Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Kaksi ja puoli vuotta.

Siinä ajassa Fridasta on tullut liikuttavan korkealentoisia tarinoita kertova tyyppi, jolla on huikea huumorintaju ja paljon päättäväisyyttä. Juttuihin, joita hän kertoo silmät pyöreinä ja suloisesti välissä maiskuttaen, sekoittuu eri päivinä tarkkaavaisesti kuultuja aiheita ja sanoja. Joskus tarinoista on vaikea saada kiinni niissä risteilevien aiheiden, kuten vettä satavien ikkunoiden, valkotakkisten lintujen ja Prahassa asuvien ystävien, vuoksi. Joskus taas tarinoissa on hyvinkin hieno ja selvä ote. Kuten yhdessä suosikissani:

"Pähkinät on puussa olevia tunteita. Senpä takia ne kuivuu."

Sen lisäksi, että Frida selvästi saa jutun juurensa tarkkailemalla, hän tarvitsee myös tilaa tutustua uusiin asioihin, ihmisiin ja tilanteisiin rauhassa. Tämä on voimakas piirre, jota kuitenkin harvoin ymmärretään yhteiskunnassa, jossa sosiaalisuutta ja reippautta yliarvostetaan. Siksi kärsin joskus tilanteista, joissa lapsen odotetaan heti olevan ok uusien ihmisten tai tilanteiden kanssa. Niissä vaikeaksi tekee myös sen, etten halua joutua sanomaan niistä Fridan kuullen. En sano häntä ujoksi tai araksi, koska niissä on aina tietty leima. Aika, jonka kukin tarvitsee tutuksi tulemiseen ja tottumiseen, on täysin yksilöllinen ja sitä tulee myös kunnioittaa ilman lokerointia. 

 

 

2,5-vuotias Frida haluaa ehdottomasti pukea ja käydä potalla itse. Välillä hän sanoo olevansa epätoiminen vaikka tarkoittaa olevansa omatoiminen. Suosikkiasioita on piirtäminen, ruokaleikit, kirjat, musiikki ja laulaminen, sekä uiminen. Hämmentävän lihaksikkaat jalat ovat tulos hyppimisestä, tasapainoilusta, juoksemisesta ja tanssimisesta. Toista Allua eli hypervilkasta Vaahteranmäen Eemeliä Fridasta ei kuitenkaan ole tullut, vaikka suku sillä pelottelikin jo raskausajasta lähtien. Draamankaarelle aina uskollisena ollut täpäkkä typy ei aina ole lempeimmästä päästä, mutta toisaalta sen myötä kiinnostus vahvistaa omia kasvattajan taitojani on voimistunut. Frida ottaa muut huomioon, on kohtelias ja muistaa harjoiteltuja asioita yllättävän nopeasti. Esimerkiksi "Mene pois" -huuto muuttui päivässä "Saisinko tilaa" -pyynnöksi. Sen sijaan ihan ilman harjoittelua olen alkanut saada "Onpa ihana nähdä sua äiti!" -halauksia. Se on tietysti super suloista. Herkkyys reagoida muutoksiin on näkynyt erityisesti väsymyksenä ja univaikeuksina, mutta tällä hetkellä niissäkin on löydetty taas toimivia harjoituksia. 

 

 

2,5-vuotiaana hän on siis äärimmäisen suloinen, tunteikas ja voimakastahtoinen kujeilija. 

 

 

Kuvat: Jaakko Kahilaniemi

Mekko: Wildkind Kids (saatu)

 

 

Lue myös: 

Olet 2-vuotias

1 v 9kk

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Lokakuussa alkanut otsatukan kasvatus on päässyt vihdoin huulten tasolle! Siinä missä jotkut ovat talven aikana leikanneet curtain bangsit eli verho-otsiksen, olen saanut senkin kasvatusoperaation myötä, joskin kulmikkaampana. Vielä puoli vuotta, ja sitten leikkaan kaikki samaan polkkamittaan, uhoan nyt. 

Nyt pitäisi päättää annanko kampaajan koskea otsikseen lainkaan, vai menenkö täysillä verhohommaan parempia aikoja odotellessa. Varasin ajan sekä itselleni, että Fridalle ihanasta paikasta, jossa voimme samalla kahvitella ja olla huoliteltavana. Fridan edellinen (ja ensimmäinen) käynti oli vuosi sitten ja itsellä on taas vierähtänyt edellisestä lähes puoli vuotta. Pörröpäiden kesytyksestä siis lisää myöhemmin!

