Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Paluu päiväkotiarkeen on alkanut ja homma tuntuu kaipaavan totuttelua vielä toisenkin viikon. Joka aamu Frida kysyy, Mihin me tänään mennään? Ja päiväkodissa juuri lähdön hetkellä ripustautuu tiukasti kaulaan. Työmatkalla lähetän lämpimiä ajatuksia niille vanhemmille, joiden lapsi on lomien jälkeen vaihtanut ryhmää tai jopa päiväkotia. Fridalla sentään kaikki on ennallaan, sillä tällä viikolla 3 vuotta täyttävä mukula vaihtoi isojen ryhmään jo kevättalven aikana. Se ei mennyt helposti, vaikka pienessä, alle 15 lapsen päiväkodissa muutos oli melko pieni. Perusteet isoihin siirtymisestä olivat hyvät, enkä minäkään epäillyt lainkaan päiväkodin huomioita omatoimisuudesta ja hakeutumisesta isompien seuraan. Vaihto tuli Fridalle, kuten myös meille, vain liian nopeasti. Vain parin päivän ilmoitusajalla. Samassa päiväuniaika muuttui, ja se olikin vaikein asia muutoksessa. Aavistelin uniajastaan ja unestaan tarkalle lapselleni koituvan tästä haasteita isojen ryhmässä ja yritin olla maalailematta piruja seinille. Kaksi viikkoa myöhemmin otin päiväkotiin yhteyttä, ettei tilanne enää voinut jatkua näin. Frida kiukkusi illat ja raivosi yöt. Väsymys meni totaalisen yli sekä lapsella, että siten myös vanhemmilla. Onneksi päiväkoti tuli vastaan ja järjesteli asiat niin, että Frida oli edelleen pienten rytmissä lounaalla ja päiväunilla, mutta oli muuten isojen toiminnassa mukana. Tällä järjestelyllä mentiin parisen kuukautta ja vaihto täysin isojen ryhmään tapahtui lopulta helposti. Päiväkotikaan ei tehnyt asiasta isoa numeroa ja itse luotin heidän tuntemukseensa. Koko järjestely on hieno esimerkki siitä, mitä voidaan tehdä, kun lapsen tarpeet otetaan etusijalle. Lopulta emme edes huomanneet käytöksestä, että Frida oli jo tovin syönyt ja nukkunut isojen kanssa. Kevät oli täynnä ihania retkiä ja nyt syksyn toiminta aloitetaan Kansallismuseon Barbie-näyttelyssä. Kyllä isojen ryhmässä kelpaa olla.

 

 

Frida saattaa edelleen nukkua yli kolmenkin tunnin päikkäreitä ja ehdoton minimi kaiken toiminnan ja normaalien iltatoimien suhteen on puolitoista tuntia. Siksi on hienoa, että päiväkodissa annetaan nukkua jopa reilun parin tunnin päikkäreitä, myös isojen ryhmässä. Paluu lomalta päiväkodin arkeen on hetkellisesti taas väsyttänyt typyä, ja kotimatkalla voikin jo tehdä toimintasuunnitelman yöpuulle. Uskon, että tahtiin palataan kuitenkin nopeasti.

Jotain kesäloman reissuilta voi onneksi ottaa mukaan myös päiväkotiin. Nimittäin ihanan Affenzahnin Kettu-repun. Reppu on ekologinen, kemikaaliton ja ergoniminen kaveri retkille. Vastuullisten Affenzahnin laukkujen ja reppujen materiaali, PET-polyesteri, valmistetaan kierrätetyistä muovipulloista. 

 

 

Repussa on hauskoja yksityiskohtia, kuten ulosvedettävä kieli ja kädet, jotka saa tarroilla kiinnitettyä esimerkiksi silmille. Toiminnallisia ominaisuuksia on useat taskut, pituuden mukaan säädettävä rintahihna, olkapäiden toppaukset sekä heijastimet edessä ja takana. Valikoimassa on pieniä ja isoja reppuja, olka- ja matkalaukkuja, sekä penaaleita, lompakoita ja toalettilaukkuja. Fridan iso Kettu-reppu kuuluu Affenzahnin uutuusmallistoon, joka lanseerataan myymälöissä tällä viikolla. Uuden malliston jälleenmyyjiä ovat A-T Lastenturva (Varisto ja Helsingin Stockmann), BabyStyle Oulu, Iloinen Heppu, KettuPenan Puoti, Kuopus, Lahjaduo.

