365 päivää ilman sipsiä

Räyhälä

Sain eilen nukkumaan mennessäni oikean kuningasidean.

Olen aina ollut niitä ihmisiä, jotka eivät halua kieltää itseltään tieten tahtoen juuri mitään. En harrasta laihdutuskuureja, tipattomia, kahvittomuusviikkoja, röökilakkoja (en tosin kyllä poltakaan enää kuin juhliessa) tai vietä edes karkkipäiviä. En usko kieltäytymiseen ja rankaisemiseen, vaan pyrin enemmänkin tasapainoiseen suhteeseen kaikkien jollain tavalla kehoani rasittavien aineiden kanssa: niin, ettei mistään tarvitse kieltäytyä kokonaan jos tekee mieli, mutta ettei minkään kanssa ns. lähtisi käsistä.

On kuitenkin olemassa yksi helvetin riivaaja, joka vie minulta aina koko käden antaessani sille pikkusormen. Pirullinen keksintö, jota himoitsen, jolla palkitsen itseäni ja jolla lohdutan etenkin bileiltojen jälkeen ryytynyttä kehoani niin, että lohdutus muuttuu liikakäytön ansiosta joka kerran pahoinvoinniksi ja kuvotukseksi.

Kyllä. Nyt se on julistettava ja nöyrryttävä sosiaalisen paineen avulla: 
 

Minä aion olla 365 päivää ilman sipsiä, ja aika
alkaa NYT. 
 

Ei näitä rapean rouskuvia herkkuja ja jumalaisia suolan, rasvan ja perunan tai jonkin muun epäilyttävän ainesosamassan yhdistelmiä. Ei juustonaksuja, raksuja tai mitään vastaavaa yhteen kalenterivuoteen. Poikkeuksena vain sellaiset tuotteet, joita on käytetty jonkin ruokalajin osana (esim. tacokuoret tacojen yhteydessä, salaattiin ripotellut nachonpalat tai ruissipsit, joita tarjoillaan täytettynä). Itse tehdyt sipsinkaltaiset tuotteet täytyy arvioida sitten erikseen, jos niitä tulee jossain vastaan (esim. lehtikaalisipsit tai vastaavat).

Nyt te tietysti ihmettelette, että miksi haluan kieltää itseltäni tämän nautinnon, jos en kerran usko totaalisen kieltäytymisen psykologiaan. No, tämä onkin eräänlainen psyko-fyysinen ihmiskoe, sillä koen sipsinsyöntini olevan ennen kaikkea fyysinen ja hallitsematon pakkoreaktio, joka tuottaa toki henkistä hyvinvointia ja hetkellistä makunautintoa, mutta jonka jälkioireet ovat kamalat. Toki asiaan liittyy myös henkinen puoli (himoitseminen, opitut tavat, sosiaalisuus), mutta ennen kaikkea kyse on siitä, että kun annan itselleni luvan popsia sipsejä, homma riistäytyy aina lopulta käsistä kehon toimesta. Tässä puhutaan jo jonkinlaisesta huumeriippuvuustasosta; mieleni huutaa, että "jumalauta, lopeta jo ihminen, kohta tulee taas paha olo", mutta käteni hakeutuu pakonomaisesti kohti sipsi- ja dippikulhoa ja lopulta suuta. Sitä paitsi sipsinsyönnin vaikutukset muuhun ruokailuun ovat kohdallani aika haitallisia. Ei ole kiva mennä seuraavana päivänä lenkille, kun edellisiltana on tilkinnyt nälkäänsä telkkarin äärellä kartanoita rouskutellen. Sipsit sotkevat liikaa ravintorytmiäni ja aiheuttavat tällä hetkellä enemmän fyysistä pahoinvointia kuin henkistä hyvinvointia. Tiemme saavat siis risteytyä ainakin määräaikaisesti. Katsotaan mitä fiiliksiä tästä herää vuoden varrella!

Edessäni tulee olemaan pitkä ja kivinen tie (juhlia piisaa, leffailtoja riittää, ja sipsejä tyrkytetään ihmiselle monesta tuutista). Hämmentäviä kysymyksiä ja pohdintojakin nousee esiin varmasti, mutta tästä minun suola-addiktin on vain selviydyttävä. Keksittävä korvaavat metodit, psyykattava itseni ja yritettävä unohtaa taivaallisten perunalastujen ikuiset houkutukset. Ja ihan ensi alkuun, saatava kaapeissamme muhivat erinäisistä pidoista kerääntyneiden pussien sisällöt jonkun muun suihin. Ensimmäinen ystävä voi tulla hakemaan - laitetaan hyvä kiertoon.

Eli hei hei sipsit, tavataan seuraavan kerran 7.12.2016
(koska karkausvuosi).

Wish me luck! 

Kun ensimmäinen heikko hetki tulee, niin tulen varmasti tänne raottamaan sipsittömyyspäiväkirjani sivuja... Seuraa tätä pelottavaa matkaa tunnisteella #sipsittömyyspäiväkirja!

Kommentit

Suvi55

Rohkeutta ja voimaa!

Itse ehkä kuolisin samanlaisen haasteen edessä.

Räyhälä
Räyhälä

Kiitos! Voi olla mullakin vielä monta kuolemaa edessä...

Hannnna (Ei varmistettu)

Rakastan sipsei.
En kyllä oikeasti syö niitä (nykyään) kuin ehkä kerran kuussa.
Eiks se oo melkei sama ku ois ilman?
Tsemppii sulle.

