Muistoja ja paratiisilintuja

Räyhälä

Kuva tuli vastaan Chotto Mattessa. Olin etsinyt jo pitkään jonkinlaista kivaa luonnontieteellistä taulua, joten kun näin tämän paratiisilinnuista ja sulista koostuvan paperin, en edes miettinyt. Vein sen kotiin ja kehystin.

Kuva toi niin elävästi mieleen ajan, jolloin oli kuusivuotias. Meille oli hankittu iso ja paksu Eläintieto-niminen opus, jossa olivat kaikki maailman eläimet (lukuunottamatta hyönteisiä ja sitä pienempiä elukoita). Olin kirjasta aivan tohkeissani, ja mikä parasta, isä luki usein kirjaa minulle iltasaduksi. Sain tökätä sormeni satunnaiseen kohtaan kirjan sivuilla. Tästä kohdasta avattiin aukeama, jonka toisella sivulla oli useamman eläinlajin kuva. Sain valita kuvasta minkä lajin tiedot luettaisiin. Niitä saatettiin lukea useampiakin yhdellä kerralla. Muistan yhä jännittäviä asioita kirjasta, kuten:

Kalliokirskuja. 
Hoikkalori.
Rathbunin luolasalamanteri.

Noihin aikoihin, luultavasti kirjasta inspiroituneena, halusin ruveta isona eläintutkijaksi. Tieteellisenä missionani olisi selvittää, kuinka Rathbunin luolasalamanterit lisääntyvät. Kirjassa kun sanottiin, että niiden lisääntymisestä "ei tiedetä mitään". Se kuulosti niin mystiseltä pienen lapsen korvaan.

Voi olla, että nimet ja tiedot sekoittuivat keskenään, mutta tuon kirjan jännittävyyttä en voi unohtaa. Pidin myös älyttömän paljon pienestä lintukirjasta, josta katselin aina etenkin lintujen kuvia. Käpylintu näytti pahansuovalta. Kurki oli hieno, kuten myös tilhet pihlajanmarjoissaan. Harjalintu nauratti. Metson tiesin, koska ukki metsästi niitä.

Ja voi sitä riemua, kun vuonna 1994 näin "harvinaisen tiklin pikkuhuopa lahdessa". 

Myös lapsena koettu lintuaiheinen luontotragedia jätti syvät jälkensä pieneen runoilijanalkuun. Pihapiirissämme lennellyt hiirihaukka tappoi fasaanin, raahasi sen autokatoksen katolle ja tiputti ruhon alas. Ruho makasi pihallamme muutaman päivän sydämineen ja suolineen, ja näin minä päätin tehdä tästä surullisesta tapauksesta taidetta:

Kaikki tämä muistui ihanalla tavalla mieleeni kun löysin taulun. Tämän myötä löysin myös päiväkirjani vuodelta 1998 sekä lukuisat muut tekeleeni. Nyt täytyy keskittyä kierimään lattialla ja ulvomaan naurusta - ties vaikka palaisin näihin joskus blogissakin. Iloista iltaa kaikille!

 

 

Share

Kommentit

Jaana K

Mäkin kävin läpi vanhoja tavaroitani syksyllä vanhempien luona ja ai että, mitä helmiä sieltä löytyikään! :D Parhaita (ja pahimpia) on seiskaluokan päiväkirjamerkinnät...

Ps. Mun blogissa on sulle haaste, käy kurkkaamassa :) http://www.lily.fi/blogit/keittiossa-kaupungissa/miksi-bloggaan

Räyhälä
Räyhälä

Aijai, mulla on vielä käymättä läpi meidän 4-6-luokkien kirjeenvaihto, pitää ottaa jonain päivänä työn alle ;)

Kiitos haasteesta, yritän ehtiä tekemään sen jossain välissä!

Jaana K

Mä kävin jo joskus aiemmin läpi ala-asteen kirjeenvaihdot, säästin muutamia helmiä ja oon aina yhtä hämmentynyt, kun luen niitä uudelleen :D Varsinkin kun pojat ja ihastukset tulee mukaan kuvioihin...

Kiva jos ehdit tehdä haasteen!

Kommentoi