Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Suomalais-kalifornialainen lastenvaatemerkki, Ateljee on ihastuttanut Fridan vaatekaappia ja saanut paljon kyselyjä tuotteiden alkuperästä. Edellisessä postauksessakin Pienellä Pörröpäällä oli päällään merkin Black Lizard -kuosin college. Ateljeen tuotteita on ollut myynnissä Arelan myymälään rakennetussa pop upissa nyt muutaman kuukauden ajan. Pikkulinnut lauloivat, että viimeiset kappaleet myydään -50% alennuksella huomisesta, perjantaista lähtien!

Siltä varalta, että Ateljee on vielä tuntematon merkki jollekin, selitän hieman mikä tekee siitä niin erityisen ja annan pari vinkkiä ostoksille.

Merkin DNA rakentuu erottuvasta yhdistelmästä skandinaavista suunnittelua ja arvoja, jotka on taitavasti sulautettu yhteen kalifornialaisen hengen kanssa. Tuotteiden laatu näkyy luomupuuvillaa ja 100% alpakkaa sisältävissä materiaaleissa, suomalaisten suunnittelijoiden taidokkaissa printeissä sekä niiden painotekniikassa. Tuotteet tehdään lähituotantona Ateljeen kotimaassa Californiassa, kankaat painetaan Euroopassa, ja printtejä on työstetty Suomessa Minni Havaksen työpöydällä. Meillä on ollut käytössä collegeja ja leggingsejä, sekä ihana alpakkapipo. Kaikki ovat pysyneet todella hyvässä kunnossa ja ihanan pehmeinä. Koot ovat amerikkalaisella tavalla merkitty iän mukaan. Koot vastaavat mielestäni ikää ihan hyvin, mutta suosittelisin ottamaan isomman koon, jos arpoo kahden koon välillä. Meillä ostetaan yläosista reilumpia kokoja muutenkin. Frida on noin 96cm pitkä ja 13kg, ja mallistosta on käytössä sekä 2-3-, että 4-5 -vuotiaiden kokoa yläosissa. Ajattelin vielä illalla kerätä kokovertailua insta storiesin puolelle, joten käy sieltä kurkkaamassa jos haluat lisätietoa.

 

 

PS. Arela store sijaitsee Uudenmaankadulla.

 

 

​Ateljeesta aiemmin:

5+1 syytä tutustua Ateljee -merkkiin

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Kuvat: Wildkind Kids

 

 

Jotain uutta suomalaisten lastenvaatemerkkien rintamalla! Wildkind Kids julkaisee ensimmäisen mallistonsa, SS18 All my friends are wild, torstaina 15. helmikuuta. 

Wildkind Kids tekee unisex-tuotteita 0-9 -vuotiaille. Merkin perustajien, Emilia ja Johanna Laitasen tavoitteena on tehdä rakastettuja ja kestäviä vaatteita. Niitä, jotka ovat mukana parhaissa muistoissa. Veikeään ja huolettomaan tyyliin kuuluu myös maapallon huolenpito. Tuotteet valmistetaan luomupuuvillasta tarkasti valikoiduissa tehtaissa. Eettistä ja ekologista maapallon ja sen asukkaiden hyväksi. 

All my friends are wild -mallistossa on high fashion viitteitä ja 90-luvun fiilistä. Vaikutteita työvaatteista ja skeittityylistä. Aivan huikean upea!

 

"ANIMAL-FRIENDLY

ANTI-SELFISH

TO-THE-RESCUE"

 

 

SS18 suosikit tähän mennessä:

MAINIO

PAPU

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Kuvat: PAPU

 

 

Maailma tulee olemaan Papun vuoden 2018 teema ja kevään mallisto on keskittynyt erityisesti eläinten maailmaan. I hear you on ehjä kokonaisuus, joka rakentuu selkeän teeman, yhdenmukaisen väripaletin ja ihastuttavien oivallusten ympärille. Se on täynnä ihmeellisiä yksityiskohtia, joita lapset (ja aikuiset) rakastavat.

Papun keväästä on julkaistu ensimmäinen drop ja toinen tulee myyntiin ihan pian. Lisäksi pieniä erikoismallistoja voi yleensä odottaa lähempänä kesää, sekä sitten tietysti oma kesämallisto. 

 

"Pysähdy kuuntelemaan, kuuntele tarkkaan mitä maailman ja sen eläimet ympärillämme puhuvat. Mitä kuulet, mitä ne haluavat sanoa?"

 

 

 

SS18 suosikit tähän mennessä:

MAINIO

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

On taas aika tarkastella suomalaisten lastenvaatemerkkien uusia mallistoja. SS18 suosikkien sarja alkaa Mainion Tranquility -malliston herkuilla. Seesteisen pehmeitä sävyjä ja geometrisiä kuvioita sekä pelkistettyjä siluetteja. Huomioni on erityisesti kauniissa helmoissa ja puuterisissa sävyissä. Ja kauniin eleettömissä kuvissa.