 

 

Tsemppiä kaikille päiväkotiryhmää vaihtaville ja muillekin arkeen totutteleville. Kohta ollaan taas ympyröissä kiinni!

 

 (Kettu-reppu saatu Kiddexiltä.)

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Lomailtiin kiertäen Suomea 2000 kilometrin verran. Matkalla oli kaunista luontoa, mieleenpainuvia yöpaikkoja, suloisia kirpputoreja, kahviloita ja lounasravintoloita, erilaisia leikkipuistoja sekä upeita näyttelyitä. 

Fiskarsiin suunniteltu päiväreissu käynnistyi kesän hitaimmin, sillä reilun sadan kilometrin matkaan kului 5 tuntia muutaman kommelluksen vuoksi. Kokonainen vaatekerta piti uusia ja tuli vähän kränää pysähdyspaikasta, mutta näitä nyt sattuu matkatessa lapsen kanssa. Kun uni vihdoin voitti, me kierreltiin Allun kanssa pari tuntia kirppareita, toinen lapsen kanssa autossa ja toinen katsastamassa valikoimaa. Fiskarsin Summer Houseen päästiin vihdoin kaksi tuntia ennen sulkemisaikaa. Mutta ei se mitään, ehdittiin hyvin nähdä näyttely, käydä Kuparipajassa syömässä ja leikkiä ihastuttavassa leikkipuistossa. Fiskarsin kesäkoti oli juuri niin upea, kuin olin kuvitellutkin, seuratessani instagramissa sen rakentumista. Näyttely esittelee yhdeksän muotoilijan näkemyksen ihailemiensa suomalaistaitelijoiden kesäkodeista. Kaunis ajatusleikki, upeaa muotoilua ja huikeat puitteet. 

 

 

Hieman pidemmällä reissulla, matkalla Tampereelta Pielavedelle kävimme Mäntässä Serlachius-museoissa. Tai oikeastaan vain Göstassa, sillä pienimmän matkustajan väsymys alkoi jo painaa, eikä voimia enää riittänyt vaikka yritin tehdä kauppaa Gustafissa näytteillä olevasta Apteekkarin kauppahuoneesta ja oikeista possuista. Itse olisin halunnut nähdä erityisesti Dalín Gaala -näyttelyn. Göstassa tutustuttiin erityisesti Koen Vanmechelenin ensimmäiseen yksityisnäyttelyyn Pohjoismaissa, Kyse on ajasta -näyttelyyn. Teokset käsittelevät biokulttuurista monimuotoisuutta ja identiteettiä, ja niiden keskiössä on jo parikymmentä vuotta sitten alkanut kanojen risteyshanke. Kanasukupolvesta on todistetusti tullut aina edellistään elinvoimaisempi, pitkäikäisempi ja vähemmän aggressiivinen. Näin esimerkiksi vapaus, tasapaino ja ihmisoikeudet, sekä huoli maapallon tilasta esitetään Vanmechelenin käsitetaiteessa. Näyttely oli upea. Frida pääsi askarteluhuoneessa myös risteyttämään oman kanansa, eli askartelemaan kanan ja liimaamaan siihen erilaisia höyheniä. Toinen näyttely, mihin tutustuttiin tarkemmin oli Eija-Liisa Ahtilan hybriditeos Mahdollinen Rakkaus. Frida tykkäsi seurata apinaa ja teoksia, joissa omia käsiä pystyi liikuttamaan kuin ne olisivat apinan kädet. Aihe oli kaunis, inhimillinen kyky kokea empatiaa ja rakkautta muita elollisia kohtaan. 

