Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Viisi viikkoa päiväkotia on nyt takana. Kun minulta on kysytty miten se on lähtenyt käyntiin, vastaukseni on ollut hieman epäröivänä ihan hyvin.

Koko ajan paremmin. 

Ja onhan se totta. Jo toisella viikolla Frida jäi itkemättä hoitoon, mutta silti meidän työmatkojen jälkeen itku ja ripustautuminen on ollut joka viikko taas sydäntäsärkevää. Torstait ovat olleet vaikeimpia, osittain varmasti juuri työmatkojen, ja osittain jo kertyneen väsymyksen takia. Päiväkoti on ihana, ja Frida viihtyy siellä hyvin. Pieni ryhmä ja hyvä, välittävä meininki on ollut pelastus etenkin alun muutoksissa. Hoitajia on vasta kaksi, joka helpottaa hoitosuhteen rakentumista. On ihana kuulla, kuinka he kertovat ihastuneina yksityiskohtia Fridan tekemisistä. Niistä tiedän, että lapseni voi olla oma itsensä hoidossa.

 

 

Vaikeinta on ollut väsymys. Fridan päiväunet ovat ensimmäisten viikkojen aikana kestäneet korkeintaan puolitoista tuntia. Sama tyyppi nukkui ennen päiväkotia, ja nukkuu edelleen viikonloppuisin, yli kolmen tunnin unia. Iltaisin ja viikonloppuisin väsymys on ollut pääosassa. Vaikka aloittaisimme iltatoimet heti ruuan jälkeen, pääsen makuuhuoneesta ulos kaksi tuntia ensimmäisen kirjan lukemisen jälkeen, siis lähempänä puoli kymmentä. Kaikki nukutusrutiinit ovat menneet roskiin. Oikeastaan osasin varautua siihen etukäteen, mutta lapsen väsymyksen värittämä raivo turhauttaa ja surettaa eniten. Raapiminen, potkiminen ja pureminen pitää ottaa joka ilta vastaan, kuin ne tapahtuisivat ensimmäistä kertaa. Se on ihan järkyttävän raskasta. Yöt ovat sentään sujuneet melko rauhallisesti. Viikonloppuihin emme ole sopineet mitään, sillä toisinaan emme ole päässeet ruokakauppaa pidemmälle. Frida saattaa nukkua jopa neljä tuntia päiväunia ja olisi uudestaan valmis yöunille jo pari tuntia heräämisen jälkeen. 

 

 

Se, että kaikki nämä kuuluu tähän aikaan on hetkittäin vaikea hyväksyä. Happinaamaria omille kasvoille ei tahdo aina löytyä, kun omat työpäivätkin menevät taistellen aikaa (ja väsymystä) vastaan. Ja silti pitäisi muistaa, että asiat voisivat olla niin paljon huonomminkin. 

Pidetään peukkuja seuraavalle viidelle viikolle. Ehkä me taklataan tuo väsymyskiukkukin vielä!

 

 

Onko teilläkin alkanut päiväkoti nyt syksyllä? Mihin asioihin aloitus on vaikuttanut? 

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Elokuu aloitettiin kesärannoilla ja -festareilla, sekä viimeisillä mammalounailla. Yhdellä niistä jopa shampanjaa, sillä niin kävi, että siinä missä toinen jää, toinen aloittaa. Näinhän se aina on. Elokuu päättyi kiireessä uuden arjen keskellä. Se mullisti arjen, eikä siitä ole vielä täysin palauduttu. Oli siinä juhlaa ja suurta iloakin. Elokuun mieleenpainuvimmat siis tässä, koosteena, kuvina ja luetuimpina postauksina. 

 

 

 Vaikeuksien kautta ei ainakaan vielä olla voitossa. Ennalta elokuu tuntui päättävän kaiken. Kuin ruuhkavuosissa ei olisi elämää. Ei se ihan niin mennyt, mutta alku on silti ollut rajattua. Elokuu aloitti uuden ajan ja monet asiat uudelleen. Työt, päiväkoti ja kiireinen arki. Myös tutut rutiinit menivät sekaisin. Frida aloitti oireilun poissaolostani jo isyysloman aikana, mutta onneksi yövalvomiset jäivät lyhyeen. Onneksi myös oli se isyysloma. Omaan työhön pääsin melko nopeasti kiinni, mutta huomasin rankaisevani itseäni hitaudesta ja väsyväni tauon jälkeen vieraalla kielellä puhumisesta. Fridaa päiväkotipäivät väsyttivät niin, että tyttö piti laittaa lähes suoraan nukkumaan tai väsymys purkautui hallitsemattomalla kiukulla. Viikonloppuina nukuimme, valmistelimme 2-vuotissynttäreitä ja tehtiin juttuja mitä voitiin. 

