Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Kuinka monta lastenhoitohuonetta tiedät?

Kuinka monta hoitohuonetta tiesit, ennen kuin sait lapsen?

Entä pari vuotta lapsen syntymän jälkeen? 

Uudet äidit ja isät ovat alkuun aivan ummikkoja arkipäiväisessä liikkumisessa vauvan kanssa. Käsi ylös, jos tiesit heti hissit ja reitit vaunujen kanssa. Epävarmalle, vasta imetykseen ja vaipanvaihtoon totuttelevalle äidille saattaa olla vaikea uskaltautua ihmisten ilmoille. Mitä sitten, kun vauvalle tulee nälkä? Entä minne mennä, kun niskakakka yllättää? Itse olin aika varma lähtijä kaupungin vilskeeseen ja yleisten lastenhoitohuoneiden armoille jo alle viikon ikäisen vauvan kanssa. Silti muistan istuneeni pitkät pätkät Stockmannin kahdeksannen kerroksen hoitohuoneen pöntön päällä imettämässä, ennen kuin löysin kuudennen kerroksen lastenhoitotilan keinutuoleineen. Ystäväpiirissäni ei silloin juurikaan ollut lapsia, joten vinkkejä ei juuri herunut. Myöhemmin tuli varmuus imettää vaikka seisten keskellä vaatekauppaa, mutta sitten taas rintahepulien aikaan oli helpompi vain istua rauhallisessa paikassa imettämässä. Hoitohuoneisiinkin rutinoituu yllättävän helposti. On liian helppoa kulkea samoja reittejä, vaikkei tuttu hoitohuone olisikaan ihan vieressä. Esimerkiksi yksi Helsingin keskustan parhaimmista lastenhoitotiloista, Forumin Muumiaiheinen taukopaikka oli pitkään meiltä piilossa. 

Saatat ajatella, että kyllähän vaipanvaihto ja imetys onnistuu tarvittaessa vaikka hikisen minivessan pöntön päällä. Kyllähän se onnistuukin. Tarvittaessa. Silti laadukkaat lastenhoitohuoneet helpottavat elämää, joka toisinaan on pienen lapsen kanssa aika ylösalaisin. Tai ainakin vaativaa. Vaippa pitää vaihtaa NYT, ruokaa pitää saada NYT ja vaatteet pitää vaihtaa NYT. Lastenhoitohuone pitää löytää NYT. Yhtäkkiä hoitohuoneet ottavat melko ison ja merkittävän roolin lapsen kanssa liikkuessa. Kyse ei ole pienestä asiasta. Kaikki mikä auttaa uusia vanhempia ulos muiden ihmisten ilmoille vauva-ajan mullistusten uuvuttamana on tärkeää. 

 

 

Minulla on kolme upeaa ystävää ja kollegaa, jotka haluavat tehdä hoitohuoneiden löytämisestä helpompaa. On ollut hurjan inspiroivaa nähdä miten idea viedään eteenpäin. Ettei vain jäädä ihmettelemään, että miksi se Forumin hoitohuone oli niin vaikea löytää aluksi, ja olisipa kätevää kerätä hoitohuoneiden puskaradio yhteen paikkaan. Vaipanvaihto.fi kerää muutakin tietoa lapsiystävällisistä kohteista, kuten syöttötuoleista, potista sekä imetys-ja leikkinurkkauksista. Sivuston kartan avulla on helppo löytää haluamaansa kohteeseen ja kirjautuneena voi tallentaa omia suosikkeja, arvioida kohteita, sekä lisätä uusia löytöjä. 

