Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Jouluviikko on käynnistynyt! Verrattuna viime vuoteen olen jo vähän paremmin tietoinen kalenterista, mutta silti "aivan liian aikaisin tullut", ensimmäinen joulukortti aiheutti viime viikolla hämmennystä. Itse noudatan äitini kaksikymmentä vuotta sitten (tuskastuneena) annettua ohjetta:

Jos kerran lähetät joulukortteja, joudut lähettämään niitä joka vuosi.

En siis tänäkään vuonna lähettänyt joulukortteja. 

Tykkään joulusta, mutta en ole fanaattinen sen suhteen. Tunnelmoin joulua yleensä enemmän kodin ulkopuolella, kuin kotona. Tiettyjä perinteitä haluan silti rakentaa omaankin perheeseen. Jouluaatossa on kiva, lapsenomainen tunnelma edelleen, mutta muuten pyhät voivat tuntua melko ahdistavilta. Olen viettänyt joulua oman perheen kanssa, jonkun muun perheen kanssa, siskon kanssa kahdestaan, sekä ihan yksin. Eri tilanteissa joulu on rakentunut omien voimavarojen mukaan. En missään nimessä halua kasata painetta joulun vietosta lapsenkaan kanssa. Jos vierailisimme molempien vanhempien, eli Fridan isovanhempien luona jouluna, se vaatisi meiltä matkustamisen kolmeen kaupunkiin ja neljän ihmisen luo. Yhdestä asiasta juhlapyhien suhteen olen silti erittäin tarkka. Tasapuolisuudesta. Ärsyynnyn itsestäänselvyyksistä. 

Viime jouluna, Allun sanojen mukaan kahdeksatta laukkua kantaessamme, päätimme, että seuraavan joulun olemme kotona. Päätös hieman lipsui, mutta teemme vain yhden lyhyen vierailun joulun aikana.

 

Ensimmäinen joulukuusi.

 

Marja Hintikka Liven kauden viimeisen jakson teema on Unelmien joulu. Lähetyksessä pohditaan, miksi jouluun kiteytyy niin paljon vaatimuksia ja paineita. "Onko onnellisen perheen merkki onnellinen joulu?"

 

 

PS. Vaikka en lähettänyt joulukortteja, suunnittelin tilaavani valokuvia isovanhemmilleni. Nyt vihdoin aion tehdä sen. Ehkä ne ehtii perille vielä jouluksi! 

Rentoa jouluviikkoa!

 

Joulua lisää tältä ja viime vuodelta:

31 lahjavinkkiä jouluun

Joulu(vaunu)pallojen hukattu mahdollisuus

Kahden joulun toiveet

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

 

Jaamme työpaikan, työtehtävän ja laskut, mutta emme tiedä tarkasti toistemme tuloja. Meillä on omat tilit, sekä Fridan syntymän jälkeen aloitettu ruokatili, johon minulla on kortti. Allu siirtää yleensä minua enemmän rahaa ruokatilille, mutta muuten laskut ja ostokset maksetaan suurin piirtein puoliksi. Maksan kuukauden luottokorttiostot aina kerralla, mutta vähennän Allun ostokset ja puolet yhteisistä ostoksista vuokraosuudestani, jonka siirrän Allulle. En osta luottokortilla mitään sellaista, mitä en kestä nähdä laskulla. Ostokset ovat yleensä jotain tarpeellista, mutta ei koskaan ruokaa tai juomaa.

Minulla on lisäksi säästötili, johon olen työurani aikana tottunut säästämään rahaa yllättäviä menoja (ja vähän muitakin ostoksia) varten. Minulle on iskostunut päähän, että auton omistajalla tulee olla sivussa muutama satanen. Itseasiassa jokainen autoon liittyvä lasku, myös vakuutus- ja verolasku, on aina ollut sellainen, jonka vuoksi olen joutunut käyttämään säästöjä. Säästötili on ollut aktiivisessa käytössä koko hoitovapaan. Kelan tuen ja ohjaustöiden lisäksi joudun käyttämään säästötiliä muutamalla satasella kuukaudessa pelkästään laskujen maksuun. Olen tehnyt budjetin, joka riittää hoitovapaaksi. Allun suussa tili kulkee nimellä Myötäjäiset tai Toyota-tili.

