Kesäillan valssi

Räyhälä

Kesä.

Oi kesä, kesä, kesä.

Suomen kesä! Tänä vuonna sinussa on jotakin. Sitä jotakin, mitä tunsin myös lapsuudessa. Paahtavan auringon jo toukokuussa, kesäsateen ja ukkosen kaiken sen lämmön lomassa. Koulun päättäjäisviikot; vehreät pensaat ja puut, riveittäin kukkivia syreenejä. Rastaiden laulu ja koulun ikkunoista sisään tulviva toivo vapaudesta. Meilahti pienkerrostaloineen, kastanjapuineen, koivuineen. Koko vuoden askartelut kerralla kotiin.

Kesäillan valssi, Suomen lippu sekä stipendit, joita en koskaan saanut. Nousee päivä, laskee päivä. Todistus, jossa oli aina suunnilleen sama kaava - muutama kiitettävä, muutama hyvä, muutama välttävä, ja opettajan huomautus huolimattomuudestani.

Muutama markka taskunpohjalla, Hennan kanssa jätskikiskalle. Jännittävät seikkailut, pitkät kirjastoretket, repullinen kaikkea Tiinoista tietokirjoihin. Munkkiniemen ranta ja purkillinen aurinkorasvaa, kahdeksan tunnin uintiretket Stadikalla, leikit, pelit, MTV, Summeri ja Demi. Koirahaaveet ja kerhot, kiipeily talojen katoilla, ilman lupaa tietenkin.

Selloakin piti välillä soittaa, kai. Sekin kiinnosti tasan viikon ajan koko kesässä, silloin kun oli musiikkileiri. Siellä minulla oli maailman ihanin opettaja ja silmän kantamattomiin järvipinta-alaa, kavereita ja kepposia joka hetkeen. 

Matkat mummolaan. Verkkareissa Pohjois-Karjalaan: jäätelölle, saunaan, jäätelölle, uimaan. Mummon brita-kakku. Tallille ratsastamaan ja autioiden järvien rannoille, serkkujen kanssa leikkimään Kainuun korpeen, jossa hiekka on hienoa ja porot jolkottelevat missä sattuu. Perhematkoja pikkusiskojen kanssa takapenkillä - kullakin oma vuoronsa kiusaajana ja kiusattuna. Tutut maamerkit vuodesta toiseen: H-silta, Dinosaurus, kultainen peura, vaakunat, laulut ja kilometrimerkit.

Ja elokuuhun vielä ikuisuus.

Toista se on tänä päivänä. Elokuu vaanii jo kesäkuussa nurkan takana, vehreys vaihtuu ilmastoituihin huoneisiin. Tutut liikennekyltit lentolipuiksi, kukaan ei ohjaa eikä opeta, ja Stadikalla jaksaa olla vain pari tuntia kerrallaan. Meidän sisarusten takapuolet tuskin mahtuisivat enää vierekkäin takapenkille koko päiväksi, markat ja jäätelöt ovat muuttuneet maksukorteiksi, kuohuvaksi ja valkoviiniksi. Hevosen selässäkin saattaisi pelottaa, kirjoja saa luettua ehkä kolme.

Mutta kasvit, linnut, aurinko, kesäsade ja ukkonen, ne säilyvät aina vuodesta toiseen. Ja niiden vuoksi kannattaa elää. Etenkin nyt, kun syreenit kukkivat kauneimmillaan.

Share

Kommentit

Marjorie of LOVE

Oon just matkalla Turkuun. Päätin lähdöstä eilen illalla. Ihan mieletön kesä roadtrip -fiilis!

Ostin (aikuisiän) ensimmäisen lippiksen, aurinko porottaa ja repussa lompakko & uikkarit. Ihanaa! 

Räyhälä
Räyhälä

Oi, kuulostaa hyvältä, nauti! Mun pitäis kyllä kans suunnata Turkuun tänä kesänä, siellä ei oo tullut käytyä miljoonaan vuoteen kesäaikaan.

Kommentoi