Että näin minä vihellän matkallani

Räyhälä

Viimeisimpinä viikkoina en ole osannut kirjoittaa ollenkaan siitä mitä tunnen. Välillä en ole ehtinyt, mutta välillä en ole ihan oikeasti osannut, sillä olen yrittänyt vasta kuulostella sisälläni puhuvia ääniä.

Tuntuu, että olen kasvamassa kohti jotakin. Alan ymmärtää enemmän asioita itsestäni ja niinkutsutusta tulevaisuudestani. Alan ymmärtää mikä nykyhetkessä mättää. Alan ymmärtää, että minun ei ole pakko vain puskea hampaat irvessä eteenpäin.

Voin ihan hyvin pysähtyä, ottaa askelia taaksepäin, sivulle ja toiselle, ja laittaa menemään vaikkapa tanssien. 

Minun ei ole mikään pakko elää ja toimia niinkuin olen tottunut, eikä minun ole pakko pitää kiinni muistoistani ja kokemuksistani. Minun ei tarvitse vaalia jotakin aiemmin tekemääni, vaan olen täysin oikeutettu vaihtamaan suuntaa; opettelemaan jotakin uutta, luopumaan siitä mikä ei enää innosta.

Alan pikkuhiljaa ymmärtää, että haluan päivieni koostuvan asioista, joilla on merkitystä minulle itselleni kaikilla tasoilla. Haluan mennä kohti suuntaa, jossa minä päätän ja hoidan - jossa saan olla suora ja rehellinen. En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan - enkä varsinkaan asioita, jotka repivät minua salakavalasti sisältäpäin joka helvetin päivä. Olen kaikista tyytyväisimmilläni silloin kun saan vain olla itsekseni kaikessa rauhassa ja kirjoittaa. Ja kirjoittaa mitä - sillä ei ole tällä hetkellä väliä. Kunhan pääni sisällä on tyyntä, ja kunhan kehoni ei tarvitse olla jatkuvassa rasittavassa mieleni käskyttämässä valmiustilassa.

En tiedä vielä tarkalleen mikä muutokseni suunta on, mutta tästedes lopetan päätymisen, ja alan kulkea aktiivisesti kohti uutta. Olisi jo korkea aika lakata olemasta oman elämänsä perässähiihtäjä, selviytyjä, suorittaja, marttyyri ja yöheräilijä kylmää hikeä valuen.

Olen aina halunnut niin kovin paljon, mutta vasta nyt olen tainnut tulla siihen pisteeseen, jolloin ymmärrän, ettei saavutuksilla ole mitään merkitystä loppupeleissä. Olen vihdoinkin sinut sen kanssa, että minä olen pohjimmiltani sivustaseuraaja. Ja se on myös paikka, jonka haluan itselleni. Paikka, joka antaa mahdollisuuden olla avoimesti rehellinen ja kriittinen, riippumaton. Osa, jota kohti voi myös pyrkiä.

Ja vielä minä asiani niin järjestän, että jokainen päivä ei ole selviytymistarina.

Jonain päivänä olen todella vapaa ja teen tasan mitä itse haluan. Ja silloin elän juuri siinä hetkessä, juuri siinä todellisuudessa. Enkä tule sieltä pois ennenkuin kuolema meidät erottaa.

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu) http://islakahdenkesken.blogspot.fi/2016/03/pahan-puhuminen.html

Ihanan keväisiä kuvia, aws.

Mahtavaa päivää!

Räyhälä
Räyhälä

Kiitos! Viikko Saksassa toi kevään luokseni :)

Marjorie of LOVE

Hyviä ja uskalia ajatuksia sanoa ääneen. Itselläkin tuntuu välillä olevan suunta hukassa, mutta jotenkin sitä vaan menee minne virta vie. Vaikeinta mulle on tehdä päätöksiä tai ajatella isoa kuvaa. Onnea siis selkeälle visiollesi jota kohti mennä :) niin ja ihanaa kevättä!

Räyhälä
Räyhälä

Kiitos! Visio ei ole vielä ihan selkeä, mutta alan ainakin hahmottaa millaista elämää en halua elää ja millaisista asioista pitää ryhtyä pikkuhiljaa luopumaan. Ihanaa kevättä myös sinne :)

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Omaksi itsekseen kasvaminen on tärkeintä mitä on. Pus!

Räyhälä
Räyhälä

Niin mäkin uskon. <3

Helmi K
sivulauseita

no jes, miten siistiä! anna mennä vaan :)

Räyhälä
Räyhälä

Jee! 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.