Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Vietimme lauantaita Lasten Taidefestivaali Hippaloilla Hämeenlinnassa. Festivaali on täynnä teatteria, musiikkia, elokuvia, työpajoja, kirjailijavieraita ja muuta mukavaa. Iso osa ohjelmasta on ilmaista, mutta maksulliset ohjelmat ja työpajat ovat mielestäni silti edullisia. Tuntuu, että Hippalot tarjoaa jokaiselle jotakin. Ja jokaisena päivänä. Kun ohjelmaa katsoi, tuntui, että Hämeenlinnassa pitäisi viettää useampikin päivä. Muiden menojen vuoksi valitsimme kuitenkin vain lauantain. Siitä tulikin maailmanluokan lauantai Hippaloilla!

Verkatehdas tarjoaa upeat puitteet festarille. Rakastan vanhoja tehdas- ja tiilirakennuksia, ja mielestäni kaikki tällaiset alueet tulisi käyttää juuri näin. Vapaa-ajan elämyksille. Tehdasmiljöössä riitti tilaa, eikä vaunuparkkeja tarvittu. Ahdistun vaunuparkeista (vaikka toki ymmärrän ne tietyissä paikoissa). Pienen vauvan kanssa kun on kaikista paras, jos kaikki tavara kulkee pyörillä mukana. 

 

 

Värikylpy -työpaja oli ihastuttava! Vauvojen reaktiot väreihin olivat todella liikuttavia, ja työpajan ohjaaja oli ihana. Frida oli ryhmän vanhin, vauvaiän ylärajalla, ja kestävyyttä aistiharjoitukselle tuntui olevan jo hieman enemmän. Tyttö aloitti vieruskaverinsa kanssa jopa yhteisteoksen.

Kulttuurivauva nosteli käsiään suurieleisesti saatuaan uutta väriä, maisteli välillä kumiankkoja, ja teki loppuen lopuksi hienoa taidetta.

 

 

Rantaleikkialue Biitsi villitsi lapset kesäisiin vesileikkeihin. Hippaloiden teemana loiskuteltiin muutenkin vesiaiheissa, joten Biitsi sitoi nerokkaasti ja näkyvästi teeman sekä lapset yhteen paikkaan. Kaloja ja muita vesiaiheita vilisi ympäri aluetta ja näkyi myös työpajoissa ja esityksissä. Tänä vuonna jättimäinen hiekkakasa silti vielä kierrettiin, kuten kaikki hiekkalaatikot vielä tähän asti (lue: tiukka mutsi).

Hippo -lavalla esiintyi Maltti ja Valtti. Aurinko paistoi, suurella ruohoalueella oli mukava olla ja heput hauskuuttivat.

Hippaloilla oli mahdollisuus myös kuvauttaa lapsensa festarimeiningeissä. Kaikki paikat Piritta Lipiäisen kameran eteen oli kuitenkin jo varattu. Kuvausalue oli leikkisä ja värikäs, vaikka siinä ei vesiaiheita ollutkaan. Ihanien Hippalot -kalojen ympärille olisi voinut tehdä myös hauskan kuvausseinän. Seuraavilta lapsille suunnatuilta tapahtumilta odottaisin valokuvausmuistoja enemmän. Photo bootheja tai nopeita ammattikuvaajan kuvia, jotka tulisivat sähköpostiin muutaman päivän viiveellä.  

 

Ihanaa mansikkasorbettia Suonenjoelta.

 

 

Ennennäkemättömän suuren valikoiman upeasti kuvitettuja kirjoja tarjosi lastenkirjakauppa Toukkabussi. Valikoimassa oli suurimmalta osin suomalaista lasten kirjallisuutta. Sellaista, mitä en valitettavasti ole isoissa kirjakaupoissa nähnyt. Hippaloilta kotiutuikin pari kirjaa, Jättiläiset ja Koira nimeltä kissa. Muutama kirjaihastus, kuten Ei käy päinsä, Antero!, jäi vielä hyllyyn odottamaan Fridan syntymäpäivää.

Onneksi Toukka lastenkirjakioski sijaitsee Helsingissä, ja vielä niinkin lähellä kuin Kalliossa. Kirjojen lisäksi Toukkabussi siis muistutti parista totuudesta: Pieniin lähialueen kivijalkamyymälöihin pitäisi tutustua rohkeammin ja joskus pitää mennä kauas päästäkseen lähelle.

