Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Käyn Latviassa ja Liettuassa työmatkoilla joka kuukausi vähintään kaksi kertaa. Yleensä matkat ovat aika napakkaa siirtymistä paikasta toiseen, mutta iltaisin olen pyrkinyt nauttimaan omasta rauhasta. 30 tuntia kestänyt matkani Vilnassa näytti lukuina tältä:

 

1 käsinkirjoitettu taksikuitti, jonka kuski pyysi pyöristämään ylöspäin.

1 hotellihuoneen liukuvan peilin taakse piiloutunut lisätila, joka jostain syystä hieman ahdisti yksinäistä iltaani

38,4 C° kuume, joka nousi Fridalle samana iltana, kun lähdin työmatkalle

1 hämähäkki, joka laskeutui katosta sängyn yläpuolelle

38€ liettualaiseen luonnolliseen tuorekosmetiikkaan (5 tuotetta)

1 epäterveellinen iltapala syötynä sängyssä peiton alla

9 lähetettyä video-terveistä kodin ja Vilnan välillä

4l vettä muovipulloissa, joiden heittäminen tavalliseen roskikseen tuntuu aina pahalta

2 kahvia, jotka maksoivat yhtä paljon kuin Suomessa (ruoka on edullisempaa, mutta kahvi ei?)

3 asetettua herätysaikaa tiedostaen hallitsemattoman, väsymyksestä ylivirittyneen kooma-unen

45min torkutusta jokaiselle asetetulle herätysajalle

7h unta 

18 luettua sivua Puuseppä vai puutarhuri? -kirjaa

1 epäonnistunut fiilis siitä, että unohdimme ilmoittaa ajoissa päiväkodille uudesta sairaslomapäivästä

1 päiväkodin lähettämä sähköposti lasten vanhemmille, jossa muistutettiin käytännöistä osuvasti meidän suuntaan, ja josta tuli vielä pahempi olo. 

7 pussia hedelmäherkkuja tuliaisiksi pienelle potilaalle

6h konkreettista, sijainnista riippuvaista työtä

5h 45min sijainnista riippumatonta työtä hotellihuoneessa ja lentokentällä

1 hyvä (ja melko kiireetön) lounas Briusly-ravintolassa

1 päänsärky, joka alkaa aina lentokentällä ennen kotiinpaluuta

38,80 € taksimatka lentokentältä kotiin, jotta ehtisin nähdä Fridan ennen nukahtamista

 

+2h nukuttamista, eli repivän ja potkivan tytön rauhoittelua kotona työmatkan päätteeksi

 

 

 

Lue myös:

Ensimmäinen viikko uutta arkea lukuina

Ensimmäinen opiskeluviikko lukuina

Työmatkalla ulkomailla: tunteita äitiysloman jälkeen

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Olen nyt antanut otsahiusteni kasvaa. Talven pipokausi pakottaisi pitämään mitan lyhyenä, eikä ajan järjestäminen otsatukan leikkuuttamiseen kolmen viikon välein tunnu onnistuvan. Täysin harmitonta kasvattaminen ei kuitenkaan ole. Jos olet koskaan ryhtynyt samaan, tiedät varmasti mistä puhun. En usko, että kukaan on selvinnyt asiasta ärsyyntymättä.

 

 

Lyhyt otsa ei anna etumatkaa. Eli hiusrajan hiukset eivät ylety mihinkään, vaikka otsis olisi jo silmien edessä. Joutuu odottamaan, kunnes lyhimmät hiukset yltävät poskipäihin. En siis todellakaan kuulu heihin, jotka voivat otsatukan leikattuaan silti valita etuhiustensa kampauksen. Olen useasti jopa saanut kuulla otsani olevan niin naurettavan lyhyt, että minun kuuluisi ehdottomasti peittää se otsatukalla. Ei muuten auta pahimmassa kasvatusvaiheessa pyristelevää herkkistä yhtään. 

Muutut Lika-Leenaksi. Otsis rasvoittuu päivän mittaan koskettelusta ja otsan ihosta, mikä tekee olosta ahdistuneen ja epävarman. Seuraa lisää etuhiusten haromista ja kierre on valmis. Tämä on juuri se pituus, jossa pullasuti on jo liian pitkä näkyvyyden kannalta, mutta törröttää silti hallitsemattomasti eteenpäin ylettymättä muuallekaan.

Täydellistä ajoitusta ei ole olemassa. Maailmankaikkeus ei tiedä vähäpätöisestä otsatukan kasvattamisesta, joten yllättäen kalenteriin tulee tilaisuuksia, joissa olisi ihan kiva näyttää hyvältä. Oikeastaan kaikki tallenteille menevä on pahinta tälle vaiheelle. Myöhemmin on mukava katsella perhekuvia ja ajatella, etteikö tuollekin roipakkeelle voinut tehdä mitään. Toisaalta tuntuisi myös tyhmälle kieltäytyä kivoista mahdollisuuksista pelkän otsatukan kamaluuden takia. 