Mainio jakaa mallistonsa tunnetusti kahteen dropiin ja Tranguilitystakin on julkaistu vasta ensimmäinen. Jos tutut merkit pitävät paikkansa, niin drop 2 lanseerataan melko pian!

 

Kuvat: Mainio

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Löysin Mutsie -blogin, kun etsin äitiysblogeja raskausaikana. En osannut valmistautua synnytykseen juuri muuten, kuin lukemalla synnytyskertomuksia blogeista. Irene jakoi synnytyskertomuksensa osiin ja muistan, kuinka odotin tarinan viimeistä osaa kuin kuuta nousevaa. Olinhan itsekin menossa kuukauden sisään synnyttämään. Samaistuin blogiin ja Irenen ajatuksiin vauvavuoden aikana, ja Mutsien sivut olivatkin koneellani klikkauksen päässä. En tunnistanut masennusta blogin teksteistä ja instagramista, kunnes Irene myöhemmin kertoi "koliikkiäitiydestään". Kirja Hullu kuin äidiksi tullut kertoo viiltävän samaistuttavan tarinan äitiyden mullistuksista ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Se itkettää ja naurattaa.

 

 

Oma raskausaikani oli kolmen ensimmäisen kuukauden jatkuvaa pahoinvointia, kivuttomia supistuksia (jestas mikä termi) ja loppuajan kömpelyyttä lukuunottamatta erittäin onnellista aikaa. Synnytys meni hyvin ja voin hyvin. Pääsin ajoissa liikkeelle ja olin keskustassa kahvittelemassa alle viikon ikäisen vauvan kanssa. Naurattaa vieläkin, kuinka vietimme kahvilassa ylimääräisen puolitoista tuntisen vain, koska vauva kävi itkemään välittömästi vaunuihin laitettaessa. En tietenkään uskaltanut kokeilla loppuisiko itku, jos työntäisin vaunuja pari metriä, joten tein  monta tarkistusimetystä ja -vaipanvaihtoa. Kuinka pihalla olimmekaan! Tuntui silti luonnolliselta olla heti ihmisten ilmoilla, vaikka taidot eivät vauvan kanssa olleetkaan vielä hallussa.

Löysin silti tuttuja ajatuksia ja toimintamalleja Irenen kirjasta. Side vauvaan on jotain, mihin ei voi täysin valmistautua etukäteen. Kuten ei niihin kaikkiin tunteisiin, joita uusi rooli, hormonit ja väsymys aiheuttavat.

"Kun tulin takaisin, näin jo ulkoa olohuoneen ikkunasta, kuinka mies kantoi keinutellen kasvot vääränä karjuvaa vauvaa ympäri olohuonetta. Astuin anteeksi pyydellen sisään kotiovestani. Tunsin pistoksen sydämessäni - minulla ei ollut oikeuttaa ottaa vapaata tärkeimmästä tehtävästämme, joka kuului: pitää huolta vauvastamme, pitää hänet tyytyväisenä ja itkemättömänä.

Tunsin outoa huolta muiden vauvaani hoitavien ihmisten puolesta, Jaakonkin. Huolehdin, kuinka hän selviäisi monta tuntia itkevän vauvan kanssa. Tein kaikkeni, ettei hän ajattelisi sekuntiakaan, että lapsi oli virhe. Se oli minun aikaansaama virhe. Hänellä olisi ollut vasta nelikymppisenä aikaa tällaiseen, itkevän vauvan kanniskeluun. Olin valmis ottamaan suuremman vastuun vauvasta, jotta kaikki muut pysyisivät tyytyväisinä. Erityisesti hän ja vauva. Toisaalta en ollut lainkaan halukas ottamaan yhtään enempää vastuuta kuin mieskään. Se tuntui niin epäreilulta, kun olin sentään tehnyt suurimman työn siihen asti. Oksentanut kahdeksan kuukautta. Venynyt, tuskaillut, revennyt ja valunut. Miehen elämä jatkui ennallaan, hän kävi töissä ja harrastuksissa. Minusta ei ollut jäljellä enää mitään. Vain ja ainoastaan minua painoi valtava huoli ja vastuu."