Asiakaskokemusta tukemaan Vaipanvaihtopisteen jengi tekee myös hoitohuoneiden stailauksia ja pieniä pintaremontteja. Sivuston omasta blogista, Mutsisatsi satsaa, voi lukea lisää stailauksista, sekä arviointeja tuotteista ja kohteista. Olen työskennellyt pitkään näiden tyyppien kanssa samoissa tiimeissä ja tiedän, että nämä myynnin ja visuaalisen markkinoinnin ammattilaiset taikovat laatua ja kodikkuutta hoitohuoneisiin ja liikkumiseen lapsen kanssa. Ehkä itsekin joskus rakennan stailauskohteita vaipanvaihtopisteen tyttöjen kanssa!

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Kun jäin äitiyslomalle kolme vuotta sitten, en tiennyt mitään kaupungin leikkipuistojen toiminnasta. Ajan ja ystävien myötä kuulin aamupäivien vauvamuskareista ja avoimista kerhoista. Leikkipuistotoiminnan kynnys oli itselleni kuitenkin liian korkea. Kuvittelin, että tunkeutuisin muiden sisäpiiriin ja toisaalta pelkäsin jääväni ulkopuolelle. Hassusti myös ajattelin, etten halua tutustua ihmisiin vain sen vuoksi, että he ovat samassa elämäntilanteessa. Kaikki ennakkokäsitykseni osoittautuivat vääriksi. Onneksi ystävien kanssa tällaisetkin kynnykset ovat matalampia ja löysin itseni ensimmäisiltä muskareilta tanssittamassa Fridaa ja perjantain nyyttärikahveilta jutustelemassa univaikeuksista ja allergioista. Sitten aloin itsekin seurata lähimpien leikkipuistojen viikko-ohjelmaa. 

En ehkä solminut uusia sydänystäviä leikkipuiston pihalla, mutta sain paljon juttuseuraa ja vertaistukea. Ystävistä, joiden kanssa kävimme puistoissa, tuli läheisempiä. Seuraavat treffit oli helppo sopia, eikä kukaan jäänyt yksin. Parasta tietysti on, ettei leikkipuistojen toiminta kysy rahaa. Harvalla kun on varaa lattemammailla (tai -pappailla) kahviloissa joka päivä. 

 

 

Muskareiden, askarteluiden ja kerhojen lisäksi leikkipuistot järjestävät esimerkiksi kirppareita ja valokuvausta. Viime kesänä kävimme myös ilmaisessa puistoruokailussa, mikä on huikea kädenojennus kaupungilta lapsiperheille. Aamupäivän puistoleikit ja ruokailu puistossa ennen päikkäreitä oli yksi toimivimmista taaperopuuhista viime kesänä. Leikkipuisto Linja tarjoaa tänäkin kesänä ilmaisen kesäruuan alle 16-vuotiaille lapsille. Esimerkiksi Linjan puiston ohjelmassa on kesälläkin viikonpäiviin rytmitetysti musiikkia, liikuntaa, askartelua, perinneleikkejä ja satuhetkiä. Puiston erikoisuus on myös uima-allas, johon lasketaan vesi arkipäivisin. 

 

 

Tänä kesänä muistelen näitä hetkiä ja leikkipuistojen tarjoamia aktiviteetteja erityisellä lämmöllä. Frida tosin jatkaa puuhastelua ryhmissä ja retkeilee puistoissa päiväkodin kanssa. Kesälomalla vieraillaan taas yhdessä muskarin ja puistoruokailun merkeissä.

Tämä kirjoitus on erityisesti kaltaisilleni, joille leikkipuistotoiminnan kynnys tuntuu liian korkealta. Kaupungin leikkipuistot tekevät tärkeää työtä lapsiperheiden puolesta ja toiminta on tarkoitettu ihan kaikenlaisille perheille. Ethän siis jää yksin.

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Vietimme lauantaita Lasten Taidefestivaali Hippaloilla Hämeenlinnassa. Festivaali on täynnä teatteria, musiikkia, elokuvia, työpajoja, kirjailijavieraita ja muuta mukavaa. Iso osa ohjelmasta on ilmaista, mutta maksulliset ohjelmat ja työpajat ovat mielestäni silti edullisia. Tuntuu, että Hippalot tarjoaa jokaiselle jotakin. Ja jokaisena päivänä. Kun ohjelmaa katsoi, tuntui, että Hämeenlinnassa pitäisi viettää useampikin päivä. Muiden menojen vuoksi valitsimme kuitenkin vain lauantain. Siitä tulikin maailmanluokan lauantai Hippaloilla!