 

Löytyisikö vertaistukea kasvatusoperaatioon? 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Meillä on ystävä, jota kutsutaan Stubuksi. Hieman juro, mutta äärimmäisen sydämellinen tyyppi. Sellainen ainutlaatuisen erikoinen, kokonaisuutena yksi sadasta miljoonasta. Stubu on mies, joka sanoo "moro ny". Nähdessään Fridan ensimmäisen kerran, hän vilkaisi vauvaa ja sanoi, "Kyllähän se ihan ihmiseltä näyttää".

Stubu ei siis varsinaisesti ole mikään lapsityyppi. 

Kesän jälkeen Stubu on kuitenkin pelastanut lukemattomia tilanteita meillä olematta edes paikalla. Frida innostui täysin odottamatta tästä Sveitsistä lahjoja lähettäneestä, myyttisestä ja hassunkuuloisen nimisestä miehestä. Parrakkaasta hahmosta, jota ensimmäisillä kohtaamisilla pelkäsi kuin mitäkin mörköä.

Ensin oli poikien reissu, johon Allu sanoi lähtevänsä Stubun kanssa. Seurasi pitkä viikonloppu, jolloin puheissa itiä ei seurannut työpaikka, vaan Tubu.

Parin ystävien kesken vietetyn illallisen jälkeen Frida keksi, että muiden hahmojen ohella, Stubunkin voi piirtää. Paitsi kynällä paperiin, myös sormella ihoon. Sormipiirtelystä tulikin loppukesän merkittävin rauhoittumismenetelmä nukkumaan käydessä. Frida työntää selkänsä tai mahansa lähelle ja sanoo Tubu.

Sittemmin Stubulta on saatu videoitakin. Muutama sana riittää sisällöksi, ja niitä Frida jo hokeekin. 

Moro ny.

Näkyy.

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Olet kujeileva viihdyttäjä ja huumorintajuinen hassuttelija. Tartut toimeen tomeran määrätietoisesti ja osoitat tahtoasi selkeästi. Olet nopea huimapää, mutta pelaat myös varman päälle. Olet herkkä, myötätuntoinen ja dramaattinen. Seuraat ihmisiä tarkkaavaisesti, ja tutustut etäältä. Tiedostat sekä yhdistät asioita, ja yllätät muistillasi meidät usein. Olet sekoitus meitä ja omaa itseäsi ainutlaatuisena yhdistelmänä. 

 

 

Syöt silmät kiinni ja hamuat annokset suuhusi päätä heiluttaen. Laskiessasi kymmeneen sanot kymppi tahallasi väärään kohtaan, ja vilkuilet kulmien alta huomasiko joku. Pyöriessäsi katsot aina tiukasti vastakkaiseen suuntaan, joka näyttää hellyyttävän hassulta. Tartut tilanteisiin, jaat aurinkolasit ja ilmoitat tanssiaika, kaikki mukaan tanssimaan. Sylissä työnnät äidin ja isän päitä yhteen vaatien pusuja, kuin mikäkin rakkauden lähettiläs. 

Tyhjennät reippaasti kauppakassit ja siirrät kokoosi nähden painaviakin esineitä, kuten usean kilon mehutonkkia. Teet mielestäsi epämieluisiakin asioita tarmolla, jos vain tiedät niitä seuraavan jotakin mieluista. 

 Juokset hassuhölkkää, jossa rytmi on erikoinen ja katse eri suuntaan kuin jalat. Hypitkin ympäriinsä, mutta korkealta tulet alas aina peruuttaen. Korjaat uskomattoman hyvin tasapainoasi ja vauhdista huolimatta, olet onnistunut välttämään isojakin kuhmuja. Juoksit ennen kuin osasit edes kävellä ja nyt hypit veteen ennen kuin osaat edes uida. 

Reagoit asioihin sydäntäsärkevän vahvasti. Puret itseäsi, kun harmittaa tai äiti satuttaa jalkansa. Suuttuessasi sinuun ei saa koskea, mutta musiikki rauhoittaa lähes poikkeuksetta. Joskus jähmetyt jännityksestä täysin, ja silloin sinut pitää auttaa pois tilanteesta. Liioittelet suloisesti asioita, näyttelet huomion eteen ja sepität jo nyt hassuja juttuja.   