 

 

Napakasti työhön kiinni ja matkaan. Työmatkoilla on mahdollisuus nukkua paremmin. Etenkin, jos omaa hyvät unenlahjat ja nukahtelee iltaisin varoittamatta tietokoneen ääreen, eikä välitä edes siitä, että ikkunan alla kaivetaan asfalttia (helvetillinen ääni muuten). Reissuilla voi lisäksi saada sattumalta vähän omaa aikaa ja kiinnostua ympäristöstä.  

 

 

Hyviä hetkiä, hyviä ystäviä. Kun on uuden äärellä, kannattaa olla vertaistensa kanssa. Samalla voi harrastaa vaikka kulttuuria, kaupunkimenoja, tai syödä illallista puistossa. Nauttia edes palasen siitä elämästä, jonka luuli päättyneen. Ihan (sen uudenkin) arjen keskellä. 

 

 

Kuukauden luetuimpien postausten perusteella olette eläneet kanssani muutoksissa.

TOP 3

1. T-paidat vaihtoon

2. Mukulan suusta: Äiti työpaikka

3. Olet 2-vuotias

 

 

 

Lue myös:

Lokakuun palat

Marraskuun palat

Joulukuun palat

Tammikuun palat

Helmikuun palat

Maaliskuun palat

Huhtikuun palat

Toukokuun palat

Kesäkuun palat Heinäkuun palat

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Paras arkiruoka on löytynyt! Karjalanpaisti muunneltuna ilman karjalaa ja oikeastaan ilman paistiakin. Ainakin ilman sitä perinteistä paistia. Pataruuan tuntuma ja aromikkuus on kuitenkin verrattavissa karjalanpaistiin. Paistikkuus nyhtökaurasta ja kasvikset vihanneshyllyn sadonkorjuusta. Sesonkiherkkua kylmeneviin syyspäiviin. Ja jos tarkkoja ollaan, niin on tässä vähän karjalaakin. Etelä-karjalaisen emännän kädestä eli avot-sie!

Kuten perinteisenkin karjalanpaistin arkiversioon lisätään tähänkin kasvikset mukaan. Täydellisesti arkeen viritettynä perunatkin ovat jo padassa valmiina. 

 

 

Pataan kauden kasviksia, vettä, pippuria ja kasvisliemikuutio. Haudutus uunissa. Kasvisten pehmentyessä nyhtökaura sekaan ja lisää haudutusta.

Tässä uuden arjen alussa olen tehnyt tätä illan rauhallisina tunteina, eli klo 21 jälkeen. Valmiiksi seuraaville päiville. 

 

Kaiken! sanoo Frida. Eli hyvää on.

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Syntymäpäiväjuhlat alkavat, 2-vuotias sankari on juuri herännyt päiväunilta, viimeisiä tarjoiluja viimeistellään, koti on siivottu ja tunnelma on leppoisa. Äidillä on hiukset laitettu ja jopa kynnet lakattu. Tällaista lähtöasetelmaa ei ole koettu kaksivuotisen äitiyteni historiassa vielä kertaakaan. Sopivasti aikataulussa, ei pieniäkään romahduksia kenelläkään.

Parasta oli, että kaikki pääsivät nauttimaan juhlista.

Miten ihmeessä onnistuimme?

 

Silkkipaperi vesimelonitikkujen ympärillä on Moomin Shopin pakkauspaperia, jota pyysin pari arkkia ylimääräistä ostoksilla ollessani. Sininen, kun oli täysin samaa kuin paperilautasissa. 

 

 

Yhdessä. Koska kutsujen järjestäminen on enemmän minun intoilu -osastoani, on toki luonnollista, että minä olin se, joka etsi pom pomeja facebookin hääkirpputorilta, kyseli tilaustyötä valokuvaus-propseihin ja selaili netissä jäätelötikkujen perässä. Allu pöyhi ja ripusteli pom pomeja, sekä suunnitteli ja valmisteli kuvausseinää, kattausta ja tarjoiluja kanssani. 