Verkatehdas tarjoaa upeat puitteet festarille. Rakastan vanhoja tehdas- ja tiilirakennuksia, ja mielestäni kaikki tällaiset alueet tulisi käyttää juuri näin. Vapaa-ajan elämyksille. Tehdasmiljöössä riitti tilaa, eikä vaunuparkkeja tarvittu. Ahdistun vaunuparkeista (vaikka toki ymmärrän ne tietyissä paikoissa). Pienen vauvan kanssa kun on kaikista paras, jos kaikki tavara kulkee pyörillä mukana. 

 

 

Värikylpy -työpaja oli ihastuttava! Vauvojen reaktiot väreihin olivat todella liikuttavia, ja työpajan ohjaaja oli ihana. Frida oli ryhmän vanhin, vauvaiän ylärajalla, ja kestävyyttä aistiharjoitukselle tuntui olevan jo hieman enemmän. Tyttö aloitti vieruskaverinsa kanssa jopa yhteisteoksen.

Kulttuurivauva nosteli käsiään suurieleisesti saatuaan uutta väriä, maisteli välillä kumiankkoja, ja teki loppuen lopuksi hienoa taidetta.

 

 

Rantaleikkialue Biitsi villitsi lapset kesäisiin vesileikkeihin. Hippaloiden teemana loiskuteltiin muutenkin vesiaiheissa, joten Biitsi sitoi nerokkaasti ja näkyvästi teeman sekä lapset yhteen paikkaan. Kaloja ja muita vesiaiheita vilisi ympäri aluetta ja näkyi myös työpajoissa ja esityksissä. Tänä vuonna jättimäinen hiekkakasa silti vielä kierrettiin, kuten kaikki hiekkalaatikot vielä tähän asti (lue: tiukka mutsi).

Hippo -lavalla esiintyi Maltti ja Valtti. Aurinko paistoi, suurella ruohoalueella oli mukava olla ja heput hauskuuttivat.

Hippaloilla oli mahdollisuus myös kuvauttaa lapsensa festarimeiningeissä. Kaikki paikat Piritta Lipiäisen kameran eteen oli kuitenkin jo varattu. Kuvausalue oli leikkisä ja värikäs, vaikka siinä ei vesiaiheita ollutkaan. Ihanien Hippalot -kalojen ympärille olisi voinut tehdä myös hauskan kuvausseinän. Seuraavilta lapsille suunnatuilta tapahtumilta odottaisin valokuvausmuistoja enemmän. Photo bootheja tai nopeita ammattikuvaajan kuvia, jotka tulisivat sähköpostiin muutaman päivän viiveellä.  

 

Ihanaa mansikkasorbettia Suonenjoelta.

 

 

Ennennäkemättömän suuren valikoiman upeasti kuvitettuja kirjoja tarjosi lastenkirjakauppa Toukkabussi. Valikoimassa oli suurimmalta osin suomalaista lasten kirjallisuutta. Sellaista, mitä en valitettavasti ole isoissa kirjakaupoissa nähnyt. Hippaloilta kotiutuikin pari kirjaa, Jättiläiset ja Koira nimeltä kissa. Muutama kirjaihastus, kuten Ei käy päinsä, Antero!, jäi vielä hyllyyn odottamaan Fridan syntymäpäivää.

Onneksi Toukka lastenkirjakioski sijaitsee Helsingissä, ja vielä niinkin lähellä kuin Kalliossa. Kirjojen lisäksi Toukkabussi siis muistutti parista totuudesta: Pieniin lähialueen kivijalkamyymälöihin pitäisi tutustua rohkeammin ja joskus pitää mennä kauas päästäkseen lähelle.

