Eka kerta

Räyhälä

Kyllä jännitti. Olin viettänyt päivästäni muutaman tunnin toimistolla, muutaman terassilla. Ja kesä kun on, päätin, etten enää tunnin kotitoimistorupeaman jälkeen ala yhtään mihinkään. Paitsi ehkä siihen yhteen rentouttavaan asiaan, joka on ollut mielessä harva se päivä. Päätin, että tänään se tapahtuu, eka kerta.

Aivan oikein! Menin vihdoinkin talon lenkkisaunaan.

Ja voi jumpe, se oli kyllä hienoa.
 

Pidän yksin saunomisesta, mutta heti ensialkuun huomasin, etten tietenkään saisi olla yksin. Voi video. Tämä oli juuri se kauhukuva, jossa yhtäkkiä kyyrötän pienenä rullana saunan lauteilla jonkun suulaan sukukokouksen seassa ja kärvennyn hengiltä sekä vallitsevan lämpötilan että kanssasaunojien liian tuttavallisten juttujen takia. 

Mutta urheasti jaoin saunavuoron ennestään tuntemattoman naapurini kanssa, ja sain jopa suuni auki. 

Pian kävikin ilmi, että tämä eläkeläisrouva oli sattumoisin muuttanut edelliseltä kotikadultani tänne. Kahdeksantoista vuoden aikana hän oli ehtinyt nähdä uuden taloyhtiömme elämää jo sen verran, että sain mukavan perehdytyksen oman rappuni asukkaisiin sekä infot siitä, että taloyhtiön jumppa ei olekaan kerran viikossa, vaan peräti kolme kertaa viikossa (!).

Naapurini, kuten minäkin, ylisti edellistä asuinseutuamme Kalliota ja mainitsi sen erinomaisuudesta etenkin silloin kun nuorempana likkana tuli käytyä myöhään ulkona (ajattelin heti iloisten 60- ja 70-lukujen kalliolaista bailumaisemaa. Mahtavaa). Myös Kotiharjun sauna saunottajineen oli silloin kova sana. Ei sillä, että tässä nykyisessä 1960-luvun asussa olevassa saunassa olisi ollut moitittavaa - päin vastoin. Se oli mukavan retrohenkinen, ja saunan puu oli tummunut jotenkin tosi kotoisasti.

Aluksi oli kuulemma ollut vähän ikävä muuttaa näin kauas Kalliosta. Mutta lopulta naapurini totesi, että onhan täällä nykyisessä asuinpaikassamme nyt kaikki. Meri, kaikki palvelut, metro. Puutarhat, sauna ja mainio pesutupakin.

Olin täysin samaa mieltä. Ja siinä me istuimme, puutarhatöitä harrastava eläkeläinen ja lähes kolmekymppinen kaupunkihipsteri, ja olimme samaa mieltä.

Ja se oli aika mukavaa.

 

Saunan jälkeen huomasin - liekö kohtalolla sormensa pelissä - että jakaukseni asettui kerrankin luonnostaan sille kohdalle, jossa toivoisin sen olevan, mutta jonne en koskaan saa laitettua sitä oikein (tiedän, elämäni on täynnä tärkeitä kysymyksiä ja isoja ongelmia, ja kirjoitan liian pitkiä ja inhottavia lauseita). Tämä oli varmasti merkki.
 

Merkki ainakin siitä, että ensimmäinen lenkkisaunakäyntini uudessa asuinpaikassani oli suksee. Vaikka olen sosiaalisesti vähän tällainen vätys etenkin silloin kun olen niinsanotusti omassa kotirauhassani, ylitin itseni. Ja toki myös sukupolvirajat. Vaikka omalla tavallanihan minäkin olen eläkeläinen.  
 

Vastaisuudessa aion saunoa joka viikko. Ehkä kaksikin kertaa viikossa. Ai että.
 

Terveisin,
Idän kirjeenvaihtaja

 

Nyt sitten teidän herkullisimmat saunastoorinne jakoon. Saunominen tuntemattomien kanssa - uhka vai mahdollisuus? Herkkua vai horroria? 

Kommentit

ReettaM
Harharetkiä

Taloyhtiöjumppa kolme kertaa viikossa?? Mitä idässä EI OLE?

Hitsi. Pakkohan sinne on varmaan muuttaa.

Räyhälä
Räyhälä

No niinpä, seuraavaksi varmaan jokin ruokatarjoilu ovelle :D 

Tänne vaan!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.