Paras oivallus oli tehdä synttäreille Fridan lempiherkkuja, mikä tietysti tarkoittaa, ettei viime hetken kakkukriisi yllättänyt eikä cupcaket lennelleet seinille. Mehu ja itse tehdyt jäätelöt on parasta herkkua mitä 2-vuotias tietää. Miksi ihmeessä synttäreillä edes pitäisi olla kakkua? Tein jäätelöitä edellisellä viikolla reilusti pakastimeen. Mansikkaa, greippiä ja appelsiinia mehujäihin, ja avokadoa, soijakermaa ja vadelmia kermaisempiin. Jääpaloja kulhoon ja jäätelöt esille. Jäätelöiden tekeminen (tietysti) karkasti vähän käsistä ja niitä jäi pakastimeen reippaasti vielä seuraavan viikon, isovanhemmille järjestettyjen kutsujen jälkeenkin. Raikastamon mehulähetys sai Fridan niin sekaisin, ettei sankaria varmasti olisi haitannut pelkät mehukestit. (Juhlien jälkeen jouduin tosin piilottamaan loput mehut hetkeksi, sillä typy alkoi vaatimaan ruuaksi "pelkkää mimua".) Lisäksi pöydässä oli muumihahmoiksi leikattua vesimelonia ja juustoleipiä, marjajauheilla värjätyillä kauralevitteillä päällystettyjä Nalle-banaanileipiä, neljän aineksen keksejä (resepti: Pipsan keittokirja pienille ihmisille) ja popcornia.

 

 

Pieni ohjelmanumero: kuvamuistoja jaettavaksi. Puine valmisti tilaustyönä meille muumi-aiheiset naamarit, jotka olivat niin ihania, että Fridakin oppi onnittelemaan itseään. Pakettia avatessaan päivänsankari huudahti "Paljo onnea Tiia kakki vuotta!"

 

 

2-vuotissynttärit olivat myös eräänlainen päätös kotiajalle. Fridalla alkoi päiväkoti seuraavana päivänä, ja meillä kaikilla aivan uudenlainen arki. Oli hienoa päästä nauttimaan ystävien seurasta ja saada siten tukea tulevaan. Se oli varmasti osittain syy, miksi juhlat onnistuivatkin niin hyvin. Todellisuus tasapainotti muuten helposti korkealle lentäviä suunnitelmia. 

Yksi isoista onnistumistekijöistä oli myös ystävä, joka kuvasi juhlat.

 

 

Kuvat: Mirko Leskinen

 

 

Lue myös:

Muumisynttärit

Ensimmäiset synttärit

Kun ex-suorittaja järjestää 1-vuotissynttärit

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Syystuulten saavuttua voi hieman muistella kesää ja lomien viettoa ylipäätään. Seuraavaa lomaa voi odotella vasta ensi kesälle, mutta talveen mahtuu silti vapaita. Juhlapyhiä ja arkivapaita, joiden onnistumisesta ja järjestelyistä ei vastaa pelkästään lomailijat itse, vaan koko joukko odotuksia ja paineita ulkopuolelta.

Haluaisin hiljentää ne.

Tänä vuonna kesäloma aloitettiin ilman suunnitelmia ja oman perheen tarpeet etusijalla. Koko kesä, ja sinne ripotellut lomat jäivät kevään rasitteiden jalkoihin, joten odotuksia ei ennakkoon ollut. Lomaa ei ehtinyt edes odottaa, ja yhtäkkiä se vain alkoi. Kevään aikana aloitimme usein keskustelua siitä, pitäisikö jotain suunnitella kesäksi, mutta kumpikaan ei koskaan jaksanut viedä ajatuksia tekoihin. Yksi oli silti varmaa kiireisen alkuvuoden jälkeen: lomalla ollaan yhdessä ilman kiirettä.

Ulkopuolelta kohdistetut odotukset loman viettoon ja toisaalta oman rauhan sekä tarpeiden vaaliminen on usein ristiriidassa keskenään. Lapsi lisää tässäkin panoksia. Kaikki haluavat palasen lomasta. Tai siltä se ainakin tuntuu ihmisestä, jolle tietty erakkomaisuus istuu välillä yllättävänkin hyvin. Yhdistettynä konfliktien välttelyyn, huomaa helposti tekevänsä asioita, jotka eivät edesauta omaa hyvinvointia. En ollenkaan usko ulkomaan matkojen olevan itseisarvo lomalla, mutta ystävien lomakuvia katsellessa huomasin kuitenkin haikailevani kokemaan uusia paikkoja. Hetken harmittelin koko vuoden lomien tuhlaamista tavalliseen arkeen kesäkuussa, mutta sitten hyväksyin tilanteen. Aina ei voi lähteä kauas, mutta lähelläkin on kokematonta kauneutta.

Minulla on eräs ystävä, jonka määrätietoisuutta oman ajan käytössä ja ihailen. Hän ei tee asioita, koska pitäisi, eikä mene mihinkään miellyttääkseen ketään muuta. Ja mikä tärkeintä, hän ei koe valinnoistaan pahaa oloa, vaikka ei toimisikaan muiden odottamalla tavalla. Lopultahan kaikki vastaavat omasta hyvinvoinnistaan.