 Leikit itseksesi ja seurailet sivusta muita lapsia, mutta tykkäät toisten lasten antamasta huomiosta. Liian rajua menoa, kuten kovia otteita tai ääniä kuitenkin pakoilet. Aikuisia piileksit äidin tai isän käden takana. Silloinkin, kun olet saanut heihin kontaktin napakasti moikkaamalla. Et ole koskaan harmistunut, jos joku ottaa lelun kädestäsi, vaan tartut lähellä olevaan toiseen leluun. Osaat kertoa paikkaan tai ihmiseen liittyviä tapahtumia. Jopa vaatehuoneen perältä nostettu pom pomeja sisältävä muovipussi oli Elmo-ystävän.

 

 

 

 

Olet 2-vuotias.

Kun tasan kaksi vuotta sitten toimme sinut kotiin, tuntui se yhtäaikaa pelottavalta ja maailman tärkeimmältä. Sinun vuoksesi olen valmis taistelemaan kuin leijonaemo. Myös itseni edessä. Sillä minulla on yhtä paljon opeteltavaa kuin sinulla. Jokainen kerta kun tartut käteeni, tiedän, että tästä matkasta tulee upea.

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Terveisiä Riiasta!

Toinen työviikko ja ensimmäinen yön yli -matka aiheuttavat erilaisia tuntemuksia. 

 

Ikävää. Yhtäkkiä se olenkin minä, joka Skypen välityksellä, hotellin lakanoiden välistä kyselee päivän tapahtumia ja lähettelee hyvän yön suukkoja kotiin ruokapöydän ääressä istuville hassuttelijoille. Frida näyttää vanhemmalta ja osaa yhtäkkiä kertoa linnuista, autotiestä ja pelosta. 

Epäilyksiä. Järkytänkö lastani? Kaksi vuotta tiiviisti yhdessä ja sitten eräänä päivänä äiti alkaakin käydä töissä viisi päivää viikossa ja on heti perään kokonaiset kaksi päivää poissa. Vaikka Allu on vielä tämän viikon isyyslomalla, ja kaikki ovat nauttineet ajasta, Frida reagoi silti äidin poissaoloon. Yöt ovat häiriintyneet jo ennen päiväkodin alkua ja sekä äidin läsnä- että poissaolo kiukuttaa. Työmatkoja ulkomailla on useita joka kuukausi, eikä tasoitteluaikaa ole. Tiedän, että Frida tottuu uuteen tilanteeseen, mutta se voi vaatia aikaa. Kuinka autan häntä ja samalla onnistun työssäni?

Huojennusta. Tänään saan nukkua kunnolliset yöunet. En valmistele viikonlopun synttäreitä, enkä tee kotitöitä. Makaan hotellihuoneen sängyssä, kirjoitan blogia, teen kasvonaamion ja nautin hiljaisuudesta. Ehkä jopa luen kirjaa. Hotellihuone ei ehkä koskaan ole tuntunut näin houkuttelevan tylsältä. (Olen joskus jopa asunut 60% viikoista hotellissa, joten tiedän mistä puhun.)

Iloa. Huomenna menen kotiin, pussaan Allua ja kurkistan pinnasängyssä, ihan kippurassa tai tikkusuorana, nukkuvaa Fridaa. Täynnä rakkautta. Tiedän jo, että juoksen kotiin, vaikka tietäisin tytön nukkumaanmenoajan ylittyneen.

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Mitä tapahtuu, kun 2-vuotias kaataa junaradan osat lattialle ja aloittaa leikin itsekseen?

Yllättävän hieno, pakkauksen ohjeista poikkeava, viimeistelty ja jopa realistinen junaleikki.

Sillä aikaa, kun valmistelin meidät lounaalle keskustaan, Frida oli rakentanut pussiin kerätyistä junaradan osista ja tarvikkeista kokonaisen leikkialueen. Palattuamme kotiin, kannoin rattaisiin nukahtaneen mukulan sänkyynsä pysähdyin tarkastelemaan olohuoneen lattialle rakennettua hienoa muotoa. Radan molempiin päihin oli laitettu liuskat pehmeämpää laskua varten. Kultakimpale oli asetettu sille merkittyyn lastauspaikkaan ja yksi juna oli kuin varikolla irrallisen radan päällä. bObles Krokotiili oli käännetty hurjaksi rampiksi kohti junarataa. 

 

Tähän kai se joutilas vanhemmuus perustuu. Istu alas (tai tee omia juttujasi) ja katso mitä tapahtuu. Saatat yllättyä.

 

 

 

Jos minä rakennan junaradan, se yleensä mukailee paketin kyljessä ollutta sulkeutuvaa muotoa. Ehkä siis on parempi, että annan lapselleni ja hänen mielikuvitukselleen tilaa. 

 

 

Brion junarata ja sen osat on saatu blogin kautta. 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Pages