Molemmat ovat karsineet rahankäyttöä, kun olen jäänyt kotiin. Kumpikaan ei ole ottanut tatuointeja, eikä ulkomaanmatkoihin ole ollut enää varaa. Syömme ulkona paljon harvemmin ja luulen Allun vähentäneen myös työlounaita ravintoloissa. Ainakin pyrimme tekemään ruokaa aina niin, että sitä riittää mukaan. Työmatkat ovat tietysti erikseen. Ja käynhän minäkin välillä lounailla ja kahviloissa. Viimeinen viikko, tai jopa kaksi ennen tilipäivää, sovitetaan rahoja ja menoja yhteen. Se maksaa, jolla on. Välillä lainataan säästöistä ja pyritään maksamaan ne seuraavassa kuussa takaisin.

Hoitovapaan taloudellisen tilanteen pelasti oikeastaan vuokra-asunnon omistajanvaihdos, jonka vuoksi saimme takuuvuokramme takaisin. Kahden kuukauden vuokra on ihan hyvä pelivara. Häälahjaksi saadut "lehmärahatkin" menevät tähän mahdollisuuteen olla kotona. Murehditaan sitten myöhemmin seuraavaa muuttoa. Tai säästetään uudet rahat häämatkaa varten. Yhdessä. 

 

Marja Hintikka Liven teemana on tänään rahanjako lapsiperheissä. Jakson nimi on Mun rahat ei oo sun.

 

 

Muita syksyn MHL teemoja:

Muotinmurtajat

Yksinäisyydestä lapsen kanssa

Kiusaamisen pahin jälki

 

INSTAGRAM  /  FACEBOOK  /  BLOGLOVIN'

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Kiusaamisen vaikutukset omakuvaani ovat olleet läsnä vielä aikuisenakin: 

 

Tutustuessani uusiin ihmisiin, olen automaattisesti olettanut, etteivät he pidä minusta. 

Olen pitänyt omia mielipiteitäni tai ideoitani huonompina, kuin muiden. 

Olen eksynyt ihmissuhteisiin, joiden lähtökohta on pelkästään ollut se, että minusta on tykätty.

 

Arvet kasvavat syvälle. Ei siis mikään ihme, että Marja Hintikka Liven Taloustutkimuksella tuottaman tutkimuksen mukaan suomalaisten vanhempien toiseksi suurin pelko on, että lasta kiusataan. Kohdallani kiusaaminen oli nimittelyä ja syrjimistä. Ei päivittäistä, mutta se seurasi minua päiväkodista lukioon ja ammattitutkintoon saakka. Kiusaamista, joka ei juurikaan näy ulkopuolelle ja joka on helppo sivuuttaa lasten lapsellisella käytöksellä. Kaverien vaihtuminen on ihan normaalia lapsilla ja nuorilla. Jos arvosteleminen on hyväksyttävää, voi kenestä tahansa keksiä kiusattavaa.

Ei kai ole olemassa mitään asteikkoa kiusaamiselle, mutta jos olisi, en ollut sen kärjessä. Olin kuitenkin herkkä ja kiusaaminen teki vahinkoa lumipalloefektin tavoin. Päiväkodissa ongelma oli puhevika. Ala-asteella pyöreys, pituus, kömpelyys, tunnollisuus ja hyvät numerot. Yläasteella olinkin jo ärsyttävä keikaroija, hikari ja mongoloidi. Lasten puheet voivat olla lasten puheita, mutta aikuinen tekee niistä lapselle totuuksia. Terveisiä vaan Lappeenrantaan, jossa esimerkiksi kouluterveydenhoitaja käynnisti syömishäiriöni, ja jossa liikuntapainotteiselle luokalle kuulumattoman arviointiasteikko päättyi numeoon 8.