 

 

Kiitos kutsusta Hippalot!

Rentoon Taidefestivaaliin ehtii osallistua vielä tänään sunnuntaina, suosittelen!

 

 

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Skidit Festarit hurmasivat Sörnäisten Kaikupihalla lauantaina. Meiningeissä oli kaikenlaista hilpakkaa ihmeteltäväksi Fridallekin. Ihasteltiin jättimäisiä saippuakuplia, tanssittiin ja taiteiltiin ilmapallopajassa. Väisteltiin prinsessojen kohtaamista (prinsessojen aika varmasti tulee tyrkyttämättäkin) ja ihmeteltiin suurta hiekkakasaa Plastexin pisteellä (Frida ei ole käynyt vielä hiekkalaatikolla). Festarit liikutti äitiäkin muutenkin, kuin tanssiin. Esimerkiksi Filosofiaa Lapsille -työpaja ihastutti ja inspiroi. Lisäksi Samuel Shipwayn välispiikki ihastumisesta ja biisin tekoon innoittaneesta erosta aiheutti myötätuntoisia huokauksia. On tietysti sanomattakin selvää, että Fridan innostunut heiluminen kantorepussa ja käsivarsieni läpsytys, olivat myös äärimmäisen liikkistä.

 

Päästiin kokeilemaan Ruffle Armyn jättimäisten saippuakuplien tekoa. Hauskaa puuhaa!

 

Nerokas Filosofiaa Lapsille -työpaja (ihan hyvä aikuisillekin).

 

Taukoja, eväitä ja jäätelöä.

 

Heipat festareille lähtiessä. Ensi vuonna ei missata aamudiskoa ja otetaan myös uikkarit mukaan (vaikka toisaalta ensi vuonna Frida osaa jo kahlata hallitummin).

 

Ensi lauantaina vuorossa on Hämeenlinna ja Lasten Taidefestivaali Hippalot!

 

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Laulaminen, loruilu ja musiikki vaikuttavat lapsen kielelliseen kehitykseen: sanavarasto laajenee, ja muisti, looginen ajattelu sekä mielikuvitus kehittyy laulaessa. Ei siis mikään ihme, että laulu raikaa siellä missä lapsia kasvatetaan. Laulamisesta tulee lapsen myötä lähes pakollista. Ihan vahingossakin.

Muskareihin ja leikkipuistojen lauluaamuihin voi tietoisesti mennä loruttelemaan ja laulamaan, mutta laululeikit kuuluvat moniin muihinkin lapsen kanssa tehtäviin ryhmäaktiviteetteihin. Sain ensimmäisen kosketuksen laulutteluun vauvapilateksessa, kun Frida oli 2 kuukautta. Yllätyin, kun oma ja lapsen nimi piti laulaa piirissä. Tunti oli tarkoitettu synnytyksen jälkeiseen palautumiseen, eikä varmasti kukaan parin kuukauden ikäisistä mötkylöistä nähnyt kättään pidemmälle. Olo oli vaivaantunut.

Myöhemmin laululeikkejä on harrastettu vauvauinnissa ja leikkipuistojen lauluaamuissa. Laulut ja lorut ovat joko täysin tuntemattomia, tai perinteisiä, sukupolvelta toiselle siirrettäviä hilpatuksia. Vauvauinnissa yritin joka kerta pysyä edes koreografiassa mukana. Allu pysytteli kulttimaisten laulupiirien ulkopuolella joka kerta.

Miksi yhteiset lorutteluhetket tuntuvat niin kummallisilta, ja jopa teennäisiltä?

Olemme Allun kanssa muusikkoperheistä ja musiikki on tärkeää molemmille. Sitä kuunnellaan kotona, töissä ja niiden välillä. Erityisesti Allu, jolla on hallussaan aivan uskomattoman laaja musiikkikirjasto päänsä sisällä. Jos ei ole musiikkia, niin sitten voi laulaa tai hyräillä. Kyllä aina joku laulu soi päässä. (Allu laulaa siis jopa työpaikan vessassa. Oikeasti.) 

