Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Kun jäin äitiyslomalle kolme vuotta sitten, en tiennyt mitään kaupungin leikkipuistojen toiminnasta. Ajan ja ystävien myötä kuulin aamupäivien vauvamuskareista ja avoimista kerhoista. Leikkipuistotoiminnan kynnys oli itselleni kuitenkin liian korkea. Kuvittelin, että tunkeutuisin muiden sisäpiiriin ja toisaalta pelkäsin jääväni ulkopuolelle. Hassusti myös ajattelin, etten halua tutustua ihmisiin vain sen vuoksi, että he ovat samassa elämäntilanteessa. Kaikki ennakkokäsitykseni osoittautuivat vääriksi. Onneksi ystävien kanssa tällaisetkin kynnykset ovat matalampia ja löysin itseni ensimmäisiltä muskareilta tanssittamassa Fridaa ja perjantain nyyttärikahveilta jutustelemassa univaikeuksista ja allergioista. Sitten aloin itsekin seurata lähimpien leikkipuistojen viikko-ohjelmaa. 

En ehkä solminut uusia sydänystäviä leikkipuiston pihalla, mutta sain paljon juttuseuraa ja vertaistukea. Ystävistä, joiden kanssa kävimme puistoissa, tuli läheisempiä. Seuraavat treffit oli helppo sopia, eikä kukaan jäänyt yksin. Parasta tietysti on, ettei leikkipuistojen toiminta kysy rahaa. Harvalla kun on varaa lattemammailla (tai -pappailla) kahviloissa joka päivä. 

 

 

Muskareiden, askarteluiden ja kerhojen lisäksi leikkipuistot järjestävät esimerkiksi kirppareita ja valokuvausta. Viime kesänä kävimme myös ilmaisessa puistoruokailussa, mikä on huikea kädenojennus kaupungilta lapsiperheille. Aamupäivän puistoleikit ja ruokailu puistossa ennen päikkäreitä oli yksi toimivimmista taaperopuuhista viime kesänä. Leikkipuisto Linja tarjoaa tänäkin kesänä ilmaisen kesäruuan alle 16-vuotiaille lapsille. Esimerkiksi Linjan puiston ohjelmassa on kesälläkin viikonpäiviin rytmitetysti musiikkia, liikuntaa, askartelua, perinneleikkejä ja satuhetkiä. Puiston erikoisuus on myös uima-allas, johon lasketaan vesi arkipäivisin. 

 

 

Tänä kesänä muistelen näitä hetkiä ja leikkipuistojen tarjoamia aktiviteetteja erityisellä lämmöllä. Frida tosin jatkaa puuhastelua ryhmissä ja retkeilee puistoissa päiväkodin kanssa. Kesälomalla vieraillaan taas yhdessä muskarin ja puistoruokailun merkeissä.

Tämä kirjoitus on erityisesti kaltaisilleni, joille leikkipuistotoiminnan kynnys tuntuu liian korkealta. Kaupungin leikkipuistot tekevät tärkeää työtä lapsiperheiden puolesta ja toiminta on tarkoitettu ihan kaikenlaisille perheille. Ethän siis jää yksin.

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Pillimehu, tai mikä tahansa pahviseen purkkiin pakattu ja pillillä juotava juoma, on mahdollista juoda ilman, että yhtään sen sisällöstä roiskuu yli. Mekin ostettiin ainakin kaksi Mehujehua, kunnes homma valkeni. Nyt ne muoviset purkit vain pölyttyvät kaapissa. Reissuissa ja ravintoloissa meillä on aina vähintään pieni kauramaito mukana, joten tämä vinkki on ollut todella tarpeen. Ja näin se siis kaikessa yksinkertaisuudessaan menee:

Siivekkeet ylös.

Pilli törppöön

Tartu siivekkeihin.

Juo mehu. 

 

 

Kuvat otettiin Kumpulan Kyläjuhlilla, jossa fiilisteltiin ihanaa kesäpäivää. Ohjelmassa oli kirppistä, musiikkia ja hyvää ruokaa. Tuon pillimehun kanssa nautiskeltiin Murtomaan smørreja ja dippinäkkäriä, joita sai myös uudella reseptillä gluteenittomina. Gluteenitonta ruokaa tarjoava food truck on kyllä aina tapahtumien pelastus. Muistoissa on nimittäin yhdet festarit, joilta sain syötäväksi vain kaksi keitettyä kananmunaa muovimukissa. Lapsille Kyläjuhlilla oli oma festarialue, jossa oli teatteria, muskaria ja askartelua, sekä monenlaisia pajoja, kuten hauska sirkuspaja. Ihan uskomattoman hienoa, että tällaisia tapahtumia järjestetään!