Yksi kuvio lapsuudessa ja nuoruudessa on silti toistunut muutamia kertoja, vaikka tekijä onkin muuttunut. Yksi päättää kääntää muut minua vastaan. 

Se on jättänyt vaikeimmat jäljet.

 

Kuva: Jaakko Kahilaniemi

 

Marja Hintikka Liven kolmannen kauden seitsemäs jakso puuttuu tänään kiusaamiseen jaksolla Kiusaaja on kuningas.

 

Vähemmän pelkoa ja enemmän hyväksyntää uuteen viikkoon,

Mari

 

 

Voit lukea lisää MHL teemoista:

Muotinmurtajat

Yksinäisyydestä lapsen kanssa

 

Syömishäiriöistä lisää:

Omakuvasta, sodasta ja rauhasta

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Olen tarkoituksella järjestänyt päiviini tekemistä äitiysloman ja hoitovapaan ajan. Nautin omasta rauhasta ja kotona olosta, mutta en osaa olla toimettomana. Lapsen kanssa toimettomuus ei ole yleensä ongelma, mutta siitä huolimatta (tai juuri siitä syystä) samaa rataa kulkevat päivät lisäävät helposti yksinäisyyden ja voimattomuuden tunnetta. Eikä muuten auta sekään, että ympäristön tutut paikat kääntävät selkänsä, kun liikkuu lapsen kanssa.

Olen onnekas, että minulla on ollut samaan aikaan lapsen kanssa kotoilevia ystäviä. Olen löytänyt myös uusia ystäviä. Oikeastaan, kodin ulkopuolella mikään ei torju yksinäisyyttä niin hyvin, kuin vertaistuki. He, joiden kanssa kääntää haahuilevat päivät kuplivan iloisiksi ja epäilykset varmuudeksi.

Tarvitsen silti myös päiviä, jolloin ei ole mitään sovittua. Ahdistun, jos en voi hengähtää välillä ilman aikatauluja. Vaikka pidän sellaisten päivien vapaudesta, ne usein täyttyivätkin paniikinomaisesta lötköilystä ja saamattomuuden ärsytyksestä. Ei ole niin helppoa lähteä yksin. Etenkään silloin, kun lapsi oli vielä sellainen mötkylä, jolta ei saanut juuri mihinkään vastakaikua. 

Ajatus siitä, että kaikilla on omat menonsa estää tarttumasta puhelimeen. Todellisuudessa silti monesta kotoilevasta tutusta tuli läheisiä vauvavuoden aikana. Tuntikin seuraisaa vaunuttelua antoi voimaa. 

Aloitin kirjoittamaan tätä blogia, jotta ylläpitäisin ymmärrettävän tekstin tuottamista ja paluu töihin helpottuisi. Toivoin myös niin saavani, kuin antavani vertaistukea. Blogin myötä sain itselleni jotain omaa. Välineen, jossa voi välittömästi nähdä oman työnsä jäljen ja yhteisön, joka vähensi yksinäisyyttä. On kiva kuulua johonkin, vaikka työpalaverit vaihtuivat kakkavaippoihin. "Eikä tässä vielä kaikki", sanoisi TV Shopin mainos. Olen löytänyt täältä oikeita ystäviä seuraksi, inspiraatioksi ja tueksi. 

Jos lähtötilanne olisi ollut erilainen, tai ystäväni olisivat jättäneet viestit laittamatta, viettäisin suurimman osan päivistä haahuillen yksin. Olen nimittäin juuri se, joka epäilee muiden halua viettää aikaa kanssani, ja siksi erakoidun helposti. Arkuus ja jo pelkästään voimavarat väsyneenä saattavat estää menemästä erilaisiin ryhmiin tapaamaan muita vanhempia. 

Eniten yksinäisyyttä olen silti kokenut arjen pyörittämisessä. Kuten Marja Hintikka kirjoitti kolumnissaan, äitien ainoaksi tueksi jää usein puolisot, jotka tekevätkin juuri pisintä päivää. Kun aamusta iltaan on yksin lapsen kanssa, käy hommat kotona yksinäisiksi. Vaikka ystävän kanssa olisikin päivällä lounastettu.