 

 

 

Kuvat: Jaakko Kahilaniemi

Kierrätetyistä materiaaleista valmistettu hattu ja paita: TAUKO

 

 

Lue myös:

3 x miksi otsatukan kasvattaminen on kamalaa

Tukka ylös!

Tuuheat hiukset ilman fööniä

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Jokainen vanhempi varmasti allekirjoittaa seuraavan väitteen: Vanhemmuus nostaa pintaan voimakkaita tunteita ja käsittämättömän automaattisia reaktioita, joita ei ole aina ihan helppo kohdata. Tiukasti uhmaava ja kiukutteleva lapsi herätti itsessäni aivan uusia piirteitä. Kun mittani täyttyi sanoin: "äiti ei kestä yhtään tällaista pelleilyä.", ja annoin pukeutumista tai nukkumaan menemistä vastustelevalle lapselle hetken hengähtää kiukusta. Fridaan toimii hyvin pieni oman tilan antaminen, esimerkiksi niin ettei häneen koske kun raivari on päällä, mutta tuo äiti ei kestä pelleilyä särähti kyllä omaankin korvaan. Etenkin, kun huomasin sen toistuvan muutamia kertoja. Minulla oli paha olla, olin väsynyt ja kiireinen. Mitä väsyneempi ja kireämpi itse on, sitä useampi lasta ohjaileva neuvo, älä ja ei, esiintyy puheessa. Myönteinen, kannustava ja vahvuuksiin keskittyvä vanhemmuus ei tule itsestään sukupolvelta, jonka kasvatuksen perusta on ollut käskyissä ja auktoriteeteissa, ja toimina usein uhkailu, kiristys ja lahjonta. Uusien vanhemmuustaitojen oppiminen ja jo olemassaolevien taitojen vahvistaminen on onneksi itsestä kiinni. Viimeisin panokseni tähän on ollut Myönteisiä keinoja vanhemmuuteen -verkkovalmennus. 

Vanhemmuus on yksinkertaista ja samalla ei yhtään. Voin helposti sanoa pitäväni lapsestani juuri sellaisena kuin hän on. Olipa hän tyttö tai poika, pitipä hän urheilusta tai taiteista, ja olipa hän vilkas tai rauhallinen. Mutta, kun hän esimerkiksi taistelee kolmatta tuntia unta vastaan ja hermoni ovat kireällä huutamisesta ja venkoilusta, myönnän ajatuksissani toivovani hänestä toisenlaista. Ei se nyt noin vaikeaa voi olla, laittaisi vain silmät kiinni ja luovuttaisi helpommin. 

 

 

Suurimmat oivallukseni kurssin aikana kohdistuivat erityisesti kannustavaan kasvatukseen, sekä siihen miten lapselle puhuu ja millaisia sanoja käyttää. Omaa kommunikointia oli itseasiassa aika helppo lähteä korjaamaan, ja vaikka statukseni tässä hommassa edelleen on käytäntöönpano, otan kaikki tilanteet vastaan hyvinä harjoituksina. Lapsen kanssa toistoa ainakin tulee. 

Kannustavaa kasvatusta on lapsen tunteiden tunnistaminen ja niihin rauhallinen vastaaminen, lapsen aloitteisiin lähteminen, hyvän huomaaminen, leikkisyys, lapsen kehuva kiittäminen, lasta arvostava kohtelu ja lapsen rajojen kunnioittaminen. Kannustaen lapselle syntyy hyvä itsetunto. Hän uskoo olevansa hyväksytty ja kyvykäs, hän kestää asioiden harjoittelun ja myös epäonnistumiset ajoittain. Hän uskaltaa yrittää itse, mutta luottaa tarvittaessa saavansa apua muilta. Käytännössä se tapahtuu nappaamalla kiinni onnistumisista. Kehuvetoisuus ei pelkästään onnistumisista vaan myös yrittämisestä ja sitkeydestä. Ottaa kontakti samalla tasolla niin fyysisesti kuin henkisesti, puhua kauniisti.

Sen sijaan, että olisin maanitellut pieleen menneen, parituntisen päiväunille nukahtamisyrityksen jälkeen sitä, kuinka väsynyt Frida nyt tulee olemaan, kerroin hänelle kuinka sinnikkäästi hän yritti nukahtaa. "Pysyit hienosti sängyssä ja yritit nukahtaa, mutta uni ei tainnut vain tulla. Huomaan, että olet harjoitellut rauhoittumaan. Olen ylpeä sinusta."

