Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Kaksi ja puoli vuotta.

Siinä ajassa Fridasta on tullut liikuttavan korkealentoisia tarinoita kertova tyyppi, jolla on huikea huumorintaju ja paljon päättäväisyyttä. Juttuihin, joita hän kertoo silmät pyöreinä ja suloisesti välissä maiskuttaen, sekoittuu eri päivinä tarkkaavaisesti kuultuja aiheita ja sanoja. Joskus tarinoista on vaikea saada kiinni niissä risteilevien aiheiden, kuten vettä satavien ikkunoiden, valkotakkisten lintujen ja Prahassa asuvien ystävien, vuoksi. Joskus taas tarinoissa on hyvinkin hieno ja selvä ote. Kuten yhdessä suosikissani:

"Pähkinät on puussa olevia tunteita. Senpä takia ne kuivuu."

Sen lisäksi, että Frida selvästi saa jutun juurensa tarkkailemalla, hän tarvitsee myös tilaa tutustua uusiin asioihin, ihmisiin ja tilanteisiin rauhassa. Tämä on voimakas piirre, jota kuitenkin harvoin ymmärretään yhteiskunnassa, jossa sosiaalisuutta ja reippautta yliarvostetaan. Siksi kärsin joskus tilanteista, joissa lapsen odotetaan heti olevan ok uusien ihmisten tai tilanteiden kanssa. Niissä vaikeaksi tekee myös sen, etten halua joutua sanomaan niistä Fridan kuullen. En sano häntä ujoksi tai araksi, koska niissä on aina tietty leima. Aika, jonka kukin tarvitsee tutuksi tulemiseen ja tottumiseen, on täysin yksilöllinen ja sitä tulee myös kunnioittaa ilman lokerointia. 

 

 

2,5-vuotias Frida haluaa ehdottomasti pukea ja käydä potalla itse. Välillä hän sanoo olevansa epätoiminen vaikka tarkoittaa olevansa omatoiminen. Suosikkiasioita on piirtäminen, ruokaleikit, kirjat, musiikki ja laulaminen, sekä uiminen. Hämmentävän lihaksikkaat jalat ovat tulos hyppimisestä, tasapainoilusta, juoksemisesta ja tanssimisesta. Toista Allua eli hypervilkasta Vaahteranmäen Eemeliä Fridasta ei kuitenkaan ole tullut, vaikka suku sillä pelottelikin jo raskausajasta lähtien. Draamankaarelle aina uskollisena ollut täpäkkä typy ei aina ole lempeimmästä päästä, mutta toisaalta sen myötä kiinnostus vahvistaa omia kasvattajan taitojani on voimistunut. Frida ottaa muut huomioon, on kohtelias ja muistaa harjoiteltuja asioita yllättävän nopeasti. Esimerkiksi "Mene pois" -huuto muuttui päivässä "Saisinko tilaa" -pyynnöksi. Sen sijaan ihan ilman harjoittelua olen alkanut saada "Onpa ihana nähdä sua äiti!" -halauksia. Se on tietysti super suloista. Herkkyys reagoida muutoksiin on näkynyt erityisesti väsymyksenä ja univaikeuksina, mutta tällä hetkellä niissäkin on löydetty taas toimivia harjoituksia. 

 

 

2,5-vuotiaana hän on siis äärimmäisen suloinen, tunteikas ja voimakastahtoinen kujeilija. 

 

 

Kuvat: Jaakko Kahilaniemi

Mekko: Wildkind Kids (saatu)

 

 

Lue myös: 

Olet 2-vuotias

1 v 9kk

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Tällä viikolla olemme viettäneet kaksi mukavaa arki-iltaa lähialueen parhaimmissa paikoissa. Koska ne sopivat erinomaisesti myös lapsiperheille, ajattelin, että muutkin voivat hyötyä näistä vinkeistä ja samalla voin avata teille enemmän meidän perhe-elämää. Pieniä pysähdyksiä arjesta Kalliossa siis tulossa. 