Mänttäänkin pitää vielä palata, aivan liikaa jäi vielä näkemättä. Kahvila Autereen Tupa oli muuten todella hyvä lounaspaikka, monipuolinen salaattipuffa ja keitto varmisti sen, että Fridallekin saatiin vatsa täyteen ja matka saattoi jatkua. Kun takapenkillä alkoi tuhina, me kaivettiin lounasravintolasta mukaan ostetut pullat esiin (Autereen Tuvasta sai ihan taivaallista gluteenitonta pullaa) ja kierreltiin vielä parit kirpputorit ennen Pielaveden mökkiä. Ihana lomailijan Suomi. 

 

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Tähän ihanaan kesään mahtuu vielä yksi upea koko perheen tapahtuma, Skidit Festarit. Frida kysyy lähes joka kerta Siltasen kohdilla, että millon Skidit Festarit on ja onko Jokki-setä soittamassa nyt (etsitään aina Kaikun julisteista). Yksi kesän odotetuimmista tapahtumista sijoittuu tänä vuonna Fridan syntymäpäivän aattoon, joten me siirrettiin kotibileitä ja etkoillaan Elannon korttelissa festarifiiliksissä. 

Tänä vuonna festarialue on suunniteltu uudestaan, jotta kokemuksesta saadaan entistäkin elämyksellisempi. Ison pihan sijaan seikkaillaan industriaalisissa sisätiloissa ja ihastuttavalla, satumaaksi muutetulla takapihalla. Festarimenoissa pääsee kokemaan musiikkiesityksiä, työpajoja ja teatteria. Yllätyksiä ja upeaa tunnelmaa on varmasti taas luvassa, sillä festarit luodaan suurella mielikuvituksella ja sydämellä. Mukana on taiteilijoita, näyttelijöitä, leipureita, sirkustaiteilijoita ja tanssijoita. Esimerkiksi uusi startup, Carrot Revolution, on mukana menossa ja avaamassa lapsille ovia keittiöön Sateenkaaribaarin voimin. Festareilla voi siis kokata itselleen kasvisvartaan, ja jatkossa Carrot Revolution järjestää lapsille muita ruokatapahtumia ja kokkauskursseja. Tosi hienoa! Skidit Festareiden inspiraatio on tänä vuonna otettu Linnanmäen edesmenneestä Vekkula-talosta, joten menosta on varmasti tulossa vekkuli. Visuaalisesta ilmeestä vastaa aiempien vuosien tapaan Sanna Mander, Finlandia-palkittu lastenkirjailija, kuvittaja ja graafikko.

Skidit Festarit Kalliossa lauantaina 18.8. klo 10-16. 

 

 

Kuvat viime vuoden festarimeiningeistä. 

 

Lue myös:

Skidit Festarit 2017

Skidit Festarit 2016

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Tasan vuosi sitten palasin töihin kahden vuoden äitiysloman, hoitovapaan ja opintovapaan jälkeen. Osasin odottaa sitä, että arki muuttuu täysin. Olisi jatkuva kiire ja hyvin todennäköisesti tuntisin jonkinlaista riittämättömyyttä kaikessa mitä tekisin. Nautin ajasta kotona, mutta toisaalta määrätietoisuuteni nauttii työstä kodin ulkopuolella. Tiesin myös, että aika oli oikea. Se puoli vuotta opintovapaalla, jolla olin pidentänyt kotona oloa Fridan kanssa, oli tärkeä lisäaika meille molemmille. Jotenkin hassusti ajattelin, että kaikki kiva loppuu, kun työt ja päiväkoti alkaa, mutta huomasin jo heti alkuun, ettei se ollutkaan ihan niin. 