Fridan syntymän jälkeen olemme laulaneet entistä enemmän tilannelauluja, eli lauluja, joissa lauletaan siitä mitä tapahtuu. Usein myös hieman väritetysti. Hauskaa puuhaa, etenkin jos yrittää riimitellä. Kahdenkeskisestä hassuttelusta on tullut perhehassuttelua. Laulun kautta hermoja kiristävästä tilanteesta voi muovata siedettävämmän, ja tanssimisella voi viedä huomion toisaalle. Esimerkiksi silloin, kun yrittää vaihtaa vaippaa jo toistakymmentä minuuttia, ja vauva vaan pyörii pois vaipan päältä. Tilannelaulut itsessään on täysin kertakäyttökamaa. Häviävät samantien mielestä, yleensä tiedostamatta edes mitä tuli laulettua.

Laulaminen itsessään ei siis ole ongelma. Ei yksin eikä yhdessä.

En juurikaan pidä lastenlauluista. Ärsyttäviä lauluja on paljon enemmän, kuin neutraaleja tai kivoja lauluja. Silti olen saanut itseni kiinni laulamasta Tuiki tuiki tähtöstä, Ihahaata ja Jänis istui maassa (Top 3 ärsyttävimmät). Nähtävästi taantuminen biologia pakottaa meitä siirtämään näitä lauluja eteenpäin. 

Ehkä sosiaalinen epäsosiaalisuus tekee lauluttelusta niin kummallisia tilanteina?

Joukko aikuisia ihmisiä hihkuu, laulaa ja leikkii. Ollaan yhdessä, mutta haltioituneita omasta lapsesta.

Vai olenko vielä liian takakireä?

Ainakin ohjatuista laulu-, loru- ja leikkihetkistä tulee vähemmän kummallisia, kun niihin menee samanhenkisen ystävän kanssa. Ei tarvitse osata kaikkea, mutta voi olla fiiliksessä mukana. Seurata tanssivaa mukulaa. 

Linjan leikkipuistossa on kesällä maanantai- ja torstaiaamuisin lauluttelua kitaran säestyksellä. Soitin lisää arvoa ja vähentää kummallisuutta.

Laulusta tuleekin musiikkia.

 

 

Miten te koette laulut ja lorut? Ihanaa vai pakollista? 

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Kymppi täynnä! 

Ajan kulumista kauhistelee, ja joka kuukausi vauvan kehitystä kuitenkin seuraa innoissaan. Ristiriitaista. Oma elämä muovautuu vauvan vaiheista riippuen, kuin Galapagossaarten leguaanin luusto ravintotilanteen mukaan. Välillä kutistuu ja välillä kasvaa. Leppoisat vaiheet eivät ikinä tunnu niin pitkiltä, kuin haastavat. Isossa kuvassa, ja ajan myötä, leppoisat ajat silti päihittävät haastavat. 

10 kuukautinen Frida on utelias ja aurinkoinen kujeilija. Perässä on jo vaikea pysyä. Jos selän kääntää kolmeksi sekunniksi, tyttö on jo kiivennyt sohvalle tai noussut syöttötuolissa seisomaan. Tai syönyt maton pesulapun tai postipaketin osoitetarran. Kurkistusleikit ja tanssiminen on parhaimpia juttuja tavaroiden syömisen ja kiipeilyn lisäksi. Tyttö kokeilee tasapainoa seisomalla ilman tukea, ja kyykkyyn meneminen käy jo aika vaivattomasti.

Tasoilla olevat tavarat ja väärissä paikoissa olevat vaatteet saavat kyytiä. Frida muistuttaa minua joka päivä varaamattomasta kirpputoripöydästä, ja vetelee vaatehuoneessa olevista muovikasseista vaatteita lattialle. 