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Meille on muuttanut Anna.

Aiemmin Anna on esiintynyt hieman epäselvillä asiayhteyksillä Fridan jutuissa, oikeastaan ainoastaan leikissä, jossa esitellään piirustuksia Pikku Kakkosen Postin tapaan. "Anna on lähettänyt tämän kuvan. Anna on kertonut, että uudessa päiväkodissa ei saa jutella aikuisille." Viime päivinä on selvinnyt tarkempia yksityiskohtia tästä uudesta ystävästä. 

"Mä olin täällä eilen Annan kanssa pomppimassa."

"Isi ja äiti asuu täällä. Mä asun Annan kanssa täällä." Frida sanoo ja osoittaa Google mapsista ensin Kanadaa ja sitten Seinäjokea. 

"Saisinko mä mennä joskus Annan luo? Anna kiipeää puuhun, tutkii lehtiä ja syö kirsikoita. Mä poimin mustikoita puutarhasta."

”Annan päiväkoti on Aleksis Kiven kadulla. Me oltiin Annan kanssa tuolla ravintolassa korkealla ja tuolla Anna asuu, vilkutetaan!”

 

 

Olemme yrittäneet kysellä Annasta lisää, missä he ovat tutustuneet ja miltä hän näyttää, mutta tiedämme vain, että Anna on Fridan ystävä. Tarinoita on tietysti hurjan suloista kuunnella. On myös ihana seurata miten mielikuvitus ja kyky ideoida kehittyy. Paras siis toivottaa Anna tervetulleeksi meille.

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Frida on alkanut kommentoimaan keskusteluja sarkastisella ja toisinaan jopa tylyltä kuulostavalla tavalla. Aijjaa on nousevan intonaation siivittämä, terävä ja kysyvä huudahdus. Sen kaveriksi on vasta hiljattain tullut niinpä, jossa kuuluu ihana yhdistelmä oivaltamisen iloa ja pöyhkeyttä. 

 

"Niin, tai siinä kaupan vieressä on myös Fafa´s. Mennään siihen."

"Aijjaa!"

 

"Jokki-setä soittaa Kaikussa."

"Aijjaa!"

 

 

"Hei opit tosi nopeasti ajamaan pyörällä ja nyt meet jo hurjaa kyytiä!" 

"Niinpä."

 

"Ipanainen on siitä Muumikulmalta vielä vähän eteenpäin."

"Niinpä."

 

 

 

Lue myös:

Mukulan suusta: Vaimo

Mukulan suusta: Äiti työpaikka

Mukulan suusta: Äiti koko ajan pomon kanssa

Mukulan suusta: Millainen äiti on paperilla?

Mukulan suusta: Isänpäiväkortti

Mukulan suusta: Vähän vaikea lukea

Mukulan suusta: Äiti on mun mahassa

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Aloitin äitini kanssa kirppisharrastuksen 1990-luvulla. Joka sunnuntai lähdimme aikaisin aamulla Lappeenrannan torin kirpputorille. Se oli sitä aikaa, kun kirppispöytiä tultiin varaamaan  suoraan yökerhoista ja mahdollisuus tehdä edullisia löytöjä oli suuri. Ensimmäiset itsepalvelukirpputorit tulivat Lappeenrantaan vasta hieman myöhemmin. Torikirppismuistoja mahtuu reilulle kymmenelle vuodelle hurjasti, mieleenpainuvimpina se kun yhdessä myyntipisteessä kuulimme Prinsessa Dianan kuolemasta, ja se kuinka lähdin baari-illan jälkeisiltä jatkoilta kiireellä äidin kanssa kirppiskierrokselle. Löydöistä parhaimpia ovat olleet suomalaisten suunnittelijoiden työt aikana, jolloin niille ei osattu laittaa arvoa. Ostimme kiloittain Marimekon, Vuokon ja Tampellan painokankaita ja vaatteita pilkkahintaan. Ikimuistoisimmat kirppislöydöt ovat olleet Marimekon Tasaraita- ja Jokapoikapaidat, retrohenkiset peltipurkit, Onni Ojan Piirtämisen taito -kirja sekä piirtolevyt ihmisestä. Rakkaus suomalaiseen suunnitteluun ja työhön sekä haaveet vaatesuunnittelijan ammatista alkoivat kirpputoreilta äidin kanssa. Parhaimmat kirppislöydöt ovat tallessa edelleen, osa myös käytössä, kuten Marimekon Jokapoikapaidat. Tusinan kokoelma rakkautta ja muistoja. 

