Daa daa daa daadadaada

Räyhälä

Tiedättekö sen fiiliksen, kun maailma alkaa yhtäkkiä ärsyttää niin pirusti? Ei minkään erityisen syyn takia, vaan ainoastaan siksi, että se toimii juuri siten kuin toimii. 

Että asioista, jotka ovat joskus olleet raikkaita ja hauskoja, tulee lopulta jokin sääntö ja normi, jonka varassa me kaikki toimimme. Että ylipäätään on jotkin typerät kirjoittamattomat säännöt sille, kuinka asioita tulisi tehdä. Se, että jokainen pieni tekokin tuntuu lopulta olevan laskelmoitu, brändätty, lakattu, kiillotettu, ostettu ja myyty. Ka-ching!

Välillä tuntuu, että maailmaa pitäisi ravistella paljon useammin.

Ja aina kun joku sen onnistuu menestyksekkäästi tekemään, niin minä nautin.

Minä jumalauta niin nautin siitä kun joku menee ja pistää asioita palasiksi, eikä tottele. Pidän asioista, joissa on voimaa. Asioista, jotka ovat absurdeja, järjenvastaisia ja sellaisia, jotka huutavat, että nu kör vi, eikä kukaan voi sanoa siihen mitään.

Haluaisin itsekin elää sellaista elämää. Ja kyllä minä elänkin. Hieman laimennettuna versiona, mutta joka tapauksessa.

Toivon huomaavani jonain päivänä, että minua ei enää kiinnosta muiden mielipiteet niin paljoa, että tuntisin häpeää yhtään mistään. Olen jo hyvässä alussa, mutta vielä täytyy opetella. Opetella olemaan pehmeä, opetella olemaan kova. Opetella olemaan ja tuntemaan.

En tiedä milloin opin, mutta siihen asti inspiroidun tästä Facebookin Häiriköt-päämajasta napatusta kuvasta. 

Sillä minä olen lapsi - tie, totuus ja elämä. Amen.

Share

Kommentit

Helmi K
sivulauseita

Nu kör vi!

sydänsydänsydän!

Suvi55

Hear hear!

Kommentoi