Kehumiseen liittyy yksi hyvä vinkki. Vältä ominaisuuden kehumista. "Oletpa taitava", kannustaa lasta esittämään valmiita taitoja kehittämisen sijaan. Into Fridan kasvoilla oli ikimuistoinen, kun hän ensimmäistä kertaa puki kaikki vaatteet ihan itse. Kun edes leggingsejä ei tarvinnut nostaa pyllyn yli, eikä sukkien kantapäätä kääntää jalkapöydän päältä. Frida tuli kylpyhuoneeseen onnesta soikeana ja ilmoitti itseään osoittaen "ihan ite". Halasin häntä ja sanoin kuinka hienosti hän oli oppinut pukemaan. "Huomaatko, kun olet harjoitellut pukemista, niin nyt osaatkin jo ihan itse."

Kun tarkastelee millaisia sanoja lapselle käyttää, huomaa tuleeko samalla leimanneeksi häntä. Millaista kuvaa ne välittää, ja kenen ääni se reippautta, kiltteyttä ja siisteyttä vaativa ääni itseasiassa on? Nämä abstraktit sanat eivät kerro lapselle kuinka hänen tulisi käyttäytyä. Kun mieleni tekee sanoa "tulepa nyt reippaasti", korjaan sen "oletpa tullut hyvää vauhtia tänne asti, jatketaan samaan malliin.". Tiedän, se vaatii enemmän sanoja ja keskittymistä työpäivän jälkeen, mutta aion takoa tuon mallin selkärankaani. Aivan kuten älänkäännönkin. Kiellot ja ei-sana kannattaa pyrkiä suuntaamaan haluttuun käyttäytymiseen. Lapsi ei opi älä tee, vaan tee näin lauseista. Kokeile seuraavalla kerralla sanoa "kävele rauhallisemmin" sen sijaan, että sanoisit "älä juokse".

 

 

Minä-viesti ei harjoituksena ollut minulle uusi, mutta kurssilla oli siihenkin pari mielenkiintoista harjoitusta ja vanhemmuuteen liittyvää näkökulmaa. Tällä viikolla minä-viestillä purettu haastava tilanne on hyvä esimerkki siitä, kuinka ratkaisevaa oikean toiminnan valitseminen on. Olimme lähdössä päiväkotiin, ja kaikki oli ulkovaatteita vaille valmista. Frida takertui kirjaan ja Pikku Kakkoseen eikä suostunut pukemaan. Toistin lapseni sanoja, joka yleensä rauhoittaa tilanteen osoittamalla ymmärrystä lasta kohtaan.

"Haluaisit lukea tämän kirjan. Tämä on kyllä tosi hyvä kirja. Nyt ei voida lukea sitä, koska meidän pitää lähteä päiväkotiin, että saat aamiaista. Luetaan se illalla. Puetaan haalari ja mennään katsomaan mikä spora tulee pysäkille. Tuleekohan sieltä 6 vai 7?"

Ei auttanut, kirja puristuu tiukemmin käteen ja epämääräinen kiukkuhuuto alkaa. Omassa päässä alkaa suhista ja kierrokset kasvaa. Hengitän ja menen kyykkyyn Fridan eteen.

"Äitillä on paha mieli ja huomaan, että sinullakin on. Mikähän voisi auttaa pahaan mieleen?"

"Muumi-laulu! Yksinäisten vuorten taa kaiku laulun soi..."

"Hei mitä jos äiti laittaa puhelimesta Muumi-laulun ja puetaan haalari sen tahtiin?"

"Joo!"

Verkkokurssin harjoituksissa minä-viestin rakentaminen oli vielä ihan helppoa esimerkille, jossa lapsi kävelee kuralätäkössä uusilla pikkukengillään, mutta se kun 17-vuotias lapsi lainaa autoasi luvatta oli jo sen verran haastava esimerkki, että päätin tallentaa kurssin sisällön myöhempää käyttöä varten. 

