Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

En suunnitellut kertovani imetystisseistä blogissa. Enkä varsinkaan ajatellut kertovani niistä kahdesti. Tuntuu silti, että imetystissien taival pitää saada päätökseen nyt, kun imetyksen lopettamisesta on kulunut jo useampi kuukausi.

Kuten joku viisas ja kokeneempi mainitsi kommentissaan, rinnat palautuivat hieman imetyksen lopettamisen jälkeen. Iho ei tunnu enää ollenkaan niin löysältä. Olen päässyt takaisin hair up, bra off -moodiin ja olen vihdoin voinut nukkua ilman paitaa. Jos Frida näkee minut ilman paitaa, hän yleensä haluaa paristi tökkiä nännejä, mutta silloinkin kiinnostavin kohde on napani. En myöskään koe, että rintani olisivat tuhoutuneet imetyksestä. Asiat ovat siis ihan hyvin.

Lukuunottamatta yhtä pientä, mutta epämiellyttävää seikkaa. Toinen rintani tulee usein ulos liiveistä, kun kumarrun alas.

Toisessa osassa kerroin käyttäväni imetysliivejä vielä imetyksen lopettamisen jälkeenkin. Ne olivat isoja, eivätkä tukeneet ollenkaan, mutta olin liian laiska ja epävarma liiviostoksille. (Toisin sanoen käytin rahat muuhun.) Luulin, että odottaisin innolla uusien liivien ostoa raskaus- ja imetysajan jälkeen, mutta en vain saanut aikaiseksi. Onneksi kaapista sentään löytyi ennen raskautta ostettuja, pieneksi jääneitä rimpulaliivejä, jotka nyt olivatkin sopivampia kuin koskaan aikaisemmin. Rimpulaliiveillä tarkoitan toppaamattomia liivejä kaarituella tai ilman. Kevyen olemattomia päällä. Kävelin sattumalta Sokoksen alusvaateosaston läpi ja huomasin Calvin Kleinin toppaamattomat ja kaarituettomat liivit alessa. Ne olivat aivan ihanat päällä. Aivan toista, kuin halpismerkkien vastaavat. Myyjä muistutti minua ystävällisesti erittäin tukevista liiveistä imetyksen jälkeen. Niitä pitäisi pitää jatkuvasti. Myös kotona!

En voi sanoa olleeni yllättynyt, mutta hieman pettynyt kuitenkin. Joku sanoi ääneen sen, minkä omassa mielessäni olin hiljentänyt. Myyjä oli ystävällinen ja vakuuttava, ja sai minut miettimään asiaa. Nyt olisi (tai ehkä oli jo) se hetki, kun minun todella pitäisi välittää rintojeni ulkonäöstä. 

Toistaiseksi olen päättänyt olla välittämättä. En ole valmis luopumaan vapauden tunteesta, jonka juuri olen sain takaisin. Edes riipputissien uhalla. 

 

 

 

Aiemmat osat:

Imetystissit

Imetystissit, osa 2

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Ensimmäiset puoli vuotta meillä nukuttiin hyvin. Toki parina ensimmäisenä kuukautena oli vastasyntyneelle tyypillistä yöheräilyä ja itkua, mutta pääsimme oikeasti vähällä. Vaikka herätyksiä oli pari, kolme yössä, nukuin reilusti enemmän, kuin normaaleina arkiöinä ennen Fridaa. Ajattelin, että töihin tuskin tarvitsisi palata väsyneenä ja vauvavuoden riuduttamana. Luulin väärin. 

Puolen vuoden paikkeilla Frida alkoi liikkua ja konttasi lähes heti, kun oppi kääntymään. Yöt muuttuivat levottomiksi ja oli helpompaa nostaa Frida meidän väliin. Nukahdin itsekin aina imetykseen. Frida heräsi kuitenkin aina siihen, että yritin siirtää häntä takaisin omaan sänkyyn. 7 kuukauden kohdalla kirjoitinkin jo olevani väsyneempi, kuin kertaakaan aiemmin äitinä. 

Yöt vaihtelivat ja 9 kuukauden iässä ne olivat jo vähän tasaantuneet. Päiväunet sen sijaan lyhenivät. 10 kuukauden kohdalla päiväunettomuus alkoi jo ahdistaa äitiäkin, sillä vajaan tunnin unien aikana ei ehdi tekemään yhtään mitään. 

Päivä- ja yöunet helpottuivat vajaan 11 kuukauden iässä. Keksin pitää Fridan meidän sängyssä päiväunien ajan, sillä yleensä tyttö nukahti joka tapauksessa rinnalle. Siellä uni maistui jopa kaksi tuntia putkeen! Rattaissa tai omassa sängyssä herätys tuli alle tunnissa. Yöt rauhoittuivat yöimetyksen loputtua. Imetin siis kaikkien oppien vastaisesti yöllä vielä yli 8 kuukautta vanhaa vauvaa. Jotta kaikki voisivat nukkua paremmin. Lopulta yöimetyksen lopettaminen kävi helposti.

Nyt Frida nukahtaa omaan sänkyyn niin päiväunille, kuin yöunille. Nukkuu lounaan jälkeen jopa kolme tuntia, ja öisin joko parilla herätyksellä tai heräämättä kertaakaan ennen aamukuutta. Parin viikon aikana yöherätykset ovat hieman lisääntyneet, joten toivottavasti suunta muuttuu pian. Seuraava unitavoite on, ettei sängyn vieressä tarvitsisi odottaa Fridan nukahtamista. Viime yö sujui ainakin jo pelkällä sängystä huutelulla. "Shhh" ja "pää alas".

 

 

Kun mietin öitä ja uniamme tämän reilun vuoden ajalta mieleen nousee päällimäisenä muutama ihmeellinen asia.

Luonnolliset siirtymävaiheet. Lapsen kanssa tämä tuntuu jopa mystiseltä. Vanhat jutut päättyvät ja uudet alkavat helposti, kun aika on oikea. Turha siis stressata oppiiko lapsi nukkumaan tai syömään haarukalla. Kyllä se lopulta onnistuu. Esimerkiksi yöimetyksen kanssa kävi näin.

Virheliikkeet. Keksii ratkaisun ongelmaan, mutta pilaa samalla perustukset. Esimerkiksi sain Fridan makaamaan sängyssä makaamalla itse pinnasängyn vierellä. Sitten tajusin nukkuneeni suurimman osan öistä kovalla lattialla jo parin viikon ajan.

Optimismi. Jollakin käsittämättömällä tavalla jaksan aina kuvitella saavani seuraavasta yöstä paremman ja päiväunista pidemmät. Tai saavani nukkua herätyksen jälkeen ainakin 4 tuntia. Siksi odotin aina puolen yön herätykseen asti, kunnes menin itse nukkumaan. Aivan kuin vauva ei voisi herätä puolen tunnin päästä uudelleen.

Unikoulu. Miksi sitä sanotaan tassutteluksi, kun oikeasti lapsen joutuu rauhoittamaana kaksin käsin pitelemällä? Silittelyyn pääsee vasta parin "ei sinua nosteta sieltä sängystä" -yön jälkeen.

 

Pussilakanasetti: Baby Wallaby (saatu)  /  Unikaveri: Papu

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Imetystissit aiheuttivat välillä haastavia tilanteita jo pelkästään sen takia, että ne olivat... No, valtavat. Toivoin, että tulisi se päivä, kun saisin entistäkin pienemmän rintavarustuksen. Toiveeni toteutui. En tosin ajatellut, että iho olisi ihan niin löysä. Miksei rintojen iho voi palautua vatsan ihon lailla? Vatsa sentään venyy moninkertaisiin mittoihin, mutta palautuu melkein saman tuntuiseksi kuin ennen.

Tässä jatko-osassa perehdytään mitä tapahtui imetystisseille imetyksen jälkeen.

 

 

Nyt imetyksen loputtua olen saanut vapauden tunteen takaisin. Siis pelkästään tissien vapauden. Enää ei tarvitse pitää liivejä yötä myöten päällä. Valitettavasti tähänkin on jo tottunut ja melkein joutuu muistuttamaan itseään toimimaan kuten ennen. Eli liivit veks!

Vaatekappaleiden esteettömyys. Rintojen näkökulmasta voin pitää millaisia vaatteita ja liivejä tahansa. Valitettavasti tässäkin konkreettinen toiminta yrittää vielä hahmottaa uutta tilannetta. Perinteinen mekkoaika meni, mutta onneksi mekon voi pukea nyt trendikkäästi housujen kanssa. Rintaliivien ostaminen sen sijaan tuntuu kuin suurelta suolta edessä. Siksi saatan edelleen pitää imetysliivejä, sillä kaapissa on vain yhdet sopivat, tavalliset liivit. Vähän kuin synnytyksen jälkeen, kun jämähdin mukavuudenhaluissani pitämään sairaalan Tena-alushousuja aivan liian pitkäksi aikaa

Peilikuva pysäyttää imetyksen jälkeenkin. Ei sen takia, että näky hirvittäisi tai, että näky olisi harvinainen, vaan sen takia, että rintoihin pitää tottua uudestaan. Vähän kaikilla tasoilla. 

Kuten siihen, että nyt saavat taas olla rinnat.

 

 

PS. Mistä nykyään saa parhaimmat epä-liivit? Eli toppaamattomat, tukevat ja sirot liivit myös (arviolta) C-kupissa.

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Huomasin yhtäkkiä, etten ole imettänyt Fridaa viikkoon.

En suoraan sanottuna ole muistanut aamupäivän imetyskertaa. Tai imetysjäännettä. Eikä ole muistanut Fridakaan. Viimeksi se tuntuikin jo vähän turhalta. Ehkä Fridakin tajusi, ettei siitä ole enää mitään hyötyä. Olin kyllä aivan varma, että imetyksen lopettamiseen pitäisi tehdä järjestelmällinen suunnitelma, eikä tissityttö luopuisi siitä kovin helposti. 

Yöimetyksen lopettamisen yhteydessä lopetin myös illan viimeisen imetyksen, sillä se tuntui helpottavan yötaisteluita. Jäljellä oli noin neljä imetystä päivässä. Vähitellen, vähän huomaamatta, jäljellä olikin vain enää yksi, korkeintaan kaksi imetyskertaa. Kunnes nekin unohtuivat. Yritin peitellä rintojani, jotta Frida ei oppisi repimään niitä esille ja voisin pitää imetyspäätöksen helpommin itselläni. Viimeisillä imetyskerroilla tyttö keskittyi enemmän nännin näpertelyyn, kuin imemiseen, joten hassuttelimme. Frida osoitti, kokeili, yritti sanoa tissi, ja kikatti. Yhtenä aamuna heräsin siihen, että Frida tökki sormenpäällä nänniäni ja kikatteli. Läheisyyden välineestä olikin tullut huumoria!

 

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Ensinnäkin, tissit eivät kuuluneet ennen sanavarastooni. Ainakaan kovin usein. Nykyään rallattelen tissitissitissiä ja otatko vielä tissiä -kysymystä vähintään kerran päivässä. 

Jatketaan siis imetysasentojen jälkeen tissien parissa.

Olen huomannut, että imetystisseissä on paljon sellaista mihin en ollut varautunut. Tai tullut ajatelleeksi. 

Olen niitä naisia, jotka riisuvat rintaliivinsä heti kotiin päästyään. Pidän siitä vapauden tunteesta, kun mikään ei ole tiukasti ihoa vasten. Käytän mahdollisimman ohuita, toppaamattomia liivejä, jotka eivät korosta rintoja. Ystäväni nimittää niitä vitsikkäästi ensiliiveiksi. Viimeiset kahdeksan kuukautta todellisuus on ollut aivan toinen.

Imetystissit eivät koe vapautta. Vuorokaudessa ei juuri suihkussakäyntiä lukuunottamatta ole hetkeäkään ilman liivejä.  

Imetystissejä ei voi laittaa kevyisiin naruolkaimellisiin toppeihin, eikä imetystissejä voi laittaa off shoulder -puseroihin. Nämä asiat eivät ole häirinneet talvella, mutta kevät/kesä -mallistoja ihastellessa todellisuus räjähti kasvoille. Pieni lohtu sentään on, että naruolkaimellisia toppeja voi käyttää trendikkäästi t-paitojen tai neuleiden päällä. Ellei se haittaa imetystä.

Imetystissit korostuvat missä tahansa liiveissä. Missä tahansa puseroissa. Missä tahansa.

Imetystissit saattavat pysäyttää, jos sattuu kohtaamaan peilin matkalla vaatehuoneeseen. Ai niin, tältä minä näytän.

 

Onneksi löysin imetysliivit, joissa ei haittaa, vaikka toppi olisi hieman läpinäkyvä. Helpottaa rajoituksia imetystissien kanssa edes hieman. Eikä tarvitse klipsutella klipsien kanssa. 

Off shoulder puserot jäävät silti tänä kesänä todella pienelle käytölle. Huoh.

 

2-pakkaus imetysrintaliivit, Lindex

 

Share

Pages