 

 

Kiitos kutsusta Hippalot!

Rentoon Taidefestivaaliin ehtii osallistua vielä tänään sunnuntaina, suosittelen!

 

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Skidit Festarit hurmasivat Sörnäisten Kaikupihalla lauantaina. Meiningeissä oli kaikenlaista hilpakkaa ihmeteltäväksi Fridallekin. Ihasteltiin jättimäisiä saippuakuplia, tanssittiin ja taiteiltiin ilmapallopajassa. Väisteltiin prinsessojen kohtaamista (prinsessojen aika varmasti tulee tyrkyttämättäkin) ja ihmeteltiin suurta hiekkakasaa Plastexin pisteellä (Frida ei ole käynyt vielä hiekkalaatikolla). Festarit liikutti äitiäkin muutenkin, kuin tanssiin. Esimerkiksi Filosofiaa Lapsille -työpaja ihastutti ja inspiroi. Lisäksi Samuel Shipwayn välispiikki ihastumisesta ja biisin tekoon innoittaneesta erosta aiheutti myötätuntoisia huokauksia. On tietysti sanomattakin selvää, että Fridan innostunut heiluminen kantorepussa ja käsivarsieni läpsytys, olivat myös äärimmäisen liikkistä.

 

Päästiin kokeilemaan Ruffle Armyn jättimäisten saippuakuplien tekoa. Hauskaa puuhaa!

 

Nerokas Filosofiaa Lapsille -työpaja (ihan hyvä aikuisillekin).

 

Taukoja, eväitä ja jäätelöä.

 

Heipat festareille lähtiessä. Ensi vuonna ei missata aamudiskoa ja otetaan myös uikkarit mukaan (vaikka toisaalta ensi vuonna Frida osaa jo kahlata hallitummin).

 

Ensi lauantaina vuorossa on Hämeenlinna ja Lasten Taidefestivaali Hippalot!

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Laulaminen, loruilu ja musiikki vaikuttavat lapsen kielelliseen kehitykseen: sanavarasto laajenee, ja muisti, looginen ajattelu sekä mielikuvitus kehittyy laulaessa. Ei siis mikään ihme, että laulu raikaa siellä missä lapsia kasvatetaan. Laulamisesta tulee lapsen myötä lähes pakollista. Ihan vahingossakin.

Muskareihin ja leikkipuistojen lauluaamuihin voi tietoisesti mennä loruttelemaan ja laulamaan, mutta laululeikit kuuluvat moniin muihinkin lapsen kanssa tehtäviin ryhmäaktiviteetteihin. Sain ensimmäisen kosketuksen laulutteluun vauvapilateksessa, kun Frida oli 2 kuukautta. Yllätyin, kun oma ja lapsen nimi piti laulaa piirissä. Tunti oli tarkoitettu synnytyksen jälkeiseen palautumiseen, eikä varmasti kukaan parin kuukauden ikäisistä mötkylöistä nähnyt kättään pidemmälle. Olo oli vaivaantunut.

Myöhemmin laululeikkejä on harrastettu vauvauinnissa ja leikkipuistojen lauluaamuissa. Laulut ja lorut ovat joko täysin tuntemattomia, tai perinteisiä, sukupolvelta toiselle siirrettäviä hilpatuksia. Vauvauinnissa yritin joka kerta pysyä edes koreografiassa mukana. Allu pysytteli kulttimaisten laulupiirien ulkopuolella joka kerta.

Miksi yhteiset lorutteluhetket tuntuvat niin kummallisilta, ja jopa teennäisiltä?

Olemme Allun kanssa muusikkoperheistä ja musiikki on tärkeää molemmille. Sitä kuunnellaan kotona, töissä ja niiden välillä. Erityisesti Allu, jolla on hallussaan aivan uskomattoman laaja musiikkikirjasto päänsä sisällä. Jos ei ole musiikkia, niin sitten voi laulaa tai hyräillä. Kyllä aina joku laulu soi päässä. (Allu laulaa siis jopa työpaikan vessassa. Oikeasti.) 