 

 

Verkkokurssilla käsiteltiin näiden lisäksi paljon muita aiheita, kuten kuuntelutaitojen kehittämistä, rangaistuksia ja seuraamuksia, sekä tunnetaitoja ja sisäistä puhetta. Lisäksi viikkoaiheisiin oli koottu ehdotuksia erilaisista toimintamalleista, kuten SUTUHAKA suuttumuksen ilmaisuun, Raivoreitti ja Tunnepommi. Palaan näihin aiheisiin varmasti vielä myöhemmin. Valmennus on ratkaisukeskeinen ja se auttaa etsimään vastauksia myös omasta lapsuudesta. Siksi se saattaa olla myös ajoittain raskas ja vaatii keskittymistä ja panosta, kuten tietysti muutoksen tekeminenkin. Kasvatus on kasvattamista tulevaisuutta varten, jotta lapsi oppii taitoja elämäänsä. Keskustelu- ja vuorovaikutustaitoja, ongelmanratkaisukykyä ja tunnetaitoja, joita ei opita palkkio-rangaistus-menetelmillä.

Oli hienoa myös miettiä ja ymmärtää myös millaisia vahvuuksia meidän perheellä on. Meillä on esimerkiksi paljon myönteisiä tunteita, jotka palauttavat kuormittavista tilanteista ja tunteista. Iloa, hassuttelua, kiitollisuutta ja arvostusta. 

 

 

Loppuun vielä yksi tapa, jonka Allukin otti välittömästi käyttöön luettuaan siitä valmennuksessa. On tärkeää, että lasta pidetään tärkeänä ja hyvänä, ei pelkästään tekojen, vaan olemassaolonsa vuoksi.

"Kiitos kun olet olemassa."

"Äidistä on ihana olla juuri sinun äiti."

"Ihanaa pitää sinua kädestä."

 

 

Seuraava Myönteisiä keinoja vanhemmuuteen -verkkovalmennus alkaa perjantaina 26.1. Kyseessä on neljän viikon valmennus, jossa joka viikko saa luettavaksi ja kuunneltavaksi seuraavan viikon materiaalit. Blogin lukijana saat 8 euron alennuksen verkkovalmennuksesta (normaalisti 49€) koodilla TAIKA8. Valmennus on ostettavissa Kasvun Taika -verkkosivuilta pe 26.1. klo 10.00 saakka.

 

(Osallistuminen verkkovalmennukseen on saatu blogin kautta.)

Kuvat: Jaakko Kahilaniemi

 

 

Lue lisää:

Pahoja ajatuksia

Armeija opettaa mindfulnessia

Lapsi kehittyy lähisuhteissaan

Mindfulnessia vanhemmille, osa 1

Mindfulnessia vanhemmille, osa 2

Kun sähköposti opastaa toimivimman tavan rauhoittaa lapsen kiukku

Tunnetaitoja kirjoista

Kuinka pysyä rauhallisena, kun lapsi raivoaa?

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Kuva: Mikko Ovaska / Papu

 

Tämä kampanja-muija oli 100-prosenttisesti mukana hommassa ja osti elämänsä ensimmäiset osakkeensa. Googletin (tietysti) "arvo-osuustili Julia ihminen", jonka jälkeen tein siirtoni. Kiitos siis raha-jutuista Julia. Muuten päätös oli todella helppo. Tiedän sijoittamastani alasta tarpeeksi uskaltaakseni ottaa sen riskit myös perinteisenä raha menee menoihin -tyyppinä. Esimerkiksi teknologiayritys vaatisi minulta paljon suurempaa perehtymistä.

 

PS. Papun joukkorahoitus on avoinna vielä viikon. 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Ei hotelliyötä.

Ei illallista ravintolassa. 

Ei lahjoja.

3 tunnin päiväunet.

Sadevaateostoksia lapselle.

Lauantain perhesauna.

 

Illalla aikaa kahdestaan, treffit olohuoneessa, lasi viiniä ja elokuva. Sitten ajatus hääkuvasta Suomi 100 -teemalla. Sinistä sormiväriä kasvojen poikki. Kylpyhuoneessa hihittelyä Fridan nukkuessa makuuhuoneessa. 

2. hääpäivämme. 

 

Vaikka päivän juhlallisuustaso ylitti vain pienesti edellisen vuoden, aihetta juhlaan silti on. 

Olen onnekas, kun saan olla juuri tuon miehen vaimo. Hän saa minut nauramaan (vaikka joskus tajuankin vitsit viiveellä). Elämä tuntuisi paljon vaikeammalta, jos ei voisi nauraa joka päivä. Rakastan myös sitä, kuinka syviä keskusteluja käymme. Olemme joissakin asioissa täysin samanlaisia, ja joissakin kuin yö ja päivä. Hän on opettanut uskallusta oman itseni kanssa. Voittamaan pelkojani ja heittäytymään. Hän on inspiraationi. Hänen kanssaan saan olla aidosti se kuka olen. 