 

Leikitään valokuvausta!

 

Marja Hintikka Livessä tänään: Lapsi teki minusta yksinäisen

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Teen kaikkeni, jotta lapseni ei tarvitsisi kokea kiusaamisen ja lokeroinnin aiheuttamaa riittämättömyyttä ja syömishäiriöitä. Haluan rakentaa lapselleni vahvan itsetunnon, jota vasten hän voi nojata silloinkin, kun ulkoiset määritelmät yrittävät horjuttaa sitä. Liika huomio yksinkertaisissa asioissa vääristää ne absurdeihin mittoihin. Siirrämme ajatus- ja toimintamallimme suoraan lapseen. 

Tätä kuvaa en ikinä ajatellut julkaista. Se on otettu sairaalan harsohousuissa, tasan viikko Fridan syntymän jälkeen. Tunsin oloni upeaksi, vahvaksi ja kauniiksi, eikä sillä ollut mitään tekemistä vatsani koon kanssa. Se on aika kova juttu naiselle, joka oli lähes kaksi vuosikymmentä mitannut kelpoisuuttaan vatsallaan.

 

 

Marja Hintikka Liven kolmas kausi alkaa tänään teemanaan vanhempien ulkonäköpaineet. Jakson nimi on Häpeäisit, läski äiti!. Kauden keskiössä tulee olemaan vanhempien pelot ja niiden purkaminen. Keskustelua ja tunteita herättäviä maanantaita taas luvassa!

 

Share

Ladataan...
Rakkautta & Mamarkiaa

Kotimme ei ole vauvasuojattu. En edes ollut ajatellut eteisen liukuovissa piilevää varaa, ennen kuin huomasin Facebook-kirpputorin keskustelun parhaasta liukuovien lapsilukosta.

Suurin osa astioistamme on avohyllyillä tarjoiluvaunussa, sillä keittiössämme ei ole tarpeeksi kaappitilaa. Olemme vasta suunnitelleet vaunun tilalle seinähyllyjä. Rehellisesti en ole varma, kumpusiko ajatus ensin halustani suojata lasta vai astioita. Olen ollut lapsesta asti sellainen tunnollinen ja kunnollinen, pitänyt huolen siitä, ettei tavarat häviä tai rikkoudu. Oman lapsen suojeleminen onkin jotain aivan uutta. 

Siinä missä minä leikin lapsena hillitysti, kiipesi Allu puihin ja tiputtautui alas 10 oksaa kerrallaan. Minä maalasin vesiväreillä kylpyhuoneessa, etten sotkisi. 

Minusta tulisi helposti sellainen "älä-äiti".

Älä ota, älä viitsi, älä.

En halua olla sellainen äiti.

Olen jo nyt yrittänyt rakentaa myönteisempiä tilanteita ja viedä huomiota toisaalle. Pahaa mieltä saa surra ja tapahtumia ei tarvitse rakentaa pelottaviksi. En voi suojella lastani kaikilta kolhuilta ja pettymyksiltä, mutta voin kasvattaa häntä luottamaan itseensä. Lapsi on luonnostaan utelias, elää tuntemalla ja oppii kokeilemalla. Kunpa osaisin ylläpitää sitä. Antaa vapautta. 

Pelkääminen ei lopeta pelkoa toteutumasta. 

 

Tänään Yle Puheen Marja Hintikka Live:n studiossa oli äänessä joutilaan vanhemmuuden puolestapuhuja Tara Lange. Suosittelen kuuntelemaan! Lähetyksestä inspiroituneena etsin heti käsiini kirjan Joutilaat vanhemmat

 

Eilen huomasin, että Frida liikkui yhtäkkiä ympäri olohuoneen lattiaa.

Niiden seinähyllyjen kanssa tulee vielä kiire! 

 

 

Share