkumisessa on kannustaminen. Sopivien ja innostavien liikuntamuotojen löytäminen, sekä tietysti lapsen tarpeisiin vastaaminen tekemättä liikunnasta liian isoa asiaa. 

 

 

Molemmat ääripäät liikuntatottumuksissa ovat vahingollisia. Mielikuva 10-vuotiaasta, joka ei pääse kyykkyyn tai osaa juosta on pelottava. Se on kuitenkin todellinen, ja yleistyvänä ilmiönä se muokkaa jopa genetiikkaamme tulevaisuudessa. Mutta liika on liikaa toisessakin ääripäässä. Entisenä himoliikkujana tiedän mistä puhun. Silloin, kun treeni ja ravinto pyörittävät koko elämää, eikä millekään spontaanille toiminnalle ole varaa. Omien vinoutuneiden ajatusten suoristaminen vei aikansa, ja olen äärimmäisen onnellinen siitä, ettei liikunta ja tulokset enää määritä tekemisiäni jatkuvasti. Liikunnan ilo on muutakin, kuin äärirajoilla oloa. Olin kesällä mukana Allas Sea Poolin perhesunnuntai-tapahtumassa, jossa tubettaja Pernilla Böckermania haastateltiin. Tulin todella surulliseksi, kun monen teini-ikäisen roolimalli kertoi liikunnan, ravinnon ja levon määrittelevän hänen koko elämäänsä. Hän sanoi ylpeästi miettivänsä niitä jatkuvasti. Esimerkiksi juuri sillä hetkellä hän kertoi miettivänsä oliko juonut tarpeeksi vettä sinä päivänä. 

Liikunnan on tarkoitus olla osa elämää, ja elämässä on muutakin upeaa koettavaa. Suorituskeskeisessä liikunnassa armollisuudelle itseään kohtaan ei juuri ole tilaa. Kuinka voimme olla ehjiä ja hyväksyviä, jos emme osoita armollisuutta edes itseämme kohtaan? 

Koin itseni kömpelöksi liikkujaksi lapsena, ja olin todella varovainen kokeilemaan uutta ja ylittämään itseäni. Vaikka liikunnan harrastaminen menikin aikuisena toisinaan överiksi, kehitti se myös jotain hyvää kehossani. Hahmotan kehoani hyvin, sekä pystyn haastaamaan itseäni niin fyysisesti kuin henkisesti. Kaikkien mutkien kautta hyväksyin lopulta myös kehoni, ja nyt osaan kuunnella sitä paremmin. On ihana seurata, kuinka luonnollinen liikkuja Frida on, ja kuinka varmasti hän luottaa omiin voimiinsa. Uskon, että pienillä asioilla ja yhteisillä hetkillä on paljon merkitystä kasvatuksessa. Olen pyrkinyt pitämään silmät auki asioille, joista näen Fridan innostuvan, sekä myös niistä, joita hän ei koe omaksi. Luomme mahdollisuuksia niiden perusteella. Ulkoilemme ja käymme uimassa yhdessä, mutta liikumme myös kotona jatkuvasti. Pelleilemme, juoksemme ja hypimme pupuhyppyjä jonossa keittiöstä makuuhuoneeseen. Roikumme ja keinumme voimistelurenkaissa, tasapainoilemme bObles-huonekaluilla ja teemme kuperkeikkoja. Lähes joka ilta Frida ilmoittaa myös tanssiajan, jolloin hän ojentaa kaikille aurinkolasit, Allu laittaa musiikin ja sitten tanssimme vallattomasti, kunnes Frida ilmoittaa tanssiajan päättyneen. Nyt päiväkoti-arjessa pidemmät ulkoilureissut keskittyvät usein viikonloppuihin. Äitiys- ja hoitovapaalla yksi parhaista asioista oli juuri upeat ulkoilumahdollisuudet, eli aikaa liikkua päivällä. Nykyään arjen isoin liikuttaja on päiväkoti, jossa onneksi liikutaan sekä ulkona että sisällä, mutta myös panostetaan muidenkin taitojen kehittämiseen. Hyvillä varusteilla on hurjan tärkeä osa, jotta ulkoilun ilo vahvistuu neljän vuodenajan maassa.

 

 

Luvut ja tunnustukset eivät ole meille tärkeitä, emmekä halua kannustaa asioiden tekemiseen suoritusten kautta. Emme ole esimerkiksi keränneet Fridalle uimamerkkejä uimataidoista. Vaikka tiedämme hänen osaavan merkkiin tarvittavat taidot, emme pakota häntä sukeltamaan juuri sillä uimakerralla, kun pisteitä kerätään. Siksi en myöskään osannut kirjata tarkkoja liikuntatunteja viikon ajalta Reima Kidventure-haasteeseen.

Erilaisia kannustimia tarvitaan erilaisille perheille, mutta aitoa liikunnan iloa jokaiselle. 

 

Haalari, joka huokuu liikunnan iloa.

 

Haalari, joka on pesun jälkeen taas valmiina uusiin seikkailuihin.

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Pages