 

Eräänlaisissa toritunnelmissa tässäkin. Aviomiehen kanssa leipätreffeillä Hakaniemen torilla, Kauppahallissa.

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Yksi turhauttavimmista asioista jonka tiedän, on hukkaan heitetty aika. Se, kun täysin yksinkertaiseen asiaan kuuluu suhteettoman pitkä aika tai jonkin asian tekeminen on täysin hyödytöntä. Vanhempana minulla on yksi ajankäytön kipupiste.

Lapsen nukahtamiseen käytetty aika. 

Olen menettänyt lukemattomia tunteja lapseni taistellessa unta vastaan. Fridalla on erittäin kilpailukykyinen määrä päättäväisyyttä ja tiukkaa jääräpäisyyttä. Samalla kyseessä on myös tyyppi, joka tarvitsee paljon unta, eikä toisaalta siedä vajaiden unien tuomaa väsymystä. Kun rattaista tai sängystä kuuluu "Mä en nuku iki-NÄ. Ei mis-SÄÄN nime-SSÄ.", tietää että edessä on pitkä tahtojen taisto. 

Puolitoista tuntia tuntuu olevan se raja, jonka jälkeen unen odottaminen muuttuu ajan haaskaukseksi. Kahden tunnin jälkeen homma menee yliväsyneeksi taistoksi ja kolmen tunnin jälkeen katsotaan kummalla liehuu valkoinen lippu ensimmäisenä. Yleensä Frida luovuttaa, mutta sitten päiväunet onkin jo kolme tuntia myöhässä ja loppupäivän suunnitelmat joudutaan perumaan. Se on turhauttavin kohta. Yöunien myöhästyminen taas kerryttää seuraavan päivän univelkaa automaattisesti, mutta myöhäiset päiväunet eivät silti vaikuta yöuniin. Pari kertaa Frida on voittanut ja ollut ilman päiväunia, mutta sitten helvetti onkin ollut irti. Kerran jopa viikon ajan. 

Itse olin se lapsi, joka nukahti jopa mansikkalatkun (mansikkamaitoa talkkunajauholla) viereen ruokapöydässä. Nukahdan edelleen sekunnissa lähes mihin vain. Siksi en aina ymmärrä, miten nukahtaminen voi olla niin vaikeaa. Tässä rauhattomuudessa Frida on selvästi tullut enemmän Alluun, joka saatiin lapsena nukahtamaan leikkimällä piilosta ja odottamalla, että tyyppi nukahtaa piiloonsa.

 

 

Sillä kaikella ajalla, jonka olen hukannut unipelleilyyn tänä talvena, olisin itse voinut ainakin lukea 3 kirjaa ja 20 lehtiartikkelia, katsoa 15 elokuvaa, kirjoittaa 20 postausta blogiin ja nauttia 25 kuppia kahvia selaillen nettiä. Erityisesti olisin halunnut käyttää ne lukemattomat minuutit vain olemiseen. Saada omaa aikaa ja parisuhdeaikaa. Näistäkään hukatuista mahdollisuuksista mikään ei harmita niin paljon kuin kaikki ne menetetyt yhteiset kivat. Kun päiväunien jälkeen sovitut leikkipuistot, treffit, Hop Lopit, uimahallit tai ihan vaan Prisman kauppareissut joudutaan perumaan. 

Harjoittelemme Fridan kanssa rauhoittumis- ja nukahtamistaitoja, mutta herra mun vereni, että homman hitaus turhauttaa välillä. Toisaalta jos se kaikki aika on hinta siitä, että Frida oppii tarvittavia työkaluja rauhoittumiseen ja unen etsintään, ne eivät ole menneet täysin hukkaan.

 

 

Lue myös:

Pois pinnasängyn viereltä

Helposti parempaa unta

Uneton Sörnäisissä

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Pages