On todella yleistä, ja siis aivan normaalia, että parinkin vuoden tauon jälkeen paluu työelämään vaatii ponnisteluja. Kun elämäntilanne on muuttunut täysin, ei vanhoihin työrooleihin sujahdetakaan ihan tuosta vaan. Tästä ei juuri puhuta. Naisia kohdellaan työpaikoilla kaltoin jo muutenkin niin paljon, ettei kukaan halua enää lisätä vettä myllyyn kertomalla, että "hei, vaatiikin vähän aikaa tottua, kun jokainen osa-alue elämässäni haluaa multa kaikkea koko ajan". Että "oottakaa hetki, kyllä mä kohta oon ihan entiseni". Puhumattakaan siitä, ettei lapsi välttämättä sujahda päiväkotiin kuin kala veteen, ja tottuminen voi viedä fyysisesti voimia niin lapselta kuin siten myös aikuiselta. Tarve todistaa, ettei mikään ole muuttunut, eikä äitiysloma ole pehmentänyt aivoja on suuri. Silti kaikki on muuttunut, mutta ei välttämättä lainkaan huonompaan suuntaan töidenkään kannalta. Ei tarvitse tulla entiselleen. Ei, jos se tarkoittaa ilmaisia ylitöitä ja jatkuvaa kireyttä. Opin tekemään työtäni järkevästi. Valitsin merkityksellisimmät ja tuloksellisimmat asiat, noudatin työaikoja ja hyödynsin etätyötä kun halusin maksimoida ilta-ajan lapsen kanssa. Vaikka enhän tätä tietenkään heti oppinut.

 

 

Itselläni pelkästään työelämään tottuminen uudessa elämäntilanteessa ei riittänyt, vaan jouduin taistelemaan tieni takaisin. Ei siis mikään ihme, etten tuntenut itseäni tervetulleeksi. Tämän tosin ymmärsin vasta työpsykologin vastaanotolla. Talvi tuntui siltä, kuin olisin räpeltänyt hukkumista vastaan. Tai kuin niissä unissa, joissa juokset, mutta et pääse mihinkään. Olin totaalisen lukossa enkä tajunnut edes sitä kuinka paljon se näkyi myös ulos. Lopulta se musersi minulta uskon omaan ammattitaitooni ja vei sängyn pohjalle. Tosin vain iltaisin ja viikonloppuisin, sillä työt piti hoitaa. Ärsytti, etten pystynyt käyttämään edes sitä pientä vapaa-aikaani perheeni kanssa nauttien. Omana itsenäni. Saatoin itkeä illat sitä, mitä joku työkaveri, tai yleensä vielä jonkun tiimin esimies oli sanonut, tai edes katsonut minua. Tuntui, kuin rinnalleni olisi asetettu valtava paino. Kävelin töihin kyyneleet silmissä ja töissä en aina saanut henkeä. Ehkä olin niin jumissa, että unohdin hengittää. Kuvittelin tiettyjen ihmisten toivovan, etten ikinä sanoisi mitään palaverissa, koska olen niin tyhmä, minulla on huonoja ideoita, enkä kuuluisi paikkaani. Sepä se, uupuneena kaikesta tulee henkilökohtaista. Tämänkin opin työpsykologilta. Analysoin missä tilanteissa, ja miksi tunsin riittämättömyyttä ja huonoutta, sekä sitä mikä niissä oli totuudenmukaista ja mikä vain tunnetta. Hävetti ja vähän naurattikin, että sain työuupumuksen puolessa vuodessa. Tilanteeni ei kuitenkaan ehtinyt mennä pahaksi, sillä hain apua nopeasti. Se, että joku kuunteli ja vakautti ajatukset käynnisti eheytymisen. Se, että joku sanoo, etten ole huono, vaan olen saanut huonoa kohtelua, ja antaa sitten muutamia vinkkejä päästä asiassa eteenpäin. En ollut kuvitellut pahaa oloa, en ollut sopeutumaton kummajainen, vaan olin oikeutettu siihen. Jokaiselle tilanteessani olisi käynyt niin, kuin minulle kävi. 

Psykologini oli ihan hauska. Tuumittiin viimeisellä kerralla yhdessä, että miksi ihmeessä minun pitäisi tehdä töitä niin, että jatkuvasti ylittäisin itseni ja pyrkisin saamaan lisää vastuuta. Että näin oli ihan hyvä, ja kyllähän parhaansa tekeminen riittää.