Fridan syntymän jälkeen olemme laulaneet entistä enemmän tilannelauluja, eli lauluja, joissa lauletaan siitä mitä tapahtuu. Usein myös hieman väritetysti. Hauskaa puuhaa, etenkin jos yrittää riimitellä. Kahdenkeskisestä hassuttelusta on tullut perhehassuttelua. Laulun kautta hermoja kiristävästä tilanteesta voi muovata siedettävämmän, ja tanssimisella voi viedä huomion toisaalle. Esimerkiksi silloin, kun yrittää vaihtaa vaippaa jo toistakymmentä minuuttia, ja vauva vaan pyörii pois vaipan päältä. Tilannelaulut itsessään on täysin kertakäyttökamaa. Häviävät samantien mielestä, yleensä tiedostamatta edes mitä tuli laulettua.

Laulaminen itsessään ei siis ole ongelma. Ei yksin eikä yhdessä.

En juurikaan pidä lastenlauluista. Ärsyttäviä lauluja on paljon enemmän, kuin neutraaleja tai kivoja lauluja. Silti olen saanut itseni kiinni laulamasta Tuiki tuiki tähtöstä, Ihahaata ja Jänis istui maassa (Top 3 ärsyttävimmät). Nähtävästi taantuminen biologia pakottaa meitä siirtämään näitä lauluja eteenpäin. 

Ehkä sosiaalinen epäsosiaalisuus tekee lauluttelusta niin kummallisia tilanteina?

Joukko aikuisia ihmisiä hihkuu, laulaa ja leikkii. Ollaan yhdessä, mutta haltioituneita omasta lapsesta.

Vai olenko vielä liian takakireä?

Ainakin ohjatuista laulu-, loru- ja leikkihetkistä tulee vähemmän kummallisia, kun niihin menee samanhenkisen ystävän kanssa. Ei tarvitse osata kaikkea, mutta voi olla fiiliksessä mukana. Seurata tanssivaa mukulaa. 

Linjan leikkipuistossa on kesällä maanantai- ja torstaiaamuisin lauluttelua kitaran säestyksellä. Soitin lisää arvoa ja vähentää kummallisuutta.

Laulusta tuleekin musiikkia.

 

 

Miten te koette laulut ja lorut? Ihanaa vai pakollista? 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Kymppi täynnä! 

Ajan kulumista kauhistelee, ja joka kuukausi vauvan kehitystä kuitenkin seuraa innoissaan. Ristiriitaista. Oma elämä muovautuu vauvan vaiheista riippuen, kuin Galapagossaarten leguaanin luusto ravintotilanteen mukaan. Välillä kutistuu ja välillä kasvaa. Leppoisat vaiheet eivät ikinä tunnu niin pitkiltä, kuin haastavat. Isossa kuvassa, ja ajan myötä, leppoisat ajat silti päihittävät haastavat. 

10 kuukautinen Frida on utelias ja aurinkoinen kujeilija. Perässä on jo vaikea pysyä. Jos selän kääntää kolmeksi sekunniksi, tyttö on jo kiivennyt sohvalle tai noussut syöttötuolissa seisomaan. Tai syönyt maton pesulapun tai postipaketin osoitetarran. Kurkistusleikit ja tanssiminen on parhaimpia juttuja tavaroiden syömisen ja kiipeilyn lisäksi. Tyttö kokeilee tasapainoa seisomalla ilman tukea, ja kyykkyyn meneminen käy jo aika vaivattomasti.

Tasoilla olevat tavarat ja väärissä paikoissa olevat vaatteet saavat kyytiä. Frida muistuttaa minua joka päivä varaamattomasta kirpputoripöydästä, ja vetelee vaatehuoneessa olevista muovikasseista vaatteita lattialle. 

 

Fridan haalari: VIMMA (saatu)  /  Fridan tossut: H&M Baby Exclusive  /  Pipo: Mummun tekemä  /  

Collegemekko: VIMMA (saatu)  /  Farkut: Weekday  /  Kengät: Adidas Tubular 

 

Frida nauttii sosiaalisista tilanteista, eikä juurikaan osaa vierastaa. Aikuisia tyttö usein tuijottaa tutkivasti hetken, mutta muihin lapsiin syntyy kontakti heti. Otteet muita lapsia kohtaan ovat yhtä rajut, kuin vanhempia tai tärkeimpiä aikuisia kohtaan:

Märkiä pusuja ja puraisuja. Ihon ja hiusten repimistä. Silmien, nenän ja suun tökkimistä.

