365 päivää ilman sipsiä: aplodien aika

Räyhälä

Arvon lukijat, hyvä yhteisö. On tullut tuuletuksen aika. Vaikka vielä vuosi sitten kaikki tuntui mahdottomalta, on pieni ihmiskokeeni tullut tiensä päähän.

Tänään, 7.12.2016, olen ollut 365 päivää ilman sipsiä.

Pidin sanani, pidin pintani. Antakaahan aplodit. 

 

 

Minä tein sen! 

 

Mutta mikä hulluinta, se ei loppujen lopuksi ollut kovin vaikeaa. Kun muutamat kerrat sai kierrettyä sipsikulhot kaukaa ja hillittyä itsensä, koko lakko oikeastaan unohtui. Sipsit unohtuivat. Ja mikä oli lakon lopputulema?
 

SUHTEENI SIPSEIHIN MUUTTUI.

 

Tässä lakon ainoat mahdollisesti raportoinnin arvoiset huomiot:

- Alku oli vaikein. Se, että muut rouskuttivat kaikissa bileissä huolettomasti menemään, tuntui niin epäreilulta. Sekin oli aina pieni tirvaisu sieluun, kun joku toi tullessaan pussillisen kartanoita yhteiseen pöytään. (Kyllä, kun tästä tekee omassa mielessään erillisen numeron, tajuaa kuinka paljon sipsejä aina raahataan yhteisiin illanistujaisiin.) Tuntui niin väärältä sanoa valehdellen "kiitos" ja itkeä sisäisesti. Mutta toisaalta joka kerta kun onnistuin välttämään sipsit, onnistumisesta tullut voittajaolo pyyhki sipsihimolla pöytää.

- Vaikeimmat kieltätymisen hetket koin ehdottomasti ulkomailla. Kaikista kirpaisevin hetki oli heinäkuussa Lissabonissa, jossa päädyin sipsikauppaan parin krhm tai ehkä vähän useammankin illan kestäneen biletysputken jälkeen. Sipsit jäivät kaupan hyllylle, ja jouduin syömään krapulaani tonnikalatahnaa.

- Söin kerran lehtikaalisipsejä. Niihin koskeminen oli jäänyt vähän kysymysmerkiksi silloin kun lakkoni aloittelin, mutta kun niitä oli kerran tarjolla, niin päätin kallistua siihen, että ne eivät ole oikeita sipsejä. Ja olihan lakko ollut silloin käynnissä jo lähemmäs 11 kuukautta.

- Kesän jälkeen en suunnilleen edes muistanut minkään sipsien olemassaoloa. Kulhojen kiertäminen kaukaa ei aiheuttanut juuri minkäänlaista haastetta. Luulin jo unohtaneeni koko asian, kunnes muistin, että lakkoni alkaa lähestyä loppuaan. Tässä noin viikko ennen sitä olo on ollut jotakuinkin kärsimätön. Että ihan kohta niitä ihania vanhoja ystäviään taas näkee, mutta vielä täytyy malttaa odottaa ne kaikista tuskaisimmat viime hetket.
 

Mutta kuinka meidän suhteemme nyt sitten oikeastaan muuttui?

No, ymmärsin millaisen suhteen haluan sipsien kanssa. Haluan nauttia yhä näistä taivaallisista luojan lahjoista, mutta tästedes minut tunnettakoon tittelillä SIPSIELITISTI. Sillä jos peruspaskasipseistä (= ylirasvaisista/ylimausteseostetuista/halvimmista) kieltäytyminen ei tuottanut tuon enempää tuskaa, en ymmärrä miksi edes pidin niitä elämässäni. Mokomatkin turhakkeet. Rainbow't, jotkut Lidlin mauttomat paprikasipsit, perus-Estrellat ja Taffelit (okei - cheese ballseista en kyllä luovu, koska ne sulavat suussa). Tästedes olen hyvin tarkka siitä millaisia sipsejä syön, eli vain parhaita. Ja jos pikkusormen jälkeen pussiin meinaa solahtaa koko käsi, voin aina muistella tätä lakkoa ja tiedostaa, että vaaditaan vain lopettamispäätös, ja kierre on mahdollista katkaista.

Mieleni - olkaamme vahvoja ja välttäkäämme mielipahasipsejä. Turvatkaamme vain sipsien aateliin! Niihin yksilöihin, joissa on kunnolla perunaa, ja jotka todella saa puraista rikki. Niihin, joissa on hienostunut sekoitus mausteita, sopiva ripaus suolaa, ja joissa öljy ei tirise hampaiden väliin. Vapauttakaamme itsemme, älkäämme tyytykö yhtään vähempään kuin ansaitsemme ja polttakaamme rintaliivit eiku.