 

Keskiviikko-illan ohjelmassa oli kampauksia ja kahvia. Tarkemmin sanottuna hiusten leikkausta ja virvokkeita. Vaasankadulla sijaitsevan Hiushuone Dandyn tiloissa on nimittäin myös kahvila Pequeño. Paikka on tuttu Fridallekin, sillä kävimme siellä usein leikkaamassa otsistani matkalla leikkipuistoon. Seuralaiseni leikki rattaissa tämän nopean toimituksen ajan. Ystävänikin kävi äitiyslomalla Dandyssä juuri päikkäriaikaan, sillä vaunut pystyi jättämään ulos ja kampaajan tuoli oli ison lasi-ikkunan edessä lähellä vaunuja.

Paikka on tyylikäs, viihtyisä ja erinomaisen lapsiystävällinen paikka. Rentoa menoa, leluja ja muuta ihasteltavaa riittää. 

 

 

Seinän apinat ja vesimelonit ovat Fridan suosikkeja, vaikka lopulta päästyään kampaajan tuoliin vähän jännittikin. Onneksi ipad pelasti tilanteen, eikä "uusi tyyppi" eli kampaaja ollut enää niin pelottava. Latvojen tasauksen jälkeen juotiin mehua ja limua, vaihdettiin päivän kuulumiset ja leikittiin. Frida kertoili olleensa vastapäisessä talossa "silloin kun oli isompi". Siellä oli kuulemma musiikkia. Me puhuttiin Allun kanssa vähän töistä ja suunniteltiin illan ruokaa. Minun hiusten leikkauksen ajan Frida leikki kampaamon leluilla, piirteli ja teki ruokaa. Hiusten pesun yhteydessä tajusin, että olen vieraantunut synteettisistä pesuaineista ja niiden käyttö vähän puistatti. Päähieronta sentään oli taivaallinen. Kotimatkalla haettiin iltaruoka Fafa'sista, eli "Fridan ja Allun kirjain -paikasta". Iisi homma. 

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Fridan kirjavaliot on kasvanut muutamalla ehdottomalla suosikilla. Perheen kirjamaku on aika yhtenäinen, ja lemppareita yhdistää monipuolinen kuvitus ja tarinallisuus. Yleensä kirjat ovat myös suomalaisilta tekijöiltä, pienkustantamoilta tai muuten täydellä sydämellä tehtyjä. Valitettavasti laadukkaita, oikeasti lukukokemukseen, tarinallisuuteen ja kuvitukseen panostavia kirjoja ei juuri löydy perinteisistä kirjakaupoista tai marketeista, tai niiden osuus on häviävän pieni. Mutta kun tietää mitä etsiä, niin vaihtoehtoja löytyy hurjasti. Kustantamoiden omien sivujen seuraaminen on hyvä vinkki niille, jotka miettivät kirjalahjaa esimerkiksi sukulaisperheille. Kaikki kun eivät halua omistaa ääni- tai Pipsa Possu -kirjoja. 

 

 

Pallen ja Monkon kumma päivä, Jenni Rope / Etana Editions. Kauniisti kuvitetussa kirjassa kaksi sieniystävystä maalaavat piristykseksi koko metsän pilkulliseksi. Huonon ja tylsän päivän voi kirjaimellisesti värittää paremmaksi, ja toisaalta kirja opettaa, että pieni tylsyys voi olla hyväksikin. Etenkin, jos myrskyn vuoksi joutuu eroon ystävästä.

 

 

Topin nokinenäpäivä, Réka Király ja Marika Maijala / WSOY. Oivaltava kurkistuskirja on jatkoa Lunta sataa Lupo -läppäkirjalle, joka on myös yksi Fridan suosikeista. Etana Editionsin kustantamat, Réka Királyn kirjat ovat aiemmin jo opettaneet meille, että tekijää kannattaa seurata. Sattumusten ja vahinkojen kautta voittoon saatteleva kirja on tarina ystävyydestä. Nokinenän lisäksi Fridan mielestä kirjan hauskimpia juttuja on pieneen liiviin ja hattuun pukeutunut Emil-mato, joka pelastaa kesäillan. 

 

 

Haluan hattuni takaisin, Jon Kassen / WSOY. Kirjassa on huumoria, sekä selvä juonen ja oivaltamisen merkitys. Se sopii pituudeltaan myös siksi illan kolmanneksi kirjaksi. Punainen sivu ja "Minähän olen nähnyt hattuni." -kohta saa Fridan aina huudahtamaan:

"Se tajus!"

