Elämä voittaa - Kaukasian matkavalmisteluja

Räyhälä

Huh.

Elämä alkaa palailla vähitelleen takaisin raiteilleen.

On taas aikaa miettiä mitä ympärillä tapahtuu. Palata kirjojen, televisiosarjojen, perheen, läheisten ja ystävien pariin. Omiin ajatuksiinsa.

Jestas mikä prosessi, jestas mikä kesä.

Ja parin viikon päästä Kaukasiaan. Sitten muutto. Työpalapeli ratkaistavana.

Ja ennen sitä sata hoidettavaa käytännön asiaa. 

Samalla haluaisin vaan istua alas. Ottaa rennosti. Kohdata kaiken niinkuin kohdattava on ja olla ajattelematta mitään. Ja sitten ajatella kaikkea. Loogisesti. Järjestää elämäni, pala palaselta ja muru muruselta.

Ja kirjoittaa, kääntää kaikki hanat auki.

En kaipaa hälyä, en tekemistä. En kaipaa mitään muuta kuin sitä oloa, että voin kellua. Että kellun todellakin veden pinnalla.

Ja samalla pikkurinkka odottaa kaapissa jo kovasti täyttämistään. Ja onhan sinne hankittukin jo kaikenlaista; merinovillainen paita, hittovie goretex-lenkkarit, kännykkäkameralinssit, vara-akut. Enää puuttuvat yksi rokote ja padinäppis (turha luullakaan, etten joutuisi viemään töitä mukanani vaikka minne). 

Vasta nyt alan ymmärtää, että tämä ihan oikeasti tapahtuu. Että kohta istun lentokoneessa matkalla Euroopan ja Aasian rajamaille. Maihin, joiden aakkosia en osaa tulkita vielä edes auttavasti (kyrillisistä sentään vielä ymmärtää jotakin), ja joista en tunne ketään.

Tähän nähden jännitykseni taso on vielä aika pientä. Olen selvinnyt hengissä kaikesta tähänkin asti, ja päässäni on ollut viima aikoina sellaista kaaosta, että tuntemattoman kohtaaminen yksin ei pelota. Oikeastaan vain yksi kysymys jännittää hieman: entä jos sairastun? Saan taas ruokamyrkytyksen ja oksennan sisälmykseni ulos ja meinaan kuivua niinkuin muutama vuosi takaperin Sofiassa? Hankin kuumeen ja virun päiviä voimattomana jossakin kalsessa huoneessa? Tällä kertaa minulla ei ole mukana kaveria, joka pitää huolta ja pelastaa. Ja jos näin käy, siitä on vain selvittävä. Luotettava ihmisten apuun ja hyväntahtoisuuteen. Mutta uskon viimeiseen asti, että kyllä minä pärjään. Matkustamisessa ja elämisessä kun on sellainen jännä juttu, että mitä enemmän sitä tekee, sitä enemmän sitä alkaa luottaa ja uskoa omaan selviytymiseensä.

Haluan lähteä matkaan kevyin mielin ja varustein. Ajatuksena on tehdä liikkuminen paikasta toiseen hyvin helpoksi, joten 30-litraisen rinkkani sisältö sekä varusteluni tulee näyttämään tältä (rakastanhan listata asioita):

- Perustarvikkeet (lompakko ja matkadokumentit, hygieniavälineet, alusvaatteet, sukat, lääkkeet)
- Kuoritakki
- Pitkähihainen merinovillainen paita
- Kaksi toppia
- Yksi t-paita
- Yhdet farkut
- Yhdet urheilutrikoot
- Yhdet shortsit
- Yhdet farkut
- Yksi hellemekko
- Kevyt matkapyyhe
- Uimapuku
- iPad ja näppäimistö
- Laturit ja vara-akku
- Matkaopas
- Puhelin ja puhelimen kameran lisälinssit
- Kasaan puristettava silkkireppu
- Flipflopit
- Yhdet lenkkarit
- Yöpaita
- Villasukat
- Huivi
- Yksi pokkari 

Unohdinkohan jotakin?

Oman haasteensa asettaa se, että Georgian ja Armenian sisällä sijaitsevissa kohteissa näyttää vallitsevan keskenään hyvin erilaiset sääolosuhteet. Jerevanissa lämpömittari näyttää pysyvän itsepintaisesti kolmenkymmenen asteen tuntumassa, kun taas Georgian vuoristoseudulla vastassa on luultavasti myös sadetta ja pohjoisemmissa lukemissa pyörivät lämpötilat. Pakkaaminen pitääkin suhteuttaa siihen mitä haluan kohteissa tehdä. Listallani ovat ainakin seuraavat asiat:

- Käynti Mustanmeren rannalla
- Käynti Jerevanissa
- Ratsastaminen
- Esitysten näkeminen: kansantanssi ja perinteiset lauluesitykset
- Vierailu Tbilisin polyfoniasymposiumissa
- Käynti Stalin-museossa
- Helpohko päivävaellus vuoristoseuduilla
- Jokin mineraalikylpylä
- Ja itsestäänselvyys: paikallinen ruoka ja juoma.

Saa nähdä mitä kaikkea ehdin, mutta tässä on jo tavoitetta kerrakseen. Ei kun päiviä laskemaan!

 

Loin muuten matkaa varten uuden snapchat-tunnuksen. Jos pätkät reissusta kiinnostavat, ota seurantaan nimimerkki rayhalasnap!
Share

Kommentoi