Ja nyt vasta alkoikin kutkuttaa, sillä sipseihin erikoistuneet pikkulinnut ovat laulaneet, että vuoden aikana markkinoille on tullut vaikka mitä sipsiuutuuksia. Sen lisäksi matkustan keväällä pitkästä aikaa muuan saarivaltioihin, jossa asuessani kehitin intohimoisen suhteen useampaankin sipsimerkkiin. Ja näitä kullannuppuja ajattelin ryhtyä taas tapailemaan. Mmm.

Mutta mitä aion tehdä ensimmäisenä lakon loppuessa?

Ostaa varmaankin muutaman pikkupussin oluen kaveriksi viikonloppua varten ja googlata itse tehtävien sipsien ohjeita. No big deal.

**

Räyhälä kiittää kaikkia henkisiä tukijoukkojaan sekä ystäviä, jotka suostuivat välillä dippivihanneksiin ja muihin hätäratkaisuihin. Erityisen kiitoksen haluaisin antaa niille ihmisille, jotka vastaanottivat ylijääneitä sipsejämme ja pistelivät meille kiikutetut pussit parempiin suihin. 

Nyt on aika painaa sinetti tälle seikkailulle ja suunnata kohti sipsihyllyjä. Jos oikein hyvin käy, saatan dokumentoida jälleennäkemistunnelmia. Nyt poika saunoo ja sipsipussit rapisevat. Arigato!

Lue lisää tunnisteella #sipsittömyyspäiväkirja.

Kommentit

Sanna-Leena
Ensitanssi

Jumaleissön miten alkoi tehdä sipsejä mieli tätä lukiessa. Harjoitan ihan samanlaista sipsielitismiä - jotenkin niistä mössömaustesipseistä tulee aina mieleen, että ne on jo kertaalleen pureskeltu. Burb. Hatunnosto onnistuneen lakon kunniaksi ja ihania ekoja rouskahduksia!

Räyhälä
Räyhälä

Huh, toi oli kyllä osuva kuvaus niistä. Ja kiitos rouskahduksista!

ReettaM
Harharetkiä

Joo!! Yläfemmat, huikea suoritus!

Kartanot on kyllä ihan parhaita - etenkin sellaiset kaksin kerroin taittuneet sipsit, joissa on ilmataskuja. Niillä on nykyään joku balsamicoversiokin! Sipsinystävän kelpaa, kun kaupassa on nykyään muitakin kuin juustonaksuja ja Raffeleita. 

Räyhälä
Räyhälä

Oijoi, nyt on sit siistiä päästä testailemaan kaikkia uutuuksia, joista en ole kuullutkaan! Pitääpä muistutella myös joulupukkia, että sipsilakko on päättynyt. Ja jonkinlainen sipsiraati olis varmasti myös hyvä ajatus joskus lähitulevaisuudessa. :D

ReettaM
Harharetkiä

Ehdottomasti sipsiraati, jään odottamaan! Voiskin kokeilla jotain sipsinmaisteluiltaa, kaikki uutuusmaut vaan kehiin :D

Räyhälä
Räyhälä

Siis mun mielestä voitais nyt järjestää joku bloggaajien sipsiraati-ilta (vink vink Lily). Jos ei kukaan ns. oikea blogiskeneläinen tätä järkkää, niin pitää sitten tehdä oma ja ostaa itse, mikä olis kyllä aika iso turn-off, kun nyt olis sipsinvalmistajilla upea tilaisuus saada näin hienoa blogimainontaa näin asiantuntevissa ja omistautuneissa hyppysissä.

Oon kans ihastellut muistaakseni Missä olet Lauran ja Minna Mänttärin blogeista SIPSISALAATTIA, joten mun mielestä heidät pitäisi kutsua kans mukaan. (Toivottavasti Laura ja Minna tämä osuu silmiinne.) 

Hitto. Järkkään kohta ite!

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

SIPSISALAATTI MAINITTU. TODELLAKIN MUKANA.

Räyhälä
Räyhälä

Nam! Tätä pitää kyllä päästä koklaamaan!

IidaS (Ei varmistettu)

Tää on kova! You did it!!!

Räyhälä
Räyhälä

Yes I did, wohoo!

Taina – Maaginen realismi

Oijoi, onnittelut!

Halpissipseistäkin löytyy mun mielestä nykyään aika hyviä vaihtoehtoja. Esimerkiksi Pirkalla on sellaisia maalaissipsejä, joiden rapeus muistuttaa Kartanoita. Ostan nykyään melkein niitä, jos sorrun sipsihyllylle.

Räyhälä
Räyhälä

Kiitos! Ja juu, noi halpisjäljitelmät ovat kyllä hyviä. Ehkä enemmän karsastan niitä sellaisia, joiden eteen ei ole edes yritetty nähdä vaivaa, vaan ovat jotenkin ihan superheiveröisiä ja/tai jonkun peruna-tärkkelys-massakoneen puristamia. Mutta noi halpiskartanot on kyllä aika jees!

Mahdoton Nainen

Sä oot mun idoli.

Räyhälä
Räyhälä

Oujee!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.