Hämmentävä sipsiuni

Räyhälä

Kyllä, hämmentävä sipsiuni. Sipsittömyyspäiväkirja raottaa jälleen sivujaan.

Olen nähnyt viime aikoina ehkäpä hieman tavallista vilkkaammin unia. Siis sellaisia unia, joista jää hyvin vahvat muistijäljet, ja jotka tuntuvat aamulla jonkin surrealistisen taide-elokuvan kohtauksilta. Värejä, liikettä ja objekteja. Yhtenä yönä tuijotin muun muassa valkoista seinää ihanassa, mutta omaan makuuni hieman liian laskelmoidun valkoisessa puutaloasunnossa, jossa on ihanat valkoiset puulattiat. Valkoinen seinä oli täynnä pieniä ruskeasta puusta veistettyjä kelloja, jotka tikittivät kaikki hieman epätahdissa. Siis ihan minimaalisia kelloja - kuin nukkekodista. Ajattelin olevani museossa katsomassa jotakin installaatiota, kunnes havahduin siihen, että se oli vanhan ja vain hetki sitten kuolleen miehen kuolinpesä.

Mutta joo. Viime yönä näin sitten hieman toisenlaista unta. Tuossa unessa olin juhlimassa kavereitteni kanssa. En edes muista mitä juhlimme, mutta istuskelimme iltaa taas jokun kaverini asunnossa Helsingissä. Ryystin unessa tietysti tuttuun tapaan viiniä ja olutta sun muuta, ja tilanne tuntui hyvin rennolta ja mukavalta, ja olin taas ihan täysin juhlatuulella. 

Yhtäkkiä kesken unen havahduin kuitenkin siihen, että olin kännispäissäni mennyt unohtamaan sipsilakkoni, ja käteni oli yhä rasvaisena pöydällä lojuvan Kartanon perunalastupussin jäljiltä, ja suussani Kartanoiden taivaallinen maku. Olin unohtanut koko asian tyystin ja laittanut rouskutellen, ja ajatellut vieläpä jotenkin ohimennen, että voi miten hyvin olut ja sipsit sopivatkaan yhteen.

Tapahtuman aiheuttama ensireaktio oli lähinnä järkytys. Miten olin saattanut vain unohtaa jotakin niin tärkeää? Miten olin rikkonut tuosta vain sipsilupaukseni unohtamalla? Olisi edes ollut jokin sipsinhimo ja järjellinen pohdinta ja asian punnitseminen, mutta että puhdas unohdus! Eikö tämä sipsilakko nyt merkitsekään minulle mitään? Olenko nyt vain joku sunnuntailakkoilija vai täh?

Aamulla herätessäni tuntui vielä siltä, että olin tosiaan tehnyt jotakin peruuttamatonta, ja että lakkoni oli nyt virallisesti ohi. Vasta hetken päästä minulle valkeni, että se oli vain unta; tämä sipsiaddikti on ollut puolisentoistakuukautta lakossa ja oikeastaan unohtanut olevansa lakossa - olen vain päättänyt olla syömättä sipsiä, enkä ole oikeastaan ehtinyt ajatella asiaa edes sen kummemmin, muutamia houkutuksen hetkiä lukuunottamatta.

Ensimmäinen sipsilakon oppitunti: Sipsinmussutus ja sipsin ostaminen on ennen kaikkea tapa, jonka salliminen on ensiaskel sipsittelyriippuvuuteen. 

Väistin viime viikolla bileissä onnistuneesti ison sipsiansan, mutta saas nähdä kuinka suu pannaan tänään, kun tytöt aikovat tulla meille nachoineen, salsoineen ja guacamoleineen. Voi olla, että joudun varaamaan kaappiini rouskuvia korvikkeita. Ehkäpä hapankorppuja tai niitä pikkuvauvojen mauttomia naksuja? Ja minne ne nachot sitten muka viedään, jos niitä jää yli? Koko pussi on syötävä!

Noniin, antakaas pieni hetki, niin käyn tuossa oven takana nauramassa itselleni räkänaurut. Mainiota perjantaita vaan kaikille!

Kommentit

Tupakoimaton (Ei varmistettu)

Mä näin pitkään tupakoinnin lopettamisen jälkeen unia jossa poltin, ja heräsin paniikissa että mitä helvettiä, kunnes tajusin että se oli vaan uni. Enää en niitä näe, onhan tässä nyt 5.5 vuotta oltu tupakoimatta :) samoin kun lopetin hiusten värjäämisen, näin unia että olen mennyt värjäämään ne taas mustaksi ja siinä sitten hätiköin että miten mä nyt saan sen värin sieltä pois. Heh.
-Hilda

Räyhälä
Räyhälä

Ha, siis miten tällaset asiat iskostuvat vaan niin syvälle mieleen? Mä näin vielä useita vuosia soitto-opintojen jälkeen painajaisia siitä, että olin unohtanut mennä soittotunneille ja unohtanut ilmoittaa lopettaneeni opinnot (ja odotin tietysti jotakin isoa laskua musiikkiopistolta näistä soittotunneista). Muistan unista hyvin sen hämmennyksen tunteen - että olinko mä nyt lopettanut tämän homman vai enkö?

Oon kans nähnyt unta siitä, että oon leikannut itselleni otsatukan, ja sitten aamulla herännyt ihan paniikissa, että miksi helvetissä mä niin tein, kun mun hiuslaadulla otsatukka on vaan mahdottomuus.

Ja voi sitä helpotusta, kun herään huomaamaan, että mulla ei ole rästissä laskuja olemattomista musiikkiopinnoista, rumaa otsatukkaa eikä vatsaa täynnä kiellettyjä sipsejä.

Nyt ihmiset jotain keittiöpsykoanalyyseja tulemaan! Kai toi liittyy johonkin kontrollintarpeeseen ja pelkoon sen menettämisestä...

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.