Räyhälä
Räyhälä

Kerran kuussa kuulostaa ihan kohtuulliselta. Itselläni tuo sipsinsyömistiheys on ollut viimeaikoina vaan reippaasti enemmän kuin kerran kuussa... En ole koskaan ollut hyvä tuollaisissa aikataulutetuissa mielitekojen täyttämisissä, joten ei varmaankaan toimisi mulla. :D

Ja kiitos tsempeistä, mäkin rakastan sipsejä. (Nyt mieleeni tulee yhtäkkiä kliseinen sanonta: jos rakastat jotain, päästä siitä irti. Jos se palaa luoksesi, se on ikuisesti sinun. Saas nähdä miten sipsien kohdalla!)

Sucette
ce petit cœur

No huh, ootko nyt IHAN varma että toi kannattaa? Sipsihän on maailmassa parasta. xD No ei vaan, paljon tsemppiä! Söin just lauantaina yksin Herkkusipsipussin...

Räyhälä
Räyhälä

En ole vielä, mutta empiiristen kokeiden vuoksi täytyy vähän kärsiä... Tsemppiä tarvitaan, kiitos!

Mahdoton Nainen

OMG, oot aika sissi jos tuosta selviydyt!! T. Toinen suola- ja sipsiaddikti

Räyhälä
Räyhälä

Rohkea rokan syö... muttei sipsiä :( 

Saa nähdä selviydynkö ja miten, mutta yritettävä on!

Jemina
No Sex and the City

Apua, kuulostaa KAMALALTA! MÄÄ KUALISIN VARMASTI!

...mistä voinee siis päätellä, että oma sipsinmussutukseni ei todellakaan ole hallinnassa.

Valtava peukku jo siitä, että uskallat yrittää. Jäämme varmasti seuraamaan tätä jännitysnäytelmää nimeltä  sipsipäiväkirja sipsittömyyspäiväkirja.

Räyhälä
Räyhälä

Jännitysnäytelmä siitä varmasti tuleekin. Aloin jo nyt kehitellä pienissä pakokauhuissa kaikenlaisia rouskuvia korvikkeita sipsien tilalle...

Mahdoton Nainen

Joko sulla on mietitty mahdolliset korvikkeet pahimpaan himoon? Mä oon yrittänyt itsetehtyjä popcorneja (kuulemma terveellisempiä kuin sipsit), nyt oon melkein niihinkin koukuttunut... Viimeisin yritys on maustetut riisikakut, mutta niistä puuttuu se sipsien rapeus vaikka suolaisen himoa helpottavatkin.

Räyhälä
Räyhälä

Hyviä vinkkejä! Sillon kun haluan vaan rouskuvia juttuja, niin Punnitse & Säästän pakastekuivatut hedelmät on parasta (koostumushimoon). Mutta suolaisella puolella, niin... hmm. Ainakin suolatut cashew-pähkinät. Oi voi, alkaa jo tässä vaiheessa kuulostaa niin säälittävältä... :)

Pitää siis odottaa, että tulee ensimmäiset kunnon vieroitusoireet! Viikonloppuna pumppasin itseni niin supertäyteen, että tällä hetkellä ei tee edes mieli. Pitää yrittää nauttia tästä hetkestä niin kauan kun sitä kestää.

Mahdoton Nainen

Jotenkin mä oon tosi onnellinen, etten tunne enää olevani ainoa sipsiongelmainen maailmassa, kiitos teille tyypit!

Jemina
No Sex and the City

Sipsiongelmaisten vertaistukiverkosto FTW!

Räyhälä
Räyhälä

Hahah, tää oli kyllä helpottava kuulla, etten mäkään ole ainoa! Jotenkin noloa, kun aina jossain illanistujaisissa loppujen lopuksi olen se, joka kähmii sipsikulhoa ihan viimeiseen asti ja jämähiutaleita myöten. Vielä ison ateriankin päälle maistuu aina muutama rouskahtava sipsi... 

ÖH. Huomaan nyt, että mulla todellakin on sipsiongelma. Ehkä tää oli aivan oikea ratkaisu...

Nimim. Ei-anonyymit sipsiholistit

Maiski
40 hours and counting

Oijoi! Mietin, että pitäisköhän mun lähteä tukilakkoon karkkien osalta.... Oma karkinsyöntini nimittäin vaikuttaisi olevan jotain hyvin samantyyppistä kuin sun sipsihimo.

Räyhälä
Räyhälä

Hui, karkkeja en voisi kyllä jättää! Mutta siinä onkin se homma, että vaikka karkkiä toisinaan mässytänkin, niin niihin mulla tulee jossain vaiheessa ihan fyysinen ällötys. Että ei enää edes pysty. Samaa ei käy koskaan sipsien suhteen... ;)

(Ps. Ne oli muuten ihan supereita ne sipsit, jotka sä muistaakseni toit viikonloppuna. Olin jo vähällä ostaa eilen...)

Maiski
40 hours and counting

Joo, ne sydänsipsit on kyllä petollisia!

humpuukiheikki

Toivotan tsemppiä koitokseen, mutta totean samaan hengenvetoon, että itse kannatan ennemmin kultaista keskitietä. Olin joskus yli neljä vuotta ilman sokeriherkkuja. Ilman syytä, ihan huvikseen. Kuitenkin huomaan olevani onnellisempi nauttiessani esimerkiksi irtokarkkeja silloin tällöin. Sinäkin taidat olla kykenevä tähän, jos osaat tupakoida vain juhliessa!

Tsemppiä joka tapauksessa! Ei tuosta ainakaan mitään haittaa ihmiselle voi olla!

Räyhälä
Räyhälä

Kiitos! Joo, tämä onkin enemmän tällainen ihmiskoe. Lopputuloksena on toivottavasti se, että pystyn pitäytymään jatkossa kultaisella keskitiellä.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.