 

 

Tsemppiä kaikille, jotka palaavat nyt syksyn myötä työelämään. Jos se tuntuu vaikealta, muista, että se on normaalia. Jos se tuntuu tosi vaikealta, niin varaa aika työpsykologille. Tee se ennen, kuin suunnittelet vaihtavasti työtäsi vain sen vuoksi että kuvittelet, ettei rooliisi voi sovittaa vanhemmuutta. Jos työyhteisössäsi ei ole perheellisiä, muistuta palaveriajoista ja yhdenvertaisuuslaista. Muista itse, että olet tosi hyvä, vaikka oletkin vanhempi. Äläkä yritä tehdä enempää kuin pystyt.

 

 

Lue myös: 

#Uraoivallus: Valitse taistelusi

Pahoja ajatuksia

Salamapäätös opiskelevaksi kotiäidiksi

Opintovapaa hoitovapaan sijaan? Lue tämä!

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Ostin kesäkuussa maailman mukavimmat sandaalit. Sisäpohja on muotoiltu jalan mukaan ja se on niin pehmeä, ettei työpäivän mittainen seisominen tai kilometritolkulla käveleminen väsyttänyt jalkoja tai selkää lainkaan. Kun kuulin TOKU shoes -merkistä, osasin olettaa, että käsintehdyt kengät, jotka korostavat mukavuutta, tuntuvat hyviltä jaloissa. Silti yllätyin, kun kokeilin niitä ensimmäistä kertaa.

Löysin TOKUn instagramin ja virolaisten bloggareiden avulla. Englanninkieliset nettisivut on vasta nyt avattu, joten tutustuin aluksi tilausehtoihin ja yksityiskohtiin virolaisen kollegani avulla. Tällä viikolla TOKU on ollut esillä Helsinki Fashion Weekissä, joka on tänä vuonna (ensimmäistä kertaa ikinä) keskittynyt vastuullisiin brändeihin. TOKUn kenkiä käytettiin Helsinki Fashion Weekin avajaispäivänä Liisa Sooleppin, eettisen neulemalliston näytöksessä. Lisäksi TOKUn tossuja on esillä KODA elementtitalon Pop Upissa tapahtuma-alueella Öljysäiliö 468:ssa.

 

 

TOKU kengät valmistetaan Virossa käsityönä ja nahka kerätään eurooppalaisilta tiloilta. Mukavuuden salaisuus on sisäpohja, joka valmistetaan ortopedisten kenkien innoittamana. Minimalistinen suunnittelu viimeistelee kokonaisuuden ja varmistaa, että kengät sopivat kaikkialle. Kun kävelin määrätietoisissa ostoaikeissa Telliskivessä sijaitsevaan myymälään ja parkkeerasin rattaissa nukkuvan Fridan hyllyjen väliin, myyjä luuli minua virolaiseksi. Muotibloggarien lisäksi virolaiset äidit rakastavat TOKUn kenkiä juuri mukavuuden vuoksi. En ihmettele yhtään.

Tulette näkemään nämä kengät varmaan kaikissa kesäkuvissani.

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

MARKET on avattu!

Papun, R/H:n ja Frantsilan yhteinen multi-brand-konseptimyymälä sijaitsee Pohjoisesplanadin ja Unioninkadun kulmassa, ja sen upeaa sijaintia ja huikeaa julkisivua pitää vain ihmetellä ihastellen. Harvoin pienillä suomalaisilla yrityksillä on nimittäin tällaisia mahdollisuuksia liikepaikasta. Täytyy muistaa, että Papulle ja Frantsilalle oma kivijalkamyymälä on ensimmäinen laatuaan, joten kummallakaan ei ollut valmista myymäläkonseptia vielä ennen heinäkuuta. 