 

 

Jengi siististi sotkussa, Jenni Tuominen ja Jukka Pylväs / Etana Editions. Kirjahyllyn uusin tulokas. Jengilaakson asukkaat joutuvat keskelle sekaannusta, kun silakat ja juustot toimitetaan väärin ja Kalmarin säilyketehtaalla joudutaan miettimään kuviot uusiksi. Yhdessä tekeminen ja ongelmanratkaisu ovatkin kirjan pääteemoja. Kirja on toteutettu työläällä paperileikkaus-tekniikalla, jossa kaikki kuvat ovat erillisiä paloja, jotka leikkaamisen jälkeen on skannattu tietokoneella koostettaviksi hahmoiksi. Fridan ehdoton suosikki on Kille Kalmari, ja hän kutsuukin koko kirjaa hahmon nimellä. 

 

 

Avain hukassa, Sanna Mander / S&S. Riemastuttava, rennosti riimitelty ja taitavasti kuvitettu kirja on hauskuuttanut koko perhettä ensimmäisestä lukukerrasta lähtien. Siinä seikkaillaan talon erilaisten asukkaiden kodeissa avainta etsien. Hahmot ovat paitsi monimuotoisia, myös ajassa mukana. Frida osaa kokonaisia sivujen tarinoita ulkoa, ja haluaakin usein itse olla äänessä. On ihastuttavaa, kun 2,5-vuotias kertoo Harrin karkkikokoelmasta, jossa on "mikroskooppisen pieni antiikkitoffeesieni sekä maailman vanhin laku ja varpaanvälin maku." Kirja on sekä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittaja 2017, että Rudolf Koivu -lasten- ja nuortenkirjakuvituspalkinnon voittaja 2017. 

"Varpaankynnet, viivat, punaiset napit, barbipopot se tarkoittaa nuken kenkiä.", luettelee Frida järjestelmällisen Barbarossan asunnosta kertovalla sivulla.

 

 

 

Lue myös:

Mukulan kirjalempparit, osa 1

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Yksi turhauttavimmista asioista jonka tiedän, on hukkaan heitetty aika. Se, kun täysin yksinkertaiseen asiaan kuuluu suhteettoman pitkä aika tai jonkin asian tekeminen on täysin hyödytöntä. Vanhempana minulla on yksi ajankäytön kipupiste.

Lapsen nukahtamiseen käytetty aika. 

Olen menettänyt lukemattomia tunteja lapseni taistellessa unta vastaan. Fridalla on erittäin kilpailukykyinen määrä päättäväisyyttä ja tiukkaa jääräpäisyyttä. Samalla kyseessä on myös tyyppi, joka tarvitsee paljon unta, eikä toisaalta siedä vajaiden unien tuomaa väsymystä. Kun rattaista tai sängystä kuuluu "Mä en nuku iki-NÄ. Ei mis-SÄÄN nime-SSÄ.", tietää että edessä on pitkä tahtojen taisto. 

Puolitoista tuntia tuntuu olevan se raja, jonka jälkeen unen odottaminen muuttuu ajan haaskaukseksi. Kahden tunnin jälkeen homma menee yliväsyneeksi taistoksi ja kolmen tunnin jälkeen katsotaan kummalla liehuu valkoinen lippu ensimmäisenä. Yleensä Frida luovuttaa, mutta sitten päiväunet onkin jo kolme tuntia myöhässä ja loppupäivän suunnitelmat joudutaan perumaan. Se on turhauttavin kohta. Yöunien myöhästyminen taas kerryttää seuraavan päivän univelkaa automaattisesti, mutta myöhäiset päiväunet eivät silti vaikuta yöuniin. Pari kertaa Frida on voittanut ja ollut ilman päiväunia, mutta sitten helvetti onkin ollut irti. Kerran jopa viikon ajan. 

