Kilpailu - koska uskot vielä itseesi

Räyhälä

Huh, kun aivoja nakertaa. 

Tänään on ollut jonkinlainen strategia- ja suunnittelupäivä. Olen lukenut erilaisia materiaaleja, kartoittanut yritykseni tilannetta ja mietiskellyt taas syvääkin syvemmin, että mitä tässä nyt oikein tapahtuu, mihin kaikkeen rahkeet riittää, ja mikä tämän pienen yrityksen paikka tulee olemaan tällä pirstoutuneella kentällä. 

Tänään alan ymmärtää lauseita "yrittäminen on yksinäistä", "yrittäjällä on aina kiire" ja "yrittäjän työ on epävarmaa". No joo, kyllähän minä nyt noista tiesin, mutta nyt vasta koen tämän kaiken itse. Välillä tuntuu, että olisi kiva puhua näistä asioista jollekulle mentorin tapaiselle, joka ehkäpä a) ymmärtäisi tätä alaa ja b) olisi itse käynyt läpi saman eikä c) olisi selkeä kilpailijani.

Se, mitä en ehkä ajatellut tarpeeksi pitkälle tätä juttua aloitellessani, oli juurikin kilpailu. Hitto vie, asia, jota inhoan tässä maailmassa eniten. Vihaan sitä, että jonkin typerän pelin tai valtajakauman takia ihmisiä luokitellaan voittajiksi ja häviäjiksi. Olen aina vihannut, ja tulen aina vihaamaan. (Enkä nyt puhu sellaisesta kirittävästä ja omaa motivaatiota nostavasta hauskasta kisaamisesta, vaan oikeasta, taloudellisesti ja henkisesti kovasta kilpailusta.)

Kilpailua voi myydä hyvinkin mairittelevin sanankääntein. Kilpailu - jotta tuntisit itsesi paskemmaksi. Kilpailu - jotta lopettaisit halki lapsuuden ja nuoruuden kestäneen musiikkiharrastuksesi. Kilpailu - jotta pyrkisit vääntämään itsestäsi viimeisetkin voimien rippeet vain hävitäksesi. Kilpailu - jos et voita niin häviät. Kilpailu - Hei hei mielenterveys! Kilpailu - because you're not worth it.

Asian voi toki nähdä näinkin: Kilpailu - koska voittaminen on vaan niin vitun siistiä. Kilpailu - koska haluat enemmän massia. Kilpailu - Koska uskot vielä itseesi. Kilpailu - koska aina kannattaa yrittää. Kilpailu - paras voittakoon.

Nyt yritän psyykata itseäni siihen, että musta on tähän. Välillä tulee hetkiä, jolloin ääni sisälläni yrittää sanoa, että "mitä säkin oikein leikit jotain ammattilaista. Lopeta pelleily, leikkaa tukka ja mene oikeisiin töihin (jos saat niitä)". Mutta sen vastapainoksi tulee aina myös toinen ääni, joka sanoo, että "tätä tarvitaan, tälle on kysyntää, tässä on potentiaalia, olet hyvä ja osaava, ja oikeat tyypit (tulevat asiakkaat) ymmärtävät vielä sen". 

Kun huomasin tänään Hesarissa jutun eräästä pojasta, jonka kanssa muistan soittaneeni samassa orkesterissa, tajusin jotain. Poika oli päässyt nuoresta iästään huolimatta arvostettuun pestiin Staatskapelle Berlinissä, ja teki siellä uraa 21-vuotiaasta lähtien. Vau. Rehellisesti sanottuna, mietin hetken, että periaatteessa minäkin voisin olla tuolla. Voisin, jos en vihaisi kilpailua. Voisin, jos en suhtautuisi kilpailuasioihin niin dramaattisesti. Voisin, jos minusta olisi sellaiseen, ja olisin valmis tekemään töitä sen eteen.

No, ei tullut huippumuusikkoa minusta, ja hyvä niin, sillä eihän pääni sitä olisi kestänyt alkuunkaan, treenaamisesta puhumattakaan. Mutta jotain tuli minustakin. Yrittäjä, joka on saanut elää vapaata ja melko huoletonta elämää, jossa kukaan ei määrittele sitä olenko voittaja tai häviäjä. Joka tekee mitä tahtoo.

Päänsisäisten äänien lisäksi maailmassa löytyy varmasti aina niitä, jotka haluavat työntää sinut häviäjien lokeroon, mutta senkun työnnät takaisin. Tärkeintä on olla menemättä sinne itse vapaaehtoisesti. Ja tässä minulla on vielä opettelemista.

(Olisin ehkä laittanut tähän loppuun jonkin memen tai aforismin kilpailusta, mutta ne kaikki olivat niin jäätävän huonoja, ettei pysty. Kokeilkaa vaikka itse.)

Share

Kommentit

Jenni_Kuperkeikkaseikka

En ole itsekään yhtään "kilpailuhenkinen", joten olenkin keskittynyt tekemään yhteistyötä eri tahojen kanssa, yhteistyössä on enemmän voimaa kuin kilpailussa! Mutta tosiaan riippuu taas ihan alasta, mitä se kilpailu tarkoittaa, jossain bisneksessä se on tarkoituksenmukaisempaa (ja raaempaa) kuin toisessa.

Räyhälä
Räyhälä

Jep, mä haluan myös uskoa, että yhteistyö kantaa paremmin :) Mun on vielä vaikeaa analysoida oman alani kilpailutilannetta oikeastaan muusta kuin esiintyjänäkökulmasta, ja sillä puolella tiedän kilpailun olevan ainakin kovaa, vaikka yhteistyötäkin tietysti tehdään paljon. Etenkin esiintyvillä taiteilijoilla kilpailu tuntuu olevan hyvin yksilökeskeistä ja todella rankkaa, usein oman henkisen hyvinvoinninkin kustannuksella. Ei olis kyllä musta sellaiseen :(

mirmeli (Ei varmistettu)

Tämä teksti tuli hyvään saumaan. Olen itse äskettäin valmistunut muusikoksi ja aloittanut toisen alan opinnot heti perään, koska totesin ettei kertakaikkiaan tällä herkkyydellä ja mukavuudenhalulla musiikki ainoana ammattina ole hyvä idea miltään kannalta, esim mielenterveyden. Välillä myös tulee kaikenlaista mietittyä ja jossiteltua, kun vanhat soittokaverit menestyy. :D Silti luulen että olen rehellisemmin oma itseni näin. Olen saanut musiikilta paljon ja uskon voivani tehdä ja olla tässä elämässä montaa asiaa (ja mielestäni kannattaakin). Haikeaa silti, vähän. Muutos on kai aina. :)

Mutta joo, kun elämään ei suhtaudu kilpailuna, ei voi hävitä. :) Sulla on hyvä asenne. Tsemppiä yrityksen kanssa, ihailen tosi paljon sun rohkeutta ja intoa!

Räyhälä
Räyhälä

Kiitos kivoista sanoista. Ja tosiaan, kun elämään ei suhtaudu kilpailuna, ei voi hävitä. Olet oikeassa! :)

Kommentoi