Lokakuun biisivalinnat

Räyhälä

Jos jostain tunnistaa kohdallani syksyn, niin ainakin siitä, että jossain vaiheessa sitä minulle ei ole olemassa oikeastaan mitään muuta kuin musiikkia. 

Koska tämä blogi sai eilen kunnian olla Lilyn viikon blogi, niin kiitokseksi tästä ajattelin keksiä tänne jotakin toistuvaa - toistuvuus ja säännöllisyys kun ovat asioita, joita tässä blogissa harvemmin nähdään. Tai no, tässä tapauksessa, kuullaan.

Tästä eteenpäin vahvana aikomuksenani on koostaa kerran kuukaudessa pieni valikoima hyvää musiikkia teemalla "kuukauden kovimmat". Listalle päässeet biisit tulevat varmaankin painottumaan aika lailla pop-puolelle, ja niiden on täytettävä ainakin kolme kriteeriä:

1) Kappale on soinut viime aikoina luureissani.
2) Kappale on juuri tällä hetkellä minulle jollakin tavalla merkityksellinen tai vaihtoehtoisesti nostalginen.
3) Kappale on helvetin hyvä.

Eli eiköhän mennä. Ensimmäinen setti on fifty-fifty-sekoitelma uudempia tuttavuuksia ja nostalgiaa.

 

Delirious - Susanne Sundfor

 

Hello Earth - Kate Bush

 

Alone Again Or - Love


 

Just - Radiohead

 

Grand Prize/Fireplace - Kemopetrol

(Ai hitsi, unohdin läimäistä sen röökiaskista tutun varoituskyltin heti alkuunsa. Olen vähän harvemmin kepeän, positiivisen, sulostuttavan ja iloisen musiikin ystävä. Räyhälä-blogi ei vastaa mahdollisesta musiikin aiheuttamasta raskasmielisyydestä.)

Loppuun laitettakoon sellainen biisi, joka ajoi kaikessa yksinkertaisuudessaan minut itkemään erään työhaastattelun jälkeen aikoja sitten. Jotenkin se epäonnistumisen tunne oli niin musertava, ja kun tämä lähti heti sen jälkeen soimaan luureissa, niin oli pakko vähän pillittää. Jos ihmettelette tuttua ääntä, se kuuluu itselleen Jenny Wilsonille. Omistan tämän biisin kaikille epäonnistuneille ihmisille.
 

The Dream - First Floor Power

Järjellinen kirjoittaminen on ollut viime aikoina vähän haasteellista, koska olen pyörinyt niin syvällä musiikin ja itsetutkiskelun syövereissä, eikä elämässäni tapahdu päällisin puolin mitään sellaista, mistä voisin kirjoittaa näppäriä pikku esitelmiä. Mutta yritän vielä saada vielä enemmänkin irti tästä blogiviikosta kertomalla esimerkiksi työelämääni liittyvistä mutkista ja kulmista. On se niin glamoröösia saada jakaa elämäänsä tutuille ja tuntemattomille!

You won't let go, you won't give in
Till every part of you is suffering
It's the strangest thing, deliberate
Done with intent, without repent

Share

Kommentit

ReettaM
Harharetkiä

(taas kommentoin mutta....) Onpahan timanttisia biisisuosituksia, kiitos!

Ja ansaittu suositus! Nyt harmittaa, etten muistanut kommentoida silloin toimituksen etsiessä uusia suositeltavia blogeja. Ensi kerralla.

Räyhälä
Räyhälä

No kiva jos kolahti! Ja jos blogikin kolahtaa :) Ja terveisiä Pariisiin!

Oranssinen
50 shades of a Lady

Kate Bush <3

Tällä hetkellä Hounds of Love yhdistyy Pavlovin koiramaisesti Tietoturvakurssiin - powershellin opiskelun sotkiessa sydänrytmiäni Kate Bush on soinut tauotta korvanapeistani. Kummasti auttaa kestämään.

Räyhälä
Räyhälä

Jep, mulla oli aika pitkään sellainen anti-katebush-vaihe, kun jotenkin se lauluääni/-tyyli Wuthering Heights -biisissä särki korviani niin pahasti, mutta onneksi annoin muulle tuotannolle mahdollisuuden :)

Oranssinen
50 shades of a Lady

Wuthering Heightsistä alkoi miun rakkaus :)

Kommentoi