 

 

Kun viime kuussa kerroin näiden vastuullisten yritysten yhteisestä myymälästä, lupasin palata raportoimaan myymälätoteutuksesta. Noin 100 neliöinen myymälätila on jaettu brändeille ja konseptit on sijoitettu erinomaisesti pinta-alaa hyödyntäen. Asiakkaan on siis helppo shoppailla myymälässä. Samanlaisella kalustuksella on luotu yhtenäinen ilme multi-brand-myymälään ja kalusteiden valinnassa piilee mielestäni yksi myymälän isoimmista onnistumisista. Ne ovat tyylikkäät, mutta persoonalliset, ja onnistuvat silti luomaan jokaiseen brändiin ominaisen tunnelman. Tuote-esittelymateriaaleissa on hyödynnetty luonnollisia raaka-aineita, puuta ja kiveä. Lisäksi luonnonkukkia ja -kasveja on hyödynnetty erityisesti Frantsilan konseptialueella. Tuote-esillepano noudatti brändien omaa konsepti- ja mallistojakoa, joka tekee tietysti ostamisen helpommaksi asiakkaalle. Itse pidän erityisesti siitä, että on myymälä, jossa voi ostaa itsellenikin jotain samalla, kun päivitän Fridan vaatekaappia. On nimittäin aivan liian yleistä, että ehdin kiertää vain "Fridan kaupat". Joukkovoimalla on siis positiivinen vaikutus liikepaikan ja yritysten hyötyjen lisäksi kuluttajalle. 

Sesongin vaihtuminen näkyy myymälässä tällä hetkellä alennusmyyntinä ja pienempänä varastona syksyn uusia mallistoja odotellessa, mutta uskon, että myymälä pidetään jatkossakin butiikkimaisena ja lisäkoot varastossa. Fasadi ja näyteikkunat on toteutettu upeilla vinyyleillä ja tuote-esittelyillä. Tämä sai ehdottoman plussan minulta, sillä matalia kaari-ikkunoita ei oikeastaan voi muuhun hyödyntääkään. Jokaista ikkunaa ei toki tarvitse täyttää ja upeaa myymälää voi näyttää myös ikkunasta. Olin iloinen, ettei mallinukkeja ollut käytetty ikkunoissa tai myymälöissä lainkaan. Ilman oikeanlaista asentoa, kokoa ja stailausta, nuket eivät tuo tuotteille mitään lisäarvoa, eivätkä ole muutenkaan kovin ekologisia. 

 

 

Frantsilan tuotteista tuttuja itselleni on oikeastaan vain yrttiuutteet ja salvat, joilla äitini hoiti lähes kaikki vaivat lapsuudessani, sekä Vauvanilo-yrttitee, jota ostin imetysaikana. Sen sijaan luonnonkosmetiikan brändinä Frantsila on ollut minulle vieraampi, vaikka olenkin tiennyt heidän Scent Labin öljyparfyymeistaan. Oman parfyymin luomisen lisäksi MARKETissa voi tutustua (ja kohta myös ostaa) Frantsilan uuteen The Garden Trilogy tuoteperheeseen. Yrttipuutarhan kauneus on koottu makuun, kosketukseen ja tuoksuun. The Garden Trilogyn tuotteet ovat suun kautta nautittava hoitosuihke, ilmansaasteilta suojaava kasvoseerumi (joka tuoksui ihanan lakritsiselta) sekä mieltä kohottava tuoksuöljy. Tämän hetkisellä stressitasolla saattoi olla tekemistä siihen, että ihastuin erityisesti De-Stress Tonic hoitosuihkeeseen. Suun kautta otettava, kuomukamomillaa, kauraa ja sitruunamelissaa sisältävä yrttivirkiste rauhoittaa ja vähentää hermoston kuormitusta. Suihkeen vaikutuksen huomasi välittömästi kehossa ja kuvailin oloani ystävälleni hieman hiprakkaiseksi. The Garden Trilogy on tällä hetkellä vielä ennakkotilattavissa ja tulee MARKETiinkin myyntiin vasta heinäkuun puolen välin jälkeen. Harmi, sillä työstressi viikkoa ennen lomaa hipoo pilviä.

 

 

MARKET on ehdottomasti paikka ostoksille ja inspiraatiolle. Pienten lasten kanssa vieraileville vinkiksi, että yksi sisäänkäynti tulee Robert's Coffeen ovesta, joten lastenhoitotilat ja kahvittelupaikka löytyy ihan vierestä. 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Pages