 

Fridan haalari: VIMMA (saatu)  /  Fridan tossut: H&M Baby Exclusive  /  Pipo: Mummun tekemä  /  

Collegemekko: VIMMA (saatu)  /  Farkut: Weekday  /  Kengät: Adidas Tubular 

 

Frida nauttii sosiaalisista tilanteista, eikä juurikaan osaa vierastaa. Aikuisia tyttö usein tuijottaa tutkivasti hetken, mutta muihin lapsiin syntyy kontakti heti. Otteet muita lapsia kohtaan ovat yhtä rajut, kuin vanhempia tai tärkeimpiä aikuisia kohtaan:

Märkiä pusuja ja puraisuja. Ihon ja hiusten repimistä. Silmien, nenän ja suun tökkimistä.

Lähestymistapa on etenkin tuntemattomien lasten (tai lähinnä äitien) kanssa nolo, vaikkei tyttö selkeästi tarkoita mitään pahaa. Lempeiden ja rajujen otteiden erottamisen opettelu on vielä kesken. Kutsumme Fridaa leikkisästi koulukiusaajaksi.

 

 

Viimeisen kuukauden aikana uusia hampaitakin on taas tullut ja ylärivissä komeilee jo neljä hammasta. Kahden alahampaan kaveriksi näyttäisi olevan tulossa kolmas. Hurja vauhti hampaiden kasvattamisessa. Tarkoittaa taas entistä kipeämpiä puraisuja!

Päivärytmi on säilynyt samanlaisena jo muutaman kuukauden. Frida herää 7-8 aikaan ja ottaa noin tunnin aamupäikkärit 9 maissa. Toiset päiväunet ovat vain 30-45 minuuttia, huolimatta siitä kuinka myöhään päivästä ne otetaan. Rattaissa tai omassa sängyssä päiväunet ei tahdo maistua pitempään. Testasin pari viikkoa sitten päiväunia parisängyssä, ja kas kummaa, tyttö nukkui lähes kolme tuntia! Heräsi kyllä välillä, mutta vaipui heti uneen, kun piti kättä kyljen päällä. Joskus jopa itsestään, tarkistettuaan tilanteen. Minulle päiväunettomuus tietysti tarkoittaa olematonta aikaa tehdä yhtään mitään päivän aikana. Nukkumaan Frida käy kahdeksan jälkeen. 

Fridaa ei ole missään vaiheessa ollut vaikeaa saada syömään, ja tiedostan onnekkuutemme asiassa. Syöttötuolissa seisominen ja pöydän päälle kiipeäminen on viime päiviin saakka ollut ainoa haaste ruokapöydässä. Kunnes alkoi vaihe. Hetken aikaa seurattuani tunnistin sen syön-itse-vaiheeksi. Jätin lusikan pöydälle, ja tyttö laittoikin sen suuhunsa! Tuli taas hyvä muistutus siitä, että lapsi kertoo, kun on valmis etenemään. 

Selkeitä, ensimmäisiä sanoja ei vielä ole kuulunut, mutta voisin kuvitella, että ensimmäisten joukossa tulee "ei", "anna" ja "mie ite". Tai "mää ite". Kummankohan murteen Frida valitsee, lappeenrantalaisen vai tamperelaisen? Omaa tahtoa tyttö ilmaisee itkemällä ja löysäksi makarooniksi heittäytymällä. Yllättävän usein. 

Hauskaa, miten paljon tuollainen 10 kuukautta vanha vauva jo ymmärtää. Ja toisaalta ei ymmärrä ollenkaan! 

 

Kuvat on ARTag -gallerian Lapsellista taidetta -näyttelystä, jossa teoksiin sai tutustua jopa koskettamalla.

 

Psst! Kategoriasta Vauvan elämää, voit lukea aikaisemmat kuukausi-katsaukset.

Seuraa blogia myös Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinissa.

 

Pages