Jossain toisaalla

Räyhälä

Terveiset Helsingin päämajastani!

NOS Alive -festari Lissabonissa, Madridin ruokataivas ja yöelämä sekä Savonlinna oopperajuhlineen ehtivät kaikki vaihtua vielä muutamaksi päiväksi Pielisen rannalle Nurmeksen perinteisiin mökkimaisemiin, jossa pääsin hengailemaan sekä sukulaisten seurassa että aivan yksinäni. Ihan itse ajoin itseni sinne ja takaisin, mistä olen näin melko tuoreena kuskina erityisen ylpeä - etenkin kun en kolaroinut tai kuollut.

Ja onneksi, onneksi ja onneksi pääsin heittämään tänä kesänä mökkireissun, vaikka luulin ensin toisin. Olin todella sen tarpeessa.

Vielä kymmenisen vuotta sitten en olisi voinut kuvitellakaan, että haluaisin viettää kesästäni mahdollisimman paljon aikaa jossakin hiton mökillä. Mutta ilmeisesti mitä vanhemmaksi sitä tulee, ja mitä enemmän vastuu omasta arjesta, toimeentulosta, hyvinvoinnista ja elämänvalinnoista on kasvanut, sitä rentouttavampaa on vain köpötellä autiolla maaperällä, jossa seurana ovat lähinnä hyppivät kalat, pikkulinnut ja siilit. Kun päivän raskain homma on valmistaa itselleen ateria tai ajaa autolla kylille kauppareissulle, ollaan todellakin hetki voiton puolella.

Ja kun maailma näyttää taas synkimpiä puoliaan, on parasta olla turvassa metsissä järven rannalla ja jakaa tilansa vesilintujen, karhujen ja susien kanssa.

Olen tällä hetkellä sellaisessa lukkovaiheessa, etten pysty oikein kirjoittamaan blogia. Asiat, joita haluaisin käsitellä, eivät valitettavasti kestä päivänvaloa tai vaatisivat liikaa ajatteluaikaa. Joten jos ei mitään ihmeellistä tapahdu, jatkaa blogi tällä haavaa kesälomaansa vielä jonkin aikaa.

Ja samalla alan jo laskea päiviä syksyyn. Puhdistavaan, huolettomaan, tuntemattomaan syksyyn.
 

Share

Kommentoi