Lähestymistapa on etenkin tuntemattomien lasten (tai lähinnä äitien) kanssa nolo, vaikkei tyttö selkeästi tarkoita mitään pahaa. Lempeiden ja rajujen otteiden erottamisen opettelu on vielä kesken. Kutsumme Fridaa leikkisästi koulukiusaajaksi.

 

 

Viimeisen kuukauden aikana uusia hampaitakin on taas tullut ja ylärivissä komeilee jo neljä hammasta. Kahden alahampaan kaveriksi näyttäisi olevan tulossa kolmas. Hurja vauhti hampaiden kasvattamisessa. Tarkoittaa taas entistä kipeämpiä puraisuja!

Päivärytmi on säilynyt samanlaisena jo muutaman kuukauden. Frida herää 7-8 aikaan ja ottaa noin tunnin aamupäikkärit 9 maissa. Toiset päiväunet ovat vain 30-45 minuuttia, huolimatta siitä kuinka myöhään päivästä ne otetaan. Rattaissa tai omassa sängyssä päiväunet ei tahdo maistua pitempään. Testasin pari viikkoa sitten päiväunia parisängyssä, ja kas kummaa, tyttö nukkui lähes kolme tuntia! Heräsi kyllä välillä, mutta vaipui heti uneen, kun piti kättä kyljen päällä. Joskus jopa itsestään, tarkistettuaan tilanteen. Minulle päiväunettomuus tietysti tarkoittaa olematonta aikaa tehdä yhtään mitään päivän aikana. Nukkumaan Frida käy kahdeksan jälkeen. 

Fridaa ei ole missään vaiheessa ollut vaikeaa saada syömään, ja tiedostan onnekkuutemme asiassa. Syöttötuolissa seisominen ja pöydän päälle kiipeäminen on viime päiviin saakka ollut ainoa haaste ruokapöydässä. Kunnes alkoi vaihe. Hetken aikaa seurattuani tunnistin sen syön-itse-vaiheeksi. Jätin lusikan pöydälle, ja tyttö laittoikin sen suuhunsa! Tuli taas hyvä muistutus siitä, että lapsi kertoo, kun on valmis etenemään. 

Selkeitä, ensimmäisiä sanoja ei vielä ole kuulunut, mutta voisin kuvitella, että ensimmäisten joukossa tulee "ei", "anna" ja "mie ite". Tai "mää ite". Kummankohan murteen Frida valitsee, lappeenrantalaisen vai tamperelaisen? Omaa tahtoa tyttö ilmaisee itkemällä ja löysäksi makarooniksi heittäytymällä. Yllättävän usein. 

Hauskaa, miten paljon tuollainen 10 kuukautta vanha vauva jo ymmärtää. Ja toisaalta ei ymmärrä ollenkaan! 

 

Kuvat on ARTag -gallerian Lapsellista taidetta -näyttelystä, jossa teoksiin sai tutustua jopa koskettamalla.

 

Psst! Kategoriasta Vauvan elämää, voit lukea aikaisemmat kuukausi-katsaukset.

Seuraa blogia myös Instagramissa, Facebookissa ja Bloglovinissa.

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Olimme koko perhe BoConceptin ja bOblesin kutsuvierastilaisuudessa BoConceptin myymälässä. Designilta kokosi hienosti yhteen kahden tanskalaisen brändin funktionaalista muotoilua. DNA:n, joka rakentuu selkeydestä, käytännöllisyydestä ja monimuotoisuudesta. Tuote on enemmän, kuin ensimmäisellä vilkaisulla näkee.

Vaikka bOblesit ovat meille jo tuttuja, nautin aina Tumbling time -hetkistä. Voi tutkia mahdollisuuksia ja inspiroitua. Parasta oli kuulla bObleseista, sen kehittäjän ja perustajan Bolette Blædelin kertomana. Se toi tarinaan vielä enemmän lisäarvoa. Tuli fiilis yrityksestä, joka haluaa ensisijaisesti tuottaa iloa. Tumbling timeissa ei yleensä myydä tuotteita, vaan idea on kertoa tarina mahdollisimman monelle perheelle. Keskustelimme Blædelin kanssa sopivista, jopa epätyypillisistä paikoista kertoa bOblesien tarinaa Suomessa. Huomasin, että kysymykseen, missä suomalaiset perheet käyvät ei ole niin helppoa ja yksinkertaista vastausta. Harmittelin myöhemmin, etten tajunnut jutellessa ehdottaa bObleseille keltaista väritystä Suomenkin markkinoille. Onhan keltainen yksi tämän hetken käytetyimmistä tehosteväreistä lastenhuoneissa. 