 

 

Kuvat on otettu yhteisen kesäloman viimeisenä päivänä, jonka vietimme Hangossa.

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Allu ja Frida viettivät rennot kaksi viikkoa isyyslomalla, jota aviomieheni leikkisästi kutsui ikimuistoiseksi retriitiksi lapsemme mieleen. Jälkiviisaana voi harmitella kotona vietetyn ajan jakamista toisella vanhemmalla kahteen vuoteen ja toisella kahteen viikkoon, mutta ainakin tämä kaksikko otti yhteisestä ajastaan kaiken irti. Paitsi lettien teko -haaveita ja lukemattomia liukumäkiä, isän kanssa vietettyihin viikkoihin kuului myös ihan uusia tapoja ja arkikuvioita.

Isän kanssa pakattiin reppu selkään ja lähdettiin seikkailemaan ilman rattaita. Kauhistelin alkuun sitä, ettemme pian saa lasta enää ollenkaan istumaan rattaissa, mutta sitten tajusin, että mielikuva 5-vuotiaasta rattaissa on pahempi vaihtoehto. Ihailen tässä Allun rentoa mutkattomuutta. Ei mitään varotoimenpiteitä ja mitä jos -tilanteita, vaan kohti hauskoja seikkailuja.

Isän kanssa ei harmittanut yhtään niin usein, kuin äidin kanssa. Vaikka sainkin muutaman peruutuksen iltapäivä-treffeistä, sillä Frida ei suostunut pukemaan, kiukkukohtauksia tuntui olevan vähemmän. Hyvää lepoa kaikille.

Isän kanssa oli niin hauskaa, että sopivasti kesälomien jälkeen pidetty isyysloma lujitti lyhyestä ajastaan huolimatta isä-tytär-suhdetta. Isän töihin lähteminen harmittaa siinä missä äidinkin, ja Fridan suusta on tullut myös spontaaneja ja sydämen sulattavia "isi hoitaa Fridaa"-tarinoita.

Isän kanssa pottaharjoittelukin pääsi taas vauhtiin muutaman kuukauden kestäneen tauon jälkeen. 

Isän kanssa harjoiteltiin myös päiväkodilla. Lopputuloksena muut lapset taitavat luulla Allun olevan siellä töissä ja tulevat innolla tuomaan kirjoja nähdessään hänet viemässä tai hakemassa Fridaa. Oli muuten ihan täydellinen suunnitelma mennä noin pitkän ja tiiviin kotonaolon jälkeen töihin, niin ettei lapsi mennyt heti päiväkotiin. Frida tottui turvallisesti kotona siihen, ettei äiti ollutkaan paikalla ja äidillä oli levollisempi olo töissä ensimmäiset viikot.

 

 

Yleensä kotivanhemmuuden jakamista perustellaan tasa-arvon lisäksi sillä, että se lisää ymmärrystä toista kohtaan. En ole kertaakaan ajatellut, ettei Allu tajuaisi kuinka ihania tai raskaita päivät voivat kotona olla. Tunnustan kuitenkin, että vauvavuoden kuplassa kadotin välillä perspektiivin Allun työtä kohtaan. Siitäkin huolimatta, että teen samaa työtä ja tiedän täsmälleen millaista se on. Sain leikkisästi omia vastauksiani viesteihin, joissa kerroin joutuvani jäämään vielä hetkeksi rakentaamaan akuuttia infoa tai odottamaan tuotetietoja esillepanoja varten. "Mikä oikeasti on tärkeää?" ei olekaan ihan niin musta-valkoista kotikuplan ulkopuolella.

Jännitin alkuun sitä, että Allu kyseenalaistaa kaikki ne kahden vuoden aikana tekemättömät asiat, joita olen perustellut kaoottisella tai kiireisellä päivällä. Siitäkin huolimatta, ettei hän koskaan ole vaatinut minua tekemään mitään, ja on aina ymmärtänyt tilanteen (tai siis ainakin esittänyt ymmärtävänsä). Jostain kumman syystä pelkäsin jääväni kiinni asioista, joita ei ole edes olemassa tai joista tämä mies ei ainakaan välitä tuon taivaallista. Kaksi viikkoa on toisaalta aika, jonka tarkoitus ei olekaan osoittaa kotivanhemmuuden rankkuutta. Ensimmäisen päivän jälkeen Allu ihmetteli, kuinka olen säilyttänyt mielenterveyteni kodissa, jossa ei ole tiskikonetta. Muuten isyysvapaa taisi olla parasta lomaa. Aikaa tutustua omaan lapseen.

 

 

Lue myös: 

Valitsimme epätasa-arvoisen perhevapaan

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Pages