Etteikö saisi kipuilla ollenkaan menetetyn vapautensa puolesta? Sitä, että vauvan syntymästä lähtien on tarpeellinen koko ajan ja jatkuvasti. Välillä pidin täysin mahdottomana sitä, että vauvalla voisi olla heti uudestaan nälkä. "Vastahan imetin! Eikö täällä enää pääse edes suihkuun?" Toisaalta tarrauduin ihanaan vauvaani niin, etten edes halunnut lähteä ruokakauppaa pidemmälle yksin. Halusin kontroloida päivien kulkua, ja olla mukana lapseni jokaisessa hetkessä. Allu hoiti Fridaa hienosti alusta lähtien ja luotin häneen täysin. Muille en jättänyt lastani vasta kun luotin että he hoitavat lastani juuri, kuten minä haluan häntä hoidettavan. Kontrollifriikki minussa saattoi kasvaa pari pykälää, mutta en muuttaisi toiminnassani mitään. Se oli minulle luonnollinen tapa kokea äitiyteni, oma leijonaemo sisälläni.

 

 

"Äitiydessä tarvitsee väkisinkin vertaistukea, usein myös ammattilaisen. Sellaisten naisten ja miesten apua, jotka auttavat jäsentämään omia ajatuksia, käsittelemään ylenmääräisiä huolia ja pelkoja ja palauttavat tarvittaessa maan pinnalle. Tukea ja tietoa tarvitsisi jo ennen äidiksi tulemista. Muutama terapiaistunto ei olisi pahitteeksi jo raskauden aikana neuvolassa."  

​"Kun Jaakko eräänä iltana ehdotti, että menisin nukkumaan kahdeksalta ja hän hoitaisi vauvaa koko yön alakerrassa, se tuntui taatusti samalta kuin jos olisin vaeltanut kaksi kuukautta erämaassa ilman vettä ja ravintoa ja joku olisi sitten taluttanut minut pizzapuffetiin. Kun heräsin, olin kuin uudesti syntynyt. Uni. Se on parempaa kuin mikään maailmassa."

Nautin vauvavuodesta, viihdyin kotona ja olin aktiivisesti mukana kerhoissa, jumpissa ja lounailla. Suurin syy oli ystävät, erityisesti uudet ystävät. Tietyt itkuiset kaudet selittyivät varmasti hormoneilla ja väsymyksellä, eivätkä kestäneet pitkään. Suurin huoli ja stressi äitiyslomalla tuli silti ulkopuolisilta tekijöiltä ja vaikuttivat omaani sekä perheeni tulevaisuuteen. Oli tiettyjä asioita, joissa sain epäoikeudenmukaista kohtelua ja koin itseni hylätyksi. Herkässä tilassa, elämän suuressa mullistuksessa jotkin jäljet eivät haalistu. Tunnetilojen kuvailu auttoi minua tunnistamaan myös omaa ahdistustani, valtavaa painoa rinnan päällä.

Hullu kuin äidiksi tullut antaa vertaistukea ja ymmärrystä synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mutta myös äitiyden tuomiin mullistuksiin. Kirja on kaikille, huolimatta sukupuolesta, tai siitä onko synnyttänyt. Se tuo vaietut asiat päivänvaloon ja tekee niistä aivan tavallisia. Niin, että me muut äidit nyt nyökyttelemme, kuinka kirjan tekstit olisivat voineet olla omasta kynästä, vaikka olemme olleet hiljaa tähän asti.

 

(Irene Naakan Hullu kuin äidiksi tullut -kirja saatu Minerva kustannukselta.)

 

 

​Lue myös:

Synnytyskertomus

Se ei lopu synnytykseen

Auttaako perspektiivi väsymykseen?

Jos olisin nyt raskaana

Yksinäisyydestä lapsen kanssa

Voiko hoitovapaalla uupua?

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

 

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Muistatko Ragamufin? Joukkorahoituksella käynnistetyn tuotannon syyrialaisnaisten työllistämiseksi, tekstiiliteollisuuden ylijäämämateriaalista valmistetun tuoliryijyn. Osallistuimme rahoitukseen ensimmäisten joukossa ja saimme syksyllä oman Ragamuf -tuoliryijyn kotiin. Tänä viikonloppuna se sai uuden tuolin alleen. Tai siis meille uuden. Löysimme nimittäin Torista käytetyn, mutta hyväkuntoisen nojatuolin parilla kympillä. Sen plyysipinta oli hieman painunut säilytyksessä, joten ryijy sopi täydellisesti peittämään sen kauneusvirheitä. Edellisen nojatuolin käsinojat alkoivat rikkomaan Ragamufin verkkoa, sillä painava ryijy joutui niin kovalle venytykselle metalliputkien päällä. Nyt se on täydellisen ihana käpertymispaikka!

 

 

Loput Ragamufit ovat nyt reilussa alennuksessa verkkokaupassa. Iso tuoliryijy maksaa enää 299€ ja pieni 109€. Tilaisuus oli niin hyvä, että tilasimme tälle kaverin. Se ei ehkä saa paikkaa vielä tästä kodista, mutta tulevaisuudessa varmasti. Sitten, kun löydämme uuden kodin. 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Pages