Itse olin se lapsi, joka nukahti jopa mansikkalatkun (mansikkamaitoa talkkunajauholla) viereen ruokapöydässä. Nukahdan edelleen sekunnissa lähes mihin vain. Siksi en aina ymmärrä, miten nukahtaminen voi olla niin vaikeaa. Tässä rauhattomuudessa Frida on selvästi tullut enemmän Alluun, joka saatiin lapsena nukahtamaan leikkimällä piilosta ja odottamalla, että tyyppi nukahtaa piiloonsa.

 

 

Sillä kaikella ajalla, jonka olen hukannut unipelleilyyn tänä talvena, olisin itse voinut ainakin lukea 3 kirjaa ja 20 lehtiartikkelia, katsoa 15 elokuvaa, kirjoittaa 20 postausta blogiin ja nauttia 25 kuppia kahvia selaillen nettiä. Erityisesti olisin halunnut käyttää ne lukemattomat minuutit vain olemiseen. Saada omaa aikaa ja parisuhdeaikaa. Näistäkään hukatuista mahdollisuuksista mikään ei harmita niin paljon kuin kaikki ne menetetyt yhteiset kivat. Kun päiväunien jälkeen sovitut leikkipuistot, treffit, Hop Lopit, uimahallit tai ihan vaan Prisman kauppareissut joudutaan perumaan. 

Harjoittelemme Fridan kanssa rauhoittumis- ja nukahtamistaitoja, mutta herra mun vereni, että homman hitaus turhauttaa välillä. Toisaalta jos se kaikki aika on hinta siitä, että Frida oppii tarvittavia työkaluja rauhoittumiseen ja unen etsintään, ne eivät ole menneet täysin hukkaan.

 

 

Lue myös:

Pois pinnasängyn viereltä

Helposti parempaa unta

Uneton Sörnäisissä

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Viikonlopun hotelliloman jälkeen veimme Fridan Ateneumiin katsomaan "valtavaa kalaa". Toive oli esitetty jo muutaman kerran aiemmin kävellessämme rautatientorin lähellä. Julkisivuun ripustettu, Veljekset Von Wright -näyttelyn mainos sinihuulikalasta antoi huomattavasti suuremman mielikuvan teoksen todellisesta koosta. Frida jatkoi kyselyään kalan perään vielä silloinkin, kun jo seisoimme teoksen edessä. Kalavale aiheutti pienen pettymyksen. Onneksi näyttelyssä riitti muitakin eläimiä ihmeteltäviksi ja minä keksin tavan ehtiä lukea näyttelyn tietoja ennen kuin lapsi vaatii päästä katsomaan muuta. Luin tekstejä sylissä olevalle Fridalle kuiskien kuin tarinaa. 

 

 

Koska kalateema oli jo avattu, oli luontevaa mennä sunnuntaina vielä Sea Lifeen. Emme olleet vielä kertaakaan aiemmin käyneet siellä, mutta hommahan toimi hyvin taaperolle. Fridan suosikkeja oli pippuripallokala, siilikala ja Ateneumin oppien jälkeen tietysti huulikalat sekä niiden ruokinta. Aivan kierroksen lopussa oli akvaarion alle rakennettu matala tunneli, joka kohosi keskeltä kuplamaiseksi kurkistusikkunaksi. "Mä oon oktonautti!", kuulutti Frida akvaarion keskeltä. 

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Fridan hiukset ovat saaneet kasvaa vallattomaksi, latvoista kihartuvaksi pörröpääksi siitä lähtien, kun tasan vuosi sitten kävimme kampaajalla leikkaamassa vauvahiukset. Silloin hiukset olivatkin leikattu aivan lyhyiksi niskasta ja korvallisilta. Täysin piikkisuoria hiuksiani hän ei siis perinyt, mutta liukkaan ja helposti takkuuntuvan hiuslaadun kylläkin. Yleensä hiukset ovat päälaelle kerätyllä ponnarilla, mutta etenkin kotona se häiritsee Fridaa usein enemmän, kuin silmien edessä hulmuava pehko. En tajua miten se on mahdollista. Nipsit ja pannat on useimmiten ehdoton ei, mutta yksi asuste kelpaa kesyttämään hiuskiehkurat ja avartamaan näkymää. Kuninkaan kruunu, kuten hän itse vaatimattomasti ilmaisee.

Lapseni opettaa toteuttamaan asiat isosti. 

 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

 

Share

Pages