BoConceptin myymälässä oli upeita inspiraatiospotteja. Materiaaleja oli käytetty monipuolisesti, mutta selkeästi. Olin aluksi yllättynyt, mutta sitten muistin taas, että kysehän on tanskalaisesta muotoilusta. Selkeää ja mukavaa. Löysimme ehkä uuden pöydänkin olohuoneeseen, mutta sitä pitää odottaa vielä elokuuhun, jolloin syksyn mallisto tulee myymälään. 

 

Rakastuin bObles Design Edition kalusteisiin! Ne suunniteltiin Designmuseon Lasten Vuosisata -näyttelyä varten. Hylkäisin sohvan, jos meillä olisi olohuoneessa tällainen!

 

Jokainen Designiltaan osallistunut sai ihanan bObles minidonitsin lahjaksi. 

 

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Viikonloppu oli kiireinen. Lapsimessut, koulutus, Fridan ensimmäiset kaverisynttärit ja vauvauinti. Messuilla kävin Fridan kanssa kahdesti, perjantaina ja sunnuntaina. Olin yllättynyt siitä hysterian määrästä, joka villitsi Messukeskuksessa perjantaina. Siitä huolimatta messuilla oli hauska kierrellä ja tutustua uusiin juttuihin ja tuotteisiin, jotka usein ovat vaikeammin hypisteltävissä. Verkkokaupoissa. 

 

MUKA VA minin osasto oli mieleenpainuvin. Olin kuullut merkistä aiemmin, mutta oli ihana tutustua konkreettisesti tuotteisiin. Ihastuin! Pehmeitä materiaaleja, yhdisteltävät mallistot ja ihastuttavat yksityiskohdat. MUKA VA miniä saa onneksi pian hypistellä ja ostaa myös Harakanpesästä Eerikinkadulla.

For Minis and Mommies mokkasiineihin pääsi tutustumaan Lumoan -osastolla. Nämä mokkasiinit olivat For Minis and Mommies ja Lumoan yhteistyössä tehdyt edition -mokkasiinit. Myynnissä oli myös Lumoan edition tuttinauhoja, joista ostinkin valkoisen Fridalle. Olen suunnitellut tilaavani For Minis and Mommiesin omasta mallistosta mokkasiinit Fridalle jo monta kuukautta, ja oli ihana nähdä nämä versiot ihan paikan päällä. 

MiniOnes -osasto oli täynnä herkkuja. A Little Lovely Companyn valaisimia ja suosittu lightbox, Buddy and Bear astioita, Tobias and the Bear vaatteita, ja Baby's Only lämpöpusseja. Esimerkiksi. Tämän verkkokaupan tuotteisiin pitää tutustua useammin jatkossa! 

Kiinnitin huomiota messuosastojen ilmeeseen ja esillepanoihin, selkeyteen ja panostukseen. Näiden osastojen lisäksi myös Papulla oli houkutteleva osasto. Yksityiskohtiin oli panostettu. Gugguun osastolla oli ripustettu bannerit nerokkaasti kattoon, joten messuvieraiden oli helppo löytää osasto, vaikka osasto itse ei ollutkaan erityisen selkeä.

 

Muita messuihastuksia oli keinu Porvoon kaupungin osastolla ja LeeLuu yövalopehmojen kohtaaminen.  //  MUKA VA minin rusettipantaa piti myös päästä kokeilemaan eikä se edes aiheuttanut pannan repimistä tai itkua.  // Kirjaosastoja oli mukavasti ja sieltä löytyikin yksi uusi tuttavuus ja yksi pitkään suunnitteilla ollut kirja yhteisiin lukuhetkiin.  // Linnanmäen photoboothissa sai ottaa hauskat messukuvat.  // Messuilla oli paljon ihmeteltävää. Myös rattaissa istuvalle pikkutytölle.

 

Vimma Mysticalflowers collegemekko ja bodyhaalari saatu blogin kautta.

Share

Pages