 

 

 

Kuvitus on Jaakko Kahilaniemen GIF-kokoelmasta, joka otettiin tasan vuosi sitten. Päivä ensimmäisen hääpäivämme jälkeen. 

 

 

Kiinnostuitko ensimmäisen hääpäivän juhlallisuustasosta?

Ensimmäisen hääpäivän pohjalukemia

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Syntymäpäiväjuhlat alkavat, 2-vuotias sankari on juuri herännyt päiväunilta, viimeisiä tarjoiluja viimeistellään, koti on siivottu ja tunnelma on leppoisa. Äidillä on hiukset laitettu ja jopa kynnet lakattu. Tällaista lähtöasetelmaa ei ole koettu kaksivuotisen äitiyteni historiassa vielä kertaakaan. Sopivasti aikataulussa, ei pieniäkään romahduksia kenelläkään.

Parasta oli, että kaikki pääsivät nauttimaan juhlista.

Miten ihmeessä onnistuimme?

 

Silkkipaperi vesimelonitikkujen ympärillä on Moomin Shopin pakkauspaperia, jota pyysin pari arkkia ylimääräistä ostoksilla ollessani. Sininen, kun oli täysin samaa kuin paperilautasissa. 

 

 

Yhdessä. Koska kutsujen järjestäminen on enemmän minun intoilu -osastoani, on toki luonnollista, että minä olin se, joka etsi pom pomeja facebookin hääkirpputorilta, kyseli tilaustyötä valokuvaus-propseihin ja selaili netissä jäätelötikkujen perässä. Allu pöyhi ja ripusteli pom pomeja, sekä suunnitteli ja valmisteli kuvausseinää, kattausta ja tarjoiluja kanssani. 

Paras oivallus oli tehdä synttäreille Fridan lempiherkkuja, mikä tietysti tarkoittaa, ettei viime hetken kakkukriisi yllättänyt eikä cupcaket lennelleet seinille. Mehu ja itse tehdyt jäätelöt on parasta herkkua mitä 2-vuotias tietää. Miksi ihmeessä synttäreillä edes pitäisi olla kakkua? Tein jäätelöitä edellisellä viikolla reilusti pakastimeen. Mansikkaa, greippiä ja appelsiinia mehujäihin, ja avokadoa, soijakermaa ja vadelmia kermaisempiin. Jääpaloja kulhoon ja jäätelöt esille. Jäätelöiden tekeminen (tietysti) karkasti vähän käsistä ja niitä jäi pakastimeen reippaasti vielä seuraavan viikon, isovanhemmille järjestettyjen kutsujen jälkeenkin. Raikastamon mehulähetys sai Fridan niin sekaisin, ettei sankaria varmasti olisi haitannut pelkät mehukestit. (Juhlien jälkeen jouduin tosin piilottamaan loput mehut hetkeksi, sillä typy alkoi vaatimaan ruuaksi "pelkkää mimua".) Lisäksi pöydässä oli muumihahmoiksi leikattua vesimelonia ja juustoleipiä, marjajauheilla värjätyillä kauralevitteillä päällystettyjä Nalle-banaanileipiä, neljän aineksen keksejä (resepti: Pipsan keittokirja pienille ihmisille) ja popcornia.

 

 

Pieni ohjelmanumero: kuvamuistoja jaettavaksi. Puine valmisti tilaustyönä meille muumi-aiheiset naamarit, jotka olivat niin ihania, että Fridakin oppi onnittelemaan itseään. Pakettia avatessaan päivänsankari huudahti "Paljo onnea Tiia kakki vuotta!"

 

 

2-vuotissynttärit olivat myös eräänlainen päätös kotiajalle. Fridalla alkoi päiväkoti seuraavana päivänä, ja meillä kaikilla aivan uudenlainen arki. Oli hienoa päästä nauttimaan ystävien seurasta ja saada siten tukea tulevaan. Se oli varmasti osittain syy, miksi juhlat onnistuivatkin niin hyvin. Todellisuus tasapainotti muuten helposti korkealle lentäviä suunnitelmia. 

Yksi isoista onnistumistekijöistä oli myös ystävä, joka kuvasi juhlat.

 

 

Kuvat: Mirko Leskinen

 

 

Lue myös:

Muumisynttärit

Ensimmäiset synttärit

Kun ex-suorittaja järjestää